Aikaharha

Julkaistu , kirjoittanut
2

Organisointi- ja siivousprojekteissa olennaista on ajanhallinta. Useimmiten hommat jäävät kesken siksi, että aika loppuu ja on pakko mennä tekemään jotain muuta.  No, suurin osa tulee varmasti ajatelleeksi tätä itsekin. Kauanko menee lattioiden pesuun? Kuinka kauan tämä kaapin siivoaminen vie aikaa? Usein arvioista unohtuu se, että tarvittavat välineet pitää ottaa esille ja laittaa vielä takaisinkin. Siihen menevä aika pitäisi laskea kokonaisarvioon mukaan. Muuten tulee joko kiire, tai sitten kamat jäävät huiskin haiskin. Jos arvioit lattian pesuun menevän puoli tuntia, laske siihen päälle 15 minuuttia. Siinä ajassa ehtii kaivaa aineet ja ämpärit esille, rullata matot ja lopuksi huuhdella välineet ja laittaa ne kuivumaan. Todellisuudessa laittoiden pesuun menee siis noin 45 minuuttia.

Kaappeja raivatessa syntyy ainakin yksi kasa tavaroita, joiden paikka ei enää ole kotona. Jos etukäteen varaa aikaa sille, että kyseiset roinat toimitetaan lopulliseen päätepisteeseensä, raivausprojekti saadaan oikeasti päätökseen. Muuten uhkana on, että kaappi on kenties tyhjä, mutta lattialla on epämääräinen röykkiö tarpeetonta roinaa, jota sitten siirrellään tuskastuneena nurkasta toiseen ja potkitaan pois tieltä. Kaikkea ei ole tietenkään pakko tehdä samana päivänä. Olennaisempaa on, että varautuu projektin kaikkiin vaiheisiin, ei vain siihen ydinasiaan. Tavaranraivaus on oikeasti saatu päätökseen vasta sitten, kun tarpeettomat tavarat ovat poistuneet asunnosta.

Aineet ratkaisee

Julkaistu , kirjoittanut
1

Siivousvälineisiin kannattaa satsata. Se tekee hommasta helpompaa ja nopeampaa. Markkinoilla on oma pesuaine ja pesuväline kaikille mahdollisille pinnoille ja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, mutta oikeasti siivouksessa ei tarvita kymmentä eri putelia ja härpäkettä. On kuitenkin totta, että erityyppinen lika irtoaa erilaisilla aineilla. Olennaista on pesuaineen happamuus eli pH.

Jos pH on 7, on kyseessä neutraali aine. Mitä alhaisempi pH, sitä happamampi tuote. Kun pH on enemmän kuin 7, puhutaan emäksisestä aineesta. Hapan irrottaa kalkkia ja ruostetta. Siksi kylppärin pesuun tarkoitetut tuotteet ovat happamia. (Ekoihminen voi kokeilla etikkaa, myös sen pH on alhainen.) Emäksinen pesuaine puolestaan tehoaa rasvaan ja usein muuhunkin likaan. Saippuat ovat emäksisiä, esim. Tolun pH on noin 10.

Millaisia pesuaineita kodinsiivouksessa siis tarvitaan? Hyvä peruspesuaine ja muutama erikoistuote. Tolulla tai vastaavalla emäksisellä pesuaineella pärjää pitkälle. Sitä voi ja kannattaakin laimentaa vähemmän likaisten pintojen pesussa. Valikoimaa voi täydentää tarpeen mukaan erityisellä kylppäriaineella, joskaan se ei ole välttämätöntä. Sama koskee WC-pöntön puhdistusainetta. Omasta mielestäni pullon muotoilu + erittäin hapan koostumus ovat käteviä, mutta jos haluaa minimoida siivouskaapin sisällön, pelkällä yleispesuaineellakin pärjää. Oman harkinnan mukaan erikoisaineita voi hankkia myös esim. uunin pesuun, keraamiselle liedelle ja parkettilattialle.

Mitä aineita sinun siivouskaapistasi löytyy? Mitkä merkit olet huomannut parhaimmiksi käytössä?

Mistä näitä tavaroita oikein tulee? Osa III

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä kolmiosaisessa sarjassa käsitellään sitä, mistä meille kertyy tavaraa, vaikka emme ole ostaneet niitä – sekä miten kertymistä voisi estää.

Kolmas osa: Arpajaisvoitot, goodie bagit, myyjäisostokset jne.

Tämä viimeinen osa koostuu”itseaiheutetuista” roinista. Tavara ei ole periaatteessa tullut kotiin ilman  lupaa, vaan se on itse napattu mukaan arpajaisista, lapsen kerhon myyjäisistä, taloyhtiön kierrätyspöydältä… Yhteistä näille esineille on kuitenkin tarpeettomuus. Ne ovat päätyneet kotiin, koska on haluttu tukea jotain hyvää tarkoitusta tai koska ne vain nyt sattuivat olemaan siinä (ilmaiseksi) tarjolla.

Mitään suurta tavaravuorta näistä tuskin kenellekään muodostuu. Olennaisempaa onkin havahtua siihen, että näiden tavaroiden ilmaantumisen laatikoiden täytteeksi olisimme itse voineet helposti estää. Sitten kun esine on kotiin tiensä löytänyt, siitä on paljon hankalampaa päästä eroon. Helpompaa on siis jättää se firman mainospussukka sinne pöydälle, kuin kantaa se kotiin ja sitten ihmetellä, mitä käyttöä on mainoskynälle ja rumalle lippikselle.

Mistä näitä tavaroita oikein tulee? Osa II

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässä kolmiosaisessa sarjassa käsitellään sitä, mistä meille kertyy tavaraa, vaikka emme ole ostaneet niitä – sekä miten kertymistä voisi estää.

Toinen osa:  Lahjoitukset, lahjat, tuliaiset jne.

Lahjoitukset ovat yksipuolista kierrätystä. Ne ovat useimmiten käytettyjä, esimerkiksi vaatteita tai muita kodinesineitä. Yhdistävä tekijä on, että lahjoituksen antaja ei halua enää omistaa kyseistä tavaraa, mutta arvelee jonkun muun sitä vielä tarvitsevan. Kierrätyksen uhriksi joutuu usein kiltti ystävä tai sukulainen, joka suostuu ottamaan lahjoituksen vastaan. Lahjoitusten ongelmana on, että usein saatu tavara ei ole juuri sellainen kuin itse olisi valinnut – jos sitä nyt on alunperin edes halunnut. Lopputuloksena on, että esine jää nurkkaan pölyttymään. Lahjoituksista voi kieltäytyä. Voit kiittää kauniisti ja sanoa, ettei tavaralle valitettavasti ole käyttöä. Vinkki: jos tuntuu ettet oikein kehtaisi kieltäytyä, tsemppaa kovasti ja kieltäydy kaikesta huolimatta! Sen jälkeen onnittele itseäsi – olet juuri välttynyt lahjoitukselta.

Samaan sarjaan kuuluvat epämieluisat lahjat ja tuliaiset. Ne voivat olla mitä vain, ja niistä on vaikea hankkiutua eroon. Miten estää epämieluisat lahjat? Esittämällä selkeitä toiveita. Tuliaisiksi voi pyytää tuomaan jotain ruokaa tai juomaa, tai vaikkapa leikkokukkia. Häälahjaksi voi toivoa lahjakortteja. Jos tiedät etukäteen, että anoppi haluaa lahjoa jouluna, yritä saada vaikka puoliso vinkkaamaan ajoissa, mistä pitäisit. On tietysti ihmisiä, jotka viisveisaavat toiveista ja tuovat mitä sattuu silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Omaan sukulaispiiriini kuuluu herttainen täti, joka rakastaa shoppailua ja lahjojen antamista. Olen saanut häneltä mm. Wc-paperitelineen, tyynynliinoja, tiskirättejä (!), teepussin alusia, ja lukemattomia keittiövälineitä, joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla. Lahjavalikoimiin kuuluu myös mm. seinäkellot, lämpömittarit ja muut kätevät kodinesineet. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Mistä näitä tavaroita oikein tulee? Osa I

Julkaistu , kirjoittanut
1

Tässä kolmiosaisessa sarjassa käsitellään sitä, mistä meille kertyy tavaraa, vaikka emme ole ostaneet niitä – sekä miten kertymistä voisi estää.

Ensimmäinen osa: kylkiäiset

Osta jotain ja saat mukana ties mitä! Etenkin lehtien tilaaminen on lähes mahdotonta ilman, että samassa paketissa tulee joku kiva kassi tai keittiövempain.  Silti kylkiäinen on harvoin niin hieno, että lehden tilaisi vain oheistuotteen takia.

Sama koskee esim. kosmetiikkaa, jonka mukana saa usein tulee pieniä näytteitä. Kosmetiikkafirma haluaa tutustuttaa asiakkaansa uusiin tuotteisiinsa, jotta niitäkin ostettaisiin. Näytteet on tietenkin tarkoitettu käytettäviksi heti, vaan kuinka moni meistä jemmaakin ne kylppärin kaappiin odottamaan ”parempaa tilaisuutta”, tai säästää niitä ottaakseen ne matkalle mukaan. Jep jep, tunnustan!

Muitakin esimerkkejä on. Yleensä kylkiäisillä pyritään myymään jotain muuta tuotetta. Niiden avulla saadaan ihmiset ajattelemaan, että he ovat tehneet hyvät kaupat. ”Katso, ostin tämän ja sain vielä tämän toisen jutun ilmaiseksi!” Kysymys kuuluu tarvitsetko sitä…?

Miten näiden tarpeettomien tavaroiden kertymistä voi estää? Sano ei! Pyydä lehtimyyjää olemaan lähettämättä tavaroita, joita et halua. Toinen vaihtoehto on kysyä, voiko kylkiäisen tilalle saada näytenumeroita muista saman kustantajan lehdistä. Niitä näytepakkauksiakaan ei ole pakko ottaa. Jos otat, käytä ne myös. Viikon sisällä! Jos tuote on sellainen, että tiedät ettet tule sitä käyttämään, kieltäydy. Jos superseerumi ei kuulu normaaleihin kauneusrutiineihin, tuskin muistat käyttää sitä matkallakaan.