Terveisiä kirppisvaatekasojen keskeltä. Olen juuri saanut ensimmäisen vaiheen valmiiksi, ja vedän tässä hieman henkeä ennen kuin jatkan. Tämä käytettyjen vaatteiden myyminen ja ylipäätään kierrättäminen on sellainen savotta, että metatyöstä puhuminen on minusta törkeää vähättelyä. Aion kirjoittaa auki koko prosessin, sekä samalla katsoa kuinka monta tuntia tähän menee. Tulokset julkaisen teidän iloksi ja viihteeksi ja samalla oman ymmärryksen kasvattamiseksi.
Tämän tekstin otsikko viittaa tietenkin Laura Pörstin mahtavaan kirjoitukseen Nainen tienaa 1,5 euroa. Laura kirjoittaa osuvasti siitä, miten nurinkurista käytettyjen vaatteiden kierrätys ja kirpputorimyynti on. Sain tekstin luettuani monta oivallusta, joiden seurauksena oma kirppis- ja kierrätystoimintani onkin jo järkevöitynyt merkittävästi. Mutta lastenvaatteet ovat ihan oma lukunsa, ja välillä tuntuu että tässä hommassa ei ole edelleenkään päätä eikä häntää. Näin tämä homma kuitenkin menee:
LÄHTÖTILANNE
- Olen varannut myyntijakson Ipanaisesta, joka hoitaa hinnoittelun ja myynnin, eli minun täytyy vain toimittaa myytävät vaatteet liikkeeseen heiltä noutamassaan kassissa.
- Kolme isoa muovilaatikkoa sekä yksi iso ja yksi keskikokoinen ikeakassi täynnä lastenvaatteita ja -kenkiä. Kasseissa on valmiiksi myytäväksi luokiteltuja vaatteita, mutta laatikoissa on sekaisin käyttöön tulevia että myyntiin päätyviä vaatteita.
- Yhtä kassia lukuunottamatta vaatteet pitää noutaa vintiltä.
Olen käyttänyt noin 30 minuuttia siihen, että olen hakenut sekä Ipanaisen kassin että haalinut kaikki prosessissa tarvittavat vaatteet yhteen paikkaan keskelle olohuoneen lattiaa.
LAJITTELU
Tyhjennän kaikki laatikot ja kassit, ja lajittelen vaatteet seuraaviin läjiin:
- Kuopukselle heti käyttöön tulevat vaatteet
- Kuopukselle myöhemmin käyttöön tulevat vaatteet
- Kirpputorille nyt menevät vaatteet
- Kirpputorille myöhemmin syksyllä menevät vaatteet (talvivaatteet)
- Sukulaisvauvalle menevät vaatteet
- Suoraan roskikseen heitettävät
- Nostalgiasyistä säästettävät (näitä löytyi lopulta vain yksi)
Tiedän että tämän voisi tehdä helpomminkin, esimerkiksi kippaamalla kaikki poistettavat vain samaan läjään, mutta en pysty. Ensinnäkin, en halua kierrättää roskia. Joten kaikki vaatteet on käytävä läpi, että niiden kuminauhat ja elastaanit ovat edelleen kunnossa. Toiseksi nuo käyttöön tulevat vaatteet on pakko lajitella erikseen. Kun esikoiselta jää jotain pieneksi, säästän vaatteen kuopukselle, mikäli se on käyttökunnossa. Lapset kuitenkin kasvavat eri tahtiin, ja eri vuodenaikoina syntyneet lapset eivät välttämättä ole samaan aikaan saman kokoisia tietyssä iässä. Näin ollen vaatteet täytyy käytännössä käydä yksi kerrallaan läpi ja katsoa, ovatko ne sopivia nyt vai vasta hetken päästä. Liian pienet taas siirretään kirppispinoon.
Välillä myös muoti ja maku ehtii muutamassa vuodessa muuttua, samoin käsitys vaatteen kunnosta. Kun vaate on aktiivikäytössä, se vaikuttaa käyttökelpoiselta, mutta parin vuoden päästä ei ehkä enää olekaan samaa mieltä. Yksi lapsi voi rakastaa vihreää, ja toinen taas inhota sitä. Arjessa pieneksi jääneiden mutta käyttökelpoisten vaatteiden nakkaaminen yhteen laatikkoon on kätevää, ja se säästää jatkuvalta lajittelulta ja lukuisilta puolivalmiilta pinoilta. Kuitenkin tässä vaiheessa, kun myyntipäivä lähestyy, vaivaa pitää nähdä enemmän.
Sitten on vielä noiden pois lähtevien vaatteiden lajittelu. Tiedän, että mitään ei olisi pakko säästää kenellekään, mutta kun tiedän että vastaanottaja arvostaa, niin tässä urakassa on pieni vaiva erotella joukosta jonkun mummin tai kummin antamat ihanuudet seuraavalle sukulaisvauvalle. Kirppikselle puolestaan ei kannata heinäkuussa kuskata ainuttakaan toppavaatetta, joten selkeästi väärän kauden vaatteet täytyy lajitella erikseen odottamaan uutta kirppisaikaa.
Edellä kuvattuun vaatteiden lajitteluun olen käyttänyt yhteensä 1h 15 min. Se sisältää säästettävien vaatteiden pakkaamisen takaisin laatikoihin tai kaappeihin.
Seuraavaksi vuorossa on vaatteiden laittaminen myyntikuntoon. Se tarkoittaa sitä, että napit ja vetskarit suljetaan, pienet virheet korjataan, vaatteet silitetään ja viikataan kauniisti kuljetuskassiin. Voi olla, että osa täytyy vielä pestä uudelleen, jotta ne olisivat raikkaita myynnissä. Tähän mennessä olen siis käyttänyt tähän lastenvaaterumbaan melkein kaksi tuntia. Toisaalta kun tietää, että potkuhousuista saattaa saada nettona alle euron, alkaa välillä epäillä koko homman mielekkyyttä. Mutta tälle tielle on nyt lähdetty, eikä paluuta ole.
Saako täällä vertaistukea? Vai onko tämä ihan tärähtänyttä?
Kyllä täältä ainakin saa vertaistukea, koska tuotahan se on. Ihan jokaista kohtaa myöten. Rahallisestihan tuo on työssäkäyvälle lähes naurettavaa puuhaa, mutta kyllä minulle iso osa kierrätystä on jonkinlainen vastuu siitä, että parhaani mukaan etsin käyttäjän vaatteille jotka meiltä jäävät. Lastenvaatteita tulvii kaikkialla, joten ruttuinen ja pesemätön markettibody ei kelpaa edes hyväntekeväisyyteen sellaisenaan.
Tätä silmällä pitäen meille hankittava vaatemäärä on hyvinkin kohtuullinen. Lisäksi olen vähän taipunut pikkuhiljaa ostamaan enemmän ns. merkkivaatetta, sillä niiden kierrättäminen on helppoa. Tai no, kyllähän sekin tekemisensä vaatii, mutta niille löytyy helposti ottaja ja jos ne on itsekin käytettynä hankkinut, niitä käyttämällä ja kierrättämällä vaatekulut saattavat jäädä ihan mitättömän pieniksi.
Meillä ei ole mahdollisesta seuraavasta käyttäjästä ihan vielä varmuutta, joten olen päättänyt säästää vain ehdottoman hyväkuntoiset ja neutraalit vaatteet, jotka toimivat lähes varmasti mahdollisen sisaruksen sukupuolesta ja syntymäkuukaudesta riippumatta. Olen myös järkeillyt taloudellisesti ja ekologisesti fiksuksi myydä nyt suhteellisen tuoretta tavaraa, sillä nyt niistä saattaa vielä saada hiukan rahaa ja ylipäätään niille löytyy käyttäjä. Karkeasti ajatellen myyn nyt kympin tavaran vitosella pois ja aion toimia samoin sitten toisen kohdalla. Vaihtoehtona olisi säästää se kympin tavara ja heittää roskiin sitten toisen jäljiltä täysin vanhentuneena. Tämä tapa tuo vähän enemmän vaivannäköä mutta säästää tilaa joten näillä mennään.
Tsemppiä urakkaan!
Tiedätkö mitä, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ei tätä oikeastaan rahan takia tehdäkään. Raha tuo tietysti lisämotivaatiota, mutta kyllä tuo tavaran fiksu loppusijoittaminen on se, mikä tässä päällimmäisenä tähän toimintaan ajaa. En kestä ajatusta, että nämä vaan menisivät roskiin, jos ne joku sillä 30 sentillä voisi ostaa itselleen ja käyttää uudelleen. Se, että vaatteet myydään, kertoo minulle siitä, että joku todella haluaa käyttää niitä. Se tuntuu vastuullisemmalta kuin pelkkä hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen. Pelkään nykyisin, että sieltä menee suuri osa suoraan roskiin. Myynnin kautta kierrättäen ainakin näkee, mikä kelpasi ja mikä ei.
Heh, piti vielä tuosta metatyöstä sanoa että mieti mitä kaikkea kirppistelijä on joutunut ainakin ajatustasolla huolehtimaan ennen kuin tämän kirjoituksen ahkerointi saattoi edes alkaa.
Perkaat lasten vaatekaappia säännöllisesti ->nämä poistoon menevät vaatelaatikot alkavat olla jo täynnä ->tsekkaat olisikos näissä tarpeeksi kamaa jo tämän vuodenajan kirpparipöydälle -> missäs täällä Helsingissä myydään lastenvaatteita, paljonko pöydät maksavat, minkälaisia myyntisysteemeitä on nykyään olemassa->selaanpa pk-seudun kirppareita->ahaa, täyden palvelun kirppis olisi kiva, valkkaan ipanaisen->etsinpä kalenterista milloinkas minulla olisi aikaa siivota vaatteet myyntiin->etsinpä paikan yhteystiedot että voin varata pöydän->varmistan aukioloajat ja kassienhakupäivän->haen ne pussukat ja SITTEN päästään tähän vaiheeseen jossa kaadetaan ikea-kassilliset lattialle ihmeteltäväksi.
Hah, joo! Näin se on. Haluan nyt laittaa nuo työtunnit ylös, koska haluan tehdä itsellenikin näkyväksi, miten paljon aikaa tähän menee. Pitäisi varmaan vaikka syyskuussa ottaa oikein projektiksi merkitä ylös kaikki se aika, mikä lastenvaatteiden kanssa puljaamiseen menee! Ehkä järkyttyisin tuloksesta.
Vertaistukea, kyllä! Omat lapseni ovat jo aika isoja, mutta aikoinani ostin heille vaatetta lähinnä hyväntekeväisyyskirppiksiltä, ja sinne pyrin myös lahjoittamaan. Silloin ei tarvitse nähdä yhtä paljon vaivaa, ei nyt ainakaan silittää vaatteita. Olen ajatellut asian siten, että kun johdonmukaisesti yrittää ostaa samasta paikasta
minne myös lahjoittaa, niin omalla kohdalla toteutuu vähän niin kuin suljettu kierto. 🙂
Olen tuohon kaupalliseen jälleenmyyntimaailmaan aika paljon huonommin perehtynyt, joitakin Facebookin kirppisryhmiä lukuunottamatta. Ihmetellen kerran luin, miten erään äidin lapset ovat ikänsä olleet suorastaan tuottavia, sillä hän oli johdonmukaisesti harjoittanut tuota edellä mainittua merkkituotteitten jälleenmyyntiä ja pitänyt huolta, että pysyy siinä koko ajan voitolla. Se vaatii tietysti oikeaa harrastuneisuutta asiaa kohtaan.
Näistä lastenvaatteisiin liittyvistä ajatuksista voisi varmaan tehdä akateemisen tutkimuksen. En ole tuota suljettua kiertoa tullut ajatelleeksi, vaikka olen kyllä ostanut kirppikseltä, pitänyt lapsella ja vaatteen pieneksi jäätyä antanut sen sinne takaisin myyntiin.
Mitä tulee tuohon viimeiseen kappaleeseen, se herättää moninaisia tunteita. Toisaalta arvostusta, että joku kykenee tuohon, ja samalla kauhun sekaista ihmetystä, että joku TODELLAKIN pystyy siihen… En pääse tuolle tasolle edes haaveissani.
Ei ole ollenkaan tärähtänyttä!
Käytettyjen lastenvaatteiden jälleenmyynti ei ole siihen uhratun aika/vaiva-panoksen kannalta kannattavaa, mutta ekologisesta näkökulmasta on hyvinkin.
Vaateteollisuus on niin vääristynyttä, että kaikki vaatteiden uudelleensijoitukset vähentävät osaltaan uudistuotannon tarvetta.
Itse näkisin kirppismyynnin kannattaneeksi siinä kohtaa, kun omat myyntikulut (pöydän vuokra, bensat, pesuaineet) on saatu katettua ja jää ehkä vähän ekstraa. Suurin tuotto on se hyvä fiilis, joka tulee, kun tietää toimineensa oikein. 🙂
Oma lapsi alkaa olla jo esiteini-ikäinen, joten pikkulapsiajan vaaterumbat on menneet ohitse omalta kohdalta. Edelleen pääosa vaatteista hommataan käytettyinä, mutta varsinkin ensimmäisten kolmen vuoden ajan lähes kaikki vaatteet olivat kierrosta tulleita.
Ja kunnossa olevat jatkoivat matkaansa uusille käyttäjille, pääasiassa tuttavapiiriin putkahtaneiden porskuttajien käyttöön.
Kuten tuossa aiemmin jo todettiin, tämä on se juttu. Kiinteät kulut toivottavasti tulee katettua, mutta epäilen että todellista voittoa ei näistä jää. Mutta se on tiedossa jo etukäteen, ja suurin ilo tulee todellakin siitä, että onnistuu vastuullisesti kierrätämään vaatteet eteenpäin. Lasten kasvaessa tahti varmasti hidastuu, varmaan sitten kun mukula ei enää kasva juurikaan, vaatteet alkavat kestää pidempään. Siihen saakka pitää vain jaksaa pyörittää tätä.
Tulee mieleeni sellainen asia, että onko tuo prosessi oikeasti järkevää, taikka paremminkin järin ekologista…
1: myyjä ensin pesee ja puunaa vaatteet
2. mahdollisesti myyjä pesee ne kuvaamasi kaltaisesti jopa uudelleen, ”että ovat myytäessä raikkaita” (vaikka olisivat ennen uutta pesuakin siis jo puhtaita)
3. ostaja kuitenkin mitä todennäköisimmin pesee ne taas, ennen kuin ottaa itse käyttöön…
Kylläpä siinä luonto ”kiittää” ja vettä kuluu aivan turkasen paljon hukkaan, samoin sähköä ja myöskin molemmissa päissä sitä aikaa. Toki myytävät vaatteet on kauniimpia tuolla konstilla, mutta… jotenkin tuntuu mahdottoman turhalta ruljanssilta minun mielestä. Eikö riittäisi että vaatteet ovat vain puhtaita ja siististi viikattuja myyntivaiheessa, tarviiko niiden tosiaan olla vielä extrapestyjä raikkauden takia, tai silitettyjä?
Ei tämä oikeastaan ole myyjän turhamaisuutta vaan osa sitä puolipakollista toimintaa jolla vaatteen saa kierrätettyä eteenpäin. Jos naapuripöydässä on silitettyä ja raikasta vaatetta, ryppyiset ja tunkkaiset läjät jäävät etsimään käyttäjäänsä hamaan ikuisuuteen ja päätyvät lopulta roskikseen.
Kannattaa myös vähän suhteuttaa asioita; puuvillakilon tuottaminen vaatii lähteestä riippuen 7000-1000 litraa vettä plus tietysti muita resursseja. Jo yhden t-paidan puuvilla on siis vaatinut vettä 1000 litran verran. Viiden kilon pesukone pesee 50 litralla vettä 50 t-paitaa eli tuo litran lisäkuorman paidan jalanjälkeen. Jos näin saa paidalle lisää käyttöikää/uuden käyttäjän niin se on ehdottomasti kannatettavaa.
Juu, tähän vielä lisäyksenä se, että ainakin tämä kyseinen kirppis jonne olen nyt viemässä, antaa tarkat ohjeet siitä, miten vaatteet pitää käsitellä ennen myyntiä. Siihen kuuluu pesu, silitys ja kaikkien nappien ja vetskareiden sulkeminen. Ymmärrän tämän erittäin hyvin, sillä tuo liike myy hirveän kivoja ja hyväkuntoisia vaatteita, mutta halvalla. Liikkeen ilme ei ole ”kirppis” vaan putiikki, vaikka paljon onkin käytettyä myynnissä. Esimerkiksi sitä kirppiksen hajua ei ole ollenkaan. Body on tietenkin ihan sama, oli ne nepparit kiinni tai auki, mutta liikkeen yleisilmeeseen tuollaiset yksityiskohdat vaikuttavat paljon. Samoin tietenkin paremman näköisestä vaatteesta saa paremman hinnan.
No, ei niitä sentään onneksi yksin kappalein pestä 🙂 Siellä ne menevät muun pyykin joukossa, ja voihan ajatella niinkin, että sitten säästyy pesemästä vajaita koneellisia. Mutta näitä vaatteita on säilytetty vintillä, ja vaikka ovatkin olleet puhtaina muovilaatikossa, on niihin tullut vähän ummehtunutta hajua. Se ei ole vaarallista ja lähtee pesussa pois, mutta ostaisitko itse ummehtuneelta tuoksuvan vaatteen käytettynä? Minä en ostaisi. Ja koska tarkoitus on löytää näille uusi koti, ja siten pidentää käyttöikää, pari pesua lisää on kokonaisuuden kannalta mielestäni kuitenkin pienempi paha, kuin ostaa kokonaan uusi vaate.
Juu, tottakai siisti vaate on aina houkuttelevampi kuin ruttuinen. Enkä minä nyt ajatellutkaan, että niitä vaatteita yksinään pestäisiin.
Kuitenkin aloin miettiä sitä hullunkurisuutta, että myyjä ensin laittaa tuotteen priimaksi ja se olisi oikeastaan aivan suoraan käyttöön kelpaava jo silloin, mutta sitten yleensä ostaja varmaan kuitenkin pesee sen taas… Että se on aika hullua ja epäekologistakin. Tottakai kuitenkin kierrätys on järkevää ja siisti käytetty vaate parempi ratkaisu kuin uusi kaupasta.
Tuo onkin varmasti kiva kirppis, kun siellä on jo oletuksena, että kaikki myyntiin tuleva todella on siistiä ja kunnollista. Minä kun en ole ollenkaan innokas kirppareilla kävijä juuri sen takia, kun siellä on niin ikävä haju ja nuhjuista kamaa.
Niin ja sanottakoon vielä, että itse kun en silitä vaatteita ollenkaan, paitsi ehkä jotain kauluspaitaa tai juhlamekkoa ennen juhlia, niin koen, että vaatteet on tarpeeksi siistejä ihan vaan pestyinä ja hyvin viikattuinakin. =)
Sekin on tosin totta, että muovilaatikoissa puhtaisiinkin vaatteisiin tarttuu ihmeellinen tunkkainen haju. Eli ymmärrän kyllä myynnillisesti tämän ruljanssin, mutta ajatuksena se on silti hiukan hassu ja turhan tuntuinen. =)
Ymmärrän hyvin tuon usean pesun ajatuksen, että mistä syystä se tuntuu niin nurinkuriselta ja haaskaavalta. 🙂
Mä kuitenkin järkeilen nuo tiuhat pesut näin:
Ennen kirpparia pestyt vaatteet myyvät paremmin.
Silitys on hyvä myös, sillä sitten varsinkin kangas tuntuu sellaiselta puhtaammalta, tavallaan rapsakammalta ja ryhdikkäältä.
Tiedätkö kun oikein käytössä muhjaantuneet trikooneulokset voivat tuntua sellaisilta vähän öljyisen oloisilta ja höttöpehmoisilta luikeroilta kirppareilla? Ne on juuri niitä, joita ei ole pesty ennen myyntiä uusiksi. Ne tuntuu likaisilta, sellaisilta, että olisi menneet juuri jonkun päältä henkarille ja myyntipöytään. Hyh.
Liikkeissä seistessään myynnissä olevat vaatteet kuitenkin hieman likaantuvat sielläkin. Ne pölyttyvät, joskus voivat käydä lattian kautta, niitä hypistellään, saatetaan sovittaa ja perinteisillä kirppiksillä varsinkin tulevat kontaktiin pesemättömien vaatteiden ja pölyisten tavaroiden kanssa.
Juuri tuon kirpparilla kertyneen tauhkan vuoksi itse ehdottomasti pesen vaatteet kotona ennen käyttöä, ihan sama onko ne pesty ennen myyntiä vai ei.
Lisäksi käytän hajusteetonta pesuainetta migreenin vuoksi, joten joudun muutoinkin pesemään hajusteet tekstiileistä irti, jotta voin niitä käyttää.
Sama uutena ostetuissa vaatteissa. Ne pitäisi oikeasti pestä aina ennen käyttöä, sillä tuotantotapojen vuoksi ne on usein kyllästetty erilaisilla homeenestoaineilla ja muilla kemikaaleilla, jotka olisi hyvä poistaa. Ja vaatteet kaupoissakin keräävät pölyä ja likaa, kun roikkuvat tangoissa ja ihmiset niitä rähmivät käsillään, ne putoilevat lattioille ja hikiset ihmiset mallailevat niitä sovituskopeissa. Yäk. Todellakin haluan pestä nekin! 🙂
Minä oon se toisen puolen kierrättäjä. Eli paljon vaatteita ostetaan kirpputoreilta ja saadaan tutuilta. Pääosa käytetään loppuun ja nytkin kesälle on tullut leikattua useammat reikäpolviset housut rymysortseiksi ulos. Harva vaate lähtee meiltä eteenpäin ja tähänkin on onneksi löytynyt helppo tie: Kerrostalomme alakerrassa on ”kierrätyskori”. Olen nakannut sinne fiksukuntoiset vaatteet ja melkein kaikille on löytynyt uusi koti ihan omasta pihapiiristä. Loput oon toimittanut joko lähimpään päiväkotiin varavatteiksi (esim. Kumisaappaat) tai pelastusarmeijalle.
Olet varsin esimerkikillinen ihminen! Minäkin ostan käytettyä, mutta en läheskään kaikkea. Myönnän, että helppous ajaa ohitse, sillä välillä on helpompi vain ostaa suoraan oikean kokoinen ja näköinen, kuin etsiä samanlaista käytettynä. Yritän kuitenkin lisätä tuota käytettyjen määrää tietoisesti. Minä olen lahjoittanut Hope ry:lle sellaisia vaatteita, jotka omilta ovat jääneet käyttämättä.
Kyllä on tuttua. Kolme tytärtä 21,17 ja 14 vuotta. Vuosien varrella on tullut puljattua näiden vaatteiden kanssa todella paljon. Siirtämistä odottelemaan sopivaa käyttäjää jne. Nyt alkaa helpottaa koska tytöt alkaa olla melkein samankokoisia ja käyttävät osin ristiin vaatteitaan…🤔
Tosin mulla on vielä nuorimmaisen pieneksi jääneitä vaatteita tuolla odottelemassa selviättämistä. Nyt viimeisinä vuosina olen laittanut parhaat vaatteet pussiin ja vienyt sukulaistytöille saatesanoilla. ”Ottakaa ne joista tykkäätte ja joita käytätte, loput vien kierrätykseen.” Ja nuo loput olen sitten vienyt kirpparille plus huonot nakannut roskiin.
Satunnaisesti olen vienyt jotain myyntiin mutta se on ollut tosi vähäistä. Omat lapset on pienempänä käyttäneet vaatteet loppuun ja isompana en ole sitten enää jaksanut, koska osin vaatteet on jo poissa muodista eli kirpparille niitä ei kukaan osta.
Tuossa vaiheessa varmasti alkaa jo helpottaa! Luulisin että nuo jo hankkivatkin suurimman osan vaatteistaan itse. Sen sijaa on alkanut kiinnostaa ihan kuukausitasolla, paljonko menee aikaa kaikkeen tähän vaatteisiin liittyvään hässäkkään. Kuten tuolla aiemmin jo tuli sanottuakin, tämän konkreettisen työn lisäksi on todella paljon sellaista ajatustyötä, mitä ei edes huomaa. Esimerkiksi tällä viikolla olen näiden kirppisjuttujen lisäksi käynyt läpi vaatteita kaapista, poistanut väärän kokoisia, väärää kautta, käynyt ostamassa uusia vaatteita, miettinyt millaisia vaatteita tarvitaan kesällä, harkinnut pitäisikö vielä katsoa netin alennusmyynneistä jotakin, ohimennen miettinyt jo syyskauden hankintoja sekä tietenkin pessyt, kuivannut ja viikannut vaatteita joka päivä.
Minä myyn lapsen vaatteet ”paketteina”, ts. kerään lapselta kaiken pieneksi jääneen (ehjän ja käyttökelpoisen) ja laitan lähiön facekierrätysryhmään yhden kuvan, jossa nämä näkyvät plus listan paketin sisältämistä vaatteista (tyyliin 3 pitkähihaista paitaa H&M, Lindex, 5 housut, 3 mekkoa (Meandi, GAP) jne). Tätä tapahtuu noin pari kertaa vuodessa ja pieneksi jäänyttä on 1-2 muovikassillista (hyvä puoli tässä on, että vaatteet ovat suurinpiirtein samaa kokoluokkaa). Hinnoittelu maltillinen (viimeksi kun paketissa oli mukana 26 vaatetta sisältäen ulkovaatetta ja kenkiä, niin hp. 25 euroa). Tällä tavalla ostaja löytyy nopeasti (ei tarvitse säätää kuin yhden ostajan kanssa), ei tarvitse valokuvailla vaatteita erikseen (en ymmärrä miten kukaan jaksaa nähdä sen vaivan, etenkään jos hp on euron tai alle). En pese, en silitä, enkä lupaa että olisin jokaisen mikroskooppisen tahran bongannut (selkeästi tahraiset tietysti poistan kasasta) vaan viikkaan siististi muovikassiin. UFFin laatikko on sitten kohde jos en jaksa nähdä edes tätä vaivaa, vaan sinne lahjoittaminen arveluttaa…mieluummin lahjoittaisin vaikka Hopelle, mutta olen todennut, että vaatekasat siirtyisivät Hopelle asti on mission impossible mulle (nimimerkillä ennen joulua piti lahjoittaa oikein hyväkuntoisia mekkoja ja ulkovaatteita, vaan eipä ollut aikaa reissuun).
Niin ja kirpparilta ostetut vaatteet pesen itse aina ennen käyttöä…myös sieltä Ipanaisesta ostetut.
Mun pelastus on kaverin vauva (kohta jo vuoden vanha!), jolle menee 95% meiän kuopuksen vaatteista. Esikoisen vaatteista vain pieni osa on pieneksi jäämisen jälkeen siinä kunnossa että niitä voi antaa eteenpäin, joten ne kippaa keräyslaatikkoon (tai tarjoan tutuille, joilla on nuorempia poikia). 5v pojan vaatteita kun ei kauheasti kannata säästää 2,5v mekoista tykkäävälle tytölle. Haalarit koitan myydä,.jos ne on vielä siistit. Kengät isompi hajottaa, pienemmän menee sille samaiselle kaverin vauvalle. Helpottavaa on sekin kun tietää ettei enää tule vauvoja. Mut joo, ihan älytön tää vaateshow on kokonaisuudessaan.
Tätä asiaa ei osaa edes kuvitella, ennen kuin saa lapsia! Ja se perheenjäsen, joka ei ole vastuussa lastenvaatteista, ei taatusti pysty hahmottamaan miten älyttömästi tähän kaikkeen menee aikaa.
Olen lakannut myymästä facessa, koska se hässäkkä oli niin suurta. Tuo pakettihomma voisi toimia myöhemmin paremmin. Minäkin pesen kaikki vaatteet, olipa ne mistä tahansa peräisin, ennen käyttöä. Vaikka olisi selvästi puhdas, niin jos on esim. huuhteluaineen hajua (itse käytän vain hajusteetonta) niin pesen kuitenkin. Tai vaikka olisi tutuilta peräisin. Tämä on selkeästi psykologinen juttu, ei missää nimessä pakon sanelemaa toimintaa. Veikkaan, että näin toimii tosi moni muukin.
Mä kannustan ehdottomasti pesuun kotona ennen käyttöönottoa.
Mä joudun tekemään sen hajusteiden (ja toki lian ja pölyn) poistamiseksi, sillä sairastan migreeniä ja hajustetut tekstiilit päällä on lähes pomminvarma sairaskohtauksen paikka.
muita hyviä syitä pestä tekstiilit on mahdollisten allergeenien poisto ja minimointi. Pöly- ja eläinallergiset varsinkin ymmärtävät tämän kohdan.
Ja sitten on vielä ne epätodennäköiset seikat, kuten mahdolliset huonon säilytyksen kerryttämät homeitiöt, tuholaiset ja muut.
Mutta tuo psykologinen puoli on myös totta. Vaate tuntuu oikeasti omalta ja omistetulta vasta sitten, kun sen on pessyt omilla pesuaineilla ja se tuoksuu ”oikeanlaiselta”. Hajuaistin voimaa tässä ei kannata aliarvioida. 🙂 Sama ilmiö on käynnissä silloin, kun on omassa kodissa versus kylässä. Oman kodin ominaistuoksua ei erota, mutta kylässä käydessä nenä tietää heti, että nyt ei olla kotona, tuoksu on ”väärä”.