Kaiken organisoinnin ja suunnittelun perusyksikkö on lista. Rakastan listoja! Niiden tehtävä on vähän sama kuin rutiineiden, eli vapauttaa aivoista tilaa jollekin muulle. Ilman listoja en pysyisi mitenkään tehtävieni tasalla. En muistaisi kenelle pitää soittaa, mitä pitää ostaa kaupasta tai mistä olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ideoita tulee ja menee, asiat pulpahtelevat mieleen omalla sumealla logiikallaan, ja jollei niitä kirjoita muistiin, on ihan tuurista kiinni milloin asian muistaa seuraavan kerran. Kun asiat ovat ylhäällä, voi ottaa käsittelyyn yhden kerrallaan ja samalla tietää, että ne muut pysyvät hyvässä tallessa ja odottavat siellä vuoroaan.
Kuten eilen sanoin, tällä hetkellä projekteja ja velvollisuuksia on siinä määrin, että piti tehdä todellinen megalista. Merkkasin sinne kaikki mahdolliset asiat, mitkä pitäisi hoitaa tässä muutaman viikon sisällä. Pääkohtia tuli yli 20, ja niiden lisäksi vielä lukuisia alakohtia. Esimerkiksi pääkohta on kirppari, ja alakohtina kaikki ne tavarat, jotka sinne aion viedä. Ylipäätään kaikenlainen suunnittelu alkaa minulla aina listan kirjoittamisella. Istun rauhassa alas, ja alan miettiä. Sitten kirjoitan rungon, jota täydennän sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Jos yritän tai joudun organisoimaan jotain ilman tätä listaamisvaihetta, olen jokseenkin hukassa, ja jatkuvassa stressissä siitä, olenko muistanut kaiken.
Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää monia listoja yhtä aikaa, etteivät asiat mene sekaisin. Jos ajatellaan esimerkiksi juhlien järjestämistä, käytän ainakin kolmea eri listaa. Vieraslistan avulla mietin, ketä haluan kutsua ja pysyn ajan tasalla siitä, ketkä ovat tulossa, ja keitä kutsutaan jos joku ei pääse. Kauppalista kertoo mitä aiotaan tarjota ja mitä muuta pitää ostaa kaupasta. Tehtävälista puolestaan pitää muistissa muut valmistelut, kuten esimerkiksi siivoukset, kutsujen lähettämiset, koristelut, muut hankinnat ja selvitettävät asiat. Sitten jos tarkaksi menee, on vielä aikataulu(lista), johon olen etukäteen miettinyt ja kirjoittanut missä järjestyksessä ja mihin aikaan pitää mitkäkin asiat tehdä. Toinen järkevä tapa erotella asioita toisistaan on niiden kiireellisyys. Esimerkiksi samalle listalle ei mielestäni kannata lisätä asioita, joista osa on tehtävä saman viikon aikana, mutta osa vasta ensi talvena.
Listan hyvä puoli on myös se, että ikävätkin asiat pysyvät aktiivisena mielessä. Itselläni on taipumus vältellä ikäviä juttuja viimeiseen asti, mutta jos ko. tehtävä lukee päivittäin konsultoitavan listan ylimpänä, sen välttely muodostuu paljon hankalammaksi. Aktiivisen unohtelun sijaan tulee helpommin tartuttua toimeen, ja sitten saa pyyhkiä yli koko homman. Ja siitä vasta hyvä olo tuleekin! On muuten jännä, että mieluiten tekisin listat paperille käsin. Käsin kirjoittaminen saa aivot toimimaan paremmin jostain syystä, mutta käytännön sanelemana käytän silti useimmiten puhelinta muistiinpanovälineenä. Sen paras puoli on siinä, että se kulkee aina mukana ja listat on helppo ottaa esille.
Onko lukijoissa listaihmisiä? Sähköinen vai paperi? Entä hyväksi havaittuja vinkkejä?
Lista, ja ehdottomasti paperilla. Yliviivaaminen on paljon hauskempaa kuin sähköisestä listasta asian poistaminen!
Yliviivaamnen on mahtavaa 🙂
Ihan samat sanat kuin Lauralla! =)
Täällä myös yksi listojen lempijä. Käytännöllisyytensä lisäksi listoilla on myös jonkinlainen terapeuttinen vaikutus, varsinkin jos on tällainen ahdistukseen taipuvainen ihminen. On helpottavaa saada asiat pois päästä pyörimästä.
Teen listoja kaikesta mahdollisesta. Paperilla ja puhelimella on omat puolensa. Paperi tietty tuntuu luotettavammalta, koska se ei kaadu eikä sitä ole googlet ja muut tirkistelemässä. Digilistoilla taas muokkaaminen ja hierarkia on helpompaa.
Mielenkiintoista on, että kuuntelin heti tämän kirjoituksen jälkeen podcastin siitä, kuinka tehtävälistoilla voi olla myös huonoja puolia. Lyhyesti sanottuna listan tekeminen ei ole vielä tehtävien tekemistä, ja siitä voi tulla sellainen harhainen fiilis, että homma on hanskassa. Tunnistan kyllä osittain tämänkin puolen.
Joo, asioiden listaaminen ei tietenkään ole niiden tekemistä! Tarkoitin nimenomaan sellaisia masterlist-tyyppisiä vuodatuksia, joiden ainoa tarkoitus (mulle) on saada mieli tyhjäksi ylimääräisistä. Tehtävä- ja muistilistat laadin sitten erikseen.
”… sellaisia masterlist-tyyppisiä vuodatuksia, joiden ainoa tarkoitus (mulle) on saada mieli tyhjäksi ylimääräisistä.”
Tuommoinen tuo aitoa mielenrauhaa, tietää että mitään ei ole unohtunut, kaikki on tallessa. Kunhan ei siis ala stressata.
Omalla ”Lista-kaikesta” on yli 5 vuotta ollut fillarin korjaus, eiköhän se tänä syksynä hoidu…
… tai sitten ensi keväänä.
Paperinen lista yes !
Käytän kyllä myös sähköisiä pohjalistoja, joihin lisäilen käsin asioita.
Esimerkiksi just nuo juhlalistat on sellaisia joihin käytän vakkarilistaa johon lisään asioita juhlan luonteen mukaan. Samoin matkalle mukaan listat on tälläisiä.
Outlookin tehtävälistaa käytän harvemmin tehtävien asioiden muistamiseksi eli jos esim. teen jonkin huolto tai siivoustoimenpiteen säännöllisesti vaikka 3 kertaa vuodessa niin laitan sen Outlokin kalenteriin muistutuksella. Ei unohdu tekeminen.
Esimerkkinä näistä ilmastointiventtiilien putsaaminen, ulko- ja sisäovien pyyhkiminen ikkunoiden pesu jne.
Olen viime aikoina herännyt noiden muistutusten fiksuuteen. Niitä pitäisi opetella hyödyntämään enemmänkin! Mietin just, voisiko kaupasta tilaamisesta tehdä sellaisen kerran viikossa -rutiinin.
Rakastan listoja ja käytän niitä paljon! Kirjoitan ne lähes aina paperille. To do -lista on työpöydällä kotona, ruokakauppaostoslistan kirjoitan tarralapulle ja liimaan lompakkoon ja pitempiaikaiset hankintalistat ym. ovat paperisessa kalenterissa joka on käytännössä aina mukanani.
Ainoastaan menneistä asioista mulla on yleensä sähköiset listat tietokoneella. Näitä ovat esim. vuosittaiset luettujen kirjojen listat.
Mullakin oli työpaikalla aina keltaisia liimalappuja, koko työpäivä oli organisoitu niiden avulla. Mutta kotona ne on vähän epäkäytännöllisiä, siksi käytän puhelinta enimmäkseen.
Sähköinen lista, koska siihen on niin helppo lisätä juttuja oikeaan kohtaan ja muutenkin siirrellä asioita parempaan järjestykseen myöhemminkin. Ihan kauppalistasta alkaen, ensin merkkaan kaikki mitä kaupasta tarvitaan sen mukaan kun niitä tulee mieleen ja lopuksi siirrän ne sellaiseen järjestykseen missä ne kaupastakin kerätään (ettei tarvitse selata koko listaa jokaisella osastolla erikseen).
Mutta listat teen ehdottomasti läppärillä, en hankalasti puhelimella. Siirrän listan sitten käsin paperille kun se tarvitaan mukaan esimerkiksi sinne kauppaan.
Minusta myös tehtyjen juttujen poistaminen listalta kerta kaikkiaan on paljon tyydyttävämpää kuin niiden yliviivaaminen – ne eivät jää silloin kummittelemaan minään vanhentuneina suttuina muuten ajantasaiselle listalle.
Siinä yliviivaamisessa on se ilo, että siten näkee samalla listalla mitä on jo tehnyt. Siitä tulee hyvä fiilis.
Listoja joskus ja toisinaan taas ei. Usein teen homman jo valmiiksi siinä ajassa kuin miettisin listan. Jos saan keskittyä kunnolla, saan esim. pakkaamisen hoidettua äkkiä ja oikein ilman listoja. Tai hoidettua ruokaostokset isoonkin juhlaan, kun saan keskittyä. Mutta tilanne toinen jos tulee keskeytyksiä, kuten usein tulee. Enkä ruuissakaan listaa ollenkaan kaikkea, vaan esim. ruokalajin, jonka jälkeen muistan kyllä kaupassa mitä siihen tarvitaan.
Töissä teen enemmänkin listoja, varsinkin jos ajatukset on sekaisin kiireestä ja tuntuu, että ei muista tai ehdi mitään. Silloin pieni listausbreikki toimii ja koen niiden vapauttavan päätä. Listoilla saan myös priorisoitua töiden järjestyksen. Töissä on ihanaa, kun saa todeta homman hoidetuksi, muistilapun ruttaaminen ja poisheittäminen on ihan parasta. Tai yliviivaaminen.
Joskus kun oli edessä mittava työmatka ja minä vastuussa järjestelyistä, pidin sängyn vieressä vihkoa ja kynää edellisenä yönä koska asioita pompsahti päähän koko ajan. Puoliunessa kirjoitin niitä ylös ja aamulla oli melkoinen lista kasassa tärkeitä juttuja, jotka olisin muuten unohtanut. En edes muista kirjoittaneeni niitä kaikkia. Käsiala oli vähän niin ja näin, mutta siitä selvittiin ja hommat tuli hoidettua.
Kouluaikaan muistan, kuinka hankalaa oli aloittaa aine open tavalla eli tekemällä ensin jäsentely, mistä kirjoittaa. Tein aina niin, että kirjoitin ensin ja vasta sitten tein listan siitä, mitä tuli kirjoitettua. Tekisin varmaan tänään ihan samoin. Oikein hyvä tuli niinkin. Luova pää ei taivu toiseen tyyliin.
Joitakin listoja pidän puhelimessa, esim. hifistelykasveista joita haen puutarhaan. Niiden lajikenimiä ei muuten aina muista, mutta kun ne on kerran listattu muistuvat helpommin mieleen tai voin tarkistaa listasta, kun tulevat eteen. Sama juttu viinien kanssa. Listoissa kyllä käsinkirjoitettu on siinä mielessä paras, että kirjoituksen myötä se valokuvautuu päähän ja voin ”katsoa” sen uudestaan mielessäni. Mulla on kai jonkunlainen valokuvamuisti vai miksi sitä kutsutaan.
Eli listoja jossain määrin, mutta kykenen toimimaan ilmankin. En siis useinkaan erikseen ryhdy niiden tekoon ja käytä niihin erityisesti aikaa, ne syntyvät siinä sivussa.
Usein niitä asioita tulee mieleen mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, siis kesken jonkun ihan muun. Silloin puhelin on kyllä kätevä, koska siihen on niin helppo lisätä mitä vaan ”lennossa”. Listat on hyviä myös just tuollaisten harvoin tarvittavien tietojen muistamiseen.