Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta viime aikoina on kuitenkin alkanut pitkästä aikaa sormia syyhyttää, joten päätin, että kesän viimeisen viikon kunniaksi julkaisen tekstin joka toinen päivä syyskuun alkuun asti. Syksy on minulle aina inspiroiva vuodenaika, joten tämä sopii hyvin tähän kohtaan. Aiheet vaihtelevat remontista vaateostoihin ja kodin järjestykseen ja raivaamiseen.

Kesä on ollut tätä…

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, tämä kevät ei ollut kovin helppo. Oli niin henkistä kuin fyysistäkin kuormitusta. Kesää puolestaan on määrittänyt remonttiprojekti, jonka takia emme ole asuneet kotona moneen kuukauteen. Onneksi meillä on mökki lähellä Helsinkiä, ja olemme saaneet olla talonvahtina mummilassa, sillä aikaa kun isovanhemmat ovat olleet pois kotoa. Kaiken kaikkiaan tilanne on siis aivan hyvä, mutta matkalaukkuelämä on silti kuukaudesta toiseen hiukan rasittavaa. Aina on jotain hukassa, kun tavaroilla ei ole selkeää omaa paikkaa. Tai sitten ne ovat eri paikassa kuin missä itse on; maalla kun olemme kaupungissa ja päinvastoin. Tänään hammaslääkäri huomasi, että lankaaminen on jäänyt kesän aikana vähemmälle. Rutiinien luominen onkin ollut aika haasteellista. On myös oma juttunsa asua toisen ihmisen kodissa. Ei oikein tiedä, millä tavalla isäntäväki haluaa että asiat tehdään ja järjestetään, ja samalla yrittää kovasti varoa ettei riko tai sotke mitään.

Remontti itsessään on edennyt hyvin, ja meillä on käynyt hirmuisen hyvä tuuri urakoitsijan suhteen. Työntekijät ovat tarkkoja, siistejä ja mukavia, ja työn jälki erittäin hyvää. Mutta niin iso remontti, mikä meillä on käynnissä, on valvojalle (eli minulle) ajoittain kokopäivätyö. Meillä tehdään sekä pintaremonttia, keittiöremonttia, kylpyhuoneremonttia, korjataan syksyllä ilmennyttä vesivahinkoa, kaadetaan väliseiniä ja rakennetaan uusia kiinteitä säilytyskalusteita. On koordinoitava urakoitsijan, putkimiehen, sähkärin, puusepän ja lukuisien tavarantoimittajien työtä. On tehtävä miljoona pientä ja isoa päätöstä alkaen lattialaattojen sauman väristä päätyen siihen, mitä kautta sähköt kannattaa vetää. Loppu häämöttää jo, mutta varmaa on että muutama viikko vielä menee näissä leiriolosuhteissa.

…mutta myös tätä.

Mutta on kesä ollut myös mukava ja ihana. Kesäkuun alussa kävin New Yorkissa viettämässä muutaman päivän laatuaikaa itseni ja ystävän kanssa. Matka oli kaikin puolin onnistunut ja juuri sitä mitä tarvitsin. Aamusta iltaan taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä suurkaupungin sykettä – sellainen on täydellinen loma. Myös mökillä on ollut mainiota, on ollut todella mukavaa viettää rentoa aikaa perheen ja läheisten kanssa kaikessa rauhassa, grillailla harva se päivä saunoa aina kun huvittaa. Keväällä uudestaan leikattu polvi kestää jo monenlaista liikuntaa ja mikä parasta – on lähes kivuton! Sanat eivät riitä kertomaan, miten kiitollinen olen tästä. Opettelen vähitellen taas juoksemaan, ja sekin on ihan mahtavaa. Inhoan kyllä lenkkeilyä, mutta olen niin onnessani siitä, että ylipäätään pystyn ottamaan juoksuaskelia, että voisin harrastaa lenkkeilyä ihan vain siitä riemusta, että se on varmaan tänä syksynä jo mahdollista.