Tämä jouluvalmistelujen kakkoslista näyttää paljon sekalaisemmalta (ja kenties mielenkiintoisemmalta) kuin ykköslista. Tällä hetkellä lista näyttää suunnilleen tältä:
- etsi vanha ovikranssi
- osta kynttilöitä
- keittiön matto pesulaan
- hae joulukoristeet vintiltä
- vaihda lamppu joulutähteen (TEHTY)
- joulukorttien ja -tervehdysten lähetys
- varaa lapsille hiustenleikkuu
Tämä kakkoslista muuttaa jatkuvasti muotoaan sitä mukaa, kun keksin uusia asioita ja teen jo merkittyjä pois. Esimerkiksi ehdin jo tämän tekstin muotoutumisen aikana vaihtaa lampun ikkunassa roikkuvaan tähteen. Viikonloppuna valkaisin kangasservettejä, joista tulikin hienot ja valkoiset. Silitys vielä puuttuu. Kun olen julkaissut tämän postauksen, lähden kaupungille ja vien samalla keittiön maton pesulaan. Saan sen jouluksi puhtaana kotiin.
Mahtaakohan tämä löytyä vielä jostain?
Olen vähän hämmästynyt siitä, miten pienellä stressillä tämä joulu tuntuu järjestyvän. Iso osa asioista hoituu puhelimella. Olen tilannut kinkun puhelimella, soittanut pesulaan (ja lisäksi sähkömiehelle ja verhoomoon, vaikka ne eivät kuulukaan jouluvamisteluihin) ja hoidin yhden joululahjankin puhelimessa. Minusta tuntuu aina etukäteen siltä, että kaikki valmistelut vaativat hirveästi ryntäilyä edestakaisin, mutta oikeasti ei ole pakko ryntäillä. Kun vähän miettii, selviää monesta puhelimella tai netissä. Tajusin juuri, ettei kynttilöitä varten tarvitse lähteä kauppaan, sillä nehän voi tilata marketista samalla kun tekee ruokatilauksen.
Ilmeisesti tällainen priorisointi jotenkin vapauttaa turhasta ahdistuneisuudesta, kun tiedostaa että mikään ei kaadu, vaikka nämä toisen listan asiat jäisivät kokonaan tekemättä. Kun ei ole pakko, onkin ihan mukavaa hoidella näitäkin. Hieman tässä kyllä ihmettelen, että mitä minä olen aiemmin hermoillut. Kun ei meillä ole koskaan ollut edes niitä jouluverhoja silitettävänä. Luulenpa, että syynä on ollut tehtävälista, jossa tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat ovat sekoittuneet keskenään niin, että on vain tuntunut siltä, että edessä on hirmuinen määrä kaikkea tehtävää.
Mitä teidän kakkoslistalla lukee?
Miten toimisi ”Älä tee näitä”-lista? https://minska.fi/vieraskyna/maaretta-tukiainen-5-vinkkia-minimalistiseen-jouluun/
Tässä oli paljon samoja ajatuksia kuin minulla! Kakkoslista ei ole älä tee näitä -lista, mutta enemmän sellainen tee jos huvittaa -lista.
Heippa täältä Pirkanmaalta.
Minulla on kakkoslistalla mm. Koirien hampaiden vuosihuolto lääkärissä (tehty), yhden koiran kipulääkekontrolli(aika tilattu), kuistin maton pesu, mindfulnesskurssin viimeinen osio ja kevätistutusten suunnittelu. Ja joulu tulee näilläkin varmasti <3
Tämä kahden prioriteetin lista oli kyllä hyvä idea ja meni heti käyttöön yhteen meneillään olevaan juttuun! 🙂
Mietin että olen päässäni jo aikaisemmin soveltanut tätä niin että hyvin harva asia on minulle pakollinen tekeminen koska minusta tuntuu heti että elämä muuttuu silloin suorittamiseksi. Olen joskus kommentoinutkin tästä että esim talvivaatteiden pesu ja siirto säilytykseen keväällä/kesällä ei ole minulla millään pakko listalla, niinpä odotan innoissani koska pääsen tekemään sen. Mutta jos se olisi mielessäni jotenkin pakollista niin ahdistuisin.
Tajusin myös nyt että tästä samasta ahdistus syystä välttelen osittain listojen tekemistä näistä ei pakollisista jutuista koska pelkään että ne sillon muuttuisi ikäväksi pakkopullaksi. Muuten olen ehdottomasti lista ihmisiä.
Mulla on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Ymmärrän tuon stressaamattomuuden, mutta toisaalta haluan saada ne kiksit siitä, kun saa viivata jotain yli miltä tahansa listalta. VÄlillä harmittaa, että ehdin tehdä jonkun jutun ennen kuin olen muistanut kirjoittaa sen listaan!
Miksi kaikki asiat elämässä pitää listata? Eikö niitä voi muuten vaan hoitaa asia kerrallaan pois päiväjärjestyksestä. Esim. tuo ”hae joulukoristeet vintiltä”. Kyllähän ne koristeet tulee sieltä haettua ilman listaustakin, mikäli aikoo kuusen ja huushollin koristella jouluksi.
Kirjoitetaanko sitten joulun jälkeen listalle, että ”vie joulukoristeet takaisin vintille”?
Tämän täytyy olla joku luonnekysymys tai ajattelutapa juttu. Töissäkin jotkut vääntävät jatkuvasti kaikesta jotain listoja. Koen kaikenlaisten listojen tekemisen äärimmäisen vaivaannuttavaksi. En käsitä, mitä niihin pitäisi ”listata” 😀
Olen samaa mieltä Itse teen joistakin asioista listoja, satunnaisesti. Esimierkiksi työhön liittyvistä tehtävistä teen listan silloin, kun on paljon ”on the go” ja täytyy miettiä, missä järjestyksessä asioita tekee. Joskus ostoslista, vaikka ei sitäkään aina tarvitse, tai joku puutelista ovat ihan ok, kuten myös matkalle lähtiessä tarvittavien tavaroiden lista, ihan vain siksikin, että voi palatessa tarkistaa, että mitään ei jää matkasta. Sen sijaan normaaliarjessa, johon kyllä lasken myös vuoden kiertoon liittyvät juhlat, tuntuisi itsestäni vähän työläältä ja tekemällä tekemiseltä tehdä listaa kaikesta. Siiihen menisi aikaakin, ja joskus asioiden listaamiseen mennee varmaankin enemmän aikaa kuin niiden tekemiseen. Jos itse joutuisin tekemään listaa kaikesta, saisi se minut tuntemaan, etten hallitsisi arkeani.
Minä teen listan joka maanantai, ja laitan sille kaikki viikon aikana muistettavat asiat. En voi muuten taata, että muistan tehdä ne, etenkin jos kyse on sellaisesta asiasta, joka ei ole ihan akuutti. TÄmä voi kyllä liittyä siihen, että kärsin pahasta raudanpuutteesta, ja unohtelen ihan tavallisia asioita tosi herkästi. Sellainen juttu, mikä vielä aamulla on mielessä, voi muutaman tunnin päästä olla täysin haihtunut. Silloin on hyvä että on se lista, mistä se ei ainakaan katoa. Minulla asia on niin päin, että ilman listoja alkaa ote arjesta lipsua, tai ainakin helposti tuntuu siltä.
Listat ovat elämänhallinnan kulmakivi! Kyllä kaiken voi hoitaa pois ilman listojakin, mutta listaamalla asiat, ne siirtyvät pois muistettavien asioiden joukosta mielestä paperille. Stressi vähenee merkittävästi, kun ei tarvitse miettiä, mitä pitikään muistaa, vaan sen voi lukea paperilta. Ja siis ehdottomasti listalla lukee jälkeen päin että vie koristeet vinttiin. Veisin tietysti ilmankin, mutta se nautinto, mikä yliviivatusta tehtävästä saa, on iso 🙂
Olen samaa mieltä. Meillä on joulukalenteri eli tavallinen päivyri, johon merkitsemme jouluvalmistelut, siivoukset, jouluruokien teon, joulukonsertin jne. Kyse ei ole siitä, etten ”tietäisi” mitä tehdä vaan aikataulutan asiat. Sama töissä: stressi vähenee heti, kun merkitsen työt kalenteriin.