Vajaassa viikossa on tapahtunut seuraavaa:
- Maalaus on kokonaan valmis, ja hieno tuli!
- Lastenhuoneessa on uusi rullaverho, ja verhotangon pidikkeet ovat paikallaan
- Olohuoneessa on edelleen kaaos, joka vain välillä muuttaa muotoaan
- Yksi sänky on koottu. Toinen on purettu.
Kävi nimittäin niin, että sänkyjen kokoamisvaiheessa älysin, että olin unohtanut tilata kaksi erittäin tärkeää osaa, nimittäin sängyn laidat. Alasängyssä ei tietenkään ole ennestään ollut laitoja, enkä tullut ajatelleeksi, että sellaiset tarvitaan, kun alasängystä tehdäänkin yläsänky. Onneksi alennusmyynti oli edelleen voimassa, joten sain osat melko edullisesti, ja onneksi käytin suomalaista verkkokauppaa, joka suhtautui lisätilauksiini erittäin joustavasti. Puuttuvat osat tulivat postissa äsken, joten ensi viikonloppuna pitäisi vihdoin saada huone siihen kuntoon, että lapset voivat muuttaa sinne, pois olohuoneen lattialta.
Tämän remontin sivutuotteena tuli sellainen hauskuus, että myös aikuisten makuuhuoneeseen saadaan vihdoin verhotanko pysyvästi seinään! Tässä on hurrauksen paikka, sillä tämähän on ollut tehtävälistalla jo vuosi sitten tammikuussa, mistä voidaan päätellä, että tanko on romahtanut alunperin vuonna 2019. Tai aiemmin, en rehellisesti sanoen enää muista, miten kauan olemme olleet ilman verhoja. Mutta vihdoin tämäkin asia tulee korjatuksi, ja se on siinä parasta. Toki verhotkin ovat kivat, mutta eniten on ärsyttänyt keskeneräinen asia. Mutta vihdoin sekin tulee korjattua! Oi, olen onnellinen.
Näiden hyvien uutisten kääntöpuolena on, että venynyt remontti tarkoittaa venynyttä kaaosta. Olohuone on edelleen kaman peitossa, joskin osa laatikoista on saatu purettua. Tarpeettomaksi jäänyt säilytyslaatikko tulee tuottamaan ongelmia, sillä en ole saanut sitä kaupaksi. (Jos olet kiinnostunut Unipuun säilytyslaatikosta, jonka voi laittaa sängyn alle, jätä kommentti. Myyn sen sulle mielelläni, kunto erittäin hyvä ja hinta neuvoteltavissa!) Nyt sekin on keskellä olohuonetta, koska se on niin painava ettei sitä kannata kuskata vintille.
Olen silti yrittänyt pitää kodissa järjestystä yllä siellä missä voi; imuroin eteistä, siistin makuuhuonetta, koetan huolehtia keittiön siisteydestä ja järjestelen jopa tätä olohuoneen kaaosta sieltä täältä. Mantrani on ”ensi viikolla tämä valmistuu”, ja siihen uskon lujasti. Tosin nyt kun lastenhuone alkaa tulla kuntoon, olen alkanut visioida työhuoneen uudistusta. Ei mitään kallista, vaan sellaista pientä visuaalista yhtenäistämistä, mikä ei koskaan ole ollut omaa alaani. Olen ehdottomasti enemmän funktionaalinen kuin visuaalinen sisustaja, mutta tällaiset onnistuneet parannukset kodissa saavat innostumaan uusista parannuksista.