Päivän asu – käytännöllinen vai ”ihana”?

Silmiini sattui äskettäin juttu Iltasanomissa. Siinä pukeutumisneuvoja kertoo, mitä muuttaisi suomalaisten pukeutumisessa, ja sitten ratkaisut näihin ongelmiin. Minua ärsyttää nykyisin tästä näkökulmasta kirjoitetut jutut. Niissä on ideana se, että jonkun alan asiantuntija kertoo, mikä meissä tavallisissa ihmisissä on vikana, mitä me ei osata ja sitten kerrotaan, miten tämä puute korjataan. Tämä edustaa sellaista nykyajalle tyypillistä, etenkin naisiin kohdistuvaa jatkuvan itsensä kehittämisen eetosta, jossa rakennetaan ensin häpeää (tätäkään et osannut) ja sitten vapautusta siitä antamalla jokin uusi toimintamalli (tee näin ja kelpaat taas). En syytä artikkelin pukeutumisneuvojaa, vaan toimittajan tapaa rakentaa juttua klikkiotsikon varaan. Ingressikin kumoaa itse itsensä, sillä vaikka sanotaan ettei ole oikeaa ja väärää tapaa pukeutua, niin samassa lauseessa kuitenkin heti perään mainitaan, miten omasta tyylistään saisi ”ihanamman” – siis paremman.

Tällä kertaa meillä olisi parantamisen varaa kahdessa asiassa: pitäisi käyttää enemmän värejä eikä pelkkää mustaa, ja pitäisi pukea päälleen muutakin kuin vain housut ja paita. Jälkimmäinen kolahti, koska minulla on useimmiten päällä housut ja paita. Tämä on käynyt erityisen selväksi tämän 30 päivää kestävän pukeutumishaasteen myötä. Perusarkiasuni on nimittäin farkut ja paita. Lämpimämmällä ilmalla usein jonkinlainen t-paita, viileämmällä ohut neule ja kylmällä ilmalla villapaita. Lukemani jutun perusteella tämä on kuitenkin äärettömän tylsä tapa pukeutua.

Tällä mennään, tänään ja huomenna ja ensi viikolla ja sitä seuraavalla…

Allekirjoitan tämän tietyltä osin. Eihän tuossa juuri luovuus kuki. Mutta onko aina pakko kukkiakaan? Olen tässä parin viikon aikana huomannut, että en jaksa panostaa pukeutumiseen sen kummemmin, jos tiedän olevani koko päivän kotona. Tiedän toki, että asusteilla saisi paita ja housut -yhdistelmään varmaankin sitä pukeutumisneuvojan kaipaamaa ”ihanuutta”. Voisin käyttää huiveja ja koruja, mutta suoraan sanottua miksi vaivautua, jos en tapaa päivän aikana ketään? Huivit ovat tiellä kotitöitä tehdessä, eikä koruja näe kukaan, jollei päivässä ole edes ainuttakaan zoom-tapaamista ruudun välityksellä.

Jutussa puhutaan myös siitä, että ihmiset turhaan jakavat vaatteensa kesä- ja talvivaatteisiin. Sen sijaan ehdotetaan, että koko vaatevarastoa tulisi paremmin hyödyntää läpi vuoden. Miksi esimerkiksi laittaa sortsit talveksi kaappiin, kun niitä voisi pitää paksujen sukkahousujen ja villapaidan kanssa? Kiva idea – teoriassa. Pellava on ihana kesällä, mutta se ei lämmitä. Monissa kesävaatteissani on juuri tämä ongelma. Ne toimivat helteellä, mutta eivät pakkasella. Olen monta kertaa yrittänyt miettiä, että miten voisin kesävaatteiden kautta pidentää, mutta käytännöllisyys on tullut aina vastaan.  Minusta kerrospukeutuminen on epämiellyttävää, ellei vaatteita ole erityisesti tarkoitettu kerrostettavaksi. Tulee liian paljon vaatteita päällekkäin ja tuntuu ahtaalta. Inhoan sellaista topattua oloa. Jo pelkät sukkahousut tavallisten housujen alla aiheuttavat lievää ahdistusta.

Siitä viimeisestäkin asiasta olen eri mieltä. Välillä olisi ihanaa kääriytyä mustaan! Sehän on tyylikäs vaihtoehto moneen tilanteeseen. Mutta minä olen viime vuosina hankkinut tarkoituksella väriä vaatekaappiini, ja siinä sivussa mustat vaatteet ovat vähentyneet. En esimerkiksi omista mustia housuja, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla järkevää omistaa yksi pari siistejä mustia housuja. Mustan pashminan hankkimista olen myös miettinyt jo pidempään, samoin siistin mustan neuleen. Minulla on kyllä pari mustaa mekkoa, ja yhdistettyinä mustiin sukkahousuihin niistä saa kokomustan asun.

Tällaiset jutut, jotka neuvovat pukeutumaan tietyllä tavalla, voi mielestäni ohittaa kokonaan. Meillä ei ole velvollisuutta asettua iltapäivälehtien määrittelemiin pukeutumisihanteisiin. Miksi asun edes pitäisi olla jonkun muun mielestä ihana? Arkena minulle riittää, että asu on käytännöllinen, mukava ja puhdas. Valitsen sellaiset housut ja paidan, jotka mielestäni sopivat hyvin yhteen. Sinisten farkkujen hyvä puoli onkin se, että niiden kanssa sopii oikeastaan mikä tahansa neule tai pusero. Jos lähden ihmisten ilmoille, saatan miettiä asusteita tarkemmin, jos ehdin ja jaksan. En ehkä pääse näillä asuvalinnoilla iltapäivälehtiiin esimerkiksi ihanasta tyylistä, mutta täytyy tunnustaa, että tämä ei tasapainoani järkytä.

Onko joku teistä saanut kesävaatteet toimimaan myös talvella? Ja löytyykö muita tyytyväisiä housut ja paita -ihmisiä?

18 thoughts on “Päivän asu – käytännöllinen vai ”ihana”?

  1. Ehkä pukeutumisneuvoja tarkoitti työpukeutumista. Housut ja paita vaikkapa omassa asiantuntijatyössäni on vähän karu asu ja kaipaa jonkin kolmannen siihen mukaan – jakku tai siisti neuletakki, huivi tai koru. Toki pitkähihainen esim silkkipaitapusero voi riittää jos kengät ja alaosa ovat huolitellut.

    • Saattoi olla, tämä ei kyllä mitenkään käynyt jutusta ilmi. Työpaikkojen asukoodit ovat tietysti erilaisia, eikä tällä normaalilla arkiasullani kyllä voisi mennä kovin muodolliseen ympäristöön. Mutta näinä päivinä, kun ei oikeasti näe juuri ketään, niin riittää paremmin kuin hyvin.

  2. Kuka vaan voi olla ”pukeutumisneuvoja”. Näitä juttuja ei todellakaan kannata lukea saati sitten ottaa tosissaan.

    Sitä paitsi, kun kesä- tai talvivaatteet ovat olleet pois käytöstä puoli vuotta, nehän tuntuvat jälleen melkein uusilta! Nytkin on ihana kaivella neuleita esiin vaatehuoneen perältä.

    Ja mustahan on tyylikkäin väri edellyttäen, että vaatteet ovat laadukkaita.

    Jokainen pukeutukoon juuri niin kuin haluaa! Toivoisin kuitenkin suomalaisilta enemmän mielenkiintoa laatuun kuin esim. sesongin muotiväreihin.

    (Tätä mieltä melkein 20 vuoden vaatealan kokemuksella.)

    • Olen samaa mieltä, että jokainen pukeutukoon kuten haluaa. Tosin toiveesi laadusta ei ehkä vielä tule lähiaikoina toteutumaan, niin kauan kuin vaatteita ostetaan eniten Prismasta ja Citymarketista, kuten ymmärtääkseni ostetaan. Niistä saa myös ihan hyviä vaatteita, mutta oma kokemukseni on, että edullisimmat ovat kyllä myös varsin kehnoa laatua.

  3. Jokainen, joka on sitä mieltä, että housut ja paita on tylsä yhdistelmä, voi googlettaa Emmanuelle Altin. Tyylikkäämpää naista saa hakea ja hänen uniformunsa on paita+ housut-yhdistelmä.

    Ja kääntäisin katseeni vaatekaupan sisäänostajien suuntaan. Jos etsii laadukasta vaatetta, niin niitä on tarjolla liikkeissä useimmiten vain perusväreissä. Ei uskalleta lähteä ottamaan valikoimaan muita värejä. Punainen on ehkä räikeimmästä päästä.
    Värikkäämpiä vaatteita näkee sitten halpaketjuissa ja minä en ainakaan tahdo tinkiä esim neulepaidassa laadusta niin, että ostaisin akryylisekoiteneuleen vain, jotta saisin sen kivassa värissä.

    Toisaalta taas moni tuttuni pukeutuu Marimekkoon, jonka kuosit tunnetusti ovat kaikkea muuta kuin tylsiä.

    • Ah, olipa kiinnostavaa googlata tuo Emmanuelle Alt! Tosiaankin, tyylikäs joka kuvassa, ja aina housut ja paita, eikä tosiaan mitään kikkailua korujen tai huivien kanssa, ja sitä paitsi melkein kaikki vaatteet mustia. Tykkäsin! Tuolle cooliuden tasolle kun yltäisi!

      On kyllä myös totta, että värivalikoima ei aina päätä huimaa. Olen pitkään etsinyt säihkyvä vihreää neuletta tai mekkoa, mutta ei ole tullut vastaan. Punaista on, ja tumman sinistä, mutta missä kaikki vihreät vaatteet ovat?

      • Uhana, Arela, R-Collection, Papu, noiden mallistoissa on vihreitä vaatteita, vaan onko sopivia sävyjä, malleja ja materiaaleja. Omat vaatteeni ovat miltei kaikki mustia, harvoin käytän koruja tai huiveja. Merinovillaisen mustan neulepuseron ja mustan ohuen merinovillatakin ostin kesällä, niillä pärjään syksyn hyvin.

        • Arela on ihana, mutta niin kallis että en ikinä raaski ostaa sieltä mitään. Uhana on vieras, siihen pitää tutustua. Tiedän vain, että pääministeri suosii kyseistä merkkiä. Kiitos vinkeistä!

          • Uhanan villatakki on ollut hyvä, omani on musta.

    • Oma käsitykseni on taas ollut se että Emmanuellella on usein niiden housujen ja paidan lisäksi takki tai jakku, ja aina vähintäänkin näkyvä vyö asustamassa asua. Piti siis ihan googlata ja tosiaan, en nähnyt yhtäkään asua joka olisi koostunut pelkästään siitä paidasta ja housuista.

      • Laitoin kuvahakuun Emmanuelle Alt, ja tosiaan vastaan tulee runsaasti paita ja housut -yhdistelmiä, mutta usein siinä on joku takki päällä. Mutta oli myös runsaasti paitapusero + housut, tosin vyö mukana. Mutta vyöhän on käytännöllinen vaatekappale, joten en tavallaan laskenut sitä samalla lailla asusteeksi kuin vaikkapa kaulakorua, joka on pelkkä koriste. Minusta tämä oli kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että asu voi olla äärimmäisen tyylikäs, vaikkei se koostuisikaan kovin monesta eri osasta.

        • Ehdottomasti kyllä! Mutta minusta vyö ei ole mitenkään vähemmän asuste kuin huivi tai koru. Varsinkin jos koru on pienempi tai muuten huomaamaton tekee näkyvä vyö asulle ihan hirveän paljon enemmän. Jos vyö puuttuisi Emmanuellenkin asuista ne olisivat paljon tylsempiä, ja siksi se vyö niihin tietysti on laitettukin – hän ei varmasti lähde kotoa peiliin katsomatta 🙂

    • Makuja on monia, minusta Emmanuelle Alt on tyylikäs, mutta hieman tylsä pukeutuja. Marimekko on myös mielestäni melko tylsä, vaikka väriä ja kuosia löytyy. 🙂
      Ja tietenkin myös minä pukeudun usein aika tylsästi ainakin oman mittapuuni mukaan. Vaatteissani on usein joku juju, jos se on musta/harmaa/tummansininen, joihin sitten yhdistän kuosia tai väriä.
      Minua tuo iltapäivälehden juttu ei sinällään ärsyttänyt, siinä oli ihan hyviä pointteja, vaikka tietenkin jokainen pukeutuu kuten haluaa (toivon mukaan kuitenkin jossain määrin tilanteen mukaan).

  4. Minä ymmärrän sen, että johonkin juhlaan tai tilaisuuteen kuuluu pukeutua tietyllä tavoin. Samoin asiakaspalvelu tehtävissä voidaan vaatia tietyn tyylistä pukeutumista tai yrityksen asuja. Itseä ärsyttää todella paljon tuollaiset toisten pukeutumista arvostelevat. No en minäkään haluaisi nähdä kadulla niitä ”leggingsejä”, joista paistaa selvästi ne Betty Boop pikkarit läpi (Ja valitettavasti olen myös nähnyt). Jos minä menen kauppaan, niin mitä se kellekään kuuluu, millaisissa vaatteissa menen, kunhan ovat säädylliset.

    Itse olen mies, mutta todennut sukkahousut paljon paremmiksi alushousuiksi, kuin miesten perinteiset puuvillakalsarit. Eli mielummin laitan sinne housujen alle ne 40 den sukkahousut lämmikkeeksi, kun puuvilla kalsarit, joiden kanssa onkin tosi pökkelö olo, kun ne tarraavat farkkuihin kiinni. Olen joskus kokeillut sukkahousuja shortsienkin alla, ja käyttäisin enemmänkin jos kehtaisin. Yllättävän harva vastaantulija noteraa mitenkään miestä, jolla on sukkahousut shortsien alla. Taitaa kaikki muotipoliisit olla kirjoittelemassa niitä mielipiteitään lehtiin.

    • Farkut ovat kyllä vähän hankalat, minusta niiden alla ahdistaa suunnilleen kaikki pitkälahkeiset välihousut. Täytyy sanoa, että itse en varmaan kiinnittäisi huomiota mieheen sukkahousuissa. Nehän ovat samaa näköä kuin vaikka miesten tiukemmat juoksutrikoot, enkä varmaan kiinnittäisi sen enempää huomiota kummasta vaatekappaleesta on kyse.

  5. Onpa kiehtova juttu ja kiehtovaa keskustelua!

    Omasta puolestani oikein varta vasten haluan pitää kesä- ja talvikauden vaatteet erillään. Siinä hetkessä, kun saa kaivaa vaatevarastostaan esiin shortsit ja muut kesävaatteet, on jotain kesälaitumelle navetasta vapautuvan riemua 🙂
    On mukavaa tehdä ero viileän kauden ja lämpimän kauden välillä väreissä ja pukeutumisessa yleensä.

    Olen toivottoman huono käyttämään asusteita. Huivit, korut, kaikki muu sälä ja roipe ärsyttävät ja tuntuvat hankalilta: päivittäinen asuni on väistämättä yläosa + alaosa -tyylistä. Koska työyhteisössäni ei ole pukeutumiskoodia, pukeudun suhteellisen rennosti. Asusteiden puuttumisen takia arkityöpukeutumisen juju täytyy rakentaa muilla konsteilla. Yritän käyttää värejä, vältän mustaa viimeiseen asti ja valkoisen kanssa on aina jotain värikästä.

    • Minulla on sama juttu. Kun vaihtaa kauden, saa laatikollisen ”uusia” vaatteita käyttöön. Väreissä toivoisin, että villapaitaosastoni olisi värikkäämpi, mutta siinä on pikemminkin saatavuusongelma. Niitä tyylikkäitä yksivärisiä neuleita vahvoissa väreissä ei kovin paljon tule vastaan, neutraaleja ja tummia kylläkin. Yksi kunnollinen musta neule olisi kyllä paikallaan, minulla on vain musta neuletakki.

  6. Samaten minua ärsyttävät jutut, joiden lähtökohtana on jokin tietty ihannevartalo, jota pukeutumisvalinnoilla pitäisi tavoitella. Pitää milloin kaventaa, milloin leventää, pidentää, lyhentää, häivyttää, korostaa ja niin edelleen, jotta muistuttaisi mahdollisimman paljon tätä ihannevartaloa. Miksi pitäisi optisesti huijata kapeampi vyötärö tai pitemmät jalat tai miksi leveäharteinen ei saisi korostaa leveitä harteitaan? On tietenkin ihan ok kertoa ja havainnollistaa, millaiselta tietynlaiset vartalot näyttävät tietyillä vaatteilla, mutta liian usein lähtökohtana on ajattelu, että normista poikkeava vartalo on jotain mitä pitäisi häivyttää. Minulla esimerkiksi on lyhyt selkä mutta sen todellakaan valitse vaatteita sen perusteella, että selkäni näyttäisi vähemmän lyhyeltä.

    Hauskaa muuten että Emmanuelle Alt on mainittu, hän on yksi tyyliesikuvistani ja mainio esimerkki tyylikkäästä ja harkitusta mutta rennosta ja vaivattoman näköisestä pukeutumisesta.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.