On mielenkiintoista haastaa itsensä pohtimaan jokaista ostopäätöstä tarkasti. En väitä, että se olisi aina erityisen helppoa. Hyvä esimerkki oli lauantaina, jolloin Stockan alepäivillä oli myynnissä kangastossut, joita teki kovasti mieli.
Ostamisen ongelmana oli se, että minulla oli jo ennalta vastaavantyyppisiä kenkiä. Ei täsmälleen samanlaisia, mutta monet sellaiset, jotka soveltuvat samanlaiseen käyttöön. Olisiko perusteltua ostaa vielä yhdet? Ne sopisivat tosi kivasti monien vaatteiden kanssa. Mutta niin sopivat nekin, jotka jo omistin. Nämä uudet olivat eri materiaalia ja väriä, mutta ei voi sanoa, että ne olisivat silti olleet kovin tarpeelliset. Vanhoissakin riitti valinnanvaraa yllin kyllin. Samaan aikaan minä vain halusin uusia kenkiä, puhtaasti tunnepohjalta. Jonkinlaisessa kapinahengessä päätin, että saan kyllä ostaa mitä haluan. Kenkiin on varaa. Ne tulisivat käyttöön. Tykkään niistä. Haluan ne. Mutta samaan aikaan mietin, että ostaminen olisi turhaa, ja tämä on juuri sellaista kulutusta, jota maailma ei tarvitse. Enkä minäkään. Säilytystilaa ei ole ylimääräistä, eikä tosiaan todellista tarvettakaan. Kävin aika pitkän keskustelun itseni kanssa, mutta mieliteko voitti. Tiedostin samalla, että nyt ei mene putkeen.
Sisäisestä ristiriidasta huolimatta lähdin kauppaan. Hiiteen ostolakko, ostan jos huvittaa! Sitten sovitin kengät ja totesin, etteivät ne pysy kunnolla jalassa. Päätin olla ostamatta.
Kengät jäivät mutta tämän ostin. Väriä vaatekaappiin!
Tavallaan oli helpotus, että tossut eivät istuneet jalkaan. Se on ylitsepääsemätön syy, en osta huonoja kenkiä tai vaatteita. Harmitti yhtä aikaa se, että kengät eivät olleet hyvät ja se että olisin ostanut, jos ne olisivat olleet. Näköjään yli 15 kuukautta harkintaa takana ei edelleenkään ole tehnyt minusta immuunia näille vaatehoukutuksille. Ostin samoilta alepäiviltä neuleen viime viikolla, mutta sen suhteen ei tätä sisäistä debattia tarvinnut käydä, koska kyseinen vaate oli ostoslistalla. Olin harkinnut sellaiset ostamista jo pitkään ja odottanut vain, että sellainen tulee jossain vastaan.
Erikoinen fiilis jäi tästä episodista. Jollain tavalla edelleenkin vähän kirveltelee etten saanut uusia kenkiä. Jostain syystä en nyt saa tyydytystä siitä, että onnistuin tekemään oikein (vaikkakin vahingossa). Mutta toisaalta tämä on valinta, jonka olen itse halunnut tehdä, eikä homma toimi, jos jokaisen mieliteon oikeuttaa poikkeukseksi, jonka saa tehdä. Niin että hyvä vaan kun eivät sopineet. Harmituskin menee taatusti ohi.
Ihan uteliaisuuttani ja hyväntahtoisesti ”haastan”: miksi neule oli pakollinen/sallittu ostos? Eikö sinulla ole neuleita? Aika jännä tapa se, että jos tuote on listalla, sen ”saa” ostaa. Tein itsekin joskus aikoinaan ”pakollisten” vaate/asustehankintojen listoja, mutta niistäkin jäi onneksi aina osa hankkimatta, kun tarpeeksi harkittuna ”tarvetta” ei ollutkaan.
Toki nykyäänkin ja ilman listojakin tulee joskus jotain ostettua, mutta yleensä vasta ainakin muutaman viikon harkinnan jälkeen ja erittäin harvoin. Hullareilta pysyin taas kerran poissa. Panostan mieluummin laatuun kuin hintaan.
Lopuksi sanottakoon, että kukin ostakoon ihan mitä lystää! Koska pidät tätä blogia ja puhut ostolakosta yms. uskaltauduin kuitenkin taas kommentoimaan! 😊
Ihan relevantti kysymys. Määrittelen itse tämän ostolakon niin, että kyse ei ole täydellisestä ostamattomuudesta, vaan siitä, että jokaista ostosta harkitaan, ja ostopäätös tehdään tietoisesti. Haluan ottaa huomioon, kauanko vaate esimerkiksi kestää käyttöä, miten usein sitä pidän ja tekeekö se oloni merkittävästi kauniimmaksi. Minun – kuten varmasti suurimman osan meistä – olisi tietysti ihan mahdollista elää monta vuotta ostamatta yhtään mitään. En kuitenkaan näe tarpeelliseksi sitä, etteikö vaatteista saisi nauttia, tai että uusien vaatteiden viehätystä pitäisi täydellisesti vastustaa. Mutta en halua ostaa pelkästä mielijohteesta, vaikka nyt olinkin varsin lähellä tehdä juuri niin.
Olen aika perusteellisesti pohdiskellut oman tyylini kulmakiviä sekä sitä, millaisista vaatteista pidän. Pohdinnat päätyvät aina siihen, että haluan värikkäämpiä vaatteita. Olen kuitenkin ollut konservatiivinen ostaja, ja niinpä suurin osa neuleistani on erittäin neutraaleissa väreissä: ruskea, musta, harmaa, tumman vihreä, tumman sininen. Hyviä värejä, mutta ne eivät edusta sitä tyyliä, jonka suuntaan haluan pukeutumistani vähitellen viedä. Koska toisaalta olen nykyisin erittäin tarkka vaatteiden laadusta, sekä myöskin siitä eksaktista värisävystä, haluamiani värikkäitä neuleita ei ole kaappiin kertynyt.
Ostamani neule ei ollut halpa. Mutta minulla on saman merkin toinen neule, joka on ollut jatkuvassa käytössä vuosikausia, ja edelleen priima. Tämä oli yksi tärkeä valintakriteeri. Toinen oli värisävy, joka oli täsmälleen sellainen vaalean keltainen, mitä olen hakenut. Lähdin itse asiassa eri neuletta ostamaan, mutta se osoittautui luonnossa ihan eri väriseksi, kuin mitä kuva antoi ymmärtää. Tämä minkä ostin, oli mallikappale, jonka löysin sitten sattumalta viereisestä rekistä. Ja siis tietenkin minulla on neuleita, mutta minulla ei ollut ainuttakaan oikean kokoista, värikästä, ohutta neuletta. Kuten sanottu niitä neutraaleja/tummia villapaitoja kyllä löytyy, mutta en halua aina pukeutua niihin.
Minulla ei ole listalla pakollisia ostoksia. Mutta koska minulla on visio siitä, millaiseksi haluan vaatevarastoni vähitellen muodostuvan, ostan uusia vaatteita vähitellen silloin kun kaikki kriteerit täyttyvät. Noissa kengissä ongelma oli se, että koska vastaavia vanhoja kenkiä löytyy jo useampi pari, en olisi voinut oikeuttaa niiden ostamista millään ”tarpeella”. Esimerkiksi mustat nahkaiset kengät ovat liian lähellä tummansinisiä kangastossuja, jos malli on lähes sama. Sen sijaan vaaleankeltainen puuvillaneule on ihan eri juttu kuin tummanvihreä villapaita. Listan tarkoitus on nimenomaan ohjata ostamista harkittuihin valintoihin, ja sen avulla voi ohittaa erinäiset satunnaiset mieliteot. Ajattelen niin, että saan ostaa ihan mitä vain, mutta maailman ja oman vaatekaappini kannalta on parempi, jos päätän kuitenkin ostaa vain sellaisia vaatteita, joita olen etukäteen huolella harkinnut.
Hyvä kysymys ja hyvin perusteltu vastaus. Itse en ole pitänyt varsinaista vaatelakkoa, mutta en muutenkaan ostele kauheasti vaatteita, koska en pidä niiden sovittamisesta, enkä edes yleensä meinaa löytää mitään sopivaa ja sellaista, miitä haluaisin. Välillä on tullut silti ostettua ei-niin-pakottavaan tarpeeseen, ja joskus nämä ovat jääneet kaappiin lähes käyttämättä.
Nämä vaatelakkopostaukset ovat joka tapauskessa mielenkiintoista luettavaa, ja niiden myötä on tullut itsekin kiinnitettyä enemmän huomiota ostoskäyttäytymiseen ja pyrin nykyään harkitsemaan tarkemmin ostamista, eli tuleeko ostos todella tarpeeseen. Tämän suhteen yritänkin noudattaa aika samansuuntaista linjaa kuin kuvasit vastauksessa.
Kiitos muutenkin hyvästä blogista ja Tavarataidot kirjasta, jonka sain juuri hetki sitten luettua!
Kiitos kiitoksista! On aina kiva kuulla, että joku on tykännyt kirjasta ja löytää blogista kiinnostavaa luettavaa!
Minä en viihdy ollenkaan kaupoissa. Hulluille päiville minua ei varmaan saisi kirveelläkään. Kävin viime viikolla kerran keskustassa 3:ssa paikassa eli pankissa, valokuvaliikkeessä ja pienessä putiikissa hakemassa kummipojan 2-vuotislahjan. Vain pankissa jouduin kotvan jonottamaan. Kaikki sijaitsivat kohtuu lähellä toisiaan, eli kävellen pääsi joutuisasti. Kotiin tullessa olin kuitenkin aivan poikki ja vannoin, etten ”käy taas vuoteen” 😉 Asun vielä suht. pienessä kaupungissa. Ymmärrän tietysti tarpeeseen oston ja itselleni visuaalisuus, käytännöllisyys ja vaihtelu ovat tärkeitä vaatetuksessa ja tuunausompelu, ompelupalvelut ja second hand ovat tässä toimineet minulla hyvin nyt useamman vuoden. Mutta halusin ehkä tuoda tässä esille, että on myös meikäläisiä, jotka aidosti haluavat viimeiseen asti vältellä noita kauppakeskuksia. Kirpputoreillakaan en käy kun sen kerran-kaksi vuodessa ja yleensä sieltä haen jotakin tarkoituksella johonkin tuunausprojektiin. Myös heräteostot olen saanut pidettyä kirppareilla kurissa. Taatusti pärjäisin vielä vähemmällä vaatemäärällä, mutta niin kauan kun niitä pidetään ilolla, niin en vähennä. Haluaisin ensi talveksi lumilautailu + muuhun ulkoliikuntaan soveltuvan ulkoilutakin joka olisi malliltaan sellainen, että sinne mahtuu tarvittaessa kerrosta alle. Ostin Haltilta v. 2012 alesta ”kompromissitakin”, jota olen kyllä käyttänyt ahkerasti, mutta josta en tykkää, koska se on liian tyköistuva – ei mahdu kerroksia alle – esim. väljempää villapaitaa. Kiersin silloin kaikki paikalliset liikkeet väsymiseen asti takin perässä ja tuo oli sopivin. Muistelen vieläkin kauhulla sitä ”takin metsästyskokemusta”. Verkkokaupasta en haluaisi ostaa, koska sitä ei pääse sovittamaan. Esim. Mökillä olisi hyvä, että väljähkön villapaidan päälle saisi vedettyä takin hyvin. Takki toimisi näin monessa. Nyt niitä kannattaisi tietysti aleista katsella.. huh, huh voi kun voisi värvätä jonkun sen tekemään puolestaan 😀
Itse asiassa luulen että juuri isoissa tavarataloissa on sellaista palvelua tarjolla, jossa etsimisen voi ulkoistaa ammattilaiselle. Olen itse kerran käyttänyt tuollaista personal shopper -palvelua, ja se oli silloin ihan kelvollinen kokemus. Ei huippu, mutta siinä elämäntilanteessa (minulla oli vastasyntynyt vauva) kyllä palveli tarkoitustaan.
Mun mielestä verkkokaupoista on juuri siksi helppo ja kiva ostaa (kivempi kuin kierrellä kaupoilla), kun voi sitten kotona rauhassa sovittaa ja miettiä sitä hankintaa – aina voi kuitenkin palauttaa, jos ei olekaan hyvä.
Mä inhoan myös vaatekaupoilla käymistä ja olen oikein todellinen aliostaja. Mun vaatteet on vuosia vanhoja ja todellakin ihan rikki ennen kuin pakon edestä menen ostoksille. Juuri nyt on ollut se tilanne, että on ollut kerta kaikkiaan pakko ostaa ja lista onkin sitten piiiiiitkä… olen tilannnut perustrikoopaidat netin kautta (ne tutut ja turvalliset, mitä olen jo vuosia käyttänyt ja mitkä kaikki on jo täynnä reikiä…) ja tänään juuri sitten kiersin tuntikausia etsimässä ulkoilupukua, paitoja, kenkiä… ihan kamalaa, mutta löytyi sentään suurin osa. Lenkkarien hankinta on myös vielä ihan pakollista (nämä nykyiset on aivan hajalla…), mutta niiden löytäminen on vaikea homma, koska jalkani on niin pieni (35) etten tahdo mistään löytää sopivia.
Olisi aivan ihanaa käyttää ammattiapua vaatehankintojen tekemiseen ja oman tyylin etsimiseen. Harmillista, että siihen ei varallisuus riitä.
LöytyisLöy kengät lastenosastolta?
Tavaratalojen vaatetusneuvojat ovat kai ilmaisia tai maksavat muutaman euron?
Kiitos, nämä pohdiskelevat postaukset ovat mahtavia ja vertaistukea antavia :)! Oletko miettinyt, että ne ostamatta jääneet kengät olisivat voineet olla potentiaalista lempikenkäkategoriaa ja siksi jääneet kaihertamaan?
Olen pitkän ajan kuluessa järkeistänyt vaatekaappiani ja omasta mielestäni kaapin sisältö alkaa vähitellen olla melko hyvällä mallilla. Olen myös, vuosien tauon ja pahimpien ruuhkavuosien jälkeen, opetellut korjaamaan ja korjauttamaan vähän rikki menneitä käyttökelpoisia vaatteita, lähinnä siis ompelemaan pudonneita nappia ja ompeluttamaan auenneita päärmeitä :).
Tänään selitin vaateasioita eskarilaiselle, joka seurasi vaatteiden laittoa kaappiin ja ihmetteli, miten äidillä on niin paljon vaatteita (vastaraivatussa kaapissaan)… Kerroin, että aikuisilla vaatteita kertyy vuosien kuluessa, vaikka uusia ostaisi harvemmin. Pohdin, että vaikka maun kulmakivet pysyvät samoina, tyyli ja tarpeet (ja vartalon mittasuhteet) vaihtelevat vuosien ja vuosikymmenten aikana, välillä huomaan vain kaipaavani vaihtelua.
Eräs kompastuskivistäni on, että lempparivaatteista on haikea jollei mahdoton luopua, vaikka olisivat hiutuneet ja kauhtuneet käyttökelvottomiksi.
Toisaalta, nykyään ajattelen myös, että jos vaate on tarpeellinen, todella mieluinen, sovitettaessa istuva, hyvästä materiaalista sekä bonuksena kestävästi ja eettisesti valmistettu, ja minulla on siihen varaa, niin voin sen riittävän hyvällä omatunnolla hankkia. Tarpeellisuuden ja mieluisuuden arvioinnissa tuo vähintään kolmenkymmenen käyttökerran arvioiminen on kyllä erittäin toimiva kynnystesti.
Kyllä, ne näyttivät ”täydellisiltä” kuvassa, mutta eivät valitettavasti olleet sitä jalassa. Uskoisin että olisin käyttänyt ne aivan loppuun saakka. Mutta todellista tarvetta ei ollut, koska vastaavan tyyppisiä on kaapissa jo valmiiksi.
Olen samaa mieltä tuosta viimeisestä kappaleesta. Periaatteessa vaatteiden ostaminen ei ole ongelma, jos sen tekee harkitusti. Mutta haluan haastaa itseäni sen verran, että pystyisin vastustamaan noita mainosten luomia mielitekoja.