Tulin eilen hiihtolomalta pohjoisesta. Olin varustautunut hyvin, ottanut mukaan kaikenlaista, mitä arjessa normaalisti tarvitsen. Havaitsin kuitenkin saman ilmiön, minkä olen huomannut ennenkin: lomalla rutiinit häviävät kuin tuhka tuuleen, ja ihan tavallisistakin tottumuksista on vaikea pitää kiinni. Vaikka kaikki mahdollisuudet normaaliin toimintaan olisi olemassa, en silti saa pidettyä tavoistani kiinni. Oletteko huomanneet samaa?
Otetaan esimerkki: normaalisti käytän hammaslankaa joka ilta. Lankaan hammasvälit käytännössä ihan joka päivä. Vain joskus poikkeuksellisen väsyneenä tai stressaantuneena saatan unohtaa, mutta noin yleisesti ottaen tämän rutiinin toistumisprosentti on arjessa varmaan yli 90. Nyt olin viikon lomalla, ja arvatkaa kuinka monta kertaa käytin hammaslankaa? Yhden. Olin toki pakannut hammaslangan mukaan ja pesin hampaani joka ilta, mutta siitä huolimatta lankaaminen jäi. Sama koski kaikkia muitakin arkisia rutiineja: ihonhoitoa, ruokailua, liikuntaa ja niin edelleen.
Maisemissa ei kuitenkaan ollut valittamista.
Olen kuunnellut viime aikoina kirjaa, jossa käyttäytymistieteilijä selittää, miten tavat ja rutiinit syntyvät. Yleensä rutiini tarvitsee jonkinlaisen kimmokkeen tai ankkurin, joka muistuttaa ihmistä siitä, että nyt piti tehdä joku juttu. Se voi olla mikä vaan, tapahtuma, kellonaika tai tunnetila. Luulen, että lomalla ja erityisesti matkoilla rutiinit kaikkoavat elämästäni juuri siksi, että nuo tutut ärsykkeet puuttuvat. Kotona laitan hammasharjan pesun jälkeen kaappiin, ja hammaslanka on heti siinä harjan vieressä. Näen sen väistämättä, ja siis muistan, että lankaus kuuluu myös tehdä. Tai että arjessa tiedän ennalta ne päivät, jolloin liikunnalle on aikaa. Mutta vieraassa ympäristössä näitä kimmokkeita ei ole, joten rutiinikin katkeaa.
Tämä on minusta hyvä muistutus siitä, että vaikka johonkin olisi mahdollisuus tai valmius, se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tapa muodostuisi. Sen tietää jokainen, joka on ostanut uudet lenkkarit siinä toivossa, että ne motivoisivat lenkille. Minäkin oikein huolella pakkasin minikokoiset versiot päivittäisistä kosmetiikkatuotteista mukaan, ja silti käytin niitä vain satunnaisesti. En jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin etsinyt paikan, jossa olisin voinut juosta muutaman kilometrin lenkin (hallissa), enkä edes muistanut ottaa rautatabletteja, vaikka ne sentään ovat lääkärin määräämiä. Matkustaminen vieraaseen paikkaan sai kerta kaikkiaan normaalit rutiinini sekaisin. Ehkä tämä on syynä myös siihen, miksi juuri lomilla kaikenlaiset ostolakot ja muutkin periaatteet haihtuvat niin helposti.
Nyt kun olen jälleen kotona, tunnen oloni jälleen normaaliksi. Hammaslanka löytyy sieltä mistä oletan sen löytyvän, lenkille pääsee kotiovelta (kiitos vähälumisen talven) ja muutenkin olen yhdessä yössä palannut kaikkien tavallisten tapojeni pariin. Oikeastaan ei ole ihme, että rakastan arkea. Olen vähän huono lomailija, koska alan yleensä muutaman päivän päästä kaivata näitä omia rutiinejani, oman kodin tuttua järjestystä ja ennakoitavuutta ylipäätään.
Miten teidän rutiineille käy lomilla?
Totta. Olen huomannut saman, että lomaillessa on vaikea muistaa tiettyjä rutiinihommia, koska kulkureitit, säilytyspaikat ja usein ateriarytmikin muuttuvat. Mutta toisaalta kertoo hyvää sekin, että loman jälkeen on helppo palata vanhaan rytmiin!
Minusta on aina suorastaan helpottavaa palata loman jälkeen kotiin, ja jatkaa taas tuttujen rutiinien parissa. En taida olla kovin seikkailunhaluinen tyyppi!
Mielestäni lomassa on parasta juuri se, että rutiineja ei tarvitse noudattaa. Voi tehdä mitä haluaa ja siihen kellonaikaan kun haluaa tai vaikka päättäisi olla tekemättä yhtään mitään. Onnistuu ainakin niinä päivinä joille ei ole etukäteissuunnitelmia, esim. matkaa. Sinällään rutiineissakaan ei ole mitään vikaa mutta niitä ehtii noudattaa 11 kuukautta vuodessa, joten on kivaa, että kuukauden verran voi elää eri tavalla. Lomakin tuntuu jotenkin enemmän lomalta.
Minulle rutiinittomuus tuottaa pikemminkin stressiä, kun jokainen asia pitää erikseen päättää. Mitä tänään tehtäisiin? Mitä syötäisiin? Mihin aikaan? Missä seurassa? VAikka vapaus on mukavaakin, niin minua se alkaa pidemmän päälle väsyttää. Rakastan arjessa sitä, että ei tarvitse päättää paljon mitään, kun kaikki on ennalta ohjelmoitua.
Minusta lomassa on ihanaa juuri se, ettei ole rutiineja! Samaten viikonloput ja muut arkipyhät elän mieluiten ilman arjen rutiineja, toki kotona ollessa ne tietyt jutut tulee tehtyä, mutta kellonaika jne. vaihtelee. Lomalla jätän paljon joutoaikaa enkä lyö lukkoon kaikkia suunnitelmia mitä aion tehdä ja missä käydä minäkin päivänä niin, että erilaiset ex tempore- jutut on mahdollisia.
Arjessakin yritän rikkoa vakiintuneita rutiineja mikäli mahdollista, ettei joka päivä/viikko ole samanlainen. Meillä ei ole esim. siivous- tai pyykkipäivää ja siksi nämä hommat tuntuu paljon kivemmilta kuin jos tietäisin, että vaikka joka keskiviikko pitää pestä pyykkiä ja torstaina siivota. 🙂
Näin me ollaan kaikki erilaisia 🙂 Rutiinit tuovat minulle vapautta, ja liika vapaus taas pikemminkin väsyttää, kuten tuossa äsken totesin. Mutta tässä on varmaan myös näkökulmaero siinä, että minulle tulee hallinnan ja hyvänolon tunne siitä, että tiedän kaikilla olevan puhtaita vaatteita riittävästi koko viikkoon. En minäkään siitä itse pyykkäämisestä nauti, mutta ennakoitavuudesta kylläkin, missä auttaa pyykkipäivä. Ilman pyykkipäivää alkaisin varmaan stressata siitä, että onko nyt sopivasti vaatteita puhtaana juuri tämän viikon harrastuksiin ym. Mutta on todella kiehtovaa lukea näitä vastakkaisia näkemyksiä!
Kyllä rutiinit katoaa lomalla ja saa kadotakin. Mä pidän rutiineista arjessa, koska niiden tarkoitus on helpottaa elämää kiireen keskellä. Lomalla ollessa ei ole niin vakavaa, jos illalla jää se koneellinen pyykkiä pesemättä tai astianpesukone laittamatta yöksi päälle (nämä on mulle ne tärkeimmät arjen rutiinit), koska ne ehtii tehdä aamullakin. Reissussa ollessa taas en kaipaa mitään rutiineja ja on tosi virkistävääkin tehdä asiat ihan eri tavalla kuin kotona tai jättää kokonaan tekemättä.
Kyllä rutiinit helposti katoaa..hampaat kyllä muistan pestä, mutta lääkkeiden ottamisen muistaminen on melkein mahdotonta muualla kuin kotona. Mulla on lääkkeet ruokapöydällä laatikossa ja siitä muistan ne aamulla ottaa, mutta sitten kun on reissussa ne on pesupussissa tai käsilaukussa niin unohtuu.
Jos olen viikon reissussa niin melko varmasti puolet päivistä unohtuu..
Toisaalta musta on ihan ok et reissussa ei ole rutiineja tavallaan vapauttavaa sekin.
Minulla on suuri vastenmielisyys rutiineja kohtaan olipa arki tai pyhä. Inhoan koko sanaa. Väitän ettei minulla ole juurikaan rutiineja ellei sitä lasketa että pitää joskus syödä, nukkua ja käydä töissä. Nämäkään eivät toistu päivästä toiseen samanlaisina tai samaan aikaan vaan päätän hetki hetkeltä joka päivä miten toimin. Perheenä toki esimerkiksi pyrimme syömään päivällisen yhdessä mutta en sitäkään rutiiniksi kutsuisi koska aika vaihtelee ja syömme mitä ja miten sattuu. Olen monessa asiassa erittäin kurinalainen ja tunnollinen mutta nämä eivät liity rutiineihin vaan siihen että kun jotain teen, teen sen kunnolla. Lomalla varsinkaan ei ole päivissä säännöllisyyttä, koko vuorikausirytmi saattaa kääntyä ympäri (sikäli mikäli meillä mitään rytmiä arkenakaan on).