EDIT: Huomasin että olen kirjoittanut aiemmin lähes samalla otsikolla tekstin, jossa käsitellään tätä samaa asiaa. Kuitenkin näkökulma on tuolloin ollut eri, vaikka läheltä liippaakin. Muutin tämän postauksen otsikon kuvaamaan paremmin tekstin sisältöä ja erottumaan aiemmasta.
* * * * * *
Aika usein näkee ohjeen, että tavaroiden raivaaminen kannattaa aloittaa varastotiloista. En mene takuuseen, ettenkö itsekin olisi täällä väittänyt niin. Logiikka on se, että kun vinteiltä, komeroista ja varastoista siivotaan ensin pois kaikki oikeasti tarpeeton, niihin on helppo sitten sijoittaa niitä tavaroita, joita oleskelutiloista halutaan karsia, mutta vielä säilyttää.
Lähdetään siis liikkeelle siitä, että kotona on kaikenlaista, joka on vain väärässä paikassa mutta ei tarpeetonta. Varastoissa puolestaan lymyää tarpeetonta tavaraa, joka on unohdettu sinne, ja joka vie kallisarvoista hyllytilaa joltain tärkeämmältä. Tämä on ihan järkeepäypä lähestymistapa. Se on kuitenkin hyvin hidas ja työläs tapa, ja vaatii pahimmillaan tietynlaiset olosuhteet onnistuakseen (tietynlaisesta mielentilasta puhumattakaan). Ulkovarastoa ei voi raivata, jos sataa tai on liian kylmä.
A Slob Comes Clean -blogia kirjoittava Dana on lähtenyt liikkeelle päinvastaisesta suunnasta. Hänen mottonsa on, että näkyvä roina kannattaa raivata ensin. Jos esimerkiksi kirjahylly pursuilee, pitää tarttua juuri siihen, eikä aloittaa kellarikomerosta. Tämän metodin paras puoli on siinä, että sillä saa heti näkyvää jälkeä aikaiseksi. Kotiin tulee välittömästi lisää selkeyttä ja tilaa, kun aloittaa raivaamisen asuinhuoneista. Raivaamisen voi myös aloittaa ihan milloin tahansa. Kääntöpuolena on, että jos varastotilat ovat jo piripintaansa asti täynnä, sinne on paha tunkea enää mitään uutta. Siitä seuraa se, että useammasta tavarasta on todennäköisesti hankkiuduttava lopullisesti eroon. Se ei tietenkään ole huono juttu sinänsä, mutta kokemuksesta tiedän että se on vaikeampaa, kuin viedä tavara vain säilöön jonnekin.
Molemmille tekniikoille on aikansa ja paikkansa. Jos kyseessä on pitkäjänteinen projekti, aikaa on runsaasti eikä kiire vaivaa, voi hyvin aloittaa niistä varastotiloista. Jos aikoo hankkiutua kaikesta turhasta eroon, niin jossain vaiheessa varastot on käytävä läpi joka tapauksessa. Jos taas kotona vallitsee krooninen tavaraähky, niin on fiksumpaa tarttua suoraan ongelman ytimeen eikä lähestyä sitä varastojen kautta. Esimerkiksi siitä kirjahyllystä voi vaikka tältä istumalta poistaa kirjat, joita ei enää halua. Ne voi laittaa muovikassiin ja seuraavan kerran kun lähtee ulos, vie ne divariin tai kierrätyskeskukseen. Ta daa – kirjahyllyssä on välittömästi enemmän tilaa kuin ennen. Tässä on myös se etu, että kodista voi karsia tavaroita yksi kerrallaan, aina kun vastaan tulee jotain tarpeetonta. Ei tarvitse varata erikseen raivaamisaikaa, vaan hankkiutuu turhasta eroon jatkuvana prosessina.
Olen aiemmin ollut varasto-menetelmän kannattaja, mutta mitä enemmän olen tätä pohtinut, sitä enemmän näen etua näkyvillä olevan tavaran karsimisessa. Varastojen raivaaminen vetoaa projektiorientoituneeseen mieleeni, mutta jos raivaamiseen suhtautuu kuin kotitöihin, siitä tulee samanlainen alati käynnissä olevaa työtä. Raivaaminen ei vaadi erikseen käynnistettävää projektia, sitä voi tehdä myös ex tempore jatkuvasti.
Olen potinut samaa. Minä aloitin varastoista, koska tarvitsimme toisen lapsen myötä toimivan lasten vaatteiden kierrätyksen. Täysin tarvepohjainen valinta. Ärsytystila oli sopiva ja aikaakin oli, joka mahdollisti onnistumisen.
Jos aikaa ei ole siivoan tasot, joka tekee kodista aina siistimmän. Pikkuprojektit, kuten kosmetiikka, maustekaappi, siivouskaappi ym. ovat helppoja ja ne kannattaa tehdä raivauksen alkumetreillä.
Heidi
Sulla oli siis selvästi oikea hetki raivaamiseen. Siitä Danakin puhuu paljon. Jos on tarkoitus käydä koko talo läpi, nuo mainitsemasi pikkuprojektit ovat hyviä koska ne ovat niin selkeästi rajattuja. Dana taas puhuu paljon siitä, että jos jokin roinakasa alkaa ärsyttää, se kannattaa raivata juuri silloin ja saman tien, ilman että siitä tekee sen isompaa ”numeroa”.
Meillä aikaisemmat raivausyritykset ovat olleet pintasilausta verrattuna putkiremontin vaatimaan kaikkien varastotilojen ja käytännössä myös asunnon täydelliseen tyhjentämiseen (raskaimpia huonekaluja lukuunottamatta). Nyt alkaa tuntua, että jotain on oikeasti tapahtunut, vaikka paluumuutto onkin vielä yhtä kaaosta. Tällaista tulosta en olisi saanut aikaan millään muulla menetelmällä, vaikka en kyllä oikein osaa suositellakaan…
Tosin jos lähtötilanne on todella paha ja omiin tiloihin ei halua raivausvaiheen aiheuttamaa sekasortoa, väliaikaisen varaston tai muun ”selvittelytilan” vuokraaminen ei välttämättä ole huono idea. Turhia rojuja edestakaisin kuljetellessa tuntee itsensä todella hölmöksi (tavaroiden taakanomaisuus konkretisoituu), ja rahanmenokin motivoi.
En ole joutunut käymään putkiremonttia läpi, mutta tiedän että se voi olla aikamoinen prosessi. Kiva että teillä se alkaa olla jo loppusuoralla. Mikä tahansa muutto aiheuttaa varmaan saman ilmiön. Kun omia tavaroitaan on konkreettisesti joutunut kanniskelemaan paikasta toiseen, alkaa antaa ylimääräiset menettää arvoaan kummasti. Olen huomannut että näissä tilanteissa raivaamista tapahtuu kahdessa vaiheessa: ensin pakattaessa ja sitten vielä purkaessa. Siinä mielessä tuo eestaas kantaminen kyllä on erittäin tehokas tapa vähentää omaisuutensa määrää.
Minä kyllä kannatan sitä, että ensin raivataan ne varastot. On jotenkin paljon loogisempaa, että ensin tyhjennetään varastot ja sitten siivouksen yhteydessä sinne voi viedä sen hetken turhat tavarat – ellei niitä turhia raaski kokonaan hävittää kodistaan.
Tyylini siivota on muutenkin se, että vaikka kaikki paikat olis kaaoksessa, aloitan aina sieltä varastoista… toisin sanottuna kaapeista, meillä on ei varsinaisia varastotiloja suuremmin ole. Hetkellisestihän kaaos on aina sitten vielkinä kamalampi kuin ennen raivauksen aloittamista, mutta mun mielestä vaikkapa joku imurointi nyt yleensäkin on enää loppusilaus, se varsinainen työ on niissä roinissa ja niiden paikoilleen järjestämisessä.
Tällä hetkellä meillä on kyllä aivan erinomainen tilanne kotona: alkusyksystä loppuun saatettu (kuusi vuotta kaikkiaan kestänyt…) remontti valmistui ja nyt on tilanne just sellainen kuin olen jo pitkään kaivannutkin: meillä ei taida olla enää mitään turhaa tavaraa!!! Olen raivannut vuosikausia kotiamme, kärrännyt pois kaman jos toisenkin, vähentänyt koko ajan kaappitiloja (koska ne on käytännössä tyhjentyneet!) – kerta kaikkiaan todella rankalla kädellä laittanut pois kaiken mitä turhaksi koen. Nyt on avaraa ja väljää (ja muutenkin niin nättiä) ja voin sanoa, että on muuten TODELLA helppoa siivota! Ajelehtivat satunnaiset tavarat menee paikalleen nopsasti ja sitten vain imurointi päälle ja se on siinä, jes!
Joo, eli tällä hetkellä mun siis ei enää tarvii aloittaa niiden varastojen siivoamisella… =D
Onneksi olkoon! On varmasti ihanaa saada remontti valmiiksi ja koti kuntoon. Tuollaisessa koko kodin raivauksessa varastot on looginen aloituspaikka. Mutta jos on vaikka joulu tulossa, en aloittaisi varastoista vaan niistä paikoista jotka ovat näkyvillä. Tämä on vähän tilannekohtainen juttu, ja riippuu myös tietysti henilökohtaisista mieltymyksistä.
Olen itse raivannut lähinnä juuri näitä näkyviä juttuja – vaatteet on tullut raivattua varmaan kuusi kertaa viimeisen vuoden aikana. Tuskastun samantien, jos en löydä jotakin tai jos jossakin on liikaa tavaraa, joten on mielekästä keskittyä kaikkeen sellaiseen roinaan, joka häiritsee arjessa. Jos ensin menisin varastotiloille ja setvisin ne viimetteen päälle, päätyisin luultavasti tunkkaamaan näkyvien tavaroiden raivausvoitot varastoon. Ja siitä nyt ei sitten ole hyötyä, varsinkin kun kiinnyn kovasti erinäisiin turhakkeisiin ja muistan melko hyvin mistä mikäkin tavara on tullut. Kun saan jonkin esineen samantien pois silmistä (enkä tunkkaa sitä laiskuuttani juuri järjestettyyn varastoon), ei tarvitse kuin kerran päättää että tämä lähtee pois. Toisaalta myös se, että näkyvien juttujen raivaus on todellakin näkyvää, toimii inspiraationa. Jos kämppä olisi täynnä tavaraa ja varastot ainoa siisti, roinaton paikka, saattaisi olla, että en olisi näin innokas raivaaja. Kun joka päivä saa ihailla omia raivaussaavutuksiaan, motivaatio pysyy yllä.
Olen muuttanut vähän yli kolmen vuoden aikana viisi kertaa. Se on kyllä ollut suurin motivaattori luopua roinasta, varsinkin kun muutama näistä muutoista oli sellaisia että tein kahdestaan miehen kanssa. Kun tarpeeksi monta kertaa kantaa 300 kirjaa kämpästä toiseen, sitä oppii kummasti karsimaan…
Tässä käy just ilmi, miten varastoista aloittaminen sopii silloin, kun pystyy olemaan tosi järjestelmällinen ja tekemään raivaamista pitkäjänniteisesti. Muuten käy helposti juuri noin, että oikeasti ei tee päätöksiä tavaroiden suhteen, vaan tunkee ne vain pois silmistä jonnekin. En silti sano, etteikö varastojen raivaaminen olisi järkevää. Se on erittäin järkevää, mutta mielestäni vähän erityyppinen juttu kuin vaikka vaatekaapin raivaus.
Toi on mielenkiintoinen filosofinen kysymys. Samanlainen kuin kannattaako extra-siivota joka päivä 5 minuuttia, vaiko joka viikko 35 minuuttia vai kerran kuussa 2 h 10 min…
Luulen että ideaali vastaus olisi joustavuus. Tilanteen ja tarpeiden mukaan.
Meillä olisi huutava tarve kellarin raivaamiselle, mutta sen odottaminen olisi taasen huono tekosyy paperipinojen järjestelylle kotona (koska IRL jokaisen perheen vuoden säästettävät paperit mahtuvat max yhteen riisilaatikkoon, ja jos ei mahdu niin kirjanpito ja omaisuus on jo valmiiksi jossain veroparatiisissa).
Eli voimien mukaan kotona kotisälän järjestelyä pienissä erissä – ja kalenteriin kannattaisi yrittää järjestää Se Grande Kellarinraivauspäivä.
Koska Vaimo on jo pidempään hingunnut piknikille, niin eikös jonkinlainen Lähimatkailu ole nykyisin suositeltavaa? Lähiruokaa lähikaupasta, lähijuotavaa lähihandelista ja suunta kohti kellaria…
-ölköl-
Kellaripiknik kuulostaa aika erikoiselta, mutta raivaaminen kunnon eväiden voimin hauskemmalta. Tässäkin on muuten hyvä pointti, että jos ajattelee että ei voi raivata kotona ennen kuin varastot on siivottu, sitä kotona raivaamista voi lykätä ikuisesti, koska ei ikinä jaksa aloittaa sieltä varastosta… Sitten kaaos senkun kasvaa kasvamistaan. Dana puhuu tästä samasta ilmiöstä.
Molempia on siis tehtävä, voimien ja fiilisten mukaan.