Ajattelin vuoden alussa, että olisi kiinnostavaa seurata kuinka paljon huushollista poistuu tavaroita vuoden aikana. Mutta eilen tajusin että listan pitäminen ei ole kovin järkevää, kun kyseessä ei ole mikään tavaranvähennysprojekti. En ajattele niin, että meillä olisi hirveästi liikaa tavaraa. Jotain ylimääräistä varmasti löytyy, jota ilmankin pärjättäisiin, ja niistä voin hankkiutua eroon. Mutta yleisenä tavoitteena ei ole se, että vuoden lopussa olisi välttämättä vähemmän tavaraa kuin alussa.

Tuon listan on oikeastaan tarkoitus havainnollistaa sitä, miten paljon elämässä liikkuu tavaraa. Osa poistuu kokonaan, osa poistuu mutta korvataan, ja osa taas lisää kokonaismäärää pysyvästi. Tavaraa siis tulee, menee ja vaihtuu. Sitä ei ehkä tule usein ajatelleeksi, mutta tosi iso osa meidän elämästä kuluu tavaroiden kanssa toimimiseen. Niitä ostetaan, myydään, vaihdetaan, kierrätetään, huolletaan, lainataan, viedään ja tuodaan. Ja tämä kaikki ennen kuin niitä on edes ehditty käyttää lainkaan!

Nyt kuitenkin näen, että pelkkä poistojen listaus ei ole mielekästä, vaan nähdäkseen kokonaiskuvan pitäisi kirjata myös ne sisään tulleet tavarat. Huhtikuu on jo niin hyvässä vauhdissa etten viitsi enää aloittaa, mutta voisin tehdä toukokuusta sellaisen testikuukauden, jolloin listaan sekä tulleet että menneet. Lopussa voi katsoa, jäätiinkö plussalle vai miinukselle. Mutta sanon jo nyt, että tavoitteena ei ole kumpikaan. Kunhan seuraan miten käy.

Noita poistoja ajatellessa huomasin sellaisen seikan, että meillä taitaa oikeastaan olla aika optimimäärä tavaraa. Tajusin sen siitä, että moni ”poisto” on kuitenkin lopulta korvattu uudella, eikä kokonaismäärä ole muuttunut. Lastentarvikkeet ovat asia erikseen, koska niitä tarvitaan vain tietyn ajan. Mutta otetaan esimerkiksi viimeisin lisäys listaan – talvikengät. Ostin ehkä kahdeksan vuotta sitten, ja kyseisiä kenkiä on pidetty ja paikattu todella paljon. Nyt ne hajosivat niin, ettei korjaaminen enää kannata. Heitin ne roskiin, mutta samalla hetkellä vaateostoslistalleni syntyi uusi rivi: siistit talvikengät. Sellaiset tarvitsen ensi talvea ajatellen. En luultavasti osta niitä ennen kuin joskus syksyllä, mutta viiveestä huolimatta tämäkin poisto tullaan lopulta korvaamaan vastaavalla tavaralla.

Tämän kaiken pointti lienee se, että tavaroiden lukumäärällä ei oikeastaan ole väliä. Sillä on väliä, että omistaa juuri sellaisia tavaroita kuin haluaa. Koska kuten aiemmin totesin, pelkästään tavaroiden käsittelyyn menee paljon aikaa, joten miksi tuhlata sitä sellaisiin, joista ei edes välitä? Tässä suhteessa Marie Kondo on ihan oikeilla jäljillä, kun hän kehottaa pitämään vain sellaisia tavaroita, jotka ilahduttavat.

PS. Muokkaan tuota listaa vastaamaan paremmin tätä kirkastunutta ajatusta.