Lomat alkavat olla takanapäin, ja on aika kömpiä pellosta takaisin kaidalle tielle. Kesän aikana on useampi rutiini päässyt hieman lipsumaan. Sen seurauksena on saanut mm. pestä pyykkiä urakalla. Välillä tuntui ettei pyykkivuori kutistu millään, etenkin kun jatkuvasti oli reissu ja retkeä, joissa likaantui lisää vaatteita. Siihen kun laittaa päälle vielä mökiltä pesuun tuotuja lakanoita ja pyyhkeitä, ei pyykkikorin kansi mennyt varmaan kahteen viikkoon kiinni. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös se, etten pitänyt normaalista kone per päivä -rytmistä kiinni.
Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki on loman jäljiltä jotenkin rempallaan. Erinäistä sälää on taas levinnyt sinne tänne. Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa. Samoin tajusin, että pakastin on pestävä, mutta sitä varten täytynee odottaa vähän kylmempiä ilmoja. Toisaalta olen iloinen siitä, että keittiön kaapit ovat väliaikaisesti taas vähän tyhjempiä, kun mehupullot ja pakasterasiat on saatu käyttöön. Useamman hyllynpäällisen saa kuitenkin raivata, ennen kuin selkeys taas vallitsee.
Vaatekaapin muodonmuutos on edistynyt. Raivasin viikonlopun aikana pois lukuisia t-paitoja ja neuleita, jotka kaikki olivat jo kulahtaneet joko muodottomiksi tai sitten väriltään oudon harmaiksi. Yksi paita lähti kiertoon siksi, että se oli mielestäni yksinkertaisesti karmaiseva. En ole ihan varma, miksi olen sen alunperin edes ostanut. Lisäksi karsin kolmet farkut, yhdet pellavahousut sekä yhden kesähameen. Siinä ei ole vielä kaikki, mutta ehkä noin puolet vaatteista on nyt käyty läpi.
Tein juuri niin kuin Sally neuvoi, ja sovitin kaikki ne vaatteet, joista en ollut ihan varma. Kun pääsin vauhtiin, vaatekaapin kitkeminen olikin helpompaa kuin olin luullut. Kävi nimittäin niin, että oikeastaan tiesin lähes aina jo ennen sovittamista, mitä pidän ja mitä panen pois. Monet vaatteista olivat nimittäin sellaisia, etten ollut pitänyt niitä pitkiin aikoihin, mutta en ollut saanut kaivetuksi niitä kaapista poiskaan. Nämä kaikki menivät systemaattisesti kahteen kategoriaan: joko vaate oli liian pieni tai sitten niin kulunut, ettei sitä oikeasti viitsinyt enää pitää. Liian pienet vaatteet olin säästänyt siinä uskossa, että ehkäpä minäkin olen joskus vielä hieman pienempi, joten niillehän saattaisi tulla käyttöä. Kulahtaneet olivat taas sellaisia, jotka olivat aluksi olleet tosi hienoja, mutta joita ei oltu siivottu pois siksi, että ne olivat joskus olleet tosi hienoja… loogista, eikö totta?
Niistä kuluneista oli oikeastaan hyvin helppo luopua, nimittäin uuden tyylini määritelmiin ei kuulu sana ”kulahtanut”. Liian pienet sen sijaan tuottivat jossain määrin tuskaa. Monet niistä vaatteista olivat nimittäin erittäin hyväkuntoisia, ja lisäksi sellaisia joista aidosti pidän. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pystynyt luopumaan ihan kaikista vieläkään. Tiedän, että tässä ajatuksessa on virhe, mutta silti. Päätin etten pakota itseäni luopumaan ihan kaikesta vielä tänään. Annoin muutamille vaatteille (ja itselleni) vielä mahdollisuuden. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka lähtivät kierrätykseen, ja niille on kaapissa tilaa. Selittelyn makua, myönnän.
”Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa.”
Vaatekaapin sekasorron toki ymmärrän (tavoitevaatteet, – XX kg vaatteet jne), mutta jääkaappi on sama kuin esim. auto: siellä on tietyt tavarat ja niille on tietty paikka. Miten se voi mennä epäjärjestykseen?
Hommaa toki helpottaa se, että jos 100% varmuudella ei huomenna syö tämänpäiväistä ruokaa, niin se pitää laittaa pakastimeen. Asiallisten merkintöjen kera.
Niin, mutta meidän jääkapissa ei ole aina samoja tavaroita. Nyt kesällä sinne on päätynyt kaikenlaista, jota siellä normaalisti ei todellakaan ole. Etupäässä siksi, että joku muu kuin minä on ollut ostoksista vastuussa. Jääkaappiin pätee myös porttiteoria. Jos yksi tavara eksyy väärään paikkaan, pian on koko kaappi sekaisin. Yksi syy on jälleen se, että minä en ole ollut päävastuussa kaapin siisteydestä, ja toinen syy se että en ole jaksanut lomalla välittää, meneekö kaikki oikealle hyllylle. Lopputulos on tietenkin se, että nyt se on taas ihan sekasorrossa. Eli kurinpalautuksen paikka!
Pellossa ollaan meilläkin oltu ja vahvasti…. Toisaalta sain viime viikolla yhtenä viileämpänä päivänä silitettyä valtavan kasan rästiin jääneitä pyykkejä ja kämppäkin on kohtuullisessa kunnossa, kun ehtii joka päivä hiukan perusraivausta tekemään.
Lomalla mulla on kyllä mennyt aika paljon aikaa pihaprojektiin eli kaivuhommiin ym. joten muut hommat on jääneet vähemmälle ja toki ollaan lasten kanssa käyty uimassa ja tehty muutakin kesäpuuhaa, joten kotihommia ei ole tullut tehtyä normaalisti.
Ruokahuolto on ihan ”rempallaan”, syödään mitä mieli tekee. Näin käy meillä aina kesällä, grilliin jotain ja salaatti on perusruokaa. Olen suunnitellut, että ensi viikolla palaan ruotuun ja ruokien kanssa viikkosuunnitelman tekemiseen.
Ruokasuunnittelu pitää täälläkin ottaa taas käyttöön. Se on hyvä systeemi, kun vain jaksaa tehdä. Syksyllä homma toimi, mutta joulun jälkeen vähän herpaantui. Nyt pitää tsempata taas!
”Jääkaappiin pätee myös porttiteoria. Jos yksi tavara eksyy väärään paikkaan, pian on koko kaappi sekaisin.”
Tää alkoi kiinnostamaan.
Jos siis laitan basilikan väärään paikkaan, niin siitä seuraa mitä?
Ja jos uskallan laittaa yhden oreganon ylipäätänsä jääkaappiin, niin siitä seuraa porttiteorian mukaan mitä?
(varmaan noin 20 prossan nykymaailman valtioista tämän blogin bannaus)
En ole varma oliko porttiteoria oikea termi, mutta tarkoitin siis sitä, että jos yhden tavaran laittaa väärään paikkaan, pian on toinen ja kolmaskin missä sattuu, ja sitten kaikki menee sekaisin. Siis kun se yksi asia on rempallaan, ei enää jaksa välittää niistä muistakaan. Oliko tää sittenkin joku rikkinäisen ikkunan teoria? Jos joku osaa oikean termin niin kertokoon 🙂