Sain pari viikkoa sitten idean. Olen kaivannut isompaa pakastinta, mutta ongelmana on ollut, ettei sellainen mahdu minnekään. Keittiössä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, johon voisi laittaa erillisen pakastimen. Sitten älysin, että työhuone, joka siis toimii myös kodinhoitotilana ja varastona, olisi mahdollinen paikka myös pakastimelle. Selvitin heti millaisia pakastinvaihtoehtoja olisi, mittailin huonetta, ja totesin että eihän siihen tarvita kuin yksi pistorasia lisää. Se taas järjestyisi epäilemättä helposti talossa tehtävän sähköremontin yhteydessä.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Sähköurakoitsija lupasi porata yhden ylimääräisen reijän ja vetää pakastimelle oman johdon keittiöstä. Tähän saakka siis kaikki hyvin. Mutta tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki remontit siinä vaiheessa, kun asunnossa jo asutaan, ovat asenteesta riippuen joko vähintäänkin hankalia tai sitten hermoja raastavan karmeita. Näinkin yksinkertainen muutos vaatii nimittäin uskomattoman määrän työtä. Tässä on se paikka, johon pakastin tulee:

Ei tarvitse muuta kuin tyhjentää hylly ja viedä se vintille…

Käytin suurimman osan viikonlopusta siihen, että tyhjensin tämän hyllyn. Mutta jotta sen voisi tyhjentää, piti kaikille tavaroille löytää jokin muu paikka. Nämä ovat suurelta osin tavaroita, joita tarvitsen ja haluan säilyttää: lasten piirustuksia, vanhoja leluja, talouspaperia, nenäliinoja, minigrip-pusseja, johtoja, kirjojen tukia, kierrätystä odottavia vaatteita ja muuta sekalaista. Hyllyssä ei ollut oikeastaan juuri mitään roskiin heitettävää. Niinpä näille kaikille piti siis löytää jokin uusi paikka.

Siitä seurasi ketjureaktio. Eteisestä irrotettiin hyllyjä (kuva täällä), ja niistä yksi siirrettiin suunnitelman mukaisesti työhuoneeseen. Käytännössä se tarkoittaa vajaan tunnin työtä. Sitten tuolle uudelle hyllylle siirrettiin osa näistä tavaroista ja muutamia tavaroita komerosta, joka taas vapautti sinne tilaa noille taloustarvikkeille. Aika paljon tavaraa kannettiin suoraan vinttiin, jossa olikin nyt mukavasti tilaa kevään raivausurakan jäljiltä.

Tällä päästiin hyvään vauhtiin, mutta kun yhdestä hyllystä alkaa siirtää tavaroita toiseen hyllyyn, huomaa että kaikki ei mahdu, ja tarvitaan jostain lisää säilytystilaa. Paperi on painavaa, joten suoraan seinään kiinnitetyille hyllyille ei voi latoa loputtomasti kirjoja, mappeja ja kopiopaperia. Puoliso keksi onneksi loistavan ratkaisun, jossa lyötiin kaksi kärpästä samalla iskulla: Kirjoituspöytä on aina ollut liian matala (koska se on oikeastaan lasten pöytä), mutta koska kyse on Muuramesta, pöytälevy on täysin irrallinen. Vaihdetaan siis pöydän toinen pääty Ikean Kallax-hyllykköön, joka on korkeampi kuin Muuramen oma pääty, ja jonne lisäksi mahtuu hurja määrä mappeja ynnä muuta. Korotetaan toinen pääty tietosanakirjoilla, joille ei muutenkaan ole mitään käyttöä. Lopputuloksena on työpöytä oikealla korkeudella, ja kätevästi lisää hyllytilaa huoneeseen.

Uusi hyllykkö haettiin Ikeasta saman tien (hinta alle 30€), ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin toteuttaa suunnitelma. Noh, minulta meni siihen noin kaksi tuntia. Tein homman yksin, mikä ehkä vähän hidasti työtä. Ketjureaktioilmiö iski jälleen: kun siirtää pitkään paikallaan ollutta laatikostoa, havaitsee sen takana runsaasti pölyä, mikä taas vaatii imuroimista, mikä puolestaan aiheuttaa lisää tavaroiden siirtelyä, että imuri mahtuisi huoneeseen ja niin edelleen. Kun huonekaluja ruvetaan siirtelemään, tuntuu järkevältä siivota samalla niistä paikoista, joihin normaali viikkosiivous ei yletä. Alkuperäinen järjestys ei myöskään toiminut, sillä en ollut ottanut huomioon pistorasioita, jotka olisivat jääneet uuden hyllykön taakse. Pöydän päädyt oli siksi vaihdettava eri päin, kuin ensin oli suunniteltu. Siis siirrettävä laatikosto vasemmalta puolelta oikealle ja hylly oikealta vasemmalle. Vihdoin kaikki oli kuitenkin paikallaan ja työhuoneessa uusi tyhjä nurkka.

Tähän mahtuu pakastin hyvin. Tai siis pitää tietysti siirtää vielä tuota hyllykköä tuolta seinältä syrjemmäs…

Nyt pitää enää odottaa, että sähkömies asentaa pakastimelle sähkön, ja sitten tietenkin pitää käydä ostamassa tai tilaamassa itse pakastin. Ja tietenkin sitten siinä vaiheessa kun laite on saatu, nähdään kuinka paljon tuota seinään kiinnitettyä hyllyä pitää vielä siirtää, jotta kaappi mahtuisi sille tarkoitettuun paikkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pienikin remontti voi siis olla valtava ketjureaktio, enkä ihmettele miksi sen tekemistä niin helposti vältellään. Nimittäin onhan tuossa hirveästi hommaa, vaikka kyse on sinänsä pienestä muutoksesta. Monta tuntia ja runsaasti ramppaamista, kantamista, nostamista ja pähkäilyä. Sekä tietenkin yksi autokeikka Ikeaan ja yhden hyllyn kokoaminen. Eikä sitä pakastinta vielä ole edes olemassa. Tämä vaatii aika kauas katsovaa perspektiiviä, jotta projekti tulisi vietyä loppuun asti. Mutta kyllä siitä sitten tuleekin hyvä, kunhan valmiiksi saadaan!

Onko teillä kokemuksia ketjureaktioista remonteissa?