Sisustaminen kiehtoo minua loputtomasti. En jotenkin saa siitä kiinni. Mitä se tarkoittaa? Mitä sellainen ihminen käytännössä tekee, joka harrastaa sisustamista? Jos harrastaa vaikkapa käsitöitä, niin silloin ompelee, neuloo tai tekee vaikkapa tilkkutöitä. Mutta mitä sisustajat tekevät? Vaihtelevatko he kotona tavaroiden paikkoja iltaisin? Ostavat uusia huonekaluja ja myyvät vanhoja pois? En oikeasti tiedä, mutta sisustaminen kiehtoo teemana kovasti.
Se, mitä itse ymmärrän oman kodin sisustamisella, liittyy useimmiten siihen, että pyrin parantamaan asumismukavuutta. Pimeään nurkkaan tarvitaan lisää valoa, tavaroille siistimpi säilytyspaikka, tai käytävälle lisää kulkutilaa. Tämä parannus pyritään sitten toteuttamaan niin, että lopputulos miellyttää silmää eikä johda konkurssiin. Välillä ratkaisu löytyy Ikeasta, välillä designkaupasta ja välillä mummon vintiltä. Joskus se on vain sitä, että raivataan tavaroita pois kodista. Johtoajatus kuitenkin on, että ratkaisu olisi mahdollisimman pitkäikäinen. En pidä väliaikaisratkaisuista, enkä yleensä hanki mitään ”sinne päin” olevaa vain siksi, että jokin ratkaisu saataisiin aikaan. Mieluummin olen ilman, ja odotan että löydän sellaisen tavaran, johon olen valmis sitoutumaan loppuiäksi.
Hyvä esimerkki tällaisesta on meidän sohva. Ostimme sen puolison kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin melkein 20 vuotta sitten. Se oli Skannon esittelykappale ja siksi suhteellisen halpa, olihan sitä tavallaan jo käytetty. Sohva on palvellut uskollisesti siitä lähtien, emmekä ole aikeissa luopua siitä. Se on kuitenkin aika dominoiva ilmestys: punaisia, ruskeita, keltaisia ja turkooseja raitoja pellavanvärisellä pohjalla ja muhkea kolmen istuttava leveys. Sohva on siis määritellyt muita olohuoneen sisustusratkaisuja aika paljon, sillä olen halunnut, että muut huonekalut eivät visuaalisesti riitelisi kovasti sen kanssa. Tässä mielessä olen kyllä ”sisustanut”, eli olohuoneen huonekaluiksi on kerääntynyt sellaisia tuoleja ja pöytiä, jotka eivät esimerkiksi ole täydellisen erilaista värimaailmaa. Tai itse asiassa sitäkin on tapahtunut. Puoliso osti vastikään rahin, joka on tummansinistä samettia. Olohuoneessa ei ole mitään muuta sinistä eikä samettiakaan, mutta se on minusta silti ihan hyvä. Tätä tarkoitan, kun sanon etten tiedä mitä sisustaminen tarkoittaa.
Tämä on lavastamaton ja käsittelemätön kuva olohuoneestamme. Rahi on pari vuotta vanha, sohva ja verhot liki 20 vuotta. Rahapuun ikä tuntematon. Sohvan ja verhon kuosien yhdistämistä ei ole mietitty minuuttiakaan. Ne ovat vain itsekseen yhdistyneet.
Pohdin nyt sellaista, että miten sisustusharrastajat toimivat? Hankkivatko hekin huonekaluja loppuiäksi, vai pikemminkin vastaamaan sen hetkistä makua? Ja jos huonekaluja hankitaan palvelemaan mahdollisimman pitkään, eikö sisustus tule jossain vaiheessa valmiiksi? Eihän huoneeseen määräänsä enempää tavaraa mahdu. Mitä sisustajat sitten tekevät? Tämä ehkä kuulostaa vähän hassulta, mutta mietin tätä ihan oikeasti. Lähtöoletukseni on, että hankinnat tehdään yleensä enemmän kestämään aikaa kuin vaihdettavaksi parin vuoden välein. Vai olenko sittenkin väärässä?
Kyselin vinkkejä sisustusblogeihin, ja minut ohjattiin lempeästi instagramin pariin, siellä kuulemma kannattaa nykyisin seurata aihetta. Menin katsomaan, ja laitoin hakuun #sisustus, koska olen kiinnostunut etenkin suomalaisista kodeista. Tuli sellainen mielikuva, että sisustaminen tarkoittaa monelle jonkinlaista yhtenäistä teemaa, tyyliä tai värimaailmaa, joka kattaa koko kodin. Kodin kaikki pinnat, tekstiilit ja jopa taulut on sovitettu tiettyyn tyyliin, usein hyvin vaaleaan ja harmoniseen. Tai sitten toinen ääripää; kun hakuun laittaa #värikäskoti, vaikuttaa siltä, että värikäs koti tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset värit ja kuosit on liitetty yhteen. Vierekkäin on ruusut, raidat, ruudut ja riikinkukot iloisessa sekamelskassa. #skandinaavinenkoti puolestaan tarkoittaa, että kaikki on valkoista, vaaleaa puuta ja siellä täällä mustaa. Astiat ovat Iittalan ja Arabian, ja tekstiilit Marimekkoa. Vaikuttaa siltä, että myös tietyt maljakot, kynttilänjalat ja matot vilahtelevat monissa kauniissa asetelmissa tyylistä riippumatta.
Jos siellä lukijoissa on ihmisiä, joille sisustaminen on harrastus, niin olisi kiva kuulla, mitä se teille merkitsee. Mitä sisustaminen käytännössä tarkoittaa? Mitä silloin tehdään, kun sisustetaan? Kirjoitan aiheesta varmasti lisää sitten, kun ymmärrän paremmin, mistä on kyse.
Hmmm – itse olen kiinnostunut sisustamisesta mutta en aktiivisesti sisusta, jos sillä tarkoitetaan jatkuvia hankintoja. Koen kuitenkin jossain määrin harrastavani sisustusta. Sain sisustusherätyksen 1980-luvun alussa vieraillessani parikymppisenä erään arkkitehdin kodissa, joka oli kodikas töölöläisasunto Artekin kalustein, osa vuosikymmeniä vanhoja. Tässä hengessä olemme sisustaneet omankin kotimme vuosikymmenien aikana.”Vika” on vain siinä, että uusimistarvetta ei juuri ole. Nyt harkitsemme v. -89 ostettujen nojatuolien uudelleen verhoilua.
Tuo arkkitehti oli siis mies, luulen, että sisustus usein mielletään jotenkin naisten alueeksi.
Tämä onkin mielenkiintoista. Eli jos ymmärsin oikein, koet harrastavasi sisustamista, vaikka et välttämättä tee yhtään mitään? Eli myös pitkäaikainen suunnittelu voidaan laskea sisustamiseksi.
Siinä mielessä että tilaan Avotakkaa, vaihdan joskus esineiden paikkaa jne. Hiljattain kotiin tuli vanhemmiltani perimä aito matto, joka syrjäytti Beni Ouarain-maton, joka meni myyntiin.
Hyvin mietitty eli harrastuksena en itse osaa sisustamista pitää, koska loputon tavaroiden vaihtaminen ei anna mielenrauhaa nauttia kodista. Siksi kai oma kotini on minun näköinen, suurin osa huoneksluista on käytettyjä tai vanhoja. Ihailen aina erilaisia sisustusvinkkejä, mutta otan niistä vain silmäniloa. Muutin puolta pienempään asuntoon ja olen iloinen, koska vanhat huonekalut sopivat edelleen.
Olen nyt koukussa Yle Areenan sarjaan ”Norjalaisarkkitehtien koteja” – taloissa huomioitu monta asiaa (luonto, valo, toimivuus yms.) mutta sisustus on pienimuotoista tai jopa vaatimatonta.
Täytyykin tsekata toi Areenan sarja. Kiitos vinkistä. Grand Designs on ollut suosikkeja tähän asti. (Ja someuntuvikko/dummy opettelee samalla nimimerkin hallintaa)
Kiitos katseluvinkistä, pitääkin vilkaista millaisia koteja näkyy. Minustakin on sillon tällöin hauska vilkaista sisustuslehtiä esimerkiksi, mutta en koskaan ole ollut kiinnostunut niistä samoin kuin muista lehdistä. Ehkä se on se tietynlainen täydellisyys, mikä kodeista hohkaa, mikä tekee niistä jotenkin epätodellisen steriilejä.
Kysyit vaikean kysymyksen, mitä tarkoittaa että harrastaa sisustusta? Itse sanoisin että sisustaminen on sitä kun muokkaa kodistaan sellaista tilaa missä viihtyy, ja se on hyvin henkilökohtaista mitä se kenellekin tarkoittaa. Joten se mitä sinä kuvasit sisutamiseksi on ihan yhtä lailla sisustamista kuin värikoordinoidun (tai värittömän tai koordinoimattoman) kokonaisuuden luomista tai erilaisten asetelmien tekoa kirjahyllyyn. Mutta miten sitä voi harrastaa?
Omalle kohdalleni sisustusharrastus tarkoitti uudiskohteesta ostetun kaksion materiaalivalintojtojen, muutostöiden ja vähitellen sinne tulevien kalusteiden suunnittelua ja hankintaa. Lopulta se johti kaikkien sinne tulevien tavaroiden ”paikoittamiseen”. Kun muuttopäivä koitti niin se oli elämäni helpoin muutto. Osa tavaroista oli jo ennestään minulla, osan hankin käytettynä ja tuunailin ja osan uutena. Ja koska olen lopputulokseen ihan tyytyväinen niin on vaikea harrastaa lisää….Hiukan vaihtelen maljakoita tai kynttilöitä tms. Sängylle päädyn hankkiminen on vielä tavoitteena. Olisi kova hinku vielä tuunata jotain mutta ei tänne mahdu enempää. Ehkä jossain kohti jokin nurkka muuttuu epäviihtyisäksi ja muutan sitä, harrastan lisää sisustamista?
Kirjoitan tai ehkä paremminkin opettelen kirjoittamaan blogia tuosta sisustus-, raivaus-ja muuttoprojektistani, jos se lasketaan sisustusblogiksi niin käy katsomassa http://www.ihanamuutto.fi
Kiitos blogivinkistä. Niin, ihmettelen juuri sitä, että sitten kun koti on tavallaan valmis, mitä sitten sisustetaan? Tästä olen tehnyt sen johtopäätöksen, että sisustaminen vaatii jatkuvaa pientä muutosta, jotain konkreettista tekemistä, muutoin se ei ole sisustamista.
Mä koen, että sisustaa voi pääsiassa kahdella tavalla; joko hitaasti, hankkien esimerkiksi kalliita design-juttuja suunnitelmallisesti ja koota sillä tavalla mieleistään sisustusta kotiinsa, tai sitten nopeammalla syklillä, jossa hankitaan vähän joka sesonkiin jotain uutta kivaa, kuten vaikka tyynyjä, astioita, verhoja, torkkupeittoja…
Nämä ”hitaat” sisustajat ikään kuin rakentaa sitä kokonaisuutta harkiten, hankkien tavaroita vaikka vain yhden kerrallaan ja tarkoitus on pitää näitä (useimmiten kalliita) hankintoja pitkään. Koti valmistuu ja sitten kun se on valmis, muutoksia ja uusia hankintoja ei juurikaan tehdä. Tästä tyylistä tulee mieleen siskoni, joka hankkii jonkun satunnaisen design-jutun silloin, toisen tällöin, ja on muuten sisustuksen suhteen aika muuttumaton ja ”hidas”. Itse olen myös ”hidas”, mutta ilman mitään designia. =D Mun mielestä nämä hitaan sisustuksen harrastajat saattaa myös olla herkemmin sellaisia hillityn värimaailman ja jonkinlaisen ”yksinkertaisuuden” ja ”krääsättömyyden” ystäviä.
”Nopeat” sisustajat taas kierrättää tavaraa nopeahkona virtana, uutta sisään ja vanhaa ulos. Vaihtoehtoisesti nämä nopeat voivat omistaa mittavat varastot kaikenlaista, joita sitten vaihdellaan sesonkien mukaan ja se virta kulkee varaston/kaappien ja kodin väliä. Tällaisia ihmisiä on tuttavapiirissäni useita, ja heillä on kyllä kauniit kodit, mutta itse en pidä kovin ekologisena sitä jatkuvaa shoppailua, mitä he ainakin somesta päätelleen joka sesonki harrastavat. Enkä kestäisi niitä tavaramääriä myöskään varastojen täytteenä. Nämä sisustajat saattaa olla enemmän värien, kuosien, tekstuurien, pikkutavaroiden ja pienten söpöjen yksityiskohtien ystäviä.
Eli jotenkin voisi sanoa, että jako menee vähän niin kuin vaihtelunhaluisten ja pysyvyyttä kaipaavien välillä. Sisustamista molemmat, mutta vähän eri kanteilta ajateltuna!
Minä olen tuollainen hidas sisustaja, mutta sillä erotuksella että mitään suurta visiota ei missään vaiheessa ole ollut. Design-huonekaluja on, mutta ne ovat joko sukulaisten vanhoja, tai sitten puoliso on ostanut jonkun tuolin silloin, kun on hyvä tarjous tullut vastaan. Tuo sohvakin oli sellainen, että tarvitsimme sohvan, ja sillä hetkellä se miellytti saatavilla olevista vaihtoehdoista eniten. Sitten vain sitouduimme siihen, ja sillä siisti. Tunnistan olevani krääsättömyyden ystävä, mutta meillä ei ole mitään yhtenäistä harmonista värimaailmaa, ei teemaa, eikä mitään muutakaan punaista lankaa. Silti minusta meillä näyttää kivalta, mikä tietenkin on vain henkilökohtainen mielipiteeni 🙂
Minun kodissani kaikki on jo vanhaa (niinkuin itsekin olen). Huonekaluhankinnat on tehty aikanaan järkiperiaatteella: kirjoituspöydät, lundia-kirjahyllyt, tukevat sängyt, teetetyt seinän mittaiset kaapistot ym. Mutta irtohuonekalut ovat kertyneet hyvin satunnaisesti perittyinä omilta ja ex- puolison vanhemmilta ja muilta sukulaisilta, mitä aikanaan mahtui tai tarvittiin, joitain nettikirpparilta. En juurikaan mieti tyylikkyyttä (???) vaan pikemminkin toimivuutta. Nykyään pehmohuonekalut tarvitsisivat kipeästi uusimista, mutta kanssani elää myös kissa (8v) joka (edellisen kanssa, joka eli 18-vuotiaaksi) on tehnyt selvää sohvien ja nojatuolien päädyistä ja selustoista (edellinen suikaloi myös tapettia). Uusien pehmotuolien hankinta arveluttaa, ne kokisivat saman kohtalon. Sillä kyllä kissa tarvitsee raapimispaikkansa – näissä nojatuoleissa on sille vielä työtä. Että tällaista sisustamista. Mutta elävä kissa tekee onnellisemmaksi kuin nojatuoli. Juuri äsken oli pitkä rapsutus- ja hellyyshetki kissi kainalossa. Rullajalkainen työtuoli on hajoamassa ja on varmaan seuraava pakollinen sisustuskohde..
Minusta periaate on hyvä: jos kissa tuottaa enemmän iloa kuin uusi sohva niin totta kai silloin kissa menee etusijalle! Tämä oli myös yksi syy, miksi meille tuli hamsteri eikä tanskandoggia 🙂 Meilläkin on paljon perittyjä ja sukulaisilta saatuja huonekaluja. Lundia on varsin ikuinen, se on niin hyvä hylly, että en ikinä luovu vanhemmiltani saaduista hyllyistä, vaikka juuri tällä hetkellä kaikki osat eivät olekaan käytössä!
Tosi mielenkiintoinen aihe, eipä ole tullut ikinä mietittyä sitä noin. Meillä myös lähes 20 vuotta vanhat sohvat ja kirjahyllykkö ja vaihtoon eivät mene, korjataan sitä mukaa kun tarvitsee. Meidän isot huonekalut on suurimmaksi osaksi Sotkasta ja varmaan ihan tajuttoman juntteja, mutta me tykätään.
Tykkään väreistä ja minimalismista enkä vaihtele tavaroiden paikkoja huvikseni. Eli selvästi en harrasta sisustamista ainakaan aktiivisesti. Mutta tykkään lukea kotoilu-juttuja, sisustusaiheisia lehtijuttuja ja ihmisten kotien erilaisuus on minusta kovin mielenkiintoista ja kaunista. Pinterestiä katselen myös välillä. Eli sellaisella tasolla voisin sanoa harrastavani sisustusta, vähän niinkuin sotahistorian harrastaja tutkii ja seuraa asioita, mutta ei itse sodi.;)
Minusta on myös äärettömän jännittävää nähdä, miten ihmiset kotinsa sisustavat. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus asua niin kuin haluaa. Jos se on kokovalkoinen, niin hyvä, jos se on ikeatyyli, niin yhtä hyvä. Eihän se minulle kuulu, miten kukin kotinsa laittaa. Mutta on silti erittäin mielenkiintoista nähdä, millaisia valintoja ihmiset tekevät. Kuvittelisin, että suurin osa kodeista on sellaisia ”tavallisia”, mutta niitä vain ei kuvata instagramiin.
Minä sanon harrastavani sisustamista. Se on minulle intohimo ja myös itseilmaisun muoto. Olin ehkä n 15-vuotias (+-) kun näin jossain äidin käsityölehdessä toteutetun huoneen muutoksen ja suorastaan huumaannuin siitä lopputuloksesta, joka oli minusta niin kaunis. Olen asunut useassa eri asunnossa ja kauttani on kulkenut jossain vaiheessa jopa loputon määrä tavaraa. Lähinnä sitä sisustustavaraa. Eihän se ekologista ole ollut tai kestävää millään tavalla. Toisaalta en ole istunut elämäni aikana kuin yhden kerran lentokoneessa. Ikää alkaa olla pian 50 vuotta. Sisustus- ja puutarhalehti on se johon ensisijaisesti tartun. Olen tilannut sisustuslehtiä ja ostanut usean vuoden ajan esim jeanne d’arc nimistä sisustuslehteä kuukausittain. Olin tietynlaisen romanttiseksi luokiteltavan sisustustyylin kannattaja jo ennen kuin se tuli muotiin. Ja olen sitä edelleen vaikka se muoti tuli ja meni. Tällä hetkellä ostan satunnaisesti mutta harvoin jonkun sisustuslehden irtonumeron, useimmiten jouluisin. Myös ns sisustustavara on kokenut inflaation hankintalistoilla tätä nykyä. Hankin nykyään lähinnä viherkasveja ja leikkokukkia kotia piristämään, joskus jonkun sisustustyynyn päällisen. Kirpputoreilta edelleen saattaa joku sisustusjuttu tarttua mukaan, mutta harvemmin enää muualta. Olen esteetikko ja jos jotain pitää hankkia, haluan sen olevan se minun mielestäni kaunein mahdollinen vaihtoehto, oli kyse sitten käyttöesineestä tai mistä tahansa. Kotona vaihtelen tavaroitten paikkoja kunnes olen tyytyväinen.
Kiinnostavaa kuulla myös kommentti selvästi sisustamista harrastavalta ihmiseltä! Tuo itseilmaisu on sellainen puoli, jota en tullut aktiivisesti ajatelleeksi. Jokainen koti on varmasti jossain määrin itseilmaisua, mutta läheskään kaikki eivät sitä tiedosta. En usko, että kenelläkään on varaa tuomita toisten harrastuksia, kaikilla meillä löytyy omat ympäristösyntimme. Oli kiinnostavaa lukea, miten harrastuksellasi oli noin selkeä alkupiste. Itse olen alkanut vhäitellen kiinnostua sisustamisesta vasta 35+ ikäisenä.
Hyvä kysymys! Itse miellän sisustamisen ehkä enemmän kiinnostuksen kohteeksi kuin harrastukseksi, mutta kaipa on puhujasta kiinni, kuinka sen määrittelee. Minä olen näitä Helin kuvaamia hitaita sisustajia, eli mietin hankintoja pitkään ja käytän aikaa sopivan löytämiseen. Olemme kumppanini kanssa viime vuosina muuttaneet usein ja siirtyneet opinnoista työelämään, eli koti ei ole ollut ”valmis” eikä hetkeen tule olemaankaan, koska budjetti on rajallinen. Selaan säännöllisesti huutokauppaluetteloita, nettikirppareita, FB:n kauppapaikkaa ja muutaman tutun vintage-kalusteliikkeen nettisivuja. Tykkään ostaa käytettyä ja vanhaa, mutta sen löytäminen vie aikaa – ja se onkin puolet ilosta! Hiljattain metsästin makuuhuoneen kattolamppua, koska meillä ei ollut uuteen kotiin tarpeeksi valaisimia. Siihen meni kolmisen kuukautta, mutta vitsi miten tyytyväinen olin, kun lopulta ihana 60-luvun lamppu tuli vastaan ja vieläpä ihan sopuhinnalla. Tykkään myös tutkia sisustuksen ja muotoilun historiaa: saatan huutokaupassa törmätä kivaan valaisimeen, kiinnostun, alan selvitellä asioita suunnittelijasta tai valmistajasta ja ajaudun siitä eteenpäin. Eli tällaista tekemistä sisustamisen kanssa puuhailu voi muun muassa olla. Pakko sanoa, että vaikka olenkin kiinnostunut siitä, miltä meillä näyttää, on meillä ihan tavallinen koti: on sotkua, on kaikenlaista sattumanvaraista tavaraa, on ikuisuusprojekteja, on ehdottomasti siivottava, jos haluan, että koti näyttää kauniilta vieraan silmään.
(Ja jotten nyt liikaa kiillottelisi omaa sädekehääni, niin olen kyllä ihastunut lehtien tai somen juttuihin, ostanut tavaraa Ikeasta ja myynyt nuorempana pari klassikkokalustetta, mikä nyt kaduttaa. Olen kuitenkin välttynyt pahimmilta trendihurahduksilta, koska rahaa, tilaa tai aikaa – yleensä kaikkia näitä – on ollut rajallisesti.)
Tämäkin oli kiinnostavaa lisävalaisua aiheeseen! Sisustamisen koko kuva harrastuksena alkaa vähitellen avautua. Tunnistan myös tuon, miten sisustus kehittyy iän ja varallisuuden myötä. Meillä on käynyt samalla tavalla, vaikka ei erityisen suunnitelmallisesti. Sohva hankittiin aikaa sitten, ja samaan aikaan saatiin sukulaisilta 50-luvun sohvapöytä, joka on kulkenut sohvan parina siitä lähtien. Mutta esimerkiksi mattoja on uusittu ajan myötä hienommiksi, ikean nojatuoli on vaihtunut design-tuoliin ym.
Itse harrastan sisustamista siinä mielessä enemmän että esim. tykkään lukea sisustuslehtiä ja muutenkin tutkiskella sisustamista ja ihmisten koteja. Omaa asuntoa sisustan kuitenkin vain tarvesisustamisena pyrkien käytännöllisyyteen ja viihtyisyyteen ja pyrin löytämään mahdollisimman pitkäikäisiä ja ajattoman näköisiä esineitä, jos ja kun jotain tarvitsee. Tosi harvoin vaihdan huonekaluja, joita mulla ei ole edes paljon
Aika moni tuntuu harrastavan sisustamista lukemalla lehtiä ja seuraamalla aihetta muuten. Muiden ihmisten kodit ovat kyllä äärettömän kiinnostavia!