Onko siellä ruudun takana ketään muuta, joka jo salaa odottaa, että loma loppuisi? Tätä tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa ääneen. Loma on parhaimmillaan ihanaa vapautta, aikaa läheisten kanssa, matkustamista mukaviin paikkoihin ja tänä kesänä vielä uskomattoman lämmintä säätäkin. Mitä tässä siis on valittamista? Ei mitään. Paitsi että rakastan arkeani ja nyt monen viikon loman jälkeen kaipaan sitä jo. Niin että oikeastaan en odota, että loma loppuu, vaan pikemminkin sitä että arki alkaisi.
Kuuntelen erästä amerikkalaista organisoimispodcastia, jossa puhutaan usein että vuodessa on tavallaan kolme alkua: uusi vuosi, kesäloman alku ja koulun alku. Tunnistan tämän omasta elämästäni. Aina kun taitekohta lähestyy, suunnitteluvaihde pyörähtää uusille lukemille, ja alan innolla kehitellä kaikkia uusia projekteja, joita haluan aloittaa ja kokeilla seuraavalla kaudella. Vahvimmin tunnistan tämän liittyvän tähän taitteeseen, kun kesäloma loppuu ja syksy on alkamassa. Tuntuu siltä, että talvi on aina mahdollisuuksia pullollaan. Edessä siintää kuukausikaupalla tyhjiä kuukausia, joiden aikana ehtii opetella uusia rutiineja ja toteuttaa monia projekteja. Oikeastaan kouluilla sinänsä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan tämä taitoskohta on muulla tavalla isoin näistä kolmesta. Loman jäljiltä olo on levännyt, kevään stressiin on saanut etäisyyttä ja se ihan tavallinen tasainen arki alkaa taas näyttää houkuttelevalta.
Tähän liittyy myös se, että kaikesta ihanuudestaan huolimatta loma tuntuu minusta ajoittain kuormittavalta. Tarvitsen aikaa yksin, ja kun lomalla kaikki ovat kotona, käydään vierailuilla ja tavataan paljon ihmisiä, omia rauhallisia hetkiä on välillä vaikea löytää. En myöskään ole pystynyt julkaisemaan podcastia kuin satunnaisesti, hyvistä aikeista huolimatta. Haluaisin kirjoittaa blogijuttuja, mutta niitä on vaikea lomittaa kaiken muun tekemisen joukkoon. Koen, että olen teille lukijoille tavallaan vastuussa siitä, että sisältöä syntyy. Sitten kun en ehdi tai pysty sitä tuottamaan, hermostun. Ainakin lapsiperheessä on tietyistä rutiineista huolehdittava, oli loma tai ei, mutta kaikkien ollessa lomatunnelmissa nämä rutiinit pääsevät repsahtelemaan, kun niille ei olekaan sitä normaalia aikaa. Sitä paitsi nämä helteet tuottavat ihan uskomattoman määrän pyykkiä, kun puoleen päivään mennessä on jo hikoillut t-paidan läpimäräksi ja suhrannut sortseihin jäätelöä.
Nyt kun viimeiset lomaviikot ovat alkamassa, on yhtäaikaa ristiriitainen olo. Toisaalta lomasta haluaa nauttia täysillä loppuun asti, mutta toisaalta kaikki tuleva jo kutkuttaa. Työprojektit odottavat, haluan vihdoinkin ottaa kasvisruokailun tukevasti haltuun, tehdä uusia podcasteja, aloittaa muutamia omia projekteja ja sen sellaista. Koko vuoden odotettu sähköremontti alkaa myös muutaman viikon päästä, ja se tarkoittaa varsin hankalia elinolosuhteita joksikin aikaa. Pitää tyhjentää pakastin, keittiön kaappeja ja koko eteinen, koska päätimme remontoida eteisen samassa yhteydessä. Olen myös huomannut kaikenlaisia järjestelyä kaipaavia kohteita, mutta tuntuisi tuhlaukselta käyttää kesälomaa kaappien siivoamiseen. Vai olisiko se?
Näitä kaikkia juttuja haluaisin siis ruveta jo tekemään, mutta samaan aikaan tiedän, että sitten kun loma on oikeasti loppumassa, olo on haikea. Joten vielä pari viikkoa seilaan siis tällaisessa erikoisessa välitilassa. Onko siellä ketään muuta, joka oikeastaan jo haikailee takaisin arkeen?
Tunne on tuttu niiltä ajoilta, kun lapset asuivat vielä kotona. Nyt on vähän toisin: tuntuu, että mökin monenlaisten projektien kanssa aika loppuu kesken. Myös paluu Krunikan kuumaan kivimuuriin helteiden vain jatkuessa vähän kauhistuttaa, kun vertailukohtana on hiekkaranta ja uintilämmin vesi täällä Saimaan rannalla. Mieheni loma päättyy viikkoa aikaisemmin jo huomenna. Jään vielä mökille viikoksi ja teen mm. pienimuotoista raivausta, käyn vähän aleissa ja menen ystävieni kanssa oopperaan.
Lomasi viimeinen viikko kuulostaa varsin ideaalilta 🙂
Luulen, että tämä tosiaan liittyy siihen, että pienten lasten vanhemmat eivät pääse niistä tietyistä rutiineista lomallakaan eroon.
Kyllä, tunnustan odottavani töiden alkua. En niinkään sitä työtä itsessään, mutta odotan juuri näitä rutiineita ja sitä, että saan tehtyä asioita. Tunnistan erinomaisesti myös tuon loman kuormittavuuden, mistä puhut. Tätäkään ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta kun olen mummo, iso siivu lomastani menee lasten kanssa – loma ei siis ole omaa aikaani enkä ehdi esimerkiksi lukea kirjoja juuri lainkaan. Tietysti haluankin viettää aikaa lasten kanssa, eiväthän he pieniä aina ole, mutta kun työ on hektistä ja ajoittain todella stressaavaa, tarvitsisin myös aikaa toipumiseen. Ymmärrän myös lasten vanhempien tarpeen saada olla välillä kaksistaan, joten tämä oman ajan tarve ja lasten ajoittain rasitteeksi kokeminen aiheuttaa minulle suuria omantunnontuskia.
Tämä on sellainen aihe, jota itsekin olen miettinyt omien lasten kannalta. On kiva että isovanhemmat hoitavat, mutta samalla vähän huolettaa, ettei kuormita heitä liikaa. Varmaan sellaisessa tilanteessa, kun lapsenlapsia on runsaasti, tulee vielä sekin kysymys että miten sitä aikaa eri perheiden kesken jaetaan. Liian suurissa annoksissa lasten hoitaminen on kyllä rasite, ja ymmärrän täysin että myös isovanhempi kaipaa omaa aikaa ja omaa lomaa, varsinkin jos on vielä itsekin töissä.
En haikaile arkeen, mutta rakastan uusia alkuja! On ihanaa, kun koulut alkavat ja arki alkaa (vaikka kyllä lomailisin vielä mielelläni). Uudet alut ovat ihania!
Niissä on se ihana tyhjän paperin tunne, kaikki on mahdollista ja mikään ei ole vielä mennyt pieleen, ja omissa ajatuksissaan jaksaa kaiken. Kyllä, alut ovat todella houkuttavia!
Palaan maanantaina töihin. Juuri mietin, kauankohan pitäisi olla lomaa, että töihinpaluu ei harmittaisi. Työ ei ole erityisen kamalaa, mutta ei mitenkään erityisen antoisaakaan. Lapsena koulunkäynti tuntui jotakuinkin samalta.
Minulla on sellainen tilanne, että oikeasti tykkään töistäni. Tykkäsin kyllä koulustakin, mutta en sentään lapsena ihan näin kovasti odottanut syksyä kuin nyt!
Täytyy myöntää, että tunsin kateuden piston tätä postausta lukiessani, sillä itselläni on ollut yli kaksi viikkoa kesälomaa viimeksi vuonna 2014. Sen jälkeen olen perhe- ja muistakin syistä vaihtanut työpaikkaa niin usein, ettei tuon pitempiä lomia ole ehtinyt kertyä. En siis ole päässyt kärsimään lomaväsymyksestä vuosikausiin.
Toki kuitenkin tunnistan ja ymmärrän kokemuksen, että perusarki aikatauluineen ja rutiineineen on tavallaan vähemmän kuormittavaa kuin loma-aika. Arjen velvollisuudet laittavat elämän rullaamaan osittain ”omalla painollaan”; lomalla taas rutiinien ylläpitäminen on usein hankalaaa ja kaikki suunnittelu vaatii enemmän vaivaa. Lisäksi oman ajan löytäminen on loma-aikana vaikeampaa, ellei sitten asu yksikseen.
Paradoksaalisesti juuri tämä loman pituus vähän onkin se, mikä uuvuttaa. Koska puolisolla on vain se normaali loma, mutta minä freelancerina olen vapaampi, minä olen se, joka huolehtii lapsista koko heidän lomansa ajan silloin, kun puoliso on vielä/jo töissä. Kaipaan juuri tuota omalla painollaan rullaamista, mikä tekee arkisesta elämästä niin helppoa. Lomalla rutiinit löystyvät väistämättä, ja sitten niiden hoitaminen on kuitenkin tehtävä jossain välissä.
Täällä!
Pidän lomani sen veran pätkissä, että en niinkään haikaile lomien loppumista, mutta syksyn alkamista voisin sanoa jo odottavani.
Vaikka kuinka nautinkaan kesästä ja mökkikaudesta, niin odotan jo syksyn tuloa. Käytännössä olemme toukokuun alusta syyskuun loppuun joka viikonloppu ja kaikki lomat mökillä, joskus myös pidennetyt viikonloput etäpäivien myöden mökillä.
Eli kotona jää kaikki hommat tekemättä. Työviikkoina pestään pyykkiä viikonlopun jäljiltä ja tehdään muut pakolliset jutut. Ylimääräiseen ei vaan jää aikaa. Voin vain haikailla vaatehuoneen siivouksesta tai vaatekaappien läpikäynnistä koko kesän. Kirpparipöytä on suunnitteilla syksyyn, mutta tällä hetkellä vain haaveilen tavaroiden läpikäynnistä.
Meitä on täällä yllättävän paljon! Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Lomasta nautitaan, mutta kuitenkin arkikin houkuttelee. Ehkä tässä on se, mitä olen miettinyt usein monien muidenkin juttujen kohdalla, että kaikki kiva vaatii vaivannäköä. Niin myös loma, niin hassua kuin se onkin!
Hahaa! Kansankynttilä täällä valittaa liian pitkästä lomasta. Heh! Täytynee vain sanoa, että se on ammatinvalintakysymys. Jos ei kestä pitkiä lomia, kannattaa hakeutua ns. oikeisiin töihin.
Mulle olis kelvannut vielä pari viikkoa lomaa lisää..nyt oli vain 3 viinkoa ja se tuntuu todella lyhyeltä kun olen viimeiset 5 vuotta ollut käytännössä joka kesä 2.5 kk lomalla tai ainakin niin että ei ole tarvinnut joka pv töihin lähteä vaan olen ilmojen mukaan valinnut mikä on päivän agenda.
Mutta kyllä..arkeen palaaminen on ihan ok myös.
Kuulostaa ihanan joustavalta tuo aiempi systeemi! Ilmeisesti ensi kesänä on sitten pidempi loma taas.
Lasten ollessa pieniä, minäkin odotin jo loman loppupuolella arjen alkamista. Nyt, lasten ollessa isompia, lomalla on helpompi ottaa aikaa itselle ja puolisolle. Nyt en niinkään odota loman loppumista vaan syksyn alkamista. Minusta on ihanaa, kun ilma viilenee ja tulee syksyn tuntu. Mieluummin kietoudun villatakkiin, kun hikoilen tässä helteessä. Kesä ei ole alku vaan odotettu lepo pitkän talven ja kevään jälkeen. Syksy on alku, jolloin kaikki uusi on mahdollista.
Tämän helleaallon jälkeen luulen että aika moni arvostaa syksyn kirpeitä päiviä! Minä tunnustan odottavani niitä päiviä, kun kotona ei muutamaan tuntiin ole ketään huollettavaa, ja olen vapaa tekemään ihan mitä huvittaa, eli töitä.