Olen nyt noin viikon ajan seurannut, millaista sekajätettä meillä syntyy. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että pelkästään tietoisuus jostain asiasta jaa muuttamaan toimintaa. Sekajätettä on selvästi tullut tällä viikolla vähemmän, kun en ole ”laiskuuksissani” kehdannut heittää sekajätteeseen sellaista, minkä voisi kierrättääkin. Tällaista kamaa olen heittänyt roskiin:
- jäätelötötterön kääre
- karkkipapereita
- rikkinäiset sukat
- terveyssiteitä
- nenäliinoja
- hammaslankaa
- likainen jugurttitölkki
- pumpulilappuja
- kakkupaperi
- lentokoneen ruumassa olleen matkalaukun osoitelappu
- nenäliinoja
- lääkkeen läpipainopakkaus
Sitten analyysiä. Noista em. roskista osa on sellaista, jonka olisi voinut lajitella toisin. Nenäliinat menisivät biojätteeseen, mutta jos niistää kaukana biojäteastiasta, nenäliinan nakkaa siihen lähimpään roskikseen. (Olemme sairastaneet koko perheen voimin kohta kaksi viikkoa, joten tätä jätettä on kertynyt kaikkiin roskiksiin.) Jugurttipurkin olisin voinut leikata poikki, ja kaapia jugurtit lusikalla, huuhtaista puolikkaat ja lajitella sitten kartonkikeräykseen. Jugurttitölkki meni roskikseen kokeilun ensimmäisenä päivänä, ja tajusin asian vasta kun olin jo lytännyt likaisen tölkin. En viitsinyt enää kaivaa sitä roskiksesta ja aloittaa alusta.
Jugurttipurkin jälkeen olin tarkempi, ja lajittelin monta sellaista pakkausta, jotka ennen olisin heittänyt suoraan sekajätteeseen. Esimerkiksi kahvi oli ensin kääritty muoviin ja sitten paperiin, ja paketin tyhjennyttyä lajittelin materiaalit omiin keräyksiin. Suurin osa nenäliinoistakin päätyi tällä viikolla biojätteeseen eikä sekajätteisiin. Huomaan konkreettisesti tämän vähentäneen sekajätteen määrää, koska keittiön roskis on tyhjempi kuin viikko sitten.
Kun katson tuota listaa, sillä on kuitenkin etupäässä sellaisia asioita, joiden paikka on sekajätteessä. Osan niistä voisi korvata jollain muulla, vaikka vuositasolla esimerkiksi pumpulipuikoista koostuva roskamäärä on pieni. Arvelen, että niitä kuluu meidän nelihenkisessä perheessä 2-4 rasiallista vuoden aikana. Niistä ei kovin isoa kokkoa vielä synny, mutta sitäkin ehkä voisi pienentää siirtymällä silikonista valmistettuun ”kestopumpulipuikkoon”, joka yksinkertaisesti vain pestään käytön jälkeen. Samoin pumpulilaput voisi hyvin vaihtaa kankaisiin ja pestäviin versioihin. (Kuukuppi on ollut käytössä jo 15 vuotta, siitä joku kuitenkin huomauttaa. Se onkin säästänyt varmasti kilotolkulla jätettä henkilökohtaisesta jätekuormastani.)
Tämä pikainenkin seuranta paljasti sen, että omalla tarkkuudella ja viitseliäisyydellä sekajätteen määrä vähenee. Se vaatii tosin vaivannäköä. Pidän itseäni aika kierrätysmotivoituneena ihmisenä, ja silti helppous menee välillä edelle. Toisaalta kyse on niin pienestä vaivasta, että juuri nyt tuntuu pöljältä jättää lajittelu tekemättä. Kun mietin keinoja vähentää jätteen määrää, noiden pumpulipuikkojen kanssa askartelu tuntuu puuhastelulta, mutta kenties se voisi olla siitä huolimatta seuraava askel. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että tämä nollahukka-ajattelu taitaa kuitenkin olla sellainen asia, johon nyt vähän tahtomattani alan paneutua. Tässä asiassa minua ei aja ilmastonmuutos (en tiedä miten jätteen määrä siihen edes vaikuttaa) eikä myöskään merten muoviroska, koska mereen ei taatusti päädy yhtä ainoata roskaa minun toimestani. Mutta olen kauhuissani niistä tuhkavuorista, joita polttaminen tuottaa. Hyväksyn sen, että jonkin verran sekajätettä tulee väistämättä, mutta alan pohdiskella entistä aktiivisemmin keinoja, joilla sen määrää vähennän. Ensimmäiseksi sitoudun nyt lajittelemaan säntillisesti, ja kirjoitan jatkossa lisää siitä, mitä muita keinoja sovellan.
Tänään juuri tutkin mitä keittiön sekajätteeseen oli päätynyt: litistetty huuhtelematon jogurttipurkki, jonka olisi voinut kierrättää sekä pesuainetabletin muovikääre ja koiranmakkaran muovikääre metalliklipsillä. Myös koirankarvoja, laastari ja pieneksi teroitettuja värityskyniä, ne sekajätteeseen kuuluikin.
Vaihdoin radikaalisti keittiönkaapista sekajäteosion pahveille ja pahviastian sitä myöten papereille (entinen paperinkeräys oli eteisessä, mutta uudessa asunnossa paikka ei enää toiminut, sillä avaamme postit keittiössä). Sekajäteastia pieneni Brabantian pöytäroskikseksi keittiön tasolle.. Pieni roskakorin koko lienee hyvä syy miettiä kuuluuko tämä tänne vai voisiko tämän kierrättää. Myös kulutustottumuksia tulen miettimään pakkauksien osalta: suosin kierrätettävää materiaalia ja vältän kierrätyskelvotonta, sillä juuri se lisää sekajätettä.
Wc:n sekajätteestä sen verran, että korvapuikot ovat vaihtuneet yhteen silikoniseen (joka toimii!) ja vanulappuja kertakäyttöisinä syntyy ainoastaan kynsilakanpoistosta, muuten olen siirtynyt kestoihin, myös nenäliinojen ja kuukautistuotteiden osalta. Kuivausrummun nukat täyttää siis eniten wc-roskakoria 😀
Mihin pumpulipuikkoja tarvitaan? Enkä nyt kysy tätä ollenkaan kettuillakseni vaan ihan uteliaisuudesta. Vuonna 2002 odotin esikoistani ja ostin 200 kpl:n pakkauksen vanupuikkoja, kun jossain neuvolan oppaassa käskettiin niitä ostaa vauvan napatyngän puhdistamiseen. Kai niitä muutaman kerran tuli käytettyä kyseiseen tarkoitukseen. Sittemmin kuopuksella oli syyliä, ja vanupuikot olivat käteviä, kun syyliin piti tökkiä muurahaishappoa. Nyt, lähes 18 vuotta myöhemmin se sama pakkaus on minulla vieläkin kylppärin kaapissa, ja yli puolet sisällöstä on vielä jäljellä… En ole keksinyt puikoille mitään muuta käyttötarkoitusta.
Vastoin ohjeita putsaan niillä korvani, sekä käytän meikatessa putsaamaan liiaksi levinneitä ripsi- ja luomivärejä. Käytän muutenkin kaikenlaisten pienten esineiden puhdistuksessa apuna; esimerkiksi yrttienkasvatuslaitoksessa on sellainen putki, joka välillä menee tukkoon ja jonka putsaamisessa pumpulipuikko on kätevin. Samoin jos puhdistan koruja, pumpulipuikko on kätevä. Töpöttelen niillä tarvittaessa hammaslääkärin ohjeiden mukaan lääkeaineita ikeniin ja hammastahnaa hampaaseen yöksi. Lasten mielikuvitus pumpulipuikkojen käyttötarkoituksista askarteluissa on puolestaan loputon…
Sen jälkeen kun muutettiin takaisin Suomeen, olen ollut niiiiin onnellinen kierrättäjänainen: Espanjassa kyllä kierrätettiin pahvi, muovi ja lasi, mutta sekin oli aika summamutikassa naapurien toiminnan perusteella. Meidän perheessämme eniten jätettä tulee biopuolella: ruokaa ei juuri mene hukkaan kiitos koiran, joka syö kiitollisena lähes kaikki jämät ja vähän pahaksikin menneet juustonpalat yms (hedelmien ja kasvisten suhteen olen tarkka shoppailija eikä meillä juuri ruoka vanhene), mutta lapset syövät päivittäin kolmisen kiloa kasviksia ja hedelmiä joiden kuoria ja karoja tulee senkin edestä. Joka kerta (eli joka päivä) kun saan kiikuttaa täyden pussin biojätteeseen, olen tyytyväinen!
Meillä lajittelu on mun vastuulla ainoana aikuisena, joskin olen huomannut että lapsille voisi jo nyt vähän enemmän laittaa vastuuta. Vierailijoilta en kehtaa vaatia samaa nihilismiä lajittelun suhteen mitä itse harrastan, mutta Suomen systeemi tuntuu ihanan modernilta ja saan aivan suhteettoman paljon riemua siitä, että teemme osamme.
Maiden välillä on kyllä isoja eroja kierrätyksen ja lajittelun suhteen. Luulen että meidän lapset on suunnilleen saman ikäisiä. Meillä ne osaavat lajitella biojätteen mutta sekajäte/muovi ei aina mene oikein. Usein huutelevat roskikselta että mihin tämä roska laitetaan 🙂 Olen muuten miettinyt, että lastenhuoneessa pitäisi ehkä olla jokin simppeli lajittelu myös. Esim. paperi + muut. Suurin osa roskasta on askartelusilppua, joka menisi paperikeräykseen. Täytyy ruveta suunnittelemaan tätä.
Olen tarkentanut roskien lajittelua entisestään. Sekajätettä tulee vähän. Muovinketäys on edelleen kaukana, mutta pian pitäisi tulla lähelle ja sitten ei tarvitse muovia välivarastoida ja kuljettaa! Lapsille teimme roskiksiiin pienen sisäosan sekajätteelle (se tulee vielä tarkistettua, jos voi lajitella ) paperit ja pahvit on nyt paljon helpompi kipata oikeisiin kierrätyspaikkoihin. Niitä tulee askartelusta paljon. Todella hyvin on toiminut, kun lapset oppivat uusia juttuja nopeasti.