Kun tavaroita organisoi ja järjestää, on olennaista samalla miettiä, miten helppo uutta systeemiä on noudattaa. Olen huomannut, että usein ongelmaksi nousee tavaroiden liian tarkka lajittelu.
Yksi raivaus- ja järjestysoppaiden perusneuvoista on, että samanlaiset laitetaan yhteen. Tämä on hyvä ja looginen ohje, sillä se helpottaa tavaroiden löytämistä ja säilyttämistä. Harvoin kuitenkaan annetaan vinkkejä siitä, miten yksityiskohtaisella tasolla esineitä kannattaisi lajitella. Kun olen auttanut ihmisiä kodinraivausprojekteissa, huomaan että monet lajittelisivat tavaroitaan mielellään vähän liiankin tarkasti. Tyypillinen esimerkki on lelut, mutta sama koskee vaikkapa keittiövälineitä, askartelutarvikkeita ja kaikenlaista pienempää tavaraa ja sälää.
Etenkin lelujen suhteen kannattaa mielestäni olla suurpiirteinen. Leikeissä kaikki menee joka tapauksessa sekaisin, eivätkä pienet lapset osaa itse laittaa leluja tarkasti lajitellen paikoilleen – saati sitten ole kiinnostuneita siitä. Mielestäni kannattaa ennemminkin keskittyä olennaiseen, eli siihen että lelut ovat ylipäätään lattioilta pois. Mitä vähemmän kategorioita, sitä helpompaa on ylläpitää järjestystä. Esimerkiksi se, ovatko puukynät ja värikynät samassa vai eri purkissa, on omasta mielestäni aivan yhdentekevää. Molemmilla piirretään, joten yksi purkki riittää. Samoja asioita kannattaa miettiä kun organisoi omia tavaroitaan. Miten montaa purnukkaa tai laatikkoa on valmis ylläpitämään? Mikä palvelee tarkoitustaan parhaiten? Onko esimerkiksi hyötyä pitää erillään klemmareita ja kumilenksuja, vai riittäisikö yksi purkki? Mikä olisi kaikkein helpointa ja toimivinta? Miten monimutkaista systeemiä jaksaa aktiivisesti ylläpitää?
Itse yritän tehdä säilytyksestä mahdollisimman simppeliä. Pari käytännön esimerkkiä: säilytän siivoustarvikkeita kolmessa avolaatikossa (tai ehkä kaukalo olisi kuvaavampi sana). Yhdessä on kaikki aineet, toisessa muut tarvikkeet (kuten hanskat, sienet, pölynimurin suuttimet jne.) ja kolmannessa rätit. Keittössä puolestaan on laatikko, jossa on aterinten lisäksi sekalaisia keittiötarvikkeita, kuten kuorimaveitsiä, juustohöylä, nuolija, pullasuti jne. Nämä muut on jaoteltu kahteen joukkoon: niihin joissa on terä, ja niihin joissa ei ole. Keksin tämän systeemin aika äskettäin, ja olen edelleen naurettavan tyytyväinen tuohon logiikkaan. Vain yksi sääntö, ja kaikki löytyy helposti. Perheen avaimia puolestaan ei lajitella mitenkään. Ne ovat kaikki yhdessä korissa (ja kieltämättä aika sekaisin), mutta se ei haittaa koska jokaisessa avaimessa on nimilappu. Kaikki avaimet ovat samassa paikassa, eikä sen tarkempaa lajittelua tarvita, oikea avain löytyy hiukan penkomalla.
Ymmärrän kyllä sen houkutuksen, joka tarkassa lajittelussa piilee. Se vetoaa täydellisyyden tavoitteluun ja järjestyksenkaipuuseen. Mitä täsmällisemmin kaikki on omissa lokeroissaan, sitä parempi kontrolli tavaroista tuntuu olevan. Toisiin taas vetoavat sotilaallisen suorat, identtiset purkkirivistöt, joiden kyljessä on säntillinen lappu, jossa lukee mitä sisällä on. Näitähän sisustuslehdissä näkee säännöllisin väliajoin, koulukunnasta vain riippuu, onko nimilappu naputeltu dymolla vai kirjoitettu kauniisti käsin. Vähemmästäkin tulee tunne, että elämä ja tavarat ovat täydellisesti hallinnassa!
Mutta ellei ole luonnostaan säntillinen tyyppi, monimutkaisten säilytysjärjestelmien ylläpito on työlästä ja vaatii paljon itsekuria. Ymmärrykseni mukaan hyvän järjestyksen pitäminen perustuu toimiviin rutiineihin, ja jos omista rutiineistaan on kehitellyt liian hankalat, järjestys alkaa vähitellen lipsua. Jossain vaiheessa seuraa turhautuminen, kun omia standardeja on vaikea saavuttaa. Ratkaisu tähän on tehdä vähemmän ja keskittyä olennaiseen.
Oletteko te purkkirivistöjen ystäviä, vai suurpiirteisempiä järjestäjiä?
Minulla on noiden suurpiirteisten laatikoiden lisäksi vielä ”heittolaatikko” joka sisältää vielä laajemmalla skaalalla samaan aihepiiriin liittyvää ja johon on helppo pudottaa tavara myöhemmin lajiteltavaksi.
Esimerkki: tarvikekaapissa on lokeropakit työkaluille, ompelutarvikkeille sekä ruuveille,nauloille yms tarvikkeille. Lisäksi on yksi pieni avokori johon voi helposti pudottaa käyttämänsä tarvikkeen jos syystä tai toisesta en voi sitä samantien laittaa kokonaan oikealle paikalle tai jos tuotteen vie paikalleen joku muu joka ei ilman selitystä löytäisi juuri oikeaa pakkia.
Heittolaatikko on hyvä idea, mulla toimii arkistointi eräänlaisen heittolaatikon kautta. Mutta siinä pitää vain varoa, ettei heittolaatikosta tule yleistä rojulaatikkoa 🙂
”Mitä vähemmän kategorioita, sitä helpompaa on ylläpitää järjestystä.”
Totta tuokin, mutta lisäksi voi ajatella ajankäytön kannalta optimointia:
– esimerkkinä jos tarvitsee jotain toissavuoden paperia (esim. vuosi 2012) kerran kolmessa vuodessa, niin paljonko kannattaa laittaa aikaa vuoden 2012 (tai minkä tahansa vuoden) papereiden tarkkaan lajitteluun? Onko kokonaisajansäästö suurempi, jos ei lajittele vuosipapereita mitenkään ja sitten tarvittaessa käy läpi koko vuosipinon?
Täytyy myöntää että tätä näkökulmaa en ajatellut ollenkaan. Mulla on ykköskriteerinä yleensä helppous, mutta tietysti tätä voi lähestyä myös ajankäytön kannalta. Jos tietää .issä Lapissa paperi on, sen sisällön läpiplaraaminen vie varmaankin vähemmän aikaa kuin tarkka lajittelu arkistointivaiheessa. Toisaalta jos sattuu olemaan säntillinen tyyppi, ei sekään vie juurikaan aikaa, että laittaa kaikki paperit oman välilehden alle sitä mukaa kun niitä tulee. Eniten vie aikaa, jos ei tiedä ollenkaan minne jonkin on laittanut.