Olen viime päivinä raivannut vaatekaapista arkistojen aarteita vuosien takaa. Avasin sellaisen säilytyslaatikon, jonne olin tunkenut esikoisen syntymän jälkeen epäsopiviksi muuttuneita alusvaatteita. Olin sittemmin puoliaktiivisesti unohtanut laatikon olemassaolon, ja lähinnä siirtänyt sitä ylähyllyltä toiselle. Nyt sain vihdoin inspiraatiota katsoa mitä sieltä oikeastaan löytyikään.

Inventaario tuli tarpeeseen. Osa vaatteista päätyi suoraan roskikseen. Jos alushousujen vyötärökuminauha vain ritisee, on selvää että elastaani ei enää toimita tehtäväänsä kunnolla. Löysin myös kaksi alusvaatesettiä, jotka olin ostanut todella kauan siten. Ne olivat aikanaan opiskelijabudjetille pyörryttävän kalliita, mutta myös parhaat ja laadukkaimmat alusvaatteet jotka moneen vuoteen omistin. Niitä pidettiin ahkerasti ja hoidettiin huolellisesti. Pesin ne vuosikaudet käsin enkä koskaan käyttänyt huuhteluainetta. Opin niiden myötä, että laadukkaat liivit todella ovat todellakin eri tuntuiset ja näköiset kuin heikkolaatuiset. Opin, että asiantuntevasta myyjästä on uskomattoman paljon apua, ja erikoisliikkeissä palvelu on yksilöllistä ja ostokokemus erilainen kuin isoissa ketjuissa tai tavarataloissa. Opin myös sen, että vanha klisee siitä kuinka (ainakin naisten) pukeutuminen alkaa alusvaatteista, pitää todellakin paikkansa.

Muistan että kun laitoin nuo setit talteen, ajattelin että niissä on sekä muisto- sekä käyttöarvoa. Nyt kun otin ne esiin, näin että kumpaakaan ei ollut enää havaittavissa. Kuolettuneet elastaanit, nypyt, irtaantuneet langanpätkät ja yleinen kulahtaneisuus sai minut viimein ymmärtämään, että näiden säästämisessä ei enää ole mitään järkeä. Puhumattakaan siitä, että koot olivat tässä vuosien varrella muuttuneet aivan vääriksi. Ainoa järkevä sijoituspaikka oli siis roskis.

Loput laatikon sisällöstä jakautui niin, että pari uudenveroista settiä otin talteen kaveria varten. Jos ne eivät hänelle sovi, lahjoitan ne pois muualle. Muutama silkkikerrasto vaikutti virheettömältä, joten toimitan ne Fidalle tai johonkin vataavaan paikkaan. Yksi setti oli hämmästyttävällä tavalla muuttunut jälleen sopivaksi, joten sen siirsin takaisin käyttövaatteiden joukkoon. Kaikki muu oli siis käyttö- ja kierrätyskelvotonta, ja päätyi siten roskikseen. Ymmärrän sentään, että vaikka olisin itse maksanut kalsareistani mitä, parinkymmenen vuoden jälkeen ne ovat siinä kunnossa, ettei niitä pidä tyrkyttää kenellekään muulle.

Kesän kunniaksi kaapissa on siis tyhjää tilaa ja yksi säilytyslaatikko vapautui järkevämpään käyttöön. Tähän suoritukseen kului noin 15 minuuttia, ei mitenkään kohtuuton aika vuorokaudessa. Seuraavaksi kohteena on meikkilaatikko, ja tiedän jo valmiiksi että siellä piilee myös roskia. Palaan asiaan pian.