Olen nyt kolme viikkoa kerännyt kuitteja nähdäkseni paljonko meillä menee rahaa ruokaan. Seuraavat lukemat eivät ole ihan sentilleen, sillä puoliso ei muistanut säästää kaikkia kuitteja, mutta muisti summat suunnilleen. Näissä on mukana myös vessapaperit, vaipat ym. arkitavarat, joita marketeista voi ostaa. Summat eivät sisällä ravintoloihin tai työpaikoilla käytettyjä rahoja, vaan nämä ovat ns. ruokakaupan lasku.
- 1. seurantaviikko 185€
- 2. seurantaviikko 105€
- 3. seurantaviikko 85€
Riippuen siitä, tuleeko meille vieraita, olemmeko itse kylässä, millaisia raaka-aineita ostetaan ja kuka tekee ruokaostokset summa voi näköjään vaihdella jopa 100€ viikossa. Vaikka ruokarahojen seuraaminen tekikin minusta heti hintatietoisemman, en silti ole jättänyt juuri mitään ostamatta säästääkseni. Eli tämä on sitä normaalia kulutusta.
Tästä voisi kuitenkin tehdä sellaisen johtopäätöksen, että viikon ruuat voisi hyvin ostaa noin satasella, mikä tekisi kuussa noin 400 euroa. Kun olen jututtanut ihmisiä ja lukenut teidän kommenttejanne, perheiden ruokabudjetit vaihtelevat todella paljon. Kyse lienee monenlaisista valinnoista.
Minulle on tärkeää syödä mahdollisimman tuoretta ruokaa. Meillä ei juurikaan käytetä eineksiä. Pyrin myös ostamaan kalan ja lihan aina tuoreena. Monet ovat vinkanneet niistä -30% aletarroista, joiden avulla voisi säästää pitkän pennin. Mutta en voi sille mitään, että ne tuotteet arveluttavat minua. Samoin on kynnys ostaa pakastekalaa, vaikka se varmaan ihan hyvää ja kätevää olisikin. Ostan myös luomua etenkin silloin, kun hintaero normituotteeseen ei ole valtava. Sen sijaan brändillä ei juurikaan ole väliä, mikäli maku on sama. Esimerkiksi maito on mielestäni aina saman makuista, mutta jugurtti ei. Nämä ovat niitä henkilökohtaisia valintojani, joista en halua tinkiä saadakseni hintaa alemmaksi.
Missä sitten voisin säästää? Olen tuon leipäkokeilun jälkeen innostunut leipomaan sitä uudestaankin, ja viime viikolla tein sämpylöitä. Jauhopussin hinnalla ei saa kovin montaa valmista leipää kaupasta. Itseleivotussa on vielä se etu, että suolamäärää ja kuidun määrää voi helposti itse säätää sopivaksi. Haluan tuoretta kalaa, mutta eri kalojen hinnoissa on isoja eroja, joten siinä yksittäisillä valinnoilla on merkitystä. Tuoreen lihan hinta taas riippuu ruhon osasta. Kuten jo aiemmin mainitsin, haluaisin opetella valmistamaan niitä halvempiakin osia, (kuten nyt vaikka sitä kieltä) jotka eivät maksa juuri mitään mutta joista saa hyvää ruokaa jos vain osaa laittaa. Tässä olisi pieni opettelun paikka.
Olen nyt kuitenkin siinä pisteessä, että seuranta saa riittää, ja toiminnan muutos alkaa. Ensimmäinen tavoite on selvitä tämän viikon ruokaostoksista alle sadan euron.
Kuinka monta syöjää teidän taloudessa on? Sekin vaikuttaa ruokalaskun määrään.
Neljän hengen perhe, jossa kolme syö kiinteää ruokaa 🙂 Minusta on ollut mielenkiintoista huomata, että perheen koko ei välttämättä automaattisesti lisää laskua. Tai että kaksi aikuista voi käyttää kuukaudessa paljon tai vähän riippuen valinnoista. Kaikilla on omat syynsä syödä niin kuin syövät. aihe on mielenkiintoinen mutta en arvostele muiden budjetteja mitenkään.
Itselläni on juuri sama periaate, että ruoka on niin oleellinen osa hyvää arkea, että sen on oltava hyvää. Tämä osaltani tarkoittaa tuoretta ja myös usein itse tehtyä. Pakastettuja asioita pyrin olemaan ostamatta eli esim. mainitsemaasi pakastekalaa en ole syönyt vuosiin. Ei mielestäni ole lähellekään sama asia kuin palvelutiskiltä ostettu kala. Tai suoraan sanottuna hyvääkään. Makuasioita varmasti tämäkin. Kalassakin voi olla useita kymppejä hintaeroa kilolta, joten valinnoilla on toki merkitystä.
Itselleni on myös brändillä tavallaan merkitystä, koska mielestäni brändituotteet ovat melkein aina paremman makuisia. Maitoa en juurikaan juo, joten en osaa ottaa siihen kantaa. Poikakaveri on tuonut tosin leikkeileitä Lidlistä, (jotka minulle ovat ei-brändituotteita, vaikka kai nekin on jotain brändiä), jotka ovat osoittautuneet aika hyvänmakuisiksi. Harvemmin kuitenkin ostan kaupan omia brändejä.
Brändit ja niihin liittyvät mielikuvat vaikuttavat varmasti myös omiin mielipiteisiin. Todelliset mieltymykset kävisivät varmuudella ilmi vain sokkotestissä. Tosin olen varma, etten erottaisi maitojen makuja mitenkään. Yritän itse pysyä avoimin mielin eri merkkien suhteen. Tällä hetkellä paras mysli jonka tiedän, on merkiltään Rainbow. En viitsi edes testata jotain Alpenia, koska ahmin tuota Rainbowta niin hyvällä halulla 🙂 Aika ajoin kannattaa kokeilla kaupan merkkejä myös, sillä monesti niissä on sisällä samaa kamaa kuin merkkituotteessakin, ainoastaan halvemmalla hinnalla. Hesarin ruokatesteissähän on esimerkiksi käynyt usein ilmi, että hinta ja maku eivät kulje mitenkään loogisesti yhdessä.
Ehkä mulla on käynyt huono tuuri näiden kanssa, kun olen maistanut. Toistaiseksi ainoa, mitä ostan aina kaupan omaa merkkiä on vanupuikot ja -tyynyt. Ne kun ovat ihan yhtä hyviä kuin ns. brändituotteet. 🙂
Kauppojen omat merkitkin voivat yllättää. Itse olen vähän luomuhörhö ;-), ja olen löytänyt monia sellaisia luomutuotteita esim. Rainbow-sarjasta, jotka ovat ”brändiluomuna” huikean paljon kalliimpia tai niitä ei edes ole tarjolla.
Leikkeleiden suhteen sen sijaan snobbailen toiseen suuntaan, enkä oikeastaan osta niitä kuin tiskistä.
Nyt kyllä yllätit! En ajatellutkaan, että kaupan omilla merkeillä ole mitään luomua, kun mielikuva, että laatu kulkee käsi kädessä hinnan kanssa istuu minussa niin syvällä. Pitäisi joskus siis ostaa muutakin kuin mihin olen tottunut. 🙂
Edelleen tivaan tuota kodin ulkopuolella syötävien aterioiden osuutta 🙂
Yksinomaan kauppalaskujen seurantaan perustuvalla logiikallahan viikon ruokalasku pienenee sitä mukaa mitä enemmän syödään työpaikkaruokalassa/ravintolassa, koska kaupasta ei tarvitse ostaa niin paljon… Ymmärrän tietysti, että tilanne voi toistua teillä viikosta toiseen samanlaisena, joten viikkosummien vertaamiseen se ei vaikuta. Olennainen tieto mielestäni kuitenkin.
Ainakin meillä kaupan ruokalasku on kasvanut huomattavasti nyt, kun olen itse äitiyslomalla (syön arkilounaan lähes aina kotona enkä ravintolassa) ja esikoinen ei ole enää hoidossa (syö arkiaamiaisen, -lounaan ja -välipalan kotona). Nuo satasen pintaan olevat viikkosummat ovat mielestäni todella pieniä, jos osa perheestä syö kaikki ateriansa kotona.
Selvennetään: koska olen äitiyslomalla, syön etupäässä kotona. Puoliso syö töissä, mutta en tiedä mitä. Yhdessä syömme ulkona elämäntilanteesta johtuen tällä hetkellä hyvin harvoin. Haluan siis tässä seurata sitä kulutusta, johon voin suoraan itse omilla valinnoilla vaikuttaa. Eli siinä mielessä meillä on niin stabiili tilanne, että satunnaiset ravintolalaskut eivät pidemmällä aikavälillä heilauta ruokalaskua kovinkaan paljoa. Siksi en pidä mielekkäänä laskea niitä mukaan, vaan minua kiinnostaa arkisen kotiruoan hinta.
Mä olen myös äitiyslomalla ja syön 1,5 vuotiaan lapsen kanssa kaikki päivän ateriat kotona, lukuunottamatta ehkä kerran/pari viikossa perhekerhossa tai kaveriperheen luona syötyä lounasta. Meillä menee viikossa ruokakauppaan 100-130e rahaa. Tehdään itse, tuoreista raaka-aineista. Usein ruoka on pataruokaa tai laatikkoruokaa, josta riittää useammalle päivälle sekä pakastimeen pari annosta. Itse asiassa, viikon aikana kokkaamme noin 4-5 eri ruokalajia (tällä viikolla esim. Bolognesekastike, kanavuoka, kalakeitto, linssikeitto, perunamunakas), josta syömme koko viikon, muutamana päivänä siis samaa ruokaa. Mielestäni kokkaamme monipuolisesti ja syömme sekaruokaa, sekä vihanneksia ja hedelmiä. Kyllä se 100e voi hyvinkin riittää 🙂
Minä ostan ”lappulihaa” ihan mielelläni, jos se muuten täyttää kriteerini (marinoimaton ja suomalainen, luomu on bonusta). Lappuhan tarkoittaa vain, että tämän pakkauksen viimeinen käyttöpäivä on ihan just kohta – jos sitä ei osteta, se menee jätteeksi. Jos ostat lihan hyvissä ajoin, ethän varmaan kotonakaan jätä sitä käyttämättä vain siksi, että viimeinen käyttöpäivä on umpeutumassa (ei siis vielä umpeutunut).
Pyrin käymään kaupassa kerran viikossa, mutta tarjoamaan perheelle kalaruokaa kahdesti viikossa. Tuore kala ei siis aina ole vaihtoehto. Kauppapäivän kalan ostan tiskistä tuoreena, mutta se toinen kerta tulee vakuumissa, pakasteena tai säilykkeenä. Ei ehkä suurta gurmeeta, mutta aivan pätevää arkiruokaa. Esim. kalakeitto, uunisei, uunilohi ja tonnikalapasta syntyvät myös ”kestokalasta”.
Olet täysin oikeassa, että olisi ekologista ostaa lapputuotteita, jotteivät ne menisi ainakaan roskikseen. Mulla vaan on siihen kynnys, koska lienen sukuperintönä saanut hieman neuroottisen suhtautumisen ruokahygieniaan. Valitsen tiskistä aina sen tuoreimman minkä tahansa tuotteen, koska minun päässäni ruoka alkaa huonontua heti, kun se on pakattu. En tiedä onko tässä perää vai onko kyseessä vain joku psykologinen juttu. Etenkin kana, kala ja jauheliha ovat mielessäni sellaisia erityisen herkästi pilaantuvia.
Sen sijaan pakastekalasta saa varmasti hyvää ruokaa, ja välillä ostan myös esim. vakuumipakattua kylmäsavulohta ja teen siitä uuniruokaa (en siis uskaltaisi syödä raakana… ks. yläpuolella). Pakastekalaa olisi varmasti hyvä olla varalla, jos joskus tarvitsee jotain nopeaa tai ei pääse kauppaan. SIinä on toinen harjoittelun paikka minulle.
Kana, kala ja liha ovat kuitenkin myös niitä ruokia, joita ei syödä raakana (okei, kalaa ehkä). Joten mielestäni niitä voi aivan huoletta ostaa vielä silloin, kun viimeinen käyttöpäivä on lähellä. Yhtä hyvin saattavat olla pilaantuneita vaikka päiväykseen olisi vielä paljon aikaa, kysehän on vain pakkaus- ja säilytysolosuhteista.
Ja kyllä esimerkiksi pilaantuneen kanan haistaa, kun pakkauksen avaa. Eli ei siitä ainakaan ihan vahingossa tule tehtyä ruokaa, jos yhtään nenä toimii. Testattu.
Kuitenkin suurin osa bakteereista kuolee kunnolla kuumennettaessa, eli ei niistä kovin isoa vaaraa ole.
Itseasiassa tiskistä ostetut lihat ja kalat ovat usein paljon huonompilaatuisia kuin pakatut tuotteet. Näistähän on ollut juttua, kun työntekijät kertovat miten esim edellispäivän paistetut broilerit heitetään seuraavan päivän kanasalaattiin jne. Itse en osta ollenkaan tiskistä, koska en luota kaupan sanaan tuoreudesta. Pakkausmerkinnät ovat kuitenkin aina luotettavia!
Asia ei ole ihan näin suoraviivainen. LAatu riippuu pitkälti ostopaikasta. Esim. kalasta on esillä pyyntiaika, jolloin voi itse arvioida mitä kalaa haluaa ottaa. Lihaa taas en koskaan osta marinoituna, en tiskistä enkä valmiiksi pakattuna. On myös otettava huomioon, että isoissa kaupoissa tavara kiertää nopeammin kuin pienissä marketeissa. Minulla on kuitenkin sellainen etu, että voin käydä kauppahallista ostamassa sekä kalaa että lihaa. Sieltä saa tuoretta ja kauppias tietää tarkasti mistä tuote on peräisin ja milloin se on saapunut. Mutta silloin kun tällaista mahdollisuutta ei ole käytettävissä, valmiiksi pakattu voi olla varmempi vaihtoehto.
Pakko pilata tiskitavaran illuusiota hieman. Esimerkiksi Hakaniemen hallissa tavara on varmastikin tuoretta. Olen kuitenkin ihan arvostetussa ruokakaupassa aikanani ollut töissä ja todistanut omin silmin sitä, miten päiväysten paukkuessa liha a kala lyödään tiskiin myyntiin. Aina tiskillä ei siis ole tuoreempaa tavaraa tarjolla.
Joo, tiedän ja olen kuullut tuosta kauppojen väärinkäytöksistä. Mutta luotan halliin ja Stockaan.
Kyllä ruokamenoihin vaikuttaa vahvasti perheen koko ja esim. lasten iät.
On ihan eri juttu ostaa ruokaa kahdelle aikuiselle ja 1-2 alle kouluikäiselle lapselle kuin esim. meidän perheelle eli 2 aikuiselle ja 18,14 ja 11 urheileville ”lapsille”. Kuten jo joskus aikaisemmin kerroin, meillä menee n. 800 € kuussa ruokakauppaan ja mun mielestä se on aika vähän, ottaen huomioon, että meidän lapset tosiaan syö jo ihan saman verran kuin aikuiset ellei enemmänkin. Lisäksi tulee vielä ennen/jälkeen urheilutreenejä tarvittavat terveelliset eväät jne.
Meillä ei valitettavasti tällä hetkellä ole kustannussyistä varaa ostaa esim. luomulihaa, koska se on niin paljon kalliimpaa. Ruokalasku varmasti nousisi pitkälti yli 1000 €, jos alkaisin aina valita luomua jne.
Meilläkin laitetaan joka päivä lämmin ruoka ja itse syön edellisen päivän ruokia lounaaksi, koska teen töitä kotona. Välillä pidetään myös ”jämäpäiviä” jos ruokaa jää parilta päivältä yli enemmän. Mies ja lapset syövät koulussa ja töissä lounaan.
Naureskelin just eilen kaupassa kun kaupan kassajonossa takanani ollut mies hämmästeli ostosteni määrää… ja sitä meinaanko kantaa ostokseni itse….(no en todellakaan, auto oli kaupan edessä parkissa) ja tällä kertaa ostin vaan tarvittavat ruuat noin kolmeksi päiväksi. Maitoakin oli tällä kertaa kärryssä vain 6 litraa…
Laskin joskus, että meillä menee pelkästään maitoon kuukaudessa 70-80 € ja huomioitavaa on, että itse en juo ollenkaan maitoa.
Tässä vaan esimerkki, että asiat ei aina ole ihan ”yhteismitallisia”.
Olet aivan oikeassa, on ihan eri asia ostaa ruokaa teineille kuin taaperoille. Omat havaintoni eri ruokabudjeteista koskivat siis yhteismitallisia perheitä, tai esim. että lapsiperhe saattaa käyttää vähemmän rahaa ruokaan kuin kahden aikuiden huusholli. Erilaisista perheistä johtuu sekin, että voin tällä kulutuksella kartella niitä laputettuja ruokia, mutta jos ruokalaskumme olisi kuussa 2,5 kertainen, niin varmasti niitä alkaisi katsella ihan eri silmin. Kaikki on suhteellista. 10 vuoden päästä ruokalaskumme on varmasti isompi kuin se on nyt.
Jostainhan pitää aloittaa, mutta mielestäni viikko on liian lyhyt periodi talousmenojen tarkasteluun – satunnaisuus vaikuttaa aika paljon. Kuukausi olisi parempi ajanjakso.
Oma viikottainen kauppalaskuni pompsahtaa jos loppumassa on esim juusto, pyykinpesuaine ja Hermesetas. Juustoa ostan aina kaksi erilaista kilon pakkausta, pyykinpesuainetta kaksi laatikkoa jne.
Mielestäni olisi keinotekoista ostaa margariinia – ruokalaskun kaunistamiseksi – yksitellen, vaan tyynesti ostan aina 4 laatikkoa kerrallaan, Rainbown 600 grammaisia…
… niille on oma paikkansa jääkaapissa, niin kuin kaikelle muullekin.
Toiseksi on hieman eri asia seurata ruokamenoja ja ruokakauppamenoja. Itse ostan samoilla reissuilla samoista kaupoista myös talouspaperit, pyykinpesuaineet, hammastahnat yms ja esim pyykinpesussa voi helposti nelinkertaistaa kustannuksensa jos ostaa kalleinta kamaa ja annostelee ”reilusti”.
Viikko on lyhyt aika. Nyt siis dataa on kolmelta viikolta ja seuranta edelleen käynnissä. Jos seuraa viikoittain, niin nuo isommatkin laskut alkavat tasottua kun laskee keskiarvoa. Olen edelleen vähän kahden vaiheilla sisällyttäisinkö nuo pesuaineet sun muut mukaan, mutta käytännön syistä voi olla helpompaa seurata ruokakaupan laskua kuin pelkkää ruokalaskua.
Vielä palaan tuohon tiski vs valmiiksipakattu. Syömme hyvin paljon kasviksia ja kalaa. Liha luomuna on tarjolla vain pakattuna jauhelihana. Ostan leikkeleet ja sian- tai naudanlihan, joita käytämme todella vähän, pari kertaa vuodessa, tiskistä irtomyyntinä. Kalaa ostan myös pakasteena, koska tiskissä se saattaa olla jo niin vanhaa, että siinä on makuvirhe, vaikka se olisi syömäkelpoista. Jos haluan esim paistaa kokonaisen broilerin, se on pakko ostaa pakasteena. Syömme myös poroa, peuraa ja riistaa, (nämä on minulle lähes luomua) ja ne on pakko ostaa pakasteina. Ruokalasku on itse asiasssa pienempi näin kuin pari vuotta sitten, kun vielä ostin ns normilihaa, koska lihatuotteita ostetaan harkiten, eikä se ole jokapäiväistä.
Riista on tosiaan aina pakasteena, sitä ei varmaan tuoreena saakaan ellei kuulu johonkin hirviporukkaan tms. Toisaalta vastateurastettu riista joka on heti pakastettu, on käytännössä tuoretta, joten ei se minustakaan ole ongelma. Jos ostan kalaa, varmistan aina ensin milloin se on kalastettu, ja ostan aina tuoreinta.