Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen tuoksuihin, etenkin kodin tuoksuihin. En pidä ollenkaan synteettisistä tuoksuista, joita tapaa esim. pesuaineissa, tuoksukynttilöissä ja usein kosmetiikassa. Sen sijaan pidän paljonkin luonnollisista tuoksuista, kuten kukista ja eteerisistä öljyistä. Toisaalta haluan esimerkiksi pyykin olevan mahdollisimman tuoksutonta, toisaalta pidän laventelipussia liinavaatekaapissa.
Olen nyt jonkin aikaa nauttinut Mujin tuoksudiffuuserista, jonka ostin pitkällisen harkinnan tuloksena. Kyseessä on muovinen pönttö, jonka sisälle laitetaan vettä ja halutessa myös muutama tippa eteeristä öljyä. Sähköllä toimiva laite käyttää ultraääntä muodostamaan vedestä viileää vesihöyryä, jonka mukana myös tuoksu tulee ilmaan. Ostin kaikista isoimman laitteen, johon mahtuu noin 3dl vettä. Siitä riittää höyryä useammaksi tunniksi. Laitteesta voi valita, haluaako höyryä 30, 60, 120 vai 180 minuuttia kerrallaan. Samoin voi valita, haluaako laitteen valaisevan vai ei. Vaihtoehdot ovat kirkas, himmeä tai ei ollenkaan valoa. Näitä diffuusereita on toki muitakin merkkejä saatavilla. En tällä kertaa jaksanut ruveta tutkailemaan aihetta hirveän syvällisesti, vaan luotin siihen, että koska laite on yksi Mujin myydyimmistä tuotteista, se on varmaan ihan hyvä.
Tällainen puhiseva pönttö se on.
Tykkään tästä uudesta vekottimestani älyttömästi. Muistan, että hankin ensimmäisen tuoksulyhdyn jo joskus alle parikymppisenä. Ne vain olivat aika hankalia; sisälle piti laittaa tuikkukynttilä, vesisäiliöön ei mahtunut kuin tilkka, ja sitten kun se haihtui loppuun, öljyllä oli taipumus palaa kiinni astian pohjaan. Omistin niitä parikin vuosien varrella, mutta epäkäytännöllisyydestä johtuen niiden käyttö hiipui, vaikka ajatuksena tykkäsin kyllä. Sen sijaan tämä uusi laite on kätevä. Se sammuu itsestään kun vettä ei enää ole, tai sitten kun ajastimen aika on lopussa. Vesihöyry on viileää, eikä kynttilöiden kanssa tarvitse pelata. Laite tohottaa höyryä ilmaan kuin pieni ilmankostutin. Tuoksun määrää voi säädellä sen mukaan, montako tippaa öljyä sisälle laittaa.
Tämä vanha systeemi oli kyllä epäkätevä. Uusi on parempi!
On hassua, että tuoksukynttilöistä saan lähinnä päänsäryn, mutta pari tippaa eteeristä greippiöljyä vesihöyryn mukana saa vain hyvälle tuulelle. Illat ovat jo niin valoisia, että valaisinominaisuutta en ole vielä käyttänyt, mutta laitteesta tulee oikein miellyttävä, pehmeä valo. Sille lienee käyttöä enemmän sitten, kun illat jälleen pimenevät. Ääntä laite ei juurikaan pidä. Siitä kuuluu vähän liplatusta, kun vesi liikkuu säiliössä sekä pientä puhinaa. Ulkomuodoltaan se on Mujin tavaroiden tapaan pelkistetty ja neutraali. Ulkonäkö oli yksi syy, miksi en lähtenyt etsimään sen enempää, sillä tämä laite miellytti silmää. Siinä on vain kaksi nappulaa, ei vilkkuvia merkkivaloja eikä mitään ylimääräistä muutenkaan. Säilytän diffuuseria ikkunalaudalla silloin, kun se ei ole käytössä, mutta laite on sen verran pieni, että sen voisi myös laittaa kaappiin, jos sen haluaa pois silmistä.
Muji on aika ovela kauppa. Siellä myydään paljon sellaista, mitä ensin en usko tarvitsevani ollenkaan, mutta sitten jossain vaiheessa huomaan kuitenkin haluavani. Näin kävi diffuuserillekin, en ensin tajunnut sen hauskuutta ollenkaan, ja nyt tykkään kovasti. Tykkään myös näistä tuoksuista, joissa ei ole teollista vivahdetta ollenkaan, vaan sitruuna tuoksuu samalta kuin tuore sitruuna, ja eucalyptus eucalyptukselta. Haaveilen ruusuöljystä, joka tosin on kauhean kallista.
Onko siellä muita tuoksujen ystäviä? Tai onko joku muukin kokeillut diffuuseria?
Diffuuserit ovat ihania! Vinkkinä kuitenkin, että jotkut eteeriset öljyt ovat höyrystettynäkin vaarallisia lemmikeille. Netistä löytyy tietoa. Itse ostin puoli vuotta sitten diffuuserin ja olen höyryttänyt sitä nyt ihan vaan vedellä.
Kiitos vinkistä. Meidän hamsteri onneksi majailee eri huoneessa, kuin missä tätä käytetään. Höyry ei leviä sinne asti, tässä on kuitenkin rajallinen alue, jonne vaikutus ulottuu. Mutta olet oikeassa, ihan pelkkä vesihöyrykin on miellyttävää!
Kaikki tuommoiset aiheuttavat minulle migreeniä, ihan sama onko tuoksukynttilä, suitsuke vai diffuuseri, ja aivan ehdottomasti tavara, jota meille ei tule, ei ole niitä tuoksulyhtyjäkään tai kynttilöitä, eikä saunatuoksujakaan. Äiti sanoi aina, että puhtaus ei tuoksu.
Mielenkiintoista tässä on se, että meille luodaan tarpeita, joita me emme tiedä itsellämme olevammekaan.
On mielenkiintoista, miten eri ihmiset reagoivat tuoksuihin. Jotkut pitävät kaikesta tuoksuvasta, toiset joistain tuoksuista ja joku ei siedä niitä yhtään. Minulla menee selvästi raja tässä synteettisen ja luonnollisen välissä, joskin maltillisesti pitää käyttää näitä luonnollisiakin. Laventelista saan päänsäryn liiallisina annoksina.
Mutta olet kyllä ihan oikeassa, että kaikenlaisia tarpeita sitä meille luodaan. Ihan varmasti eläisin onnellisena elämäni loppuun ilman tätäkin vekotinta, mutta en voi kieltää etteikö se olisi silti hauska.
Mutta, mutta…tästä jotenkin välittyy kanta, että ”luonnollinen” on myös turvallista. Itse en halua kotiini ja hengitysilmaani ylimääräistä altistusta, joita luonnollistakin alkuperää olevissa kemiallisissa yhdisteissä on. Kaikki aineet ovat tässä mielessä ”kemiaa”, ja osa myrkyllisiä, allergeeneja jne.
Joutsenmerkitty synteettinen kemikaali on lähtökohtaisesti turvallisempi kuin sellainen ”luonnollinen” aine, jonka koostumusta ei ole tutkittu.
Totta, samoin ajatellaan luontaistuoteista: niiden ajatellaan olevan vaarattomia. Itse ajattelen niin, että parasta olisi saada kaikki kemikaalialtistus mahdollisimman vähiin, kosmetiikasta ja siivousaineista (koskee myös puhdistusaineiden suihkuttelua pinnoille, jolloin niitä joutuu aerosolina hengitysilmaan) lähtien. Totta kai hampaat pestään hammastahnalla, hiukset shampoolla, tiskiainetta käytetään (moneen muuhunkin) ja voidemaista hajuvettäkin käytän tarvittaessa, mutta melkein kaiken muun tarpeellisuutta pitää harkita.
Ilmanraikastimet ja hajustimet on pois laskuista siksikin, että asuessani ulkomailla, siellä uutisointiin, kuinka tupakanpolttoaan peitellyt teini oli suihkautanut suuhunsa ilmanraikastinta tai vastaavaa, hän kuoli hengitysteiden turpoamiseen ennen kuin ambulanssi ehti paikalle.
Yksi puoli asiasta on vielä sekin, että kauan sen jälkeen kuin meistä on aika jättänyt tuon tuotteen materiaalit ovat jossain, pahimmassa takauksessa kaatopaikalla.
Minusta tämä ympäristönäkökulma puhuu kyllä luonnontuotteiden puolesta. Eteeriset öljyt maatuvat eivätkä lisää ympäristön kemikaalikuormaa. Mutta yksittäisen ihmisen kemikaalikuormaa ne tietysti lisäävät, ja sen suhteen täytyy jokaisen käyttää omaa harkintaa.
Turvallisuus täytyy jokaisen arvioida itse, en ota kantaa siihen. Minulle tulee synteettisistä tuoksuista helposti pää kipeäksi, en usko että se liittyy varsinaisesti turvallisuuteen vaan siihen, millaiset tuoksut ovat minusta miellyttäviä ja mitkä eivät. Eteeriset öljyt ovat yleensä 100% sitä mitä väittävätkin olevansa, ainakin jos ostaa luotettavaa merkkiä, kuten vaikka Frantsila. Osa on laimennettuja, esim. ruusuöljyt ovat yleensä vain 5-10%, ja loput esim. jojobaöljyä. Öljyt valmistetaan tislaamalla tai puristamalla, eikä niihin lisätä muita kemikaaleja. Tietenkin täytyy ymmärtää, että eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia ja ne voivat esim. allergisoida tai aiheuttaa yliherkkyyksiä. Lähtökohtaisesti valitsen silti mieluummin tällaisen 100% luonnontuotteen tuoksuni lähteeksi, kuin synteettisen tuoksun. Sitruunan tuoksua saisin tietysti myös esimerkiksi raastamalla sitruunan kuorta lautaselle, mutta 100% sitruunan eteerinen öljy on ihan sama asia, ei se sisällä muuta kuin sitä samaa sitruunaa, mitä lautasellakin olisi. Kuten sanottu, tämä on kuitenkin vain oma preferenssini, ja jokaisen on hyvä valita sellainen vaihtoehto, joka tuntuu itsestä hyvältä.
Luonnollisuus ei ole aina paras kriteeri: korjausrakentamisessa todella ongelmallisia ovat aikanaan käytetty ”luonnollinen” asbesti ja niinikään luonnosta peräisin oleva terveydelle erittäin vaarallinen kivihiiliterva. Sen sijaan voin ihan huoletta käyttää joutsenmerkittyä synteettistä kemikaalia, vaikka shampoota. Luotan siihen enemmän kuin ns. luonnontuotteeseen, josta ei löydy tarkkoja tietoja.
Tämä on oikeastaan jatkoa JH:lle tuossa alla.
Asuntopulan riivaamassa kaupungissa majoituin työkeikkani ajaksi ayurveda keskuksen ylläpitämään majoitustilaan, kunnes sain kunnon asunnon. Se mainosti itseään luonnollisuudella ja terveellisyydellä. He toivat uskontonsa mukaisia luontaistuotteita Intiasta. Olivat luonnollisia valmisteita. Useimmat näistä tulivat varmaan tullilaboratorion ohi, kunnes jostain syystä asiaa alettiin tutkia Euroopan tasolla, ja todettiin, että nämä valmisteet sisälsivät runsaasti raskasmetalleja. Näitä preparaatteja ihmiset popsivat terveydekseen.
Kyllä se luonnontuotekin on kemikaali siinä missä synteettinen tuote.
Täällä kanssa yksi diffuuserin rakastaja. Meillä suosikkituoksu on sitruuna. Laitan sitä pyykkietikankin sekaan.
Lapset innostuivat limestä ja lime-bergamotti on myös omaan makuuni. Tuo lime tuoksuu vähän kokikselta. Lapsilla etäopiskelu sujui mukavasti ihanassa tuoksussa.
Mulla myös synteettiset tuoksut aiheuttavat päänsärkyä, mutta eteeriset öljyt sopii pienissä määrin (kaupasta ostetut pyykkiöljyt tuoksuu mulle liikaa, mut omatekemä on ok).
Määrä tekee myrkyn. Joten sen mukaan mikään aine maailmassa ei ole turvallinen. Jokainen tarkkailkoon omaa kokonaisuuttaan. 🙂
Minäkin tykkään sitruunasta. Juuri nyt diffuuserissa tohottaa eucalyptus ja veriappelsiini. Eucalyptus on suosikki, mutta appelsiini tuo siihen mukavasti hieman makeutta, mutta ei liikaa. Ja oikeassa olet, määrä tekee myrkyn! Hyvin sanottu.