Tyhjensin taas vaihteeksi jääkaappia. Totesin että tämä ei kerta kaikkiaan voi jatkua näin. Kaappi on jatkuvasti kaaoksessa, en tiedä mitä siellä on ja missä on mitäkin. Ruokaa menee hukkaan – ei ehkä valtavia määriä, mutta pienikin määrä on ihan turhaa. Ällöttävyyden huippuna löysin alkuviikosta yhdestä purkista tunnistamatonta ainesta, ilmeisesti kasviperäistä. En tunnusta sitä itse sinne laittaneeni, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Pääasia on se, että en halua tehdä vastaavaa löytöä toiste. Olen nyt muutaman päivän analysoinut mikä tässä mättää, ja mitä minun pitäisi ruveta tekemään toisin. Luulisin, että seuraavat asiat aiheuttavat suurimman osan ongelmista:
1. Huonot säilytysastiat. Meillä on käytössä Ikeasta ostettuja muovisia rasioita. Niistä ei näe läpi. Tämä on todella kriittinen kysymys. Jos en näe mitä purkissa on, en muista sisällön olemassa oloa ja lopputuloksena on jälleen hukkaan heitettyä ruokaa. Olen hankkinut muutaman lasisen purkin myös, ja pidän niistä kovasti. Niissä ei varmasti ole BPA:ta ja yhdellä vilkaisulla näkee mitä ruokaa niissä on ja kuinka paljon. Ratkaisu: Heitän Ikean purkit jorpakkoon ja ostan lisää läpinäkyviä.
2. Suunnittelemattomuus. Minä ostan ruokaa yleensä arkisin, mies viikonloppuisin, mutta emme juurikaan koordinoi ostoksiamme. Seurauksena on erinäisiä jämiä, jotka jäävät kaappiin pyörimään. Pakattuna läpinäkymättömään purkkiin seurauksena on valitettavan usein jätettä. Koska en liiemmin suunnittele arkiruokiakaan, perusvarastoja ei tule hyödynnettyä järjestelmällisesti. Sen sijaan kaapista tempaistaan ruokaa sillä perusteella, mitä sattuu olemaan tai mikä valmistuu vauhdikkaimmin. Ratkaisu: kunnon ruokasuunnittelu. Tätä olen muhitellut jo pidempään mielessäni, ja nyt tuntuu että aika on kypsä. Aiheesta lisää tuota pikaa.
3. Pakastimen heikko hyöydyntäminen. Pakastin on aika pieni, mutta kyllä sinne mahtuisi yksi tai kaksi valmista ”vararuokaa” yllättävien tilanteiden varalle. Tämä liittyy edelliseen kohtaan kiinteästi. Pitäisi suunnitella silloin tällöin annoskoko etukäteen niin isoksi, että ruoasta riittää pakkaseen saakka. Sitten ei koskaan olisi pulassa, vaikka arkipyhä sattuisi yllättämään, tai tauti veisi sängynpohjalle. Ratkaisu: sama kuin edellä, sekä pakastimen järjestäminen fiksummin.
4. Systeemin puute. Tämä on kaikista suurin syy ongelmiini. Kuten juuri kirjoitin, tarvitsen rutiineja elämääni. Myös jääkaappidilemmaa olen pohtinut ennenkin. Ratkaisu: Näen kirkkaasti, että nyt on aika tarttua toimeen ja opetella uusia tapoja, jotka ratkaisevat ruokaongelmat. Tiedän, että jos opin kunnollisen ruokarutiinin, nämä ongelmat ratkeavat itsestään. Tarvitaan ruokajärkeä. Tällä hetkellä opiskelen aihetta kiinnostuneena, ja vauhtiin pääsen toivottavasti heti ensi viikolla. Ja koska tässä on minulla todellinen uuden opettelun paikka, kaikki hyviksi koetut vinkit otetaan kiitollisena vastaan!
Kuulostaa niiiin tutulta! Samojen probleemien äärellä painitaan. Kirjoitinkin aiheesta tovi sitten:
http://varipaletti.blogspot.fi/2012/09/vahemman-ruokaa-roskiin.html
Nyt kun tuli puheeksi, niin täytyy todeta etten ole viime aikoina noudattanut omia oppejani kovinkaan hyvin. Jään siis odottelemaan, josko jollakulla olisi esittää systeemi, joka ratkaisisi minunkin ongelmani! 🙂
Mielenkiintoinen postaus myös sinulla! Mulla on nyt suuret suunnitelmat tämän asian suhteen. Mulla avainasemassa on nimenomaan uuden rutiinin opettelu, joka varmaan tulee aluksi olemaan hieman tuskaisaa.
Itse en edes keksi, millaista rutiinia voisin haluta noudattaa. Mitkään viikko-ostokset tai monen päivän ruokalistojen suunnittelut eivät tule kysymykseen, tai koko ruokahuolto muuttuu pakkopullaksi. Hauskaa nähdä millaisiin ratkaisuihin sinä päädyt!
Aika hassua, että minusta asia on juuri päinvastoin. Ilman kunnon systeemiä ja rutiinia ruokahuolto tuntuu pakkopullalta… mutta kuten olen sanonutkin, olen sellainen rutiinien ystävä. Tiedän myös paljon ihmisiä, jotka eivät rutiineista välitä, mutta kaikilla on varmasti omat systeeminsä, millä arki pyörii mukavasti. Aion itse asiassa suunnitella ruokalistoja varsin pitkäksi aikaa eteenpäin, olisi hauska kuulla kommenttejasi siinä vaiheessa!
Omituisinta mitä tiedän, on ruuan heittäminen roskiin.
1. Jääkaapissa on oma osasto ruuan raaka-aineille. Päiväyksiä seuraan lähes päivittäin tyyliin ”tämä jauheliha pitää valmistaa viimeistään keskiviikkona”.
2. Valmiiksi tehdystä safkasta jää meillä lähes aina yli. Jos ei ole 100 % varmaa, että syön / syömme seuraavana päivänä lisää, niin pakastan kaiken jämän.
3. Pakastettuun pitää kirjoittaa selkeästi sisältö, ja päiväys vuosilukuineen.
4. Uuden ruuan suunnittelu pitää aloittaa aina siten, että miettii ”josko pakkasessa olisi jo jotain valmiina”. Siten pienehköönkin pakastimeen syntyy uutta tilaa.
Kaksi kertaa tunnustan heittäneeni ruokaa roskiin tänä vuonna. Toinen oli naudan paisti – heräteostos halvan hinnan takia Prismasta – ja täysin unohdin sen olemassa olon raaka-aineosastoon jääkaapissa. Luulin ettei meillä ole mitään raaka-aineita.
Toinen oli taas ylijäämäkastike ja -riisi, osa syötiin seuraavana päivänä mutta sitten nämä jämien jämät olisi pitänyt heti pakastaa (mieluiten toki heti ruuanvalmistuksen jälkeen), homma vain unohtui kun Vaimo luuli että minäkin syön.
Tässä listassa oli monta erittäin hyvää pointtia, joiden toteuttamisessa mulla on tunnetusti vaikeuksia. Esimerkiksi toi pakastaminen olisi hyvä ottaa rutiineihin mukaan, ja olenkin miettinyt miten sen toteuttaisi. Meillä on niin pieni pakastin, että kun siellä on mehuja, marjoja ja lihaa, niin eipä sinne hirveästi jää tilaa purkeille. Mun kauhukuva on, että pakastimeen kertyy rippusia sitä sun tätä, ja sitten pitää ihmetellä mitä tehdään puolikkaalle annokselle jauhelihakastiketta. Siksi syön mieluummin pari päivää samaa ruokaa.
Toinen asia minkä olen oppinut nyt, kun olen opiskellut tota ateriasuunnittelua, on jatkuvan inventaarion tekeminen. Se ei ole ollut tapana tarpeeksi säännöllisesti, ja siksi jääkaappiinkin jää kaikenlaista, minkä olemassaolo unohtuu helposti.
”… jatkuvan inventaarion tekeminen…”
Jääkaapissa pyrin kerran päivässä vilkaisemaan raaka-ainelaatikkoon (missä on toki muutakin – hillopurkkeja, mehupulloja yms.) ja kasvis/salaattilaatikkoon.
Lämpimässä ruokakaapissa (”Sugo di Pomodoro”, Curry ateriakastike, hernekeitto, Tikka Masala ateriakastike jne) pidän eturivissä ne purkit, missä on huonoin päiväys.
Siitä on kaksi etua:
– tulee enemmän käytettyä niitä mitkä vanhenevat ensin. Silmä osuu helpommin.
– invis on helppoa, riittää kun tarkistan eturivin päiväykset joka hyllyltä. Ei tartte penkoa hyllyjen takaosia.
Jos joku purkki tai tölkki on menossa vanhaksi parin kuukauden sisään, niin jätän sen tyynesti (vastoin kieltoja) keittiön työtasolle, siitä sen muistaa käyttää nopeasti. Ainakin pienen muistutuksen kera…
;>))
No juu, on varmaan jo käynyt selväksi, että tälle ruokajärki-projektille on meidän perheessä tilausta. Mutta jotta jääkaapin sisältö selviäisi yhdellä vilkaisulla, siellä pitäisi olla joku looginen järjestys. Nyt siellä tavarat seilaavat fiilispohjaisesti hyllyltä toiselle, eivätkä kaikki viilit esim. ole vierekkäin samalla hyllyllä, vaan yhtä hyvin siroteltuna joka puolelle kaappia. Yritä siinä sitten pysyä päiväyksistä kärryillä. Tämä ei itse asiassa varmaan olisi ongelma suurperheessä, jossa ruoka kuin ruoka katoaisi kaapista joka tapauksessa. Mutta meidän pienperheessä tämä aiheutta niitä edellä mainittuja ongelma. Paneudun tähän aiheeseen tällä viikolla omien postauksien muodossa.
Tänään tuli Heinon tukusta ostettua itselle eksoottisia ateriakastikkeita (mm. Sambal ja Ananas-Chili) ja latoessani niitä kaappiin tsekkasin kaikki eturivien purkkien päiväykset. Kaikki vähintään vuoden 2013 puolella, joten joulun mässäyssesongin aikaan riittää seuraava invis lämpimään ruokakaappiin.
Samalla vauhdilla tsekkasin kaikki nuudelit, kuiva-ainekastikepussit yms. – jokaisessa vähintään 2013 päiväys. Ilmeisesti tässä isojen ihmisten miniperheessä kierto on riittävä…
Toi päiväysten tarkistelu ja niiden merkitseminen avattuihin pakkauksiin on yksi juttu, mikä vaatii parannusta. Olen ollut armottoman laiska sen suhteen, mutta olen myös tajunnut, että se johtaa erinäisiin ruokakriiseihin.