Teimme pienen kotimaanmatkan viikonloppuna. Ensin oli ohjelmassa sukulaislapsen ristiäiset, ja samaan reissuun yhdistettiin pari yötä hotellissa Tampereella, sekä päivä Särkänniemessä lasten ja serkkujen kanssa. Täysin tapojeni vastaisesti lähdin matkaan ilman pienintäkään pakkaustressiä. Käytin pakkaamiseen kirjaimellisesti viisi minuuttia, jonka aikana heittelin laukkuun vähän vaihtovaatteita ja hammasharjat. Ihmettelin itsekin, miten oikein onnistuin tuollaiseen suoritukseen, yleensähän olen lähdön hetkellä kireä kuin viulunkieli, koska stressaan kaikesta niin kovasti.
Toisaalta lopputulos olikin sitten kaukana täydellisestä. Olin unohtanut kaikki päähineet kotiin, vaikka sääennuste lupasi 28 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Kenelläkään ei ollut yöpukuja mukana, eikä myöskään hiusharjaa. Lapsille oli riittävästi vaatteita, mutta itselleni olin pakannut todella niukasti. Siis esimerkiksi vain yhden paidan kolmen päivän reissulle. Olin ottanut silmämeikinpoistoaineen, mutta en lainkaan pumpulia sen käyttämiseen. Minkäänlaisia hiustenlaittoon tarvittavia tuotteita en ollut nähnyt tarpeelliseksi pakata itseäni varten. En siis pessyt hiuksia koko matkan aikana (vaikka aihetta olisi ollut), koska en halunnut suihkun jälkeistä lättätukkaa.
Eniten harmitti lippisten puute, ja sellaiset olikin hellepäivänä lapsille ostettava. Ei mikään maailmanloppu, tosin nyt meillä jälleen pari lippistä lisää jo ennestäänkin aika kattavassa valikoimassa. Puolisolla oli pieni kampa mukana, jolla sitten selviteltiin myös pitkät tukat. Vanhemmat saivat palautetta kampauksen kohteilta. Olisi kuulemma kannattanut ottaa kunnon hiusharja mukaan, niin ei olisi repinyt päänahkaa. Itse poistin meikkejä vessapaperin avulla.
Mielestäni tämä reissu todisti kaksi asiaa: Ensinnäkin lähtöstressi syntyy ihan aiheesta, sillä tässä tuli todistettua, että jos en keskity, unohdan ihan olennaisia juttuja. Itse olisin esimerkiksi arvostanut puhdasta puseroa hikisen huvipuistopäivän jälkeen. Toisaalta kaikista unohduksista huolimatta ilmankin selvittiin. Tosin piti ostaa ne lippikset ja nyt on taas lisää tavaraa kotona, mutta eihän se maailmaa kaada. Totesimme kuitenkin yhdessä puolison kanssa, että tästä eteenpäin hän on pakkaamisen päävastaava. Lopputulos on järjestään parempi, ja stressikerroin on nolla.
Pitää opetella pakkaamaan niin, että yövaatteet (yöpaidaksi sopivat t-paidat), alusvaatteet ja vaihtovaaatteet sään mukaan tulee mukaan selkäytimestä. Vaihtovaatteita vähintään jokaiselle päivälle omansa, tai 7 vaatekertaa yli viikon matkalle. Ja joku pieni matkakosmetiikkapussukka voi olla jo valmiina. Mulla on sikäli helppoa, että pakatessani mille reissulle tahansa saan tyhjentää koko WC:n kaapin hyllyn pussukkaan lähes sellaisenaan, kun ei ole muuta kuin joka päivä käytettävää kosmetiikkaa, meikkilaukku ja hajuveden matkakoko on aina käsilaukussa.Naureskelen sitä, että lähden samalla määrällä tavaraa viikonloppumatkalle ja ulkomaille kuukausiksi, jopa vuoksiksi. Sinun pitää vielä harjoitella.
Olen tätä nyt muutaman vuosikymmenen ehtinyt harjoitella, eikä vielä tule selkäytimestä. Joten nostan kädet pystyyn, ja totean että lahjakkuuteni on keskittynyt muille elämän osa-alueille 😀
Pakkaavatko muksut omat reppunsa? Meillä oli lapsena sellainen tapa, että lapset pakkasivat omiin koulureppuihinsa ajanvietteen reppuihinsa, ml. harjat, hammasharjat ja pampulat.
Tämä olikin mielenkiintoinen tunnustus 🙂
Kirjoitustesi perusteella kun tulee kuva todella organisoituneesta ja järjestelmällisestä henkilöstä.
Mietin, minkäikäistä jälkikasvusi on? Yritin aika varhaisessa vaiheessa vastuuttaa leireilevän, lomailevan ja yökyläilevän nuorison oman omaisuutensa hoitoon. Alussa tein listat siitä, mitä tarvitaan, mutta aika pian minulle vihjaistiin että elämä olisi onnellisempaa, jos en ihan valtavasti puuttuisi pakkaamiseen…. (minulla on koneessa joku bugi, kommenttilootaan ei meinaa mahtua mitään, siksi kommentti tulee monessa osassa)
Minua itseäni vaivaa pikemminkin yli- kuin alivarustelu. Pakkaan melkein kaikkea aina +1. (jos tarvitaan yksi laturi, pakkaan kaiken varalta kaksi)
Omilla reissuillani yritän noudattaa jonkinlaista välttämättömyysperiaatetta. Ihan ekana pakkaan käsiveskaan kaiken sen mitä ilman ei kertakaikkiaan pärjää (vrt. kännykkä-laturi-hammasharja-lääkkeet-rahat) (ja kirja! tai kaksi…) Välttämätön kosmetiikka siirtyy treenikassista retkikassiin – koska oma liikuntamuotoni on uinti, minulla on uimavarusteissa aina mukana kaikkein välttämättömin hygieniahuolto, ja samalla pienellä pussukalla voi helposti lähteä myös yönyli-reissuihin.
Mulla on sama homma. Jo käsilaukulla voin tehdä yli reissuun. Muistan, että meidät serkut vastuutettiin omista tavaroista nuorena tyyliin shortsit, t-paidat (joista yksi sopi yöpaidaksi), uikkarit, verkkarit, ja pari parempaa vaatekertaa, sukat, lenkkarit, pistokkaat ja kunnolliset kengät, alusvaatteet, pyyhe, makuupussi ja tyyny, autoon takki ja hattu. Reppuun hammasharjakotelo, mahdolliset hygieniatuotteet, pesusieni, hiusharja, pampulat, ajanviete,lompakko sekä ajanviete. Ongelma oli tavaroitaan unohtelevat aikuiset! Aina jonkun verkkatakki unohtui jonnekin väärään naulakkoon. Mulla on sama homma myös kommenttien pituuden kanssa.
Vastaan tässä teille molemmille, kun kysyitte samaa asiaa. Jälkikasvu pakkaa omat tavaransa, jos joku käskee. Jos en jaksa käskeä, niin sitten pakkaan itse. Tampereen reissulle minä pakkasin (siis tuossa viidessä minuutissa…) mutta myöhemmälle yökyläilyreissulle he pakkasivat itse. Tosin tietysti minun ohjeillani, jotta suunnilleen järkevät tavarat tulevat mukaan. Kuopus itse priorisoi 20 pehmoeläintä ja uimalaseja 🙂
Olen kirjoittanut aiemminkin, että stressaan lähdöstä yleensä siksi, että haluan että kaikkeen on varauduttu (ja yleensä onkin) mutta mitään ei ole liikaa. Puoliso on yrittänyt opettaa, että ei se ylimääräinen verkkatakki siellä autossa mitään paina, mutta jotenkin tätä on ollut vaikea sisäistää. Itse tulen tarvittaessa toimeen todella vähällä, kuten nyt edellinen reissukin opetti. Mutta tietysti olisi hauskaa, jos olisi vaikka ne vaihtovaatteet. Olen tullut kosmetiikan suhteen niin krantuksi, että käytän vain tiettyjä tuotteita, eikä niistä ole matkakokoja. Siirrän siis tuotteet kylppärin kaapista laukkuun ja takaisin. Ilman meikkejä voin matkustaa helposti.
Eli yhteenvetona voisi todeta, että olen kyllä normaalisti jokseenkin organisoitunut, ja jos seuraan omia lähtölistojani, mitään ei pitäisi unohtua. Toisaalta eikös se ole ihan tervettä, että välillä ei jaksa ajatella, ja viskoo vain kassiin jotain ja hyppää autoon? Jonka jälkeen voi todeta, että hyvin selvittiin, vaikkei ihan kaikkea ollutkaan mukana 🙂
Jos käyt Mujissa, niin siellä myydään myös tyhjiä matkapakkauksia. Käytän näitä itsekin koska olen myös kranttu kosmetiikan kanssa.
Mujista löytää kaikkea kätevää. Minulla on matkapakkauksia kotonakin, olen joskus aiemmin niitä hankkinut. Tällä hetkellä käytän melkeinpä pelkästään Laponien tuotteita, ja niissä on niin pienet pakkaukset, että eivät vie liikoja tilaa. Mutta matkapakkaukset ylipäätään ovat kyllä käteviä, ja niitä suosinkin pidemmillä matkoilla, mm. sampoo ja hoitoaine.
Omena ja muut hedelmät hyvä matkaeväs. Aikoinaan ravasin usein Finnkinolla leffoissa, ja olihan siinä tietysti hetkensä, mutta ikinä en ole ymmärtänyt sitä kallista herkkua jota siellä on paljon. Nykyään en enää leffoissa käy, koska koen että kotona leffailu tulee paljon halvemmaksi, ja putoavat matkakustannukset ja aika vapautuu sitä kautta. Luin äsken, että Finnkino olisi kieltämässä, ellei jo kieltänyt omien herkkujen syönnin, muuhun kuin terveydelliseen syyhyn vedoten. Näen tuon ongelmallisena, koska suomalaiset altistuvat suurelle määrälle rasvaa ja sokeria (tai molempia) ja lompakko köyhtyy. Pointti ei ole kuitenkaan tämä, vaan se että omena on edelleen paras välipala, ja jos vielä joskus Finnkinolle päädyn otan sen mukaani terveydellisiin syihin vedoten!