Olen nyt ollut reilut kuusi viikkoa kasvissyöjä. Tai tarkemmin sanottuna arkijärkinen kasvissyöjä. Fanaattisuus ei sovi minulle ollenkaan, joten olen kasvissyönnissäkin noudattanut hyväksi katsomaani kohtuullista keskitietä. Mutta kun ottaa huomioon, miten paatunut lihansyöjä olin vielä syyskuussa, muutos on hämmästyttävän suuri. Eniten olen tosin tainnut hämmästyä itse tästä muutoksesta, ympäristö ei olisi varmaan edes huomannut mitään, ellen olisi asiaa nostanut itse puheeksi.
Itsetehtyä kikhernepastaa
Lykkäsin aloittamista vuosia, koska ajattelin kasvissyömisen olevan niin vaikeaa. Loppujen lopuksi suurimmat esteet olivat pääni sisällä. Käytännön toteutus on ollut huomattavasti helpompaa kuin etukäteen pelkäsin! Jos olet samanlainen kuin minä olin, eli haluaisit joko siirtyä kasvissyöjäksi, tai ainakin vähentää lihansyömistä, näistä seuraavista neljästä vinkistä saattaa olla apua. Nämä ovat ne jutut, jotka ovat olleet minun siirtymässäni ratkaisevat asiat.
1. Älä stressaa täydellisyydestä. Päätin, että kala on edelleen ok, ja että en rupea tämän takia hankalaksi. Kenenkään ei tarvitse tehdä minulle erikoisruokia. En siis tiukan tulkinnan mukaan ole kasvissyöjä, mutta syön nykyisin lihaa huomattavan vähän. Täydellisyyden sijasta vedin linjan siihen, että lopetin itse lihan ostamisen kaupasta. Päätin keskittyä arkipäiviin, jolloin olin itse vastuussa perheen ruokalistasta. Tämä osoittautui erittäin hyväksi strategiaksi, sillä tällä olen mennyt nyt kaikki nämä viikot, ja hyvin pyyhkii. Minulle muutos oli iso, koska ennen lokakuuta söimme lihaa joka päivä. Nykyisin lihaa on vain viikonloppuisin, eikä aina edes silloin. Mutta joskus saattaa tulla vastaan päivä, jolloin ei jaksa eikä pysty, ja silloin ostan lapsille nakkeja. Näin on käynyt tämän kuluneen jakson aikana kerran, mutta en epäröi ostaa nakkeja jatkossakin, jos oma jaksaminen sitä vaatii.
2. Ota vastaan apua. Tiedossa oli, että olen onneton kasvisruokakokki, joten pyysin suosiolla apua. Kyselin tutuilta kasvisruokailijoilta heidän patenttireseptejään. Mitä he laittavat arkisena torstai-iltana, kun kaikkia väsyttää eikä millään jaksaisi keksiä yhtään mitään? Luin myös keittokirjoja, ja etsin sieltä reseptejä, joista arvelin suoriutuvani. Koska laita joka päivä ruokaa lapsille, lainasin kirjastosta Kasvisruokaa koko perheelle -kirjan, ja olen uusinut lainan jo kahdesti. Olen myös hakenut ideoita blogeista ja instagramista (mm. chocochili), sekä toteuttanut monia teidän lukijoiden vinkkaamia ruokia. Tällä tahdon siis sanoa, että ilman näitä apuja tämä ei olisi ikinä onnistunut.
Tämän teki ravintola, en minä
3. Mieti miksi haluat syödä kasvisruokaa. Ajatus kasvipainotteisemmasta ruokavalioista kyti mielessä useamman vuoden. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Mutta sitten luin uutisia ilmastoraportista, ja sain aivan massiivisen ilmastoahdistuksen. Kasvisruokailun ilmastovaikutuksista on monenlaista tilastoa, mutta yhdestä asiasta voi olla varma: sillä on vaikutusta, ja se on asia, johon minulla on 100% päätösvalta. Tämä oli se suurin motivaatio oman muutoksen takana. Jos siis mietit kasvissyömistä mutta aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä miksi oikein siirtyisi kasvissyöjäksi. Niitä hetkiä, jolloin ei oikein huvittaisi, tulee varmasti vastaan, mutta jos silloin muistaa selkeästi miksi hommaan on alunperin ruvennut, on paljon helpompi pysytellä ruodussa. Hyviä syitä kasvissyönnille on vaikka kuinka paljon, mutta minulle vasta ajatus ilmastomuutoksesta oli tarpeeksi voimakas. Joku muu voi motivoitua kasvisruoan terveyshyödyistä tai esimerkiksi eläintenoikeuksista, hyviä syitä nekin. Olennaista minusta on, että jos haluaa tehdä isommanpuoleisen elämänmuutoksen, jollainen ruokavalion muuttaminen on, onnistumista edistää merkittävästi, että motivaatio muutokseen nousee ihmisen sisältä. Sanoisin, että sisäinen motivaatio on pysyvän muutoksen kannalta lähes välttämätön asia.
4. Aloita kevyesti kokeillen. Jos minun olisi pitänyt lokakuun alussa sanoa, että en enää ikipäivänä pistä yhtäkään palaa lihaa suuhuni, tämä muutos olisi jäänyt tekemättä. Sen sijaan ajatus muutaman viikon kokeilusta ei tuntunut mahdottomalta. Siinä oli sellainen takaportti, että jos ei suju, aina voi palata vanhaan. Tämä oli psykologisesti minulle tärkeää. Yhdessä yössä tehdyt loppuelämän muutokset ovat minusta riskialttiita. Mitä ehdottomammaksi rupeaa, sitä enemmän on vaarassa lipsua ja epäonnistua, ja se taas ei tee motivaatiolle hyvää. Mutta kun asettaa riman tarpeeksi matalalle, epäonnistumisen riski on paljon pienempi. Voihan sitä aloittaa vaikka yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa, ja sitten kun se sujuu, lisätä toinen. Minä aloitin viidellä päivällä viikossa. En myöskään ole kieltänyt lihaa itseltäni kokonaan, mutta panostan nykyisin lihan laatuun todella paljon, enkä siis syö sitä kuin max kaksi kertaa viikossa. Useimmiten olen sellaisella presidentillisellä yksi kerta viikossa -linjalla.
Näillä keinoilla siirtyminen vahvasti kasvisruokapainotteiseen ruokavalioon on sujunut aika kivuttomasti. Onhan niitä päiviä tullut, jolloin olen sormi suussa ihmetellyt, mitähän tänään laitetaan ruuaksi, mutta kokonaisuudessaan siirtymä on ollut huomattavasti helpompi, kuin olisin koskaan uskonut. Olen tällä tiellä pysyvästi. En usko että enää palaan entiseen elämään, jossa kasvisruoka oli poikkeus eikä sääntö.
Kiva, että sait lisättyä kasvistensyöntiä! Kasvissyöjähän et kumminkaan vielä ole, käsittääkseni syöt sekä lihaa että kalaa. Tuntuu ehkä käsitteillä näpertelyltä, mutta tähän liittyy eräs käytännön haaste, johon me kasvissyöjät törmäämme usein niin hotelleissa, ravintoloissa kuin kyläillessäkin. Kun lihansyöjät/sekasyöjät julistautuvat kasvissyöjiksi, asiaa tuntemattomille hämärtyy täysin se mitä kasvissyöjät syövät ja etenkin se mitä he eivät syö. Tähän törmää jatkuvasti niin Suomessa kuin milloin missäkin puolella maailmaa.
Olet muuten aivan oikeassa. Muistan mahtavan kohtauksen Kreikkalainen naimakauppa (My Big Fat Greek Wedding), jossa morsiamen hämmentynyt sukulaistäti ei voi ymmärtää, kun sulhanen sanoo olevansa kasvissyöjä. Lopulta hän ratkaisee asian ilmoittamalla, että ei haittaa – minä teen lammasta! 😀 Kohtaus nauratti, mutta se on varmaan ihan arkipäivää monille kasvissyöjille. Mikähän tämä minun juttuni oikein on. Arkikasvissyöjä? Fleksaaja? Kasvispainotteinen? Ymmärrän että en ole puhdas kasvissyöjä, mutta nämä termit ovat hankalia. Toisaalta koen, että ruokavalioni on niin perustavalla tavalla erilainen kuin ennen, että joku nimi tälle pitäisi antaa. Jos aiemmin söin lihaa 7/7 päivänä viikossa, ja nyt keskimäärin 1/7 päivänä, niin ero on kyllä iso. Olen myös lopettanut maidon juomisen. Jos osaat auttaa, että mikä tästä olisi nyt korrekti termi, niin siitä olisi apua! Haluan itsekin kutsua tätä ”oikein”.
Olet kasvispainotteisesti syövä sekasyöjä. Itse olin pitkään kasvissyöjä (maitotuotteita ja kananmunia söin myös) ja nykyään syön myös kalaa pari kertaa viikossa ja joissakin erikoistilanteissa (ravintola, sukulaiset, juhannus…) saatan syödä lihaa. Olen siis sekasyöjä (vaikka useimmiten valitsen kasvisruoan ja joskus syön täysin vegaanisesti).
Sekasyöjien pitäisi rohkeasti valita edes joskus kasvisruoka ilman, että omaa ruokaidentiteettiä tarvitsee alkaa edes muuttaa. Miksi kasvisruokaa ei voi syödä vain siksi, että se on hyvää?! Edes ravintolassa, jos ei itse koe osaavansa sitä tehdä. Ei kasvisruoka ole vain kasvissyöjille (paitsi ehkä joissakin ruokaloissa, joissa kasvisruokaa on vain vähän).
En siis ymmärrä miksi tarvitaan erilisiä termejä. Monet haluavat myös identifioida itsensä vegaaniksi, koska se ilmeisesti kuulostaa hyvältä, vaikka sitten välillä ”repsahtelevat”.
Minusta vegaani ja lactovegetaristi ovat ihan hyviä termejä, kun yrittää selittää ruokavaliotaan esim. ravintoloissa. Aina täytyy kyllä selventää erikseen mitä ei syö, ihan varmuuden vuoksi. Elämä on opettanut, että se kannattaa tehdä etukäteen kirjallisesti, jos suinkin mahdollista. Käyn tällä hetkellä keskustelua aiheesta sekä pohjois-espanjalaisen hotellin että ravintolan kanssa 😄.
Tietenkin erilliset termit tarvitaan, jos esim. syö vegaanisesti ja siis on vegaani tai vaikka ravintolassa haluaa lihattoman menun, mutta sekasyöjä on sekasyöjä. Kasvissuosija oli hyvä termi. 🙂
Ja ymmärrän kyllä, että Jennille tämä on iso muutos, kun on noin radikaali, mutta silti kasvissyöjä on huono temi. Kuitenkin Jenni (perheineen) osoittaa, ettei se kasvisruoan suosiminen niin hankalaa olekaan, vaikka aiemmin on ajatellut, että joka aterialla tulee olla lihaa.
Minusta olet ihan tavallinen sekaani eli sekasyöjä. 😊
Tätä on ehkä vähän vaikea selittää teille, jotka olette pitkään olleet kasvissyöjiä. Mutta tämä muutos mikä tässä muutamassa viikossa on tapahtunut on ihan älyttömän iso verrattuna aikaisempaan. Tavallaan tuntuu vähän uhkarohkealta edes puhua aiheesta, kun historiaa on niin vähän, mutta en meinaa tunnistaa itseäni, enkä varsinkaan ruokavaliotani. Siksi kai haluaisin hirveän mielelläni kutsua itseäni jo kasvissyöjäksi, vaikka määritelmän mukaan en sellainen ole, koska en kieltäydy lihasta, jos joku muu on sitä valmistanut.
Miltä kuulostaisi kasvissuosija? 🙂
Minä syön hyvin samaan tapaan kuin sinä. Asiasta on tulossa ilmastonmuutosuutisten mukaan taas postauskin jossain välissä, koska olen vähän leikannut lihansyöntiä joka ei toki ennenkään kovin runsasta ollut.
Kutsun itseäni normaalisti syöväksi. Ymmärrän että tekemäsi muutos tuntuu suurelta. Suuri se onkin -sori vaan kasvissyöjät, mutta on paljon isompi juttu siirtyä syömään lihaa vain erikoistilanteissa jos on aiemmin ollut täysi lihansyöjä kuin siirtyä ”oikeaksi kasvissyöjäksi” tiputtamalla ruokavaliosta liha jota on jo ennestään syönyt vain erikoistilanteissa. On ihan ymmärrettävää että haluat isolle muutokselle nimen.
MUTTA homman juju on nimenomaan tässä että lihan syöminen erikoisherkkuna eikä joka aterian osana nimenomaan on se ihmiselle normaali tilanne. Ilmastokaan ei olisi pulassa jos eläinkunnan tuotteita käytettäisiin siihen tapaan. Tehotuotantoa ei tarvittaisi koska liha saisikin herkkuna olla kallista syötävää, vähän niin kuin hienot suklaakonvehdit. Tilanne on vain viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana länsimaissa ollut se että on vedetty pahasti överiksi, niin että lihan kerskakuluttamisesta on tullut tavallisempaa kuin kohtuudesta. Aikaisemmin sekä maatalousyhteiskunnassa että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä lihaa on yleensä ollut aika huonosti saatavilla- joko sen kasvattaminen on kuluttanut paljon resursseja jotka saattoi käyttää järkevämminkin, tai sitten se on juossut karkuun. Metsästäjä-keräilijäyhteisöt ovat nykytiedon mukaan ravinneet itsensä pääasiassa keräilemällä saatavalla ruualla, eivät juoksemalla koko ajan henkihieverissä suurriistan perässä.
Jos siis maltat kutsua itseäsi ”vain” normaaliksi syöjäksi vaikka oletkin tehnyt ison muutoksen, muistutat paljon lihaa syöviä kanssakulkijoita siitä miltä se kohtuus näyttikään. Normalisoit sitä ajatusta että lihan oikea paikka ruokavaliossa on herkkukategoriassa, ei ”välttämättömyytenä” jota ilman ei elä päivääkään. Normalisoit sitä ajatusta että ”sekasyöjä” on ihminen joka syö yleensä kasvisruokaa, ei ihminen joka syö lihaa melkein joka päivä. Lievennät kuilua lihan- ja kasvissyöjien välillä kun et enää ilmennäkään sekasyöjäidentiteettiä melkein joka päivä vaan voit ihan hyvin syödä enimmäkseen kasvisruokia eikä satunnaisen illallisesi koostumuksesta pidä päätellä että sinulla olisi jokin erityinen ideologia tai kuuluisi johonkin erityiseen kategoriaan. Koska niinhän sen pitäisi olla, eiks vaan? Sillä se ilmasto vasta pelastuisikin jos tavalliseksi ja arkiseksi mielletty ruoka jota normaalien ihmisten ajatellaan syövän, muuttuisi lähtökohtaisesti kasvis- ja kalapainotteiseksi ja päivittäinen lihansyönti alkaisi näyttää yksipuoliselta, yksitoikkoiselta, vastuuttomalta ja epäterveelliseltä valinnalta -siis juuri siltä mitä se onkin.
Allekirjoitan edellisen. Valitsen työpaikkaruokalassa usein uuden kasvisruokalinjaston, joka on samanhintainen kuin lihaa tai kalaa sisältävä vaihtoehto. Tämä on ko. ketjun uudenlainen lähestymistapa: kun kasvisruoat valmistetaan huolella ja hyvistä aineksista, ne eivät ole liharuokia halvempia.
Asiasta saattaa tulla myös vähän luokkakysymys: halpa liha (joka on tietysti halpaa vain kuluttajalle mutta riistää ympäristöä ja eläimiä) saattaa tulevaisuudessa päätyä ennen kaikkea vähän koulutettujen ja pienituloisten lautasille.
Mutta erikoisherkkuna silloin tällöin nautimme tutun, erinomaisesti hoidetun luomutilan lampaanlihaa, senkin takia, että haluamme tukea tämän lapsiperheen elinkeinoa.
Se on kyllä hieno saavutus, jos pääosan viikosta tulee syötyä kasvispainotteisesti! Kannatan ehdottomasti!
Kummasti se sujuu, vaikka luulin että olisi tosi vaikeaa.
Mahtavaa, että olet saanut vähennettyä lihansyöntiä noin paljon!
Tuli mieleen sellainen vinkki, että silloin kun oma jaksaminen tulee vastaan ja ostat nakkeja, olisiko seuraavalla kerralla mahdollista napata kaupasta mukaan lihanakkien sijasta kasvisnakkeja? Esim. Bon Soya -nakit ovat hyviä ja ”aidon” makuisia ja niitä löytyy monesta kaupasta. Yhtä helppo kuin lihanakit, mutta parempi ympäristölle ja eläimille. Toki varmaan hitusen kalliimpi.
Myös muita kasvipohjaisia valmisruokia löytyy nykyään kaupoista vaikka millä mitoin. Kannattaa tutustua esim. vegaanituotteet.net -sivustoon, siellä on listattu tavallisissa ruokakaupoissa myytäviä vegaanisia tuotteita, esim. eineksiä ja välipaloja, joita voi hyödyntää silloin kun ruuanlaitto ei onnistu.Tietenkin varmaan vaatii vähän testailua, mikä lapsille maistuu.
Toinen vinkki on tehdä joskus kerralla isompi määrä ruokaa ja pakastaa osa annoksittain. Silloin on aina valmiina jotain kasvisruokaa em. tilanteiden varalle.
Myös Atrian Vegyu- eggie nakit toimivat lapsille, samoin Niilo- kasvisnugetit, silloin kun niitä löytää, maistuvat ihan samoilta kuin kana vastaavat, jos oikein muistan.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Omat kokemukseni noista soijanakeista ovat olleet aika huonoja. Minusta ne eivät ole maistuneet nakeilta ollenkaan. Mutta täytyy kokeilla noita BOn Soya tuotteita, ehkä niissä on vähemmän eroa. Jatkossa varmasti teen myös isomman määrän ruokaa kerralla. Toistaiseksi tämä on kuitenkin ollut sellaista reseptien testailua, että en ole uskaltanut tehdä yhtä annosta enempää, kun ei ole voinut tietää, miten ruoka maistuu.
Bon Soyan valmis soijasuikale on todella naudan suikalelihan tuntuista, sen voi laittaa valmiiseen kastikkeeseen kypsentämättä tai vähän pyöräyttää pannulla… Ilmeisesti sitä voi myös pieniä. Hintakin on maltillinen.
Nuo Atrian Eggie-nakit ovat soijattomia.
Onnittelut uudesta ruokavaliosta, se on selvästi iso juttu sinulle!
Täytynee silti sanoa että olet (ehkä kasvispainotteinen) sekasyöjä, joskin (pahoitteluni tästä mielipiteestä…) minusta se että liha kuuluu edelleen jokaviikkoiseen ruokavalioon ei ole vähäistä.
Tämä on vähän sama asia kuin sanoa olevansa uskollinen puolisolleen, paitsi viikonloppuisin ja silloin jos joku muu tekee aloitteen 😀 Kyse ei ole mistään ”tiukoista tulkinnoista” kasvissyönnin suhteen vaan ihan siitä perusfaktasta että ihminen joka syö muutakin kuin kasvikunnan tuotteita ei ole ”kasvissyöjä”. Vaikka söisi vain juhannuksena itsepyydettyä, vapaana kasvanutta peltopyytä ja jouluna hirveä on siltikin sekasyöjä, koska ne eläinkunnan tuotteet kuitenkin kuuluvat ruokavalioon. Ja kuten olen ennenkin sanonut, ei kannata demonisoida sekasyöntiä koska siinä genressä kirjo ruokavalintojen suhteen on todella laajaa.
Ehkä voisit ajatella olevasi tiedostava sekasyöjä?
Tuo yllä mainittu kasvissuosija on mun suosikki tällä hetkellä! Mutta täytyy tunnustaa, että olen näiden ruoka-asioiden suhteen sen verran suurpiirteinen, että omalla mittapuullani kaikki jotka syövät kuten minä, ovat käytännössä kasvissyöjiä. Jos syö pari kertaa vuodessa lihaa, niin silloin saa kyllä mielestäni aivan vapaasti kutsua itseään kasvissyöjäksi, niin pieni merkitys tuolla lihalla on. Siis ymmärrän, että aivan kirjaimellisesti näin ei ole, mutta minulle asialla ei olisi merkitystä käytännössä. Oikeastaan on aika mielenkiintoista, että tästä nimityksestä tuli näin iso keskustelu! En olisi odottanut sitä. Mutta toisaalta, voihan joku käydä lenkillä kerran kuussa ja silti sanoa harrastavansa liikuntaa, samoin kuin se, joka käy neljä kertaa viikossa. Minusta tässä on vähän samasta asiasta kyse. Mutta käytännössä siis joo, olen tiedostava sekasyöjä.
Keskustelua syntyy siksi, että kasvissyöjät eivät syö lihaa edes kerran vuodessa ja siitä tulee turhaa vääntöä, jos oleteteaan, että kasvissyöjä syö lihaa kyllä tarvittaessa ja jos ei syö niin on hankala ihminen. 😉
Minä olin kasvissyöjä vuodesta 1998, mutta kuitenkin maitotuotteita niin usein kysyttiin, että kai nyt voit tänään syödä kalaa/lihaa vai oletko muka joka päivä kasvissyöjä ja ravintoloissa oli se yksi kasvisvaihtoehto jos sitäkään. Ja jos olisi ollut vegaani niin se olisi ollut vielä vaikeampaa, koska tuolloin kasvisruokiin kuului usein juusto/kerma (joka ilmastonäkökulmasta on kyllä kai yhtä huono kuin liha).
Otin kalan myöhemmin takaisin ruokavaliooni ehkä myös sen takia, etten jaksanut enää tuota ruokavalioihmettelyä ja kyllästyin ravintoloiden kasvisvaihtoehtoihin ja nykyään syön myös lihaa esim. sukulaisilla, koska minua ärsytti se, että nähtiin hirveästi paineita tehdä minulle ruokaa, vaikka sanoin, että voin aivan hyvin syödä lisukkeita ja salaattia (koska en omassa arjessakaan joka aterialla syö kovin runsaita annoksia ja näissä kyläpaikoissa jo aamupala oli paljon isompi kuin tavallisesti syön, joten nälkää en olisi nähnyt…) ja se minulle tehty ruoka oli tietenkin sellaista, jota muut eivät voi syödä, koska he eivät ole kasvissyöjiä…
Onneksi nykyään ajatusmaailma alkaa vähän muuttua edes kaupungeissa ja nuorempien kohdalla eli kasvisruokaa ja jopa täysin vegaanista ruokaa, vaikka söisi myös lihaa. Minustakin olisi hyvä, jos lihan arvo palautuisi sellaiseksi, että se olisi harvinaisempaa herkkua, jota ei tuotettaisi tehotuotannolla ja joka siksi maksaisi vähän enemmän.
Hienoa että muutos jäi pysyvästi ja vieläpä tuntui helpolta! Kasvissuosija on kyllä hyvä termi!
Ihmettelen kyllä täällä olleita tiukkoja tulkintoja ruokavalionimityksistä. Ketä kiinnostaa tarkka nimitys tai määrittely, tärkeämpää ovat teot! Itse sanon olevani vegaani, vaikka kuljen nahkakengissä, käytän villaa ja välillä( muutaman kerran vuodessa) olen syönyt maitotuotteita, jos mitään muuta ruokaa ole ollut saatavilla. 99% elän kuitenkin vegaanisesti, joten tuntuisi typerältä sanoa jotain muuta tai yrittää selittää omaa ruokavaliotaan muuna kuin vegaanisena. Ja sekaisin ne ruokavaliot menevät kuitenkin kaikilta ja aina pitää selittää mitä syö tai ei syö 😀
Kasvissyöjä ei syö lihaa, vaikka mikä olisi. Ei edes kerran vuodessa, ei vaikka se loukkaisi tarjoajaa, ei vaikkei muuta olisi tarjolla koko päivänä.
Vegaanius ei ole vain ruokavalio vaan elämäntapa. Vegetaristi – siis kasvissyöjä – on se, joka kieltäytyy kaikesta eläinperäisestä ruokavaliossaan vaikka muuten käyttäisikin eläinkunnan tuotteita. Sitten siitä voidaan johtaa näitä lakto/ovo/pesco-versioita.
Oma ruokavaliosi on lakto-vegetaristi, vegaanihan et millään mittapuulla ole.
Jos todella haluaa määritellä ruokavalionsa vakiintuneiden termien mukaan niin sitten on vaan hyväksyttävä niiden termien merkitys sellaisina kuin ne ovat. Syynä asiaan perehtymättömien ihmisten epävarmoille ja sekaville käsityksille terminologian suhteen ovat ikävä kyllä suurelta osin ne ihmiset, jotka esittävät vaikka vegaaneja nahkakengät jalassa ja maitolasi kädessä 🙄
Kuten tässäkin keskustelussa on kommentoitu se aiheuttaa paljon hankaluuksia niille, jotka aidosti ovat esimerkiksi kasvissyöjiä. Jos ruokaa valmistava kuvittelee että kyllähän sitä nyt kasvissyöjäkin voi harvakseltaan silloin tällöin syödä vaikka lihaa (tai ettei ruokaan piilotettu eläinperäinen ainesosa oikeasti haittaa ketään…) johtaa se helposti epämiellyttäviin tilanteisiin.
Juuri näin! Hienoa, että kasvissyönti on lisääntynyt, mutta uusimpana terminä varsinkin vegaani on kärsinyt inflaation johtuen mm. mainitsemistasi seikoista ja siitä, että siitä on tullut joillekin osa itsensä brändäystä. Tänään vegaani, huomenna jotain muuta muodikkaampaa… Tämä koskee tietysti vain osaa vegaaneista.
Eniten veganismille aiheuttavat haittaa valittavat vegaanit, jotka tulevat aina arvostelemaan muiden valintoja. En ole lakto-ovo, vaan vegaani, koska en syö maitotuotteita. jos sanoisin olevani lakto-ovo, minulle tietenkin tarjottaisiin maitotuotteita, joita en halua syödä. Vegaani on siis ainoa järkevä nimitys. Olen ollut vegaani noin 12 vuotta, joten en tarvitse käsiteneuvoja tai vihjailuja trendikikkailuista, kiitos vaan. Mutta en todellakaan heitä 15 vuotta vanhoja, hyviä ja ehjiä nahkakenkiä pois ja osta uusia siksi, että joku toinen vegaani niistä mielensä pahoittaa, tai laita pois 80-luvulta olevaa ehkää villatakkia ja hanki akryyylia tilalle.
Lisäksi jos tuota logiikkaa noudattaa, ketään ei voi ikinä olla vegaani, koska on kuitenkin joskus syönyt eläintuotteita. Jos joku söi vuosi sitten lihaa, mutta ei sen jälkeen ole siihen koskenut, on kyllä kasvissyöjä eikä sekasyöjä.
Ärsyttävää, kun kannustamisen sijaan kommenttikenttä täyttyy termivalittajista, ei luo kovin positiivista ilmapiiriä tai kannusta ketään kyllä kokeilemaan kasvisruokaa tai ainakaan puhumaan asiasta kenellekään :/
Harmi, että pahoitit mielesi! Jos olet ollut 12 vuotta vegaani, lienee kaikille selvää, että et ole tarkoittamani muotivegaani. Muotivegaani toitottaa suureen ääneen ryhtyneensä vegaaniksi ja muutaman kuukauden kuluttua tekee niin mieli kanaa/kalaa/ /burgeria/nuotiomakkaraa tms, että oli ihan pakko saada sitä. Kun aloin itse kasvissyöjäksi vähän toisellakymmenellä, (huom) useita kymmeniä vuosia sitten, ei ollut mitään muita termejä. Kasvissyöjäkin oli vain todella outo ilmestys, vähän hullu suorastaan. Vasta monien vuosien kuluttua ymmärsin olevani lacto-vege. En ole vegaani edelleenkään, vaikka syönkin 99% vegaanisesti. Eihän näillä termeillä ole mitään muuta merkitystä kuin edellä mainitsemani tilanteet mm. ravintoloissa, lentoja varatessa jne. Toki blogin kirjoittajana Jenni otti tämän termiasian esille, joten oletin, että aihetta saa kommentoida eri näkökulmista.
Täällä nimenomaisesti toivottiin keskustelua oikeasta terminologiasta. Se ei ole mitään rakettitiedettä, eikä varsinaisesti edes mielipidekysymys. Ikävää jos näet jotain ”termivalittamista” asiallisissa, faktoihin perustuvissa kommenteissa.
Käytät eläinkunnan tuotteita, et siis ole vegaani vaikka se kuinka itkettäisi. En minäkään ole, enkä sellaista ole ikinä väittänytkään. Minulla on nahkakenkiä, villaisia vaatteita ja untuvaa takissa. Ruokavaliooni sen sijaan ei kuulu mitään eläinperäistä, joten olen ihan tavallinen kasvissyöjä eli vegetaristi, ilman mitään etuliitteitä.
Kuten Merja, olin itsekin aikoinaan pari vuosikymmentä sitten suvussani, tuttavapiirissäni ja koulussani ensimmäinen ja ainoa joka ei syönyt lihaa. Kyllähän sitä jo vähitellen alkaa toivoa että ihmiset ymmärtäisivät mistä puhuvat kun mainitsevat veganismin, kasvissyönnin tai muun aiheeseen liittyvän peruskäsitteen 😀
Jos joku on vuosi sitten syönyt lihaa eikä sen jälkeen enää ikinä tule siihen koskemaan niin kyllä, voidaan puhua kasvissyöjästä. Se on eri asia kuin ihminen joka söi vuosi sitten lihaa ja aikoo syödä sitä vastaisuudessakin, vaikka harvakseltaankin.
Tähän keskusteluun haluan sanoa, että kasvissyöjä ja vegaani ovat termejä joilla on tietty sisältö. MUTTA minun puolestani kuka tahansa saa kutsua itseään millä nimellä haluaa. Olen myös sitä mieltä, että voi olla vegaaninen ruokavalio, ja silti käyttää esimerkiksi niitä vanhoja nahkakenkiä. Sitten ei ehkä ole vegaani sanan tiukimmassa merkityksessä, mutta ruokavalioltaan voi olla.
Ymmärrän, että jos ei syö mitään lihaa, voi olla ärsyttävää että silloin tällöin lihaa syövä kutsuu itseään myös kasvissyöjäksi, mikäli se aiheuttaa ongelmia siinä, ettei muut ihmiset sitten ymmärrä mitä kasvisruokavalio tarkoittaa. Mutta toisaalta, itselleni ei tulisi koskaan mieleenkään yrittää tarjota vieraalle jotain sellaista, mitä hän ei halua syödä. Ravintoloissa tämä asia ymmärretään hyvin, ja jos pyytää lihatonta, olisin äärimmäisen hämmästynyt ellei sellaista saisi.
Lopuksi pyydän, että kaikki jotka osallistuvat keskusteluun, muistaisivat joustavuuden kanssaihmisten näkemyksiä kohtaan. Asioista voi olla eri mieltä, mutta kuten sanottu, ihminen saa itse määritellä miksi hän haluaa itseään sanoa. Erilaiset näkökulmat voivat olla ärsyttäviä, mutta koitetaan silti pysytellä kohteliaina toisillemme.
Lihatonta on tosiaan varmaan helppo saada ravintolassa melkein missä vain, mutta jopa Helsingissä vegaani- tai lactovegeruokavalio voivat olla sillä tavalla tuntemattomia, että sanat tunnetaan, mutta ei tiedetä mitä ne oikeasti tarkoittavat. Esim. kasvushampurilaiseen laitetaan tavallista majoneesia. Puhumattakaan muualla maailmassa. Jostain syystä näihin ruokavalioihin sotketaan usein gluteiinitonkin. Esim. niinkin lähellä kuin Kööpenhaminassa viiden tähden hotellissa sain odottaa room service illallistani tuntikausia, kun puhelin soi ja väkeä ramppasi ovella kysymässä, että kävisikö se ja se ruoka! 😄Ja puhumattakaan kauempana esim. Japanissa, Koreassa, Thaimaassa, Singaporessakin… 😂
Mutta tosiaan, ”peace” niin kuin nuoruudessani sanottiin!
Termien väärinkäyttö lienee samankaltaisesti epäkohteliasta kuin ns. kulttuurinen omiminen. Röyhkeyden ja ”ajattelemattomuuden” vielä sietäisi tässä tapauksessa ihan hyvin, koska ne kertovat toki vain ihmisestä itsestään. Ongelmat alkavatkin siitä että sillä voi ihan konkreettisesti aiheuttaa paljon epämiellyttäviä tilanteita muille ihmisille. On todella tylyä tahallisesti hankaloittaa viattomien sivullisten elämää, ja se on tässäkin tapauksessa ainoa olennainen pointti.
Jenni, et voi yleistää omaa fiksua linjaasi kaikkiin ruoan tarjoajiin. Toiset todella kuvittelevat ettei se lihaliemikuutio/tilkka kermaa/ripaus voita siellä ruoassa oikeasti voi haitata edes vegetaristia. Ja toimivat sen mukaan. Tiedän myös välien rikkoutumiseen johtaneen tapauksen, jossa ruoan tarjoajasta oli hauskaa sananmukaisesti piilottaa lihaa kasvissyöjän annokseen. (Ravintoloissakin voi ruokavalioiden sisällön suhteen tulla epäselvyyksiä, kuten esimerkiksi monet vakavasta keliakiasta kärsivät voisivat varmasti kertoa.)
Termejä on ylipäätään turhaa (ja jopa vahingollista) käyttää jos niitä ei pysty käyttämään niiden todellisen tarkoituksen mukaisesti. Kukin saa toki kutsua itseään miten haluaa, mutta VAIN jos se ei vaikuta negatiivisesti toisten elämään.
Minulla on sikäli helppoa, että työpaikan kokoontumisissa on vuosia ollut kasvislinja, allergiat toki huomioiden, enkä ole itsekään koskaan syönyt paljon lihaa. Opiskelija-asunnossa ei ollut pakastinta, ja lihat oli silloin pakattu niin isoihin pakkauksiin, että opiskelijana olisin syönyt viikon siitä yhdestä paketista. Kasvisruokien teko oli mielestäni myös helpompaa, ja tein sitten niitä. Kasviskeitot, ja – pastat olivat hyviä.
Makkarat jäi, kun ala-asteella löysin uunimakkarasta toukan. Kuollut ja varmaankin kypsä se oli kyllä, mutta eipä sen jälkeen ole makkararuuat maistuneet. Eikä kotonakaan uunimakkaraa laitettu koskaan sen rasvaisuuden vuoksi.
Haaste on, miten saada sekaanit valitsemaan edes sen yhden kasvisruuan pääruuaksi ja huomaamaan, ettei joka aterialla tarvitse lihaa.
Kammottaa ajatus tuosta toukasta. Yäk. Vähemmästäkint tulee kammo. Mä varmaan otan missioksi nyt tämän kasvisruokailun ihanuudesta valistamisen 🙂 Siis tämän _kasvissuosija_ elämäntavan edistämisen 🙂
Mun mielestä on ihan turhaa pohtia mitä ”nimikettä” käytät itsestäsi tällä hetkellä ruoan suhteen, tärkeintä on se että oot tehny hienon päätöksen ylipäätään vähentää lihansyöntiä! Tosi hieno juttu. 🙂 Itsellä on sama homma menneillään, harmi vain että IBS (ärtyvä suoli) vaikeuttaa mun kasvissyöntiä. :/
Sairaudet ja yliherkkyydet kieltämättä voivat aiheuttaa haasteita. Itselläni ei ole pähkinäallergiaa kummoisempaa, joten tämä siirtymä on sikäli ollut helpompi. Juttelen muuten uusimmassa podcastissa tästä termistöstä lisää.