Tämän postauksen tarkoitus on oikeastaan selvittää itselleni omia ajatuksia. Olen loman aikana pohdiskellut meidän arkiruokailua, joka on näköjään aihe jota säännöllisesti tuskailen. Haluaisin syödä terveellisemmin, enemmän kasviksia, satokautta noudatellen ja niin eespäin. Eikä meillä huonosti syödä nytkään, mutta ainahan voi parantaa. Vielä tärkeämpää on se, että ennakoin syksyä ja sen yleistä rasittavuutta, enkä haluaisi päätyä siihen, että suunnittelun puutteessa arkiruokailu alkaa tarkoittaa pelkkää pastaa.
Niinpä on aika palata vanhan kunnon Ruokajärkiprojektin pariin. Se tarkoittaa ruokasuunnittelua. Katselin juuri noita vanhoja ruokalistoja (jotka löytyvät tuosta yläpalkista edelleen) sillä silmällä, mitä kaikkea silloin laitoinkaan, kun vähän jaksoin asiaan keskittyä. Tänä syksynä aion viedä suunnittelun astetta pidemmälle ja keskittyä muihinkin asioihin kuin pelkästään siihen, että jotain ruokaa tulee laitettua.
Päätin tehdä viikkosuunnittelun nyt niin, että vakioin tietyt viikonpäivät tietyille ruuille. Yritän huolehtia siitä, että kerran viikossa on kasvispäivä ja 1-2 kalapäivää. Yritän saada hivutettua sen puoli kiloa kasviksia jokaiseen päivään, vaikka siinä on kyllä iso tavoite. Suunnittelun avulla yritän myös puuttua ruokajätteen määrään. Olen huomannut, että se on meillä paras tapa minimoida pilaantuvien ruokien määrää, sillä minä en ole kovin hyvä improvisoimaan jääkaapin jämistä herkkuaterioita. Sen sijaan olen hyvä suunnittelemaan ja sitten toteuttamaan suunnitelmani. Viimeisenä tavoitteena on pakastimen täydentäminen siten, että meillä on valmista tai lähes valmista ruokaa viikoksi. Tiedän, että viimeistään marraskuussa aletaan taas sairastella, ja siinä vaiheessa vähentää stressiä jos syömisestä ei tarvitse huolehtia.
Käytännössä viikko voisi näyttää tältä:
MA: Kasvisruokapäivä. Kevyt aloitus viikkoon, koska jos joskus herkutellaan ja juhlitaan, niin viikonloppuisin. Ajatuksena on, että sunnuntaina käydään sen verran kaupassa, että maanantai selvitään sillä.
TI: Kalapäivä. Tiistaina on tarkoitus käydä isommin kaupassa ja/tai mahdollisesti kauppahallissa, ja ostaa ruuat perjantaihin saakka. Olen alkanut harkita, josko rupeaisin aktiivisesti käyttämään ruokakaupan kotiinkuljetusta. Tilaisin kerralla viikon maidot ja viilit, ja välttyisin samalla jatkuvalta kaupassa ramppaamiselta.
KE: Tavallinen ruokapäivä, lihaa/kalaa/kasvista fiiliksen mukaan
TO: Tavallinen ruokapäivä
PE: Jonkinlainen laatikkoruoka tms. esim. jauhelihasta, kanasta tai muusta valmiiksipakatusta ruoasta. Tämä siksi, että tiistaina olisi mahdollisuus ostaa jotain, joka säilyy perjantaihin asti, ja sitten tehdä se perjantaina. Mutta jos tiistaina ostaa tuoretta kalaa, se pitää laittaa heti.
Viikonloppu: Koska en ole yksin vastuussa viikonlopun ruuista, en halua suunnitella niitä sen tarkemmin. Paitsi ehkä lauantain lounas voisi olla kätevä olla valmiina.
Tämä systeemi maksimoisi rutiinit ja niistä saatavat hyödyt, ja vähentäisi todella paljon arkeen liittyvää stressiä. Paperilla näyttää hyvältä mutta käytännön toteutuksesta ei tietenkään ole mitään havaintoa vielä. Näen tässä kuitenkin paljon etuja: ruoanvalmistuksen ajattelemiseen käytetty aika vähintäänkin puolittuisi, ravitsemukselliset tavoitteet olisi helpompi saavuttaa, kaupassa käymisen voisi minimoida ja sivutuotteena säästyisi sekä ruokajätettä että mahdollisesti jopa rahaakin. Mitä mieltä olette? Onko liian kunnianhimoinen tavoite, vai voisiko tämä toimia? Millaisia ruokarutiineja teillä on?
Juuri istuin kynä kädessä ja suunnittelin syömisiämme!
Aloitin sillä, että haastoin keskenkasvuiset pohtimaan, mitä haluavat syödä, ja onko yhtään ruokaa, joka kelpaisi aivan mukisematta kaikille. (ei)
Sen jälkeen kaivoin esiin vanhan listan ja lempikeittokirjani, niistä poimin kaikki kivat ja hyväksi havaitut ruokaohjeet.
Sijoittelin joka viikolle yhden keittopäivän, yhden kalapäivän, yhden jauhelihapäivän, ja loput arkipäivät täytin silppusälppeellä. Sen jälkeen katsoin, että joka viikolle tulee jokaiselle syöjälle edes yksi todella mieluisa ruoka.
Tällä hetkellä puuttuvat vielä jälkiruuat/ilta-/välipalat.
Sen jälkeen kasassa on kolmen viikon kiertävä ruokalista variaatioineen.
Ruokajätteen vähenemisestä en tiedä, mutta stressi vähenee, kaupassa käymme kerran viikossa (joskus täytyy tehdä täydennysreissu) ja ainakin haluan uskoa, että taloudellista säästöäkin tulee. (Toivottavasti)
Hah, aloitin täsmälleen samoin! Jälkikasvu kuulemma söisi mieluiten pelkästään spagettia ja sushia. No ei tule onnistumaan. Mutta tuo sinun systeemi kuulostaa todella hyvältä, ja aion hyödyntää noita vinkkejäsi itse. Minä en suunnittele välipaloja enkä muita ruokia, mutta arjen lämpimät ruoat on se isoin kynnyskysymys, joten sen ruokalista tekeminen helpottaa arkea aivan mielettömästi.
Kun olin kolmen pienen kotiäitinä, minulla oli hyvin samantapainen suunnitelma, jossa oli sekä lounaan että iltapäiväruuan lähtökohta valmiiksi mietittynä(kokoliha/jauheliha/kana/kala/maksa/kasvis/kananmuna). Iltapäivisin tein ruokaa niin paljon, että siitä riitti myös seuraavan päivän lounaalle, jotta amupäivällä ehti hyvin ulkoilemaan lasten kanssa. Runko oli muistaakseni neljälle viikolle, ja myös viikonlopun pääruoka-aine oli mukana. Ihan hyvin toimi.
Isot ostokset tein kerran viikossa torstaisin ja ennen kauppaan lähtöä tarkensin ruokalistan rungon pohjalta ja tein ostoslistan valmiiksi. Tuota neljän viikon listaa en ole pitkään aikaan käyttänyt, mutta edelleen suunnittelen viikon ruuat kerralla ja käyn isoilla ostoksilla yleensä torstaisin välttääkseni perjantain ruuhkan. Nyt kun lapset ovat jo kouluikäisiä, täytyy ateriasuunnittelussa ottaa huomioon harrastusaikataulut. Kotona on oltava valmista ruokaa lämmitettäväksi, jotta harrastuksiin lähtijät ehtivät syömään ennen treenejä tai muita rientoja. Viikonloppuna teen isompia eriä, joilla pärjätään yleensä keskiviikkoon saakka. Torstaina ja perjantaina on ruokalistalla jotain nopeampaa tai iltapäivän ateria valmistetaan pääosin edellisenä iltana.
Nyt kesällä rutiinit ovat menneet vähän sekaisin, sillä lapset ovat olleet useamman viikon kotona keskenään, kun me aikuiset olemme olleet töissä. Tuntuu että ruokaa saa olla laittamassa koko ajan, kun päivittäin täytyy olla myös lounas tarjolla. Kyllä kouluruokailu on hieno etu ja iso helpotus!
Raaka-aineita ei meillä mene roskiin juuri lainkaan suunnittelun ansiosta. Jos aterioilta jää tähteitä, syömme joskus ”keräilyeriä”, eli useammalta aterialta jääneet tähteet jaetaan perheenjäsenten kesken mieltymysten mukaan. Usein otan jämiä myös töihin lounaaksi. Varta vasten en lounasruokaa evääksi valmista, vaan jos sopivaa ylijäämaä ei ole, syön työnantajan tukeman aterian työpaikkaravintolassa.
Jos vaan jaksan, niin 4 viikkoa olisi optimi. Mutta kahdellakin tulee jo paljon helpotusta. Hyvä lisäys tuo, että vaihtehdot kannattaa nähdä vähän laajemmin kuin liha/kala/kasvis. Siis just että mukana voisi olla sisäelimiä, kananmunia, palkokasveja jne. Tämä on yksi blogin parhaista puolista, kun saan teiltä niin hyviä vinkkejä koko ajan!
Minä suunnittelen kuukaudeksi ruokalistan. Joka viikolle kalaruokaa (kasvisruokai en osaa tehdä enkä syödä, en kyllä ole opetellutkaan.. joo pitäisi, tiedän.) ja muita ruokia vuorotellen, ei pastaa kahtena päivänä peräkkäin. Iltapaloja ja muita en suunnittele. Ruokien paikkoja voi muutella sen mukaan, milloin käyn kaupassa (en käy aina samana päivänä). Aika hyvin ruokaa tulee aina sen verran, mitä kerralla meneekin (teen melkein joka päivä ruuan, en halua syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin). Voihan listasta poiketakin. Kasvisruokia olisi mukava oppia syömään, mutta kun en vain pidä kypsennetyistä kasviksista.
Mulla on vähän sama ongelma, että en ole kovin hyvä laittamaan kasvisruokia. Mutta sitkeästi jatkan opettelua vuodesta toiseen. Takkuista on mutta yrittänyttä ei laiteta! Mulle ei ole ongelma syödä seuraavana päivänä lounaalla eilisen illallisen jämiä. Mutta tässä olemme kaikki erilaisia, tiedän ihmisiä jotka eivät halua syödä samaa aamiastakaan päivästä toiseen. Minä taas nimenomaan haluan aina samaa aamupalaa.
Joo, aamupala ja iltapala on mulla aina ihan samat! Ja samaa ruokaakin voisin syödä monena päivänä, jos se vaan valmistetaan sinä samana päivänä. Lämmitetystä ruuasta en jostain syystä pidä.
Täällä yksi joka ei osannut tehdä ennen kasvisruokaa ollenkaan! Jos ei lasketa einespinaattilettujen tai -keiton lämmittämistä 😉 Innostuin sitten jossain vaiheessa lihattomasta lokakuusta ja oli pakko ryhtyä toimeen. Kirjastosta löysin Marttojen kasvisruokakirjan, ja siinä oli niin tavallisia ja yksinkertaisia (mutta kuitenkin maukkaita) ruokia, että pääsi jotenkin helposti jyvälle. Aiemmin kaikki kasvisruokaohjeet tuntuivat vähintäänkin erikoisilta ja vaikeasti lähestyttäviltä. Nykyisin meillä laitetaankin pääasiassa kasvisruokaa, mikä tuntuu aika hurjalta entiseen verrattuna. Vaikka on kyllä monenlaista kokeilua mahtunut joukkoon, osaan en koskisi enää pitkällä tikullakaan 😀
Noin muutoin arjen pelastaja on pakastin. Teen välillä isoja satseja esim. kastikkeita tai muita helposti lämmitettäviä ruokia, joiden avulla saa kiireisinä iltoina nopeasti sapuskaa pöytään. Mulle henk koht ei toimi tarkka suunnittelu (yritetty on), mutta sellaiset isommat linjat mietitään pariksi viikoksi eteenpäin ja vaihtelu-/hätävaraa saa just sitten pakastimesta. Vielä tarkempi saisi kyllä olla ostosten suhteen, koska välillä hävikkiä tulee ihan liikaa.
Mulla on yksi sisäänrakennettu tavoite tässä juuri hävikin vähentäminen. Olen ihan nolona siitä määrästä, mikä aiemmin on mennyt roskiin. Mutta tämän suunnittelun myötä tilanne paranee merkittävästi. Pitäisi oppia myös ottamaan suunnittelussa vielä paremmin huomioon viikon kaikkia menoja, sillä ne vaikuttavat niin paljon siihen, mitä ruokia ylipäätään ehtii tehdä.
Meidän rutiinimme on käydä ensin kaupassa ja suunnitella ruuat ostosten pohjalta. Näin tulee hyödynnettyä tarjoukset ja kausiruoka ja välillä täytettyä pakastinta.
Viikolla on kolme kasvisruokaa, pari kertaa kalaa ja liha- ja kanapäivä. Kasvisruokapäivät vuorottelevat lihaisten ruokapäivien kanssa. Välillä on jotain tähderuokapäiviä kuten täytettyjä munakkaita tai esim. edellispäivän keitetyt vihannekset soseutan seuraavalle ruualle kastikkeenpohjaksi tai mureketaikinan jatkeeksi.
Aterialla on harvoin riisiä/pastaa/perunaa. Ne korvaamme kypsennetyillä ja tuoreilla kasviksilla sekä raasteilla ja salaateilla. Noin lastenkin päivittäinen kasviskiintiö täyttyy helpommin.
Keitettyjen vihannesten soseuttaminen! Taas tuli hyvä vinkki, kiitos.
Minulla stressi tulee siitä, että palloilen kaupassa enkä tiedä mitä ostaisin. Siksi mun täytyy tehdä lista ensin, ja vasta sitten mennä kauppaan.
Tällaisia ruokalistamietintöjä on aina inspiroivaa lukea! Samalla iskee hirveä kaukokaipuu listansuunnittelun maahan ja alan pohtia, että josko minäkin..
Ruma totuus vain on, että minulla ruokalistasuunnittelu toimii vain paperilla, ei ikinä käytännössä. Olen monet kerrat kokeillut, miettinyt eri aterioita, minimoinut mielessäni hävikkejä ja laittanut aterioita järjestykseen viikolle niin, että raaka-aineet ja purkinpohjat tulisi hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.
Sitten innosta puhkuen suoritan sen valtavan kauppareissun, ettei loppuviikosta tartteisi hakea kuin korkeintaan leipää ja maitoa ja puolitoista viikkoa myöhemmin ihmettelen kun jääkaappi on edelleen täynnä kaikenlaista, tosin tässä vaiheessa jo lähes täysin vanhentunutta ruokaa ja suunnitelluista aterioista ehti toteutua korkeintaan puolet.
Meillä eletään melko normaalia arkea, mutta huomaan, että meille ei sovi sellainen elämä, jossa iltaruoka on aina puoli kuudelta tasan. Jos iltapäivästä ollaan rättipuhkipoikki, en koe huonoa omatuntoa siitä, että päivällinen korvataan runsaalla välipalalla ja lämmin ruoka tarjoillaan vasta lepotauon jälkeen iltapalan sijasta. Ravintoa on kuitenkin aina tarjolla, niiden järjestyksellä ei ole niin merkitystä minusta.
Kokemukseni ruokalistoista sujuu aina linjoilla: Maanantai sujuu esimerkillisesti, tiistaina ruokaa jää yli, jota syödään vielä keskiviikkonakin, jolloin keskiviikon suunniteltu ateria jää valmistamatta, torstaille ilmestyy yllätysmeno, jonka vuoksi ateria nautitaan jossain muualla, perjantaina ehkä muistetaan, että kaapista pitäisi jotain käyttää pois ja viikonloppu tuskaillaan, kun salaatti ehti nahistua, lihapaketti pääsi epähuomiossa menemään vanhaksi kaiken takana piilossa ja kukaan ei ole halunnutkaan syödä niitä banaaneja, joita kaikki maanantaina hinkuivat.
Ehkä vähän liitoitellen kerrottu, mutta vastaa aika hyvin todellisuutta. 😀
Nostan kyllä hattua kaikille, joiden elämä on niin säännöllistä ja joilla on ruokalistan mukaiseen kokkaamiseen sopiva mielenlaatu. Olen siitä vähän kateellinenkin.
Meille parhaiten toimii parin päivän välein kaupassa juoksut ja ostaminen täsmälleen vain sen hetken tarpeeseen. Sillä tavoin ei jää ruokia vanhaksi niin herkästi meillä.
Jäänkin seuraavaksi haaveilemaan niistä resepteistä. 😀
Tunnistan kyllä meidän elämää tuosta kuvauksestasi! Mutta minulla on sellainen suunnitelma, että tähteet pakastetaan. Sillä lailla pakastimeen kertyy sitä elintärkeää perusvarastoa pahanpäivän varalle, ja listassa tulee pysyttyä. Oletko kokeillut sellaista? Nämä on näitä luonnekysymyksiä, mä olen sellainen rutiinien rakastaja, että säännöllinen elämä on parasta mitä tiedän 🙂 Siis äärimmäisen tylsä tyyppi jonkun muun mielestä 😀
Tuo pakastaminen on hyvä vinkki. Tunnustan, että hyödynnän pakastintani ihan liian vähän. Jotenkin on tuntunut hyödyttömältä laittaa yhden ihmisen (hieman kittana) annos pakkaseen, mutta toisaalta niitähän voisi sieltä kanssa kerätä isommiksi kokonaisuuksiksi ja hyödyntää vaikka pyttärissä.
Kiitos tästä vinkkelistäsi! Sait minut miettimään asiaa uudesta kulmasta. 🙂
En minäkään mitään mega-annoksia yleensä pakasta, vaan just niitä yhdelle ruoalle riittäviä. Siis sellaisia, jotka voi kaivaa sieltä silloin kun ei yhtään ole aikaa käydä kaupassa tai tehdä mitään alusta asti. Ja tietysti niitä päiviä varten kun joku sairastuu tai tulee muita katastrofeja. Mulla on kesän aikana ollut pakastimen käyttö retuperällä, mutta yritän nyt projektin aikana saada sen taas hyvin käyttöön.
Me käymme kaupassa ”isosti” ( lue: kierrän lidlin tarjoukset, käyn omassa kaupassamme ja mahdollisesti meijerin myymälässä ja lihakaupassa) kerran viikossa ja täydennemme kaappeja tarpeen mukaan viikolla kerran tai kahdesti maidolla, hyvillä tarjouksilla, vierastarjottavalla yms ..Ruokalista on kiertävä vuodenajan mukainen kuuden viikon lista, mutta siitä voi joustaa esim.tarjousten perusteella. Syömme kalaa kahdesti viikossa ja kasvisruoka muutaman kerran. Broiskua/kalkkunaa syömme pari keraa viikon aikana, ja ainakin kerran viikossa on jokin keitto ja jokin laatikkoruoka. Mies ottaa ruuan jämiä evääksi . Yleensä kokkaan armeijalle ;-), joten ruokaa jää myös meille toiseksikin kerraksi. Jos vielä jotain tähteitä jää, laitan ne joko koirille nappuloiden ja Yrjölän puuron lisukkeeksi tai kanoille. Biojätte täyttyy lähinnä teen lehdistä ja kuorista, jotka kanoille eivät kelpaa.
Lidl ei ole ollut meidän kauppakohteena koskaan, mutta nyt tähän suhteellisen lähelle on avattu uusi Lidl. Innostuin ajatuksesta, että voisin käydä siellä ja viereisessä lihakaupassa aina pari kertaa kuussa. Se lienee oikeasti edullisin ja myös laadukkain esim. hedelmien puolesta? Olen harkinnut myös keittopäivän lisäämistä. En osaa tehdä juuri mitään keittoja, mutta keittokirjoistahan niitä löytyisi.
Mulla on ollut monta vuotta samanlainen kerran viikossa kauppaan isosti systeemi ja 4-6 viikon lista josta ruokia valita ja kierrättää. Koko viikon ruokia en pysty kerralla ostamaan, ei vana mahdu kaappeihin niin paljon tavaraa, toinen kauppakerta on sitten täydennys eli tuoretavaraa, leipää ja maidot.
Kesällä meillä aina homma levähtää, koska syödään paljon(melkein aina) grilliruokaa eli lihaa, kalaa, kanaa grilliin ja sitten lisäksi salaatti tai kasviksia grilliin.
Nyt alkaa taas pikkuhiljaa olla aika siirtyä tuohon talviajan ruokalistaan ja ruokasuunnitteluun. Grilliruokaan ollaan pikkuhiljaa kyllästytty ja muutenkin….
Justiinsa suunnittelin, että tänään illalla teen ensi viikoksi ruokalistan ja sitten huomenna aamusta kauppaan.
Mulla on muuten ollut myös monta vuotta sama systeemi että torstaisin kauppaan jos vain mahdollista, välttelen kuin ruttoa perjantain ja lauantain ruuhkia. Aina ei homma onnistu riippuen juuri noista lasten harrastuksista, työmatkoista jne, mutta noin pääsääntöisesti kumminkin. La varhainen aamu on toinen hyvä ajankohta jos sen jaksaa uhrata kaupassakäyntiin ja myös noi lasten harrastusten odotusajat. Jonain vuonna olen saanut osutettua kaikki kauppareissut näihin ”luppoaikoihin” niin ei ole erikseen kauppareissuja tarvinnut tehdä..
Olennaistahan ei varsinaisesti ole se, millainen se systeemi on, vaan se että ylipäätään on systeemi. Mä luulen että tiistai on hyvä kauppapäivä, koska maanantai on pyhitetty paperiasioille. Jos ruokatilauksen tekisi sitten loppuviikosta, niin siinä voisi sitten täydentää jos jotain vielä puuttuu.
”Olen alkanut harkita, josko rupeaisin aktiivisesti käyttämään ruokakaupan kotiinkuljetusta. Tilaisin kerralla viikon maidot ja viilit, ja välttyisin samalla jatkuvalta kaupassa ramppaamiselta.”
Kerran viikossa olisi ylellistä, mutta jos (jää)kaappitila riittää, niin kerran kahdessa viikossakin toimii loistavasti. Suunnittelua kehiin.
Meikäläisellä maito on se pullonkaula, mutta sitä pidän kuivakaapissa UHT-muodossa tiiliskivipakkauksissa hätävarana. Tai sitten sitä pitää hakea lähikaupasta.
Käyttämässäni maidossa (se halvin mitä P*ismasta löytyy, virallisesti maitojuoma) noi vanhenemiset on aika varman päälle laskettu, viisi päivää yli päiväyksen on taatusti moitteetonta.
Ruisleipää tilaan aina pakastettavaksi asti, jauhelihaa myös, kuiva-aineet tietyn systeemin mukaisesti (miten kaappeihin järkevästi mahtuu), samoin talous- yms paperit.
Salaattiakin tilaan (lähinnä jäävuorisalaattia), mutta sitä mielellään ostaa lähikaupasta siten että itse näkee. Kotimaisissa tomaateissa ja kurkuissa ei ole ollut ongelmia, mutta sesonki näkyy toki niissäkin, eli talvella siirryn lasipurkkikamoihin.
Suurin ongelma kotiinkuljetuksessa on päiväykset: kerran kävi niin, että isoissa kinkkuleikkelepakkauksissa (kaksi erilaista samalla kertaa) oli vain päivä tai pari päiväystä jäljellä, ja kun en noita halua pakastaa enkä kikkailla päivämäärän kanssa, niin piti tehdä ihan safkaksi asti.
Juustoissa noita ongelmia ei ole ollut: tällä viikolla tuli juusto, jossa päiväys jouluaaton aatto.
Lasketaanko pakastekala kalaksi? Aion lisätä sen repertuaariini iänikuisen lohen rinnalle. Kampelafileistä ajattelin aloittaa.
Kotiinkuljetuksessa on myös rajoitteita: kenkäsuihke (bakteerintappaja) toimitetaan, huopatassu (huonekalujen jalkojen alle) ei, paristot toimitetaan mutta muurahaisansaa ei. Logiikka ei ole auennut…
Kerran kahdessa viikossa ei varmaan toimi, koska jääkaappiin ei mahdu tarpeeksi maitoa ynnä muuta. Tosin tämä on mutu-tietoa, ehkä pitää tarkistaa. Olen miettinyt sellaista master-listaa, jossa olisi kaikki tarpeellinen, ja josta voisi sitten jättää pois esim. pesuaineita yms. sen mukaan mille on todellinen tarve.
Yksi hyvä tapa on tehdä esim iso setti lihakastiketta tms ja syödä sitä eri lisukkeiden kanssa peräkkäisinä päivinä peruna/riisi/pasta. Mukamas eri ruokia. Itseä tympii syödä samaa ruokaa monta päuvää peräkkäin.
Tämä itseasiassa onkin jo käytössä jossain määrin. Ei niinkään suunnitellusti mutta käytännön syistä. Hyvä vinkki jota voisi hyödyntää enemmänkin.
”Kerran kahdessa viikossa ei varmaan toimi, koska jääkaappiin ei mahdu tarpeeksi maitoa ynnä muuta.”
Torstaina tuli 10,5 l maitoa ja 2 l jugurttia, ja heittämällä meni sisään.
Veikkaisin että 16 litran jälkeen pitäisi jo vähän järjestellä, mm siirtää kahvi muualle.
10 litraa vie kyllä aika paljon tilaa. Kaappiin pitäisi mahtua muutakin, kuten roantähteitä, leivänpäällisiä, jugurtteja, viilejä ja ties mitä. Tilasin nyt 5l, katsotaan miten käy.
Onnistuu ehkä pienemmässä perheessä, mutta…
Tämähän riippuu ihan ruuan määrästä eli kulutuksesta… meillä menee melkein 15 l maitoa viikossa eli pari litraa päivässä, joten en käytännössä pysty edes sitä ostamaan eli koko viikon tarvetta kerralla saati sitten kahden viikon tarvetta….30 litraa kyllä vie ainakin kolmanneksen jääkaapin tilavuudesta, vaikka meillä iso jääkaappi onkin.
10 l saatan ostaa nykyisinkin tuolla ”isolla” kauppareissulla, mutta silti maitoa pitää hakea lisää kerran viikon aikana.
Ja tämä oli siis vain maitomäärä, siihen kun lisää kaiken muun, kuten Jenni kommentissaan mainitsi niin….
”Tämähän riippuu ihan ruuan määrästä eli kulutuksesta…”
Toki näin. Jos perheessä on kolme teini-ikäistä urheilijaa, niin kaikki määrät on aivan absurdeja verrattuna vaikkapa meidän ”kaksi keski-ikäistä sohvaan juuttunutta” -perheeseen.
Mutta maito ei täydennysostoksena ole hankala, eli jos muuten safkat on suunniteltu (ja maito on ainoa joka mättää) niin ruokahuoltoa voi pyörittää myös tilaamalla.
Tosin – jos ruokaa menee valtavia määriä, niin on se haastavaa, miten päin vaan…
;>))