Tiedossa oli ravintolailta, ja pähkäilin ystävälleni mitä laittaa päälle. Vaatevarastoni on tällä hetkellä hieman rajoitettu sattuneista syistä. ”Käy tänään ostamassa joku kiva uusi paita :)” oli vastaus viestiini. Reaktioni oli suunnilleen ”Enkä!”, vaikka ilmaisinkin asian jotenkin vähän neutraalimmin. Aion seuraavaksi valaista, miksi en todellakaan halunnut lähteä ostoksille. (Ja nyt rakas ystäväni jos luet ja tunnistat itsesi, toivon ettet loukkaanu. Ajatuksemme kulkevat usein eri polkuja, kuten olemme huomanneet.)
Ensimmäinen syy on tietenkin se, että inhoan shoppailua. Hankalinta se on mielestäni silloin, kun pitäisi löytää jotain ”kivaa”, mutta ei tarkalleen ole visiota siitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Mieluiten siis shoppailen niin, että teen täsmäiskuja sinne, missä tiedän myytävän täsmällisesti haluamani tuotteita, tai sitten niin että ohimennen käyn katsomassa ilman paineita, sattuuko löytymään jotain sopivaa mihin tahansa tilaisuuteen. Mieluiten alennusmyynnistä, koska jos mahdollista, maksan mieluummin tietysti vähemmän kuin enemmän, mutta ilman että tarvitsee tehdä kompromisseja laadun ym. asioiden suhteen.
Toinen, vielä tärkeämpi syy on vaatteiden määrä. Minua on hiukan ruvennut kauhistuttamaan, kuinka paljon omistan vaatteita, ja kuinka paljon vaatteita ylipäätään maailmassa tehdään, ja mihin ne kaikki joutuvat. Tämä on aihe, jonka suhteen en todennäköisesti pysty elämään täydessä mielenrauhassa enää koskaan, mutta sentään yritän päästä jonkinlaiseen siedettävään kompromissiin. Se tarkoittaa sitä, että yritän saada nykyisestä vaatevarastostani kaiken mahdollisen irti. En hyväksy ajatusta, ettei kaapista muka löytyisi mitään päällepantavaa. Siellä on vaatteita pilvin pimein, on luovuuden puutetta jos ei keksi mitään.
Kolmas syy on se, että haluan vaatteidenkin osalta siirtyä mahdollisimman lähelle tietoista omistamista ja tietoista ostamista. Jos nyt lähtisin ostamaan uutta paitaa satunnaista tarvetta varten, se ei olisi kovin suunnitelmallista toimintaa. Haluaisin kuitenkin vähitellen päätyä sellaiseen tilanteeseen, että tekisin lähinnä suunniteltuja vaateostoksia saavuttaakseni yllä mainitut tavoitteet. Nimittäin kunhan näistä ruokabudjeteista pääsen selvyyteen, keskityn seuraavaksi vaatteisiin käytettyihin rahoihin.
Sanotaan nyt vielä, että en siis missään nimessä ole vielä tavoitteissani näiden vaateasioiden suhteen. Mutta en sentään lähde shoppailemaan uutta paitaa yhtä iltaa varten.
Kaikkein pahinta on kyllä etsiä pakosta ”jotain kivaa”. Ei mitään käsitystä mitä ja yleensä se vaate jääkin siihen yhteen käyttökertaan, ellei sitä ehdi hylätä jo sitäkin ennen.
Itse tykkään käydä aina satunnaiseati kaupoilla tsekkaamassa löytyykö jotain tarpeellista ja mielellään alennuksessa. Kun törmään johonkin hyvään, niin voin silloin päättää onko se tarpeellinen nyt tai kohta ja onko hinta/laatusuhde sopiva kukkarolle.
Viimeksi ostin mustan juhlamekon hintaan 15€. Tarvetta ei ollut heti, mutta on malliltaan moneen juhlaan sopiva ja hinta todellakin edullinen.
Ja itseasiassa kaikkein kamalinta on juhlavaatteiden pakko-ostaminen.
Niinpä, sellainen yhden kerran vaate tulee tosi kalliiksi. Olen muuten huomannut, että ne juhlavaatteet ovat useimmin niitä pakko-ostettavia. Varmaan siksi, että tarvetta on melko harvoin. Sanoisin että teit hyvän kaappauksen tuon 15€ mekon suhteen. Pidän mieluummin jotain kaapissa varalla kuin että pitäisi lähteä pika-aikataululla etsimään… silloin ei hyvää löydä ikinä.