Olen aina ollut vakuuttunut siitä, että meille ei tule lemmikkiä. Mutta koronaeristystä ei ehtinyt kulua kuin pari viikkoa, kun meille muutti hamsteri. Mitä oikein tapahtui? Vastaus: maailma muuttui ja minä sen mukana. Olen aina liittänyt päässäni yhteen lemmikit ja kauhean vaivan. Elävä eläin vaatii hoivaa ja sitoutumista. Sille pitää hankkia tarvikkeita ja ruokaa, ja vaikka kyseessä olisi pelkkä hämähäkki, hoitaminen vaatii vaivannäköä. Tästä on juontunut periaate, että eläintä meille ei tule.
Saanko esitellä: Pumpuli, pieni hamsteri.
Oikeasti en ole yhtään eläinvastainen, ja lapsuudessa olisin kovasti halunnut minkä tahansa lemmikin. Kadehdin kaveria, jolla oli kotona peräti kaksi koiraa ja vielä kanikin. Aikuisena harkitsin vähän aikaa vakavasti koiran hankkimista (tämä oli noin 10 vuotta ennen lapsia), mutta lopulta tulin aina siihen tulokseen, että eläimet rajoittavat liikaa elämää. En ole tätä periaatetta sittemmin tarkistanut, olen vain automaattisesti mielessäni vetänyt yhtäläisyysmerkit lemmikin, rajoittuneen elämän ja kauhean vaivannäön välille.
Mutta sitten maailma muuttui, ja vanha periaate alkoi tuntua tunkkaiselta. Kysehän ei ole siitä, etteikö meidän perheeseen olisi aina voinut ottaa eläintä, jopa koiraakin. Meillä on eläimelle tilaa ja vastuullisia hoitajia. Tähän asti en vain ole ollut motivoitunut asiasta millään tavalla, pitkälti vanhoista ennakkoluuloista johtuen ja asiaan lainkaan paneutumatta. Mutta nyt aloin kyseenalaistaa, onko enemmän iloa siitä, ettei mitään vaivaa tarvitse nähdä, vaiko siitä, että meillä sittenkin olisi lemmikki? Päädyin jälkimmäiseen. Puoliso olisi auliisti ottanut vaikka tanskandoggin, mutta rajansa vaivallakin. Hamsteri valikoitui helppohoitoisuutensa, pienen kokonsa, ja lyhytikäisyytensä takia. En halunnut heti ensimmäiseksi sitoutua lemmikkiin, joka voisi elää vaikka 15 vuotta.
Hamsteri on helppohoitoinen ja sympaattinen otus.
Meillä on nyt siis pieni, vaalea kääpiöhamsteri, nimeltään Pumpuli. Se asuu lastenhuoneessa omassa häkissään, jossa se touhottaa menemään illasta aamuun. Ennakointini siitä, että kaikista lemmikeistä on vaivaa, on osoittautunut todeksi. Toisaalta arvioni siitä, että tällainen pieni otus voisi tuoda paljon iloa etenkin lasten elämään, osui myös oikeaan. Jo pelkästään kaikki valmistelut ennen hamsterin hankkimista, olivat hauskoja. Valmisteluista muodostui samalla erinomainen pedagoginen projekti, kun piti selvittää, missä se viihtyy, mitä se syö ja miten sitä hoidetaan. Ja voi sitä onnea, kun Pumpuli vihdoinkin saatiin kotiin!
Vaikka hamsteri on pieni ja yksinkertainen otus, on sen hoitamisesta silti vaivaa. Häkkiä pitää siivota, eläintä totuttaa käsittelemiseen ja sen kaikki tarvikkeet vievät yllättävän paljon tilaa. Iso osa työstä on minun tehtäväni, sillä lapset eivät ainakaan vielä pysty täysin itsenäisesti huolehtimaan Pumpulista. Hamsteri on kuitenkin ennakoidusti aika helppo, sillä se ei tarvitse rokotteita, sitä ei tarvitse kouluttaa sisäsiistiksi eikä kenenkään tarvitse lähteä sen kanssa lenkille. Alkuhankintojen jälkeen hamsteri on myös edullinen ylläpitää. Eniten maksaa puru häkin pohjalle, mutta se syö niin vähän, että ruokakulut ovat lähinnä nimelliset. Varusteista osa ostettiin uutena, osa kirppikseltä.
Olisimmeko ottaneet hamsteria ilman korona-aikaa? Erittäin todennäköisesti ei. Olenko iloinen, että luovuin vanhasta periaatteesta? Olen kyllä. Ennakoin, että vietämme seuraavat pari vuotta huomattavasti tiiviimmin kotona kuin ennen. Tuskinpa matkustamme mökkiä kauemmas, ja sinne Pumpulin voi ottaa mukaan. Sitten kun tämän lemmikin elon kaari päättyy, maailmakin näyttää ehkä erilaiselta. Sitten voimme miettiä, haluammeko ottaa uuden lemmikin vai emme.
Onnittelut hamsterista. Se oli aikanaan meidänkin ratkaisu lasten lemmikkieläimen kaipuuseen. Ainoa mitä kannattaa varoa, on sen irti päästäminen muuhun kuin täysin kontrollissa olevaan tilaan. Se löytää tiensä helposti vaikka minkälaiseen koloon, josta se voi olla vaikea saada pois.
Kiitos! En uskalla päästää sitä vapaaksi, mutta sillä on kyllä erillinen jaloitteluaitaus, johon se voidaan laittaa juoksentelemaan.
Hahaa, mä tiesin!!! Onnea uudenlaiseen elämään!
Oli hyvin arvattu. Olemme hankintaan tyytyväisiä 🙂
Onnea pikkukaverista! Söpö on!
Sitten tärkeä tiedote: jos lemmikki on mikä tahansa muu kuin kissa tai koira ja se sairastuu, peruseläinlääkäri ei ole oikea osoite sairauden sattuessa vaan tarvitaan eksoottisiin eläimiin erikoistunutta eläinlääkäriä. Koska pikkulemmikit ovat, noh, pieniä, ihminen havaitsee niiden oireilevan usein vasta siinä vaiheessa kun tilanne on jo paha.
Kannattaa siis:
-etsiä parin eksoottisten eläinten päälle ymmärtävän eläinlääkärin yhteystiedot, ja ehkä vielä tarkistaa, että ko. eläinlääkärit osaavat hoitaa sinun lemmikkisi lajia.
-varautua taloudellisesti mahdollisiin eläinlääkärikustannuksiin, eläinlääkärille uppoaa helposti useampi satanen pikkuisellakin lemmikillä.
-siinä vaiheessa kun herää epäilys siitä ettei kaikki ole ok herää, ottaa eläinlääkäriin yhteys heti eikä parin päivän ”kattelun” jälkeen- parin päivän päästä lemmikki voi olla kuollut sairauteen joka olisi ollut parannettavissa. Tämän takia niitä mahdollisia eläinlääkäreitä on hyvä olla listalla pari-kolme, niin että tarvittaessa löytyy joku joka voi ottaa vastaan kiirepotilaan.
Bonusvinkki: kannattaa tutustua lajin hoito-ohjeisiin itsenäisesti laajemmin kuin mitä eläinkaupassa ohjeistetaan, esim. perehtymällä kirjallisuuteen. Suuri osa pikkulemmikkien(kin) sairauksista on ”elämäntapasairauksia” , eli omistajan virheitä joita asiantunteva omistaja osaa välttää.
Useimmiten pikkulemmikit ovat kyllä terveitä otuksia (asiantuntevassa hoidossa), mutta kaikkeen on hyvä olla varautunut.
Kiitos vinkistä, laitetaan hyvä eläinlääkäri hakuseen. Yhtenä iltana jo säikähdimme, että hamsterilla on joku hätänä, kun se piti niin ihmeellistä ääntä, mutta google kertoi lopulta, että jotkut näistä kääpiöistä tosiaan ääntelevät joskus äänekkäästikin. Otuksen yleisvointi on sittemin vaikuttanut erinomaiselta, joten huokasimme helpotuksesta. Etukäteen selvitettiin aika paljon kaikkea hamstereihin liittyvää, mutta näköjään tässä oppii vähitellen lisää käytännön kautta.
Pumpuli on kiva nimi pienelle otukselle!
Lapset keksivät, se kuulemma muistuttaa pumpulia ulkoisesti sekä väriltään että tuntuu yhtä pehmeältä kun sitä silittää.
Onnea pikku lemmikistä! Kyllä se on suloinen!!
Meillekin muutti vastikään uusi lemmikki, kun eläintenhoitajaksi opiskeleva tytär (18v) hommasi kuningaspytonin. Minä voin sitä onneksi vain ihastella (se on muuten todellakin kaunis!!), tyttö suorittaa kaikki muut jutut. Ja kun tyttö joskus muuttaa omaan kotiin, lähtee käärme visusti mukaan. =D
En ole mikään käärmefani, mulle piisaa nuo perinteiset kissa ja koira, mutta yllättävän kiehtova tuo luikeroinen kyllä on. Jännityksellä odotan, kun piakkoin on ilmeisesti tulossa nahanluonti… Teilläkin on varmasti paljon iloa pienen Pumpulin touhuja seuraillessa!
Onneksi kukaan ei meillä ehdottanut käärmettä 🙂 Olen enemmän näiden karvaisten eläinten ystävä, vaikka uskon että käärmeessäkin voi olla oma viehätyksensä.
Hän on aivan ihastuttava ja nimikin on kaunis! Meillä ei voi allergioiden vuoksi olla lemmikkiä. Nautin kovasti, kun vien välillä naapurin koiria ulos ja he ryntäävät iloisina luokseni.
Pumpuli on kyllä tosi söpö. Ollakseen niin pieni, siitä on paljon iloa!
Tutun kuuloisia ajatuksia lemmikinlaitosta sinulla =o) Meille muutti vasta myös käpiöhamsteri talvikko 10 vuotiaalle tytölle kumppaniksi. Yllättävän luonteikas tuommoinen kananmunan kokoinen pieni karvapallo osaa tosiaankin olla ja on nyt jo tuottanut paljon iloa sekä äidille ja tyttärelle. Jopa isä on välillä seisomassa dunan vierellä ihmettelemässä pikku hamhamin puuhia. Meidän pikkuisen tyttö nimesi Totoro Dodoroki Ham Hamiksi. Perheen kesken Totti, Toto yms. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Touhukasta hamsterielämää! =o)