Kommenttiosastolla hätäiltiin, mihin paasto oikein on kadonnut, kun kirjoitin uudesta kaapista. Ei se minnekään ole hävinnyt, tosin sunnuntaina olin suunnitellut karsivani urakalla, mutta varhain aamusta iskenyt mahatauti sotki suunnitelmat. Niinpä olen päättänyt jatkaa tätä nimenomaista teemaa (karsiminen) koko paaston ajan, koska viime viikolla olen päässyt vasta vähän vauhtiin.
Mutta paasto on pistänyt miettimään omia valintojani ja tällaista tiedostavan jakson valintoja tarkemmin. Paaston yhtenä ideana on tietenkin yksinkertaistaminen ja vähentäminen. Mutta onko järkeä lykätä välttämättömiä hankintoja paastoajan ulkopuolelle, jos ne on joka tapauksessa pakko tehdä? Esimerkiksi jälkikasvu tarvitsee piakkoin uusia vaatteita vanhojen ollessa liian pieniä. Onko mitään järkeä lykätä ostamista vain siksi, että on paaston aika? Koska kuitenkin ne vaatteet on jossain vaiheessa hankittava. Minusta tuntuu, että jos paastoon vedoten jättäisin tuollaiset hankinnat nyt tekemättä, vain shoppaillakseni urakalla heti pääsiäisen jälkeen, paaston idea ei oikein toteudu. Olennaisempaa on ehkä keskittyä siihen, että ostaa mahdollisimman kestävää eikä osta turhaa vain huvikseen.
Olen jo etukäteen miettinyt myös tuota ekoviikkoa. Lueskelin ekopaaston nettisivuilta keinoja säästää energiaa, ja siellä mainittiin mm. pyykin peseminen vain 40 asteessa. Mutta on kattavasti todettu, että kylmällä peseminen ei tee sen enempää vaatteille kuin koneellekaan hyvää, joten onko tällaisen valinnan tekeminen silloin viisasta vai ei? Energiaa säästyy, mutta pidemmällä ajalla näin toimien vaatteet ja kone kärsivät, ja niiden korvaaminen vie taatusi lisää energiaa. En tiedä miten kannattaisi toimia, mutta pohdintaa tämä aiheuttaa.
Koska kirjoitan täällä blogissa paljon vähentämisestä ja ekologisuudestakin, ymmärrän että siitä saattaa tulla sellainen kuva, että yritän puristaa kaikki valintani mahdollisimman ekologisiksi. Mutta täytyy tehdä täsmennys tähänkin kohtaan, joka on sukua minimalismi-pohdinnoilleni. Olen monesti sanonut, etten ole minimalisti – en siis pyri vähentämään omaisuuttani minimiin. Haluan turhasta eroon, mutta menen tässä asiassa oman arkijärkeni mukaan.
Samoin haluan tehdä ekologisia ratkaisuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole äärimmäisyysihminen. Tavaroiden ulkonäöllä on merkitystä, enkä ole valmis esimerkiksi kaappikysymyksessä sietämään rumaa ja epäkäytännöllistä, vaan haluan toimivaa ja kaunista. Uusiminen ei ole ekologisin vaihtoehto, vanhan säilyttäminen luultavasti olisi. Mutta tässäkin asiassa arkijärki ratkaisee. Teen ekologisia valintoja parhaani mukaan, mutta en tavoittele linkolalaista ehdottomuutta.
Ekologisuus – kuten monet muutkin maailmaa parantavat valinnat – ovat sellaisia asioita, että niissä voisi aina tehdä jotain enemmän. Autosta voisi luopua. Kaikki vaatteet voisi ostaa käytettyinä. Varmaan sitä voisi muuttaa keskelle korpea omavaraistalouteen. Kaikessa on kyse omista valinnoista, ja mielestäni viimekädessä on olennaista se, että ylipäätään tekee tiedostettuja valintoja, joiden kanssa voi elää mielenrauhassa. Minä olen valinnut jonkinlaisen keskitien. Pyrin tekemään fiksuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista ekologisuuden nimissä. Olen sitä mieltä, että täydellisyyttä on tässä asiassa mahdoton saavuttaa, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä. Siksi on tärkeämpää tehdä jotain, kuin heittää hanskat tiskiin ja olla tekemättä yhtään mitään.
Olen kovasti miettinyt, onko esim. juuri pesukoneeseen liittyen laskettu missään laitteen uusimisesta aiheutuva kuormitus ympäristölle. Oma karkea käsitykseni on, että minkä tahansa tavaran valmistaminen vie todella paljon energiaa ja kuluttaa luonnonvaroja, joten mielestäni olemassa olevan koneen käyttökunnossa pitäminen tuntuu tärkeältä, vaikka se sitten edellyttäisi pesukoneen kohdalla 60- ja satunnaisesti myös 90-asteisia pesuja. Hieman samaa asiaa mietin liittyen lämmitysjärjestelmiin. Meillä on suora sähkölämmitys, joka on periaatteessa kaikista huonoin vaihtoehto. Kuitenkin esim. maalämpöpumpun laitteistoa on uusittava säännöllisin väliajoin. Kiinnostaisi kovasti tietää, mikä on näiden lämmitysmuotojen ympäristökuormitus kun ihan kaikki laitteiden valmistuksesta lähtien otetaan huomioon.
Melkoista tasapainoilua tämä on, kiitos taas kerran hyvästä tekstistä. Mielestäni sinulla on hyvä, ”arkijärkinen” ote asioihin, blogistasi olen saanut hyviä eväitä omaan arjen tarkasteluun ilman syyllisyyden tunteita. Muutoksia on huomattavasti helpompi tehdä järki kädessä ja positiivisella mielellä!
Kiitos kivasta kommentista! Tasapainottelu on hyvä sana kuvaamaan sitä, miten tässä monimutkaisessa maailmassa pitäisi toimia. Pesukone havainnollistaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja miten nykyisin on todella vaikea tehdä sellaisia valintoja, jotka olisivat yksinomaan hyviä tai huonoja. Kaikessa on aina puolensa, ja riippuu täysin tilanteesta mikä milloinkin on järkevää. Siinä vaan on yksityinen kuluttaja ihmeissään, kun haluaisi tehdä jotain hyvää mutta kaikki valinnat ovat joltain kannalta huonoja! NÄistä monimutkaisista syy-seuraus -suhteista johtuen olen päättänyt että tarpeeksi hyvä riittää. Pääasia on, että on jotain yritystä. Voi vaikka ottaa yhden kasvisruokapäivän viikossa, mutta pestä ne lakanat kuumalla vedellä joka tapauksessa.
Mietin samaa jo lukiessani edellisen tekstin kommentteja. Ekologisuudesta puhuttaessa helposti keskustelu lipsahtaa äärimmäisyyksiin: et voi oikeasti kutsua valintojasi ekologiseksi, jos KAIKKI valintasi eivät ole ekologisia. Se on vähän masentava tapa ajatella, koska silloin millään ei ole väliä. Olisikohan ollut Jari Parantaisen blogi, josta joskus luin, että kaikki ekoteot ovat mitättömiä, jos ihminen tekee jälkikasvua, sillä uuden kuluttajan luominen maapallolle on pahin ekorikos ikinä…
Itse suhtaudun ekologisuuteen ja arjen valintoihin samoin kuin sinä. Esteettisyys on minulle tärkeää, samoin käytännöllisyys. Arjen valintani lipuvat hiljalleen kohti ekologisempaa, mutta äärimmäisyyksiin en mene enkä osaa tehdä äkkikäännöksiä. Haluan ajatella, että myös pienillä teoilla on merkitystä: esimerkiksi sillä, että olen vähentänyt lentämistä, vaikken ole lopettanut sitä kokonaan.
No niin, kun lapsi kerran on niin hukkaanhan tämä kaikki muu menee 🙂 Mutta tässä sitä juuri ollaan. Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että vaikka mieluusti maapallon pelastaisinkin, niin perheestä en olisi sen takia valmis luopumaan. Enkä monista muistakaan jutuista. Ei minusta olisi sinne korpimökkiin asumaan. Mutta aion silti sitkeästi pyristellä näiden arkivalintojen keskellä, ja saada jotain hyvää aikaiseksi 🙂
Alunperin tämä blogi lähti juuri karsimisesta ja organisoimisesta liikkeelle. Niistä olen hyvin kiinnostunut edelleen, ja niinpä säilytysratkaisujen toimivuus on mielestäni merkittävästi elämänlaatua parantava seikka. Ekologisuus on tullut siinä sivussa mukaan, vähän samoin kuin ruoka tai kosmetiikkakin. Mutta ymmärrän, että kun blogin aihepiiri on varsin rajattu, lukija saa normaalia korostuneemman kuvan tästä osa-alueesta. Itsekin varmasti välillä menee samaan harhaan, kun seuraa tiettyyn aihepiiriin keskittynyttä blogia.
Kritiikin siemen tuli siitä, että odotin mielenkiinnolla miten tavarapaasto toteutuu. Ajattelin,että paasto tuo jotain blogistin itsensä haastamiseen liittyvää uutta mukanaan! Nythän oli ”vain” normaalia arkijärkeä, mikä on ihan hyvä sekin…
Ihan aiheellinen kritiikki. Näitä paastoteemoja miettiessä oli tosiaan vaikeaa löytää sellaisia, joista todella olisi poikkeuksellista haastetta. Tavarapaaston halusin ottaa mukaan kun se on tämän blogin kantavia teemoja, mutta en ole pitkiin aikoihin kunnolla karsinut mitään. Mutta kuten totesinkin, jatkan sitä koko matkan, koska olen itsekin sitä mieltä ettei kulunut viikko tuonut mitään uutta ja ihmeellistä. Kunhan tästä taudista tokenen, niin pääsen taas vähän paremmin vauhtiin!
Jaa, lisätään vielä, että nettipaasto ja ruokaviikko tulevat olemaan kyllä oikeita haasteita minulle. Tällä viikolla kirjoitan roskista, olen juuri perehtymässä aiheeseen.