Tuntuuko teistä muista siltä, että kun puhutaan karsimisesta, puhutaan useimmiten vaatteista? Aloin pohtia tätä eilen kun vastailin kommentteihin. Voi olla että tämä on vain oma mielikuvani, mutta jotenkin tuntuu siltä, että vaatemääriä tarkkaillaan ihan eri mittapuulla kuin muita tavaroita.
Tämä käsitys perustuu aika pitkälti blogimaailmaan sekä median luomiin mielikuviin, joten on mahdollista että se on vääristynyt, oikaiskaa jos olette eri mieltä. Olen lukenut juttuja, joissa kauhistellaan nuoria naisia, jotka shoppailevat vaatteita satamäärin. Toisaalta erilaiset vaatekaapin harvennukset ovat ihan tyypillistä sisältöä myös. Ja sitten on näitä haasteita ja projekteja, joissa on tarkoitus tulla vähällä toimeen, kuten vaikka tuo Kuningaskuluttajan vaatehaaste, P333, muutama vuosi sitten pyörinyt 6 vaatetta tai vähemmän ja taitaapa Martoillakin olla joku vastaava juuri käynnissä.
Mutta miksi juuri vaatteet on otettu silmätikuksi kun puhutaan kuluttamisen rajoittamisesta tai jopa ekologisuudesta? Monet harrastavat sisustamista ja kodin tuunausta, johon kuuluu yhtälailla uuden ostelu. Hankitaan torkkupeittoa, kynttilänjalkoja ja String-hyllyjä, mutta en ole huomannut noissa blogeissa suurta stressiä siitä, että taas tuli ostettua uutta ja mitä niille vanhoille pitäisi tehdä. Järjestetäänkö life style -blogeissa kirppareita, joissa kirjoittaja myy pois tarpeettomia sisustustauluja? En ole koskaan kuullut kenenkään tuskailevan, että tekisi mieli ostaa vielä pari Mariskoolia lisää mutta kun vanhojakin on vaikka kuinka paljon.
En kritisoi sisustusbloggaajia tai -toimittajia. Ihmettelen vain tätä ilmiötä, että vaatteista on tullut tällainen asia, jossa ihmisiä herätellään ja muistutellaan vastuullisuudesta, mutta monessa muussa asiassa aihe loistaa poissaolollaan. Kuitenkin kaikilla tavaroilla on oma ekologinen kuormansa. Yhtä hyvin voidaan kysyä, kuinka monta vaasia ihminen tarvitsee? (Vrt. kuinka monta paria kenkiä ihminen tarvitsee)
Ja jos ei puhuta ekologisuudesta, niin ihan jo pelkästään tavaroiden määrä, josta siitäkin usein puhutaan siinä sävyssä, että vähemmän on parempi. Mutta miksi tämä rajoittamiskeskustelu tuntuu usein kiertyvän juuri tyypillisesti naisten harrastusten ympärille? Kuinka moni (miehen hallitsema) autotalli pursuilee kaikenlaista, mutta oletteko ikinä nähneet lehdessä juttua, jossa annetaan 10 vinkkiä organisoituun autotalliin? Kysyn vaan.
Varmaan vaatteet ovat karsimiskeskustelun keskiössä, koska niitä kertakaikkiaan on niin paljon. Vaatekauppoja on joka nurkalla, paljon enemmän kuin esim. sisustuskauppoja. Mitä olen ammattijärjestäjien kanssa puhunut, niin yleensä juuri vaatteita heidän palveluitaan pyytävillä ihmisillä on selkeästi liikaa (siis liikaa suhteessa elämän kätevään sujumiseen). Onhan kaikenlaista muutakin tottakai liikaa, ehkä sisustushärpäkkeestä puhutaan sitten ensi vuonna? Vaatteiden tuotannon epäkohdat ovat myös varmasti herättäneet kysymyksen tarpeellisesta määrästä.
Mutta enemmän kuin sisustustyynykeskustelua odotan kyllä ns miesten tavaroita käsittelevää karsimispuhetta. Esim. kaikenmaailman teknohärpäkkeiden keräily (leimallisesti miehinen puuha, vaikka toki naisetkin ostavat uusia puhelimia ym. siinä kuin miehetkin vaatteita) voisi kernaasti joutua tarkempaan syyniin. Elektroniikan ympäristövaikutukset vasta hirmuiset ovatkin, ja niitä sekä kasataan että puretaan vaikka kuinka kehnoissa oloissa.
Varmaan olet oikeassa noiden vaateasioiden suhteen. Nostin sisustusesineet esimerkiksi sen vuoksi, että niihin törmäilee blogimaailmassa usein, ja ne ovat myös sellaisia halpoja ja helposti ostettavia, vaikkakaan eivät tosiaan yhtä helposti kuin vaatteet. Mutta olen mietiskellyt, että kun kaikki tavarat tehdään jossain, on varmasti myös muilla tuotannon aloilla ongelmia, ei vain tekstiiliteollisuudessa. Missähän ne kaikki halvat Ikean korit ja matotkin teetetään? Tai muiden ketjujen edulliset tuotteet? Haluaisin laajentaa katsantokantaa vähän vaatteita pidemmälle.
Tuhon jälkimmäiseen: minulla on vahva epäilys siitä, että tämä liittyy vanhaan kulttuuriseen ilmiöön, jossa naisten toimintaa on rajoitettava ja hallittava, kun taas miesten ei, sillä sen katsotaan olevan jo valmiiksi ihan ok. Tämä on jotenkin niin syvällä meidän kulttuurissa, että siihen syyllistyvät sekä miehet että naiset itse yhtälailla. Tässä päästäisiin helposti todella kiinnostaviin naistutkimuksen (siis akateemisessa, sosiologisessa merkityksessä) syövereihin, mutta en ole varma haluanko sinne sukeltaa tässä blogissa… yksityisessä elämässä olen kyllä aiheesta erittäin kiinnostunut.
Kyllähän sisustustavaroita saa kaupasta helpommin kun vaatteita, tarjontaa on runsaasti, sen kuin kerää vain kärryynsä mitä haluaa, eikä niitä tarvitse edes sovittaa.
Korien tuotanto-olosuhteet kyllä kiinnostaisivat, varsinkin sen jälkeen kun oivalsin että valtaosa koreista punotaan käsin (siis ei tehdä koneella – http://a-lace-diary.blogspot.fi/2014/07/kasintekosia-ja-asiaa-koreista.html). Finnwatchhan tutki taannoin oliko se nyt Iittalan ja Marimekon astioiden tuotanto-oloja Thaimaassa, josta paljastui kaikenlaista korjaamisen paikkaa, mutta se ei vielä aiheuttanut suurta astioiden ostelun kyseenalaistusbuumia. Minulla kyllä vaatteiden määrän ja hankinnan järkeistämisestä alkoi havahtuminen siihen, että kaikki tavarat on tehty jossakin ja jotkut ihmiset ovat osallistuneet siihen, eikä heidän oloistaan yleensä ole mitään selvyyttä. Voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta en ole suinkaan aina kirkkaasti käsittänyt tätä asiaa.
Vaikka olenkin piintynyt feministi, en silti kaipaa synninpäästöä ”naisten harrastusten” irrationaalisille ja älyvapaille ilmentymille. Sen sijaan voisi tosiaan ne maskuliinipuuhat saattaa saman tarkastelun alaiseksi.
Voisi ajatella positiivisesti, että ehkä vaatteet toimivat porttina sille, että ihmiset alkaisivat miettiä kaiken alkuperää muutenkin. Tosin siinä saattaa helposti ahdistua, joten ehkä helpompi olla ajattelematta. Mutta parhaimmillaan se voisi johtaa siihen, että entistä laajemmin alettaisiin vaatia eettistä ja ekologista tuotantoa.
Tarkoitin tuossa äsken sitä, että meidän yhteiskunta mieluusti hillitsee ja rajoittaa naisia monin tavoin. Tavallaan näen tämän vaateasian yhtenä ilmentymänä. Siis vaatekaappia sopii karsia ja hallita, mutta autotallit ja työkalupakit saavat rehottaa aivan vapaasti, niissä ei nähdä mitään vikaa.
Kyllä sisustusesineitä on helpompi ostaa kuin vaatteita, tarjontaa riittää runsaasti, eikä niitä tarvitse sovittaa.
Osa sisustusbloggaajista pitää blogikirppiksiä ja kertovat useinkin kirpparipöydistään. Eli tavara kiertää kyllä heillä. Ja olen lukenut joskus että joku halusi lisää kivi-tuikkuja, uusia värejä, mutta kun vanhojakin oli niin paljon.
Mun mielestä ihan kaikki kodin tavara pitäisi olla yhtä lailla keskustelun alla kuin vaatteet. Esimerkiksi juuri maljakot, vähensin itsekin niitä useamman pois ja pari on mennyt vahingossa rikkikin. Yleensä kuitenkin rajansa kaikella mitä esillä pitää, itse en ainakaan koskaan pidä kuin korkeintaan kahta maljakkoa kukkia ja nekin silloin eri huoneissa. Juhlat tietysti erikseen jos saa kukkia lahjaksi ja silloin voi lainata maljakoita. Miksi säilyttää kaapissa hylly tolkulla samaan käyttötarkoitukseen olevia tavaroita. Sama koskee ihan kaikkea sisustustavaraa. Itse koen tällä hetkellä että nyt riittää, mitään en osta lisää, kun kaikkea löytyy ja vähennystäkin on tehty.
Sisustus kai pääosin on naisten juttu; miehet ehkä keräävät sitten kirjoja tai työkaluja tai uusia puhelimia tai elektroniikkaa. Ehkä niitä ei pidetä sitten niin turhina tavaroina… Ehdottomasti kaikkiin kodin tavaroihin pitäisi keskittyä eikä vain vaatteisiin. Trendi on tällä hetkellä selvästi vaatteet.
Hyvä tietää noista sisustusblogeista! En itse niitä juurikaan seuraa, joten hyvä että tuli valaistusta asiaan. Olisi muuten kiinnostavaa tietää, onko sisustusblogeissa koskaan tavaraähkyä? Tai tehdäänkö siellä kaappien tyhjennyksiä, kuten muotiblogeissa?
Vaatteet on nyt trendinä, mutta ehkä tämä leviää muuallekin. Mutta pohditaanko esim. Tekniikan maailmassa ikinä sitä, mihin ne kaikki vanhat elektroniikkahärvelit voisi asiallisesti kierrättää? Tai pohditaanko iltapäivälehtien sivuilla, kannattaako ostaa uutta puhelinta jos vanhakin vielä toimii? Mutu-pohjalta väittäisin että ei. Kertokaa, jos olen väärässä.
Jospa keskustelijat ovat enimmäkseen naisia ja siten puuttuvat itselleen tyypillisiin ongelmakohtiin. Tosin olen minäkin ihmetellyt, miksi juuri vaatteet ja kosmetiikka ovat niin kuuma peruna. Tosin hieman eri kulmalta; Onko valtaosalla siis kaapit, vaatehuoneet ja lipastot täynnä tekstiilejä, puteleita ja purnukoita ja muuta tavaraa kohtuullisesti? Vai onko muutakin tavaraa runsaasti, mutta juuri vaatetta ja kosmetiikkaa ylimäärin? Ja miksi niitä on liikaa? Mainostetaanko noita tuoteryhmiä eniten, joten niiden hankkimiseen lankeaa helpoiten? Tuovatko ne (tavaroista) välittömimmän hyvänolon tunteen, kun kohentavat ulkoista olemusta? Ja paljonko on sopivasti?
Sata vaatetta on suuri määrä! Mielenkiinnosta laskin omat vaatteeni. Lukumäärä jäi alle sadan (pikkuhousut, rintsikat, sukat, sukkahousut, villasukat laskin tosin viideksi tavaraksi), vaikka mukana ovat kaikki vaatteet nyt tarpeettomista äitiysvaatteista ja hääpuvusta tarpeellisiin kerrastonpaitoihin, käsineisiin, huiveihin, uimapukuun, päähineisiin, sisä- ja ulkoliikuntakamppeisiin, alushameisiin. Siis todellakin kaikkea tarvittavaa -ja tarpeetontakin- mahtuu alle sataan. En ole harrastanut vaatekaapin tai kosmetiikan karsintaan, määrät ovat aina olleet tuollaisia tai pienempiä. Silti nuokin vievät tilaa. Joten helppo on kuvitella, että suuremmat määrät saavat omistajansa tuumimaan, että vähemmälläkin pärjää tai on pärjättävä, ja että niiden vähentämisen vaikutus näkyy heti tilan väljyytenä.
Toki olen sitä mieltä, että miehistenkin tavaroiden pitää alistua määrä- ja tarvekritiikille, jos taloudessa on tarvetta kritiikille tai aiheesta kirjoitetaan mediassa.
Luulen että kaikki on suhteellista. Mielestäni en ole mikään vaatehamsteri, mutta silti minulla on taatusti vaatteita lähemmäs 200 tai ehkä jopa 300 tai enemmän (kun en ole laskenut kuin osan) mutta vanhoista harjoituksista tiedän, että esim. kenkiä on kertynyt noin 40 paria. Jos ne lasketaan mukaan niin siinä on jo lähes puolet sadasta täynnä. Sitten taas en näe oikein pointtia laskea esim. alushousuja yhtenä kappaleena, kun niitäkin on ainakin omassa kaapissani ehkä 20 (jälleen – en ole laskenut mutta valistunut arvaus). Tuolla aiemmin joku laski urheiluvaatteet pois kokonaisluvusta, mutta mielestäni jos vaatteita rupeaa laskemaan, niin sitten pitää kyllä laskea joka ikinen villasukka ja sadetakki mukaan, muutenhan sitä vain huijaa itseään. Vaate on vaate, oli sen käyttötarkoitus mikä tahansa. Tätä juuri tarkoitan, että 100 vaatetta on etenkin Suomen oloissa vähän. Siis jos todella laskee KAIKKI vaatteensa, mikä taas minun ymmärtääkseni näissä harjoituksissa on ollut tarkoitus.
Mun mielestä tässä saattaa olla kyse siitä, että toisaalta naiset tykkäävät ostaa kauniita asioita (vaatteita, sisustusjuttuja jne.), mutta toisaalta syyllistyvät miehiä ehkä herkemmin. Itse olen tätä tyyppiä. Tosin monesti on kiva katsella esim. vaatteita, mutta parempi mieli itseasiassa tulee, kun ei osta mitään. Hieman kieroutunutta, mutta en ole varmaan ainoa. Mulla on lähipiirissä muutama mies, joka ostaa säännöllisesti elektroniikkaa ja mun puheet alan vastuuttomuudesta menee kuuroille korville. Naiset ovat ehkä siis herkempiä näille vastuullisuusasioille, vaikka vaatteita paljon ostavatkin. Onhan esim. Vihreiden kannattajista paljon koulutettuja naisia ja nuoria aikuisia. Heihin vihreät arvot siis uppoavat eniten. Olisi mukavaa ostaa myös vastuullista tai reilun kaupan elektroniikkaa. Nyt tilanne on täysin päin vastainen. Applea ostetaan vaikka kuinka paljon, vaikka heitä ei kiinnosta pätkääkään mm. työntekijöiden oikeudet tai työolot. Siitä syystä en ole itse halunnut hankkia Applen tuotteita tai osakkeita. Täytyy toivoa, että vastuullisuus kasvaa kaikilla aloilla. Onneksi saan edistää sitä työssäni 🙂
Naiset ovat hyvää syyllistymismaaperää. Siinä mielessä tällaiset kaikki ”maailma tuhoutuu ja sinä vain ostelet vaatteita” -jutut uppoavat aika hyvään maaperään.
Mutta tuosta elektroniikasta haluaisin tietää enemmän. En esimerkiksi ennen tätä kommenttia ollut tullut juurikaan ajatelleeksi koko asiaa. Aiemmin ostin aina Nokian puhelimen kotimaisuussyistä, mutta nykyisin sitä perustetta ei enää ole. Applen toiminnasta taas en tiedä mitään.
No juu, ehkä nekin voisi laskea kappaleittain/pareittain, jolloin sata ylittyisi, ei kuitenkaan kovin paljon. Mutta etenkin sukat ja sukkahousut lasken oikeastaan kulutustavaroiksi sampoopullon tapaan, sellaista tahtia ne käytössä aina kuluvat + niiden määrä siksi vaihtelee nopealla tempolla.
Minuakin vaatteet kyllästyttävät tällä hetkellä tai oikeammin homman toimiessa ei ole tarvinnut miettiä. Vaatteita on paljon ja moniin eri tarkoituksiin, mutta turhaa ja sopimatonta ei enää vain vähän. Eli jutunjuurta ei tällä hetkellä enää ole. Kuinka montaa kiinnostaa kuinka laiska parsii trikoolapun avulla ompelukoneella villakalsareita. Arkivaatteista aika jättää muutamassa vuodessa ja niitä uusin. Ymmärrän, että vaatteet hyvin henkilökohtaisina ovat hyvä aloitus karsimiselle. Miehen tavaroista ei kannata aloittaa. TM:ssa en ole nähnyt karsimisvinkkejä. Niitä lehtiä on yhä vino pino, vaikka elektroniikkaroina onkin poistunut. Ja ne kirjat..
Sinulla on hyvä tilanne, kun olet saanut vaatevarastosi niin pitkälle karsittua, ettei epäsopivaa enää juuri löydy! Mutta Tekniikan maailmassa ei tosiaan kierrätysvinkkejä jaella. Mikä on kyllä selvästi puute!
Onkohan tämä tavaramäärän vähentäminen ja karsiminen nisten juttu? Että siksi aiheet keskittyvät enemmän naismaisiin asioihin (meikit) ja vaatteisiin (joita perinteisesti naiset ovat ostelleet mieiä enemmän). Jostakin olen lukenut tai saanut sellaisen käsityksen, että naiset ajattelevat enemmän kierrätys- ja luonnonsuojeluasioita (en tied, onk tämä fakta?). Eli naiset syyllistyät helpommin, ja haluavat osaltaan vaikuttaa asioihin. Tämän takia netissä e pyör haastetta työkalujen vähentämiseen tai tekniikan ostolakkoja. Saisi kyllä olla. Hyvä kirjoitus, kiitos taas Jenni!
Joo, tämä on hyvä kysymys. En osaa vastata miksi henkilökohtaisen omaisuuden karsiminen tuntuu koskettavan etupäässä naisia, mutta ilmiö on kiinnostava! Jatketaan pohtimista. Ehkä yksi syy on tuossa, että naisia yleisesti ottaen kiinnostaa kierrätys enemmän.
Ensimmäinen ajatukseni on, että kyse on siitä millaisina haluamme toisillemme näyttäytyä, ja siitä että (stereotyyppisesti) naiset seuraavat tarkemmin toisten pukeutumista ja tekevät sen perusteella päätelmiä ihmisten varallisuudesta, arvoista, persoonallisuudesta, voinnista, siitä mistä hän on tulossa ja minne menossa. Toki koti kertonee siellä asuvista ihmisistä vähintään yhtä paljon kuin heidän vaatetuksensa, mutta koti ei silti ole niin näkyvä ja suurelle yleisölle avoin edes silloin kun sitä esimerkiksi blogissaan esittelee.
Mutta näkyykö se päälle päin, kuinka monta vaatetta omistaa? SIinä mielessä vaatteet tietysti ovat helppo kohde, että niitä monilla on paljon, ja ne ovat aina silmissä.
No ei, mutta esimerkiksi työkaverit ja ystävät huomannevat, onko aina samat rytkyt niskassa. Sekään ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kaapit pursuile – voihan olla kyse ”univormusta”.
Ehkä vaatteet, kengät ja laukut ovat helppo ja tarpeellinen keskustelunaihe siksi, että muoti vaihtuu nopeasti ja tällä luodaan kulutustarpeita ja ostopainetta joka sesongille. Harva kalusteitaan, niitä suurempia sisustusjuttuja siis, kuitenkaan uusii neljäsvuosittain. Ja ehkä sisustuksessa muoti vaihtuu hitaammin kuin vaatepuolella.
Perinteisesti skandinaavinen tyylihän on aika pelkistettyä, ehkä sekin ohjaa osaa sisustajista niukempaan tavaramaailmaan, mene ja ja tiedä.
Kirjoihin voi suhtautua monella eri tavalla. Lisäksi on vähän eri asia lukea viihdettä ja esim. työkirjallisuutta. Itse ainakin palaan lukemiini kirjoihin, erityisesti jos kyseessä on työhön liittyvä teos. Usein kirja on minulle myös ainoa matkamuisto joltain matkalta. En koe tarvetta päästä niistä eroon silloin. Viihdettä tulee luettua saati säilytettyä kirjahyllyssä tosi harvoin, eikä kirjahyllyssäni taida koskemattomia kirjoja olla ollenkaan.
Käyttäytyisin varmasti toisin, jos lukisin pelkästään viihdettä ajanvietteeksi.
Huomasin myös, että huolimatta e-kirjaformaattien suosiosta perinteinen pokkari saattaa silti olla edullisempi kuin e-kirja.
Minä taas näen sisustustrendeissä jotain samaa kuin vaatetrendeissäkin. Esimerkiksi sisustustaulut, joita saa ostaa varsin huokeaan hintaan. Ennen vanhaan ostettiin ”oikeita” tauluja, siis jonkun taiteilijan tekemiä töitä, jotka olivat kalliita ja joihin säästettiin, jotka olivat tavallaan investointeja. Eivätkö sisustustaulut ole vähän kuin nykyinen halpismuoti? Helppoa ostaa, halpaa hinnaltaan ja kaikille samaa. Helppo vaihtaa jos kyllästyy, koska rahaa on kiinni niin vähän.
Täälläkin parista kommentista huomaa että määrällä todella on (joillekin) väliä. Saadakseen oman vaatemääränsä vaikuttamaan mahdollisimman pieneltä muutamat kommentoijat käyvät kertomassa kuinka vähällä kappalemäärällä tulevat toimeen, ja sitten koko kommentti vesittyy sillä ettei mukana olekaan urheiluvaatteita, alusvaatteita, olovaatteita ja ihan mitä tahansa laskija on irrationaalisesti halunnut jättää laskujen ulkopuolelle saadakseen oman lukunsa vaikuttamaan mahdollisimman pieneltä näihin esimerkkeinä heitettyihin lukuihin, kuteen sataan, nähden. Oikeasti, todella naurettavaa. Itse lasken mukaan ihan kaiken, jokaisesta sormuksesta, sukasta ja aurinkolaseista lähtien. Itsepetos ei ole kaunista.
Kuten muistelen ennenkin sanoneeni en tavoittele omaisuuteni kanssa minimiä vaan optimia. Oli kuitenkin virkistävää lukea varsinkin edellisestä kirjoituksestasi vaihtoehtoinen näkökulma tälle nyt niin muodikkaalle tavaran karsimiselle (karsimisen vuoksi). Jotenkin tuntuu että kun siitä on viime aikoina kohkattu niin paljon oli se todella paikallaan ihan tasapainon vuoksi. Yleensä äärimmäisyydestä toiseen helahtelua terveempää on pysyä kohtuudessa molempiin suuntiin.
Tämä oli selvästi piikki minulle, joka yllä ilmoitin mielenkiinnosta juuri laskeneeni karsimattoman vaatemääräni paitsi alusvaate- ja sukkaosaston. Kävin sitten vielä ynnäämässä aivan kaiken uudelleen, käsineet ja sukat yksittäin. 148 oli kokonaissumma. Se ei muuta tosiasiaa, että sata vaatetta on lukumääränä paljon ja vie myös paljon tilaa. Heitäpä sängylle sata sekalaista pukinetta, niin huomaat. Ihan vastaavasti sata melkein mitä vain on paljon: sata kirjaa/cd-levyä/kuppia/pikkuautoa/viehettä..
Mutta Jenni on kyllä oikeassa siinä, että suhteellisesti kolmekin sataa vaatetta voi olla vähän, kun Suomessa tarvitaan jo pelkästään ulko- ja ulkourheiluvaatetusta moneen erilaiseen säähän.
Se ei ollut ”piikki” kenellekään vaikka oletkin yksi kuvailemallani tavalla kommentoineista (et ainoa). Minusta sata vaatetta tai vastaavaa ei ole paljon jos se sisältää kaiken asusteista kenkiin, kun eletään näin vaihtelevassa ilmastossa.
Joo, minä olen tällainen tylsä keskitien kulkija. En allekirjoita ylenpalttista shoppailua mutta en kaipaa loputonta karsimistakaan. Optimaalinen on juuri hyvä, koska se on jokaisella eri.
Olen myös huomannut, että vähemmän omistamisesta on tullut itsetarkoitus ja eettisyyden mittari – samalla voidaan kuitenkin jättää huomioimatta ekologisuus ja muu elämäntapa kokonaisuutena. Huvittava esimerkki tästä on, että valmistautuessani toimisto- ja kodin muuttoon aloin vähentää tavaroita, lähinä työhön liittyvää paperia, vanhentunutta tekniikkaa jne.(Uusin tekniikkaa vasta kun niistä ropisee jotain lattialle, vanhentunut tekniikka minulla kirjaimellisesti leviää käsiin.) Minulle kiiruhdettiin heti sanomaan, kuinka hekin vähentävät tavaraa. Ja ostosrumba pyörii kuitenkin…
Ekologiselta kannalta liene olennaista a) uutena ostetun tavaran määrä b) uutena ostetun tavaran laatu, sisältäen tuotanto-olosuhteet, raaka-aineet, kierrätysmahdollisuus jne; siis tavaran elinkaaren (kuinka hassu sana, ikäänkuin tavara olisi elävä olento) ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset yhteensä. Minun itseni on vaikea keksiä muita eettis-moraalisia ulottuvuuksia monille kulutustavaroille.
Vaatteiden ongelma liene se, että ihmisillä on vaatteita, joita he eivät edes käytä, kuka mistäkin syystä.(itse pyrin välttämään tämän mm siten, että ostan asukokonaisuuden kerrallaan)
Vaatteiden suhteen on huomioitava myös se, että mikäli niitä on todella vähän, tarkoittaa se useimmiten sitä, että jatkuvasti pidossa olevia vaatteita joutuu korvaamaan uusilla nopeammassa tahdissa, koska käyttö on tiiviimpää.
Kommentoin osaltani vain mietintääsi siitä, mitä vanhoille sisustustavaroille tapahtuu… Itse olen ostanut sisustustekstiilejä kuten mattoja, verhoja, sisustustyynyjä ja päiväpeittoja käytettynä netistä mm. torista ja huuto.netistä sekä Facebookin sisustus-kirppiksiltä. Ja kyllähän kirppareillakin on paljon sisustus-juttuja myynnissä… Netissä ainakin saa kilpaillakin hyvistä käytetyistä sisustusjutuista, eli kokemukseni mukaan vaikka tarjontaa on paljon, niin kyllä kysyntääkin on. Myös käytetty (toimiva) elektroniikka, kodinkoneet yms. liikkuvat hyvin ainakin netissä, puhumattakaan erilaisista työkaluista ja pienlaitteista. Porukkahan ostaa näitä myös huutokaupoista. Tavallisella kirpparillakin olen myynyt jos jonkinlaista teknistä johtoa ja piuhaa miehen varastoista ja yllättävän hyvin ovat menneet kaupaksi. Myös sisustustavaroita olen myynyt ja hyvin menivät nekin. Niitä en enää itse osta.
Taidat olla eri h (nimimerkki) kuin tuolla ylempänä. (?) Joka tapauksessa mielenkiintoista tietoa. Koska en itse harrasta sisustamista tässä merkityksessä, olen vähän vierailla vesillä tämän aihepiirin suhteen. Mutta on hyvä, että tavara kiertää.
Oho, joo olen eri tyyppi! 🙂
Hei. Minäkin olen pohtinut tätä karsimisbuumia viimeaikoina. Ja osallistunut myös.
Tein kotona perusteellisen ”ylimääräiset tavarat kiertoon -projektin” vuosi sitten. Tarve tuli puhtaasti tilan käydessä vähiin. Olen järjestyksen ihminen, mutta vuosien mittaan nurkkiin oli kertynyt ylimääräistä. Itse voin hyvillä mielin todeta, että tuon karsimisen jälkeen en ole hankkinut lisää kodin esineitä. Kaksi tyynyliinaa ja kuivausteline rikkoutuneen tilalle ovat ainokaiset ostokset. Koti tuntuu nyt toimivalta ja miellyttävältä asua ja elää.
Vaatteiden suhteen aloitin syksyllä järkeistämisprojektin. Aluksi ajatus oli kokeilla hehkutettua P333:a mutta lopulta päädyin elämään siivotun, hieman pienemmän vaatevaraston kanssa. Homma tyssäsi juuri ulkovaatteiden, kenkien ja takkien kohdalla. En myöskään kokenut pärjääväni niukalla vaatevalikoimalla työssä ja vapaa-ajalla. Haluan pukeutua omalla tyylilläni ja mielialan mukaan. Käyttövaatekaappiin jäi n. 80 vaatetta syys-talvi-kaudeksi ja viileä kevätaika mennään näillä samoilla. Kengät ja ulkotakit tuohon lisäksi. Luvussa on myös vapaa-ajan vaatteet ja urheiluvarusteet. Lämpimän vuodenajan vaatteita on huomattavasti vähemmän. Ja kyllä, laskin vaatteet lopuksi. Määrä ei ollut minulle olennainen asia vaan se, että opin jotain. En ole koskaan ollut kummoinenkaan pukeutuja ja tyylikin on ollut sitä sun tätä. Halpaketjujen rytkyjen vallattua vaatekaapin, tyytymättömyys vaatteisiin, niiden olemukseen, laatuun ym. sai aikaan sen että turhauduin.
Väitän, että iso osa ihmisistä kärsii nykyisin juuri siitä, että vaatteiden laatu ja istuvuus on niin kehnoa. Kun ei ole tyytyväinen omistamiinsa vaatteisiin niitä ostaa aina vain lisää. Lopulta ollaan tilanteessa jossa ”rättiä ja lumppuja” on valtavat määrät ja kun sitten joku tuo pelastuksena esille P333-tyylisen idean, siitä innostutaan. Ongelma on enää se, mistä löytää omalle budjetille sopivaa, laadukkaampaa ja oman tyylistä tuotetta sitten kun sitä tarvitsee.
Se, minkä koin hyödylliseksi oli oppi siitä, miten kannattaa siirtää selkeästi osa vaatteista kausittain kunnolla varastoon ja laittaa reippaasti kiertoon ne heräteostokset joista tuli vain huono omatunto aina kun ne näki. Ostokäyttäytymiseni järkevöityi. Mietin nyt tarkemmin, tarvitsenko oikeasti jotain vaatetta, minkälaisissa tilanteissa sitä tulee pidettyä ja miten yhdistän sen muihin vaatteisiin. Heräteostokset ovat jääneet tekemättä. En ole kummoinenkaan eko-ihminen mutta tutustuminen tuotteiden laatuun ja valmistustapoihin on lisääntynyt. Parantamisen varaa vieläkin on, mutta askel kerrallaan ja ilman päänsärkyä aion tätäkin asiaa opetella.
Tulipa hurjan pituinen kommentti..
Kiitos ajatuksia herättävistä postauksista ja hyvästä blogista!
Kiitos tarinastasi! Asiat liittyvät toisiinsa, ja luulisin että ekologisuus tulee vähän kuin siivellä, kun alkaa kiinnittää muutenkin laatuun huomiota. Ekologisuus on myös sellainen asia, jota ainakaan minä en edes yritä IHAN joka asiassa noudattaa. Teen sen minkä näillä resursseilla pystyn, ja jos aina ei pysty tai jaksa niin en soimaa siitä itseäni. Samoin niukkuus ei mielestäni ole mikään itseisarvo, vaan noissa muissakin kommenteissa esiin tullut optimaalinen vaatevarasto. Siis se ettei ole omiin tarpeisiin nähden liikaa tai liian vähän.
Moikka ja kiitos näistä tämän viikon ajatuksia herättävistä vaatepostauksista! Ne sai itse kunkin pohtimaan, miksi kierrättää. Inspiroiduin itsekin postaamaan aiheesta: http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2015/03/vahemman-on-enemman-myos-vaatteissa-ootd.html
Ole hyvä, noita kommentteja on myös ollut hyvin mielenkiintoista lukea. Tämä on jatkuvasti kiinnostava aihe! Käväisen lukaisemassa tuon sinun kirjoituksisesi myös.
Martoilla ainakin on tämä ajankohtainen ensi vuonna voimaan tulevan uuden jäteasetuksen vuoksi. 2016 alusta kaatopaikalle ei saa enää viedä mitään orgaanista alkuperää olevaa jätettä, mikä tarkoittaa mm. vaatetta. Vaate on myös hyvin ongelmallista jätettä esim. jätteenpolttolaitoksille, sillä se ei silppuunnu murskaimissa, vaan kietoutuessaan koneiden ympärille jopa rikkoo niitä. Vaatejätettä kuitenkin syntyy paljon, joten ongelmaan on puututtava ennen kuin se on jätettä.
Vaatteet ovat ongelmallista jätettä kyllä. Toivoisin, että tähän kehittetäisiin joku systeemi, jolla lumppua voisi hyödyntää. Olen kuullut niistä öljynimeytysmatoista, ja jotain saman tyyppistä pitäisi keksiä lisää.