Voi olla että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta. Kun viimeksi kerroin mitä olen vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana ostanut, siellä jo joku pyöritteli silmiä kommenttiosastolla, ja päivitteli hirvittävää shoppailutahtiani. Noooh, otan riskin ja kirjoitan kuitenkin.
Menin aamulla Stockalle ostamaan uusia sukkahousuja viikonlopun juhlia varten. Minusta tuntuu, että sellaiset ohuet juhlasukkikset ovat käytännössä kertakäyttöisiä. Melkein aina onnistun nirhaisemaan itseni johonkin ovenpieleen niin, että illan päätteeksi sukissa on silmäpako tai sellaisia lankaviiruja. Päättelin siis, että kannattaa suosiolla ostaa uudet hyvissä ajoin, sillä jos paneudun asiaan juhlapäivän aamuna, ei ole sanottu että korista löytyy kunnon sukkiksia, eikä siinä vaiheessa enää ole aikaa hankkia uusia. Jos ihminen käyttää sukkahousuja ja hameita, niin yhdet taatusti priimat juhlasukkikset kaapissa pelastaa päänsäryltä silloin, kun niitä tarvitaan.
Löysin sopivat yllättäen jopa kantistarjouksesta, mutta sitten paikalle pelmahtanut myyjä vinkkasi, että tuolla olisi alekori myös. Jos on mahdollista saada käyttötavaraa alesta, niin minähän olen aina sellaisesta kiinnostunut. Ja löytyihän sitä, yhdet bambukuituiset sukat omassa koossani (en käytä muuta kuin bambuisia nilkkasukkia), yhdet merinovilla-puuvillaiset legginssit hameen kanssa talvikäyttöön sekä vielä yhdet siistit paksut sukkahousut myös syksyä ajatellen. Kaikkineen päivineen onnistuin saamaan näistä viidenkympin laskun.
En kadu näistä ostoksista ainoatakaan. Juuri nyt ei ole villalegginssien käyttöaika, mutta kelataanpa puoli vuotta eteenpäin ja aivan taatusti niille on käyttöä. Pidän siitä, että kaapista löytyy sopivat vaatteet silloin kun niitä tarvitaan, joten ei haittaa että ne ovat muutaman kuukauden kaapissa ilman käyttöä. Näissä ostoksissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta kun avasin excelin johon vaatteeni merkitsen, aloin tarkastella kokonaisuutta. Näistä tuli kerralla neljä vaatekappaletta lisää. Olen huomannut, että kun ihmiset keskustelevat vaatteista ja niiden ostamisesta, näkyy usein termi ”sukat ja alusvaatteet poislukien” – ihan kuin ne eivät olisi oikeita vaatteita ollenkaan. Mutta itse en ajattele noin, koska alusvaatteita käytä joka ikinen päivä, ja niin myös sukkia ainakin 9 kk vuodessa. Minusta ne pitää mitä suurimmassa määrin laskea kokonaisuuteen mukaan.
Nyt ollaan siis tilanteessa, että tänä vuonna ostettujen vaatteiden kokonaislukumäärä hipoo jo kolmeakymmentä, sukat ja alusvaatteet mukaanluettuina. Mutta – tarkalleen ottaen yli kolmasosa kappalemääräisistä vaateostoksista on juuri sukkia, alusvaatteita tai sukkahousuja. Hmm… ehkä tässä on se syy, miksi noita vaatteita ei yleensä lasketa mukaan? Kokonaismäärä nousee äkkiä ihan uusiin lukemiin, kun tosiaan laskee kaikki vaatteet mukaan. Sukat ovat käyttövaatetteita, jotka kuluvat ajan mittaan puhki. En pysty tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa niiden ostamisesta. Niin kauan kuin varasto mahtuu sille varattuun vetolaatikkoon vaatekaapissani, sukkien määrä on ihan hyvä.
PS. Tunnustan että kun kirjasin sukkia sinne taulukkoon, muistin äkkiä yhdet kengät, jotka puuttuivat sieltä. Pitää olla tarkkana, edes taulukko ei auta jos ei muista listata sinne kaikkea.
Vaate kuin vaate. Minusta on täyttä huijausta ilmoittaa vaatteiden määriä ilman tiettyjen vaatteiden määriä (jollei tarkoitus ole nimenomaisesti kertoa jostain kategoriasta, vaikkapa päällysvaatteista).
Sehän on sama kuin sanoisi että ”Tänään olen syönyt ainoastaan pinaattikeittoa (aamu-, väli- ja iltapalat poislukien).”
Henkilökohtaisesti luen vaatteisiini (ts. omistamieni vaatteiden määrään) myös korut, aurinkolasit ja ne kassit, joita käytetään muovikassien sijaan kaupasta tullessa. Jos lasken mukaan myös vyöt ja laukut, miksen noitakin päällepuettavia tai kädessä kannettavia?
Ymmärrän toki heitäkin, joille vaatteet ovat niitä kankaisia (tai esim. nahkaisia) juttuja jotka puetaan päälle, eikä siinäkään laskutavassa mitään vikaa ole. Olennaista on varmaan vaan se, että lukumääristä puhuttaessa tehdään selväksi mistä puhutaan.
Minä en ole pitänyt laukuista kirjaa, mutta toisaalta en ole kyllä ainuttakaan sellaista tänä vuonna hankkinut. Voisin kyllä lisätä jos sattuisin ostamaan. Toisaalta kengät olen kyllä merkinnyt mukaan. Tuo pinaattikeitto on hyvä vertaus, minäkään en syö kuin korkeintaan kaksi kertaa päivässä, paitsi jos lasketaan aamupalat ja välipalat mukaan 🙂
Ehkä osa laskee sukat enemmän käyttötavaraksi kuin vaatteeksi, kun ne taitavat olla monella naisella niitä harvoja vaatekappaleita jotka käytetään puhki asti? Sukkia harvempi kun myöskään shoppailee, vaan niiden hankinta on monella enemmän samanlaista täydennysten tekoa kuin talouspaperin tai siivousaineiden hankinta.
Ainakin itsestä tuntuu, että moni laskee vaatteisiin ne vaatteet, joihin kiinnittää muutenkin huomiota esimerkiksi asua suunnitellessa. Ne, joille sukat ovat merkittävä osa asua, ja jotka kiinnittävät huomiota myös sukkien materiaaleihin, kuvioihin yms. asua valittaessa, laskevat sukat helpommin mukaan myös muuten pukeutumisesta puhuttaessa, verrattuna niihin, joille sukat vain ovat vain sukkia, joita hankitaan uusi nippu kaappiin silloin kun vanhat hajoavat. Tai tämä on se vaikutelma, minkä itse on saanut.
Sukat ovat kieltämättä käyttötavaraa, mutta vaatteita yhtä kaikki. Tunnistan myös tuon, että niitä ei sillä lailla shoppaile, vaan ostaa enemmän tarpeeseen. Mutta kun kerran niitä pitää jalassa joka päivä, niin mielestäni on loogisempaa laskea ne mukaan kokonaismäärään ja -budjettiin.
Tuo pinaattikeittovertailu oli kyllä osuva!
Jos kerran vaatehankinnoista pidetään kirjaa niin minusta on selkeintä laskea mukaan kaikki, tai sitten pitää omaa luetteloa alusvaatteista ja sukista. Ja jollei sukkia ja sukkahousuja laske mukaan, niin miten esim. leggingsit?
Minä ajattelen niin päin, että kaikki se, mikä täyttää vaatekaappia, pitäisi laskea mukaan.
Hyvä periaate! Kaikki mitä täyttää vaatekaappia tai roikkuu naulakossa. Siihen sitten kengät päälle. Tajusin muuten, että nyt kun olen akerasti täydentänyt sukkiksia ensi syksyä varten, voisin ehkä oikeasti heittää pois sellaiset, missä on hirveitä reikiä. Ja loppuun käytetyt rikkinäiset sukkikset kyllä heitän suoraan roskikseen!
Koska sukkia ja alusvaatteita ostetaan (useimmiten) sitä tahtia kuin ne toisesta päästä kuluvat käyttökelvottomiksi, ymmärrän kyllä miksi monet eivät vaivaudu listaamaan niitä. Se vertautuu syömisesimerkissä veden juontiin – jos siis tarkoitus on pitää vahtia siitä, ettei vaatemäärä lisäänny tai syö liikaa tai yksipuolisesti. Sukat ja vesi ovat välttämättömyys mutta poistuvat jälkeä jättämättä.
Niin ja siis juuri siitä syystä että ne ovat leimallisesti käyttötavaraa, sukka- ja alusvaatetavarasta nimenomaan ei ole mitään tarvetta tuntea ”huonoa omaatuntoa”.
Totta tuo välttämättömyys. Mutta toisaalta, onhan Suomessa villapaitakin välttämättömyys. Tai vaatteet ylipäätään? Olisiko noissa sukissa se, että niistä näkee milloin ne ovat käyttökelvottomia, mutta villapaidan suhteen raja on paljon hämärämpi? Tämä kysymys hämää mua jotenkin!
Tottakai jokin määrä vaatteita on välttämätöntä, mutta se ei ole tässä se määräävä tekijä, vaan se että sukat ja alusvaatteet eivät (useimmissa tapauksissa) jää ”kuormittamaan” vaatekaappia. Ne siis tulevat vaatekaappiin ja poistuvat sieltä samassa suhteessa, käytön mukaan.
Siis aivan. Sukat tosiaan menevät niin rikki, että ne voi poistaa hyvällä omalla tunnolla. Villapaidat eivät mene.
Erikoista. Minulle on vuosien saatossa tullut aivan päinvastainen kuva asiasta – ne, joille vaatepaljous (tai hamstraaminen ylipäätään) on ongelma, omistavat kymmeniä, jopa satoja pareja sukkia tai alushousuja. Eivätkä ne todellakaan liiku kaapista mihinkään sitä mukaa kun uusia kannetaan toisesta päästä sisään. (Ehkä tuo harhakäsitys siitä että niistä ei tarvitsisi tuntea ”huonoa omaatuntoa” vaikuttaa asiaan?)
Minusta tuo vertaus veteen on myöskin aika ontuva (eli pitäydyn kyllä tältäkin kannalta aiemmassa alusvaatteet ja sukat välipaloihin rinnastavassa vertauksessani). Jos olisi pakko valita, minä mieluummin olisin ilman ruokaa kuin ilman vettä. Ja samoin olisin mieluummin ilman alusvaatteita kuin ilman päällysvaatteita.
Minusta on silkkaa itsepetosta ostella vaikkapa ylimääräisiä sukkia ja kuvitella ettei vaatemäärä sen myötä lisäänny. Sukat ovat vaatteita siinä missä vaikka paidat tai huivitkin.
(Tämä ei ole mikään henkilökohtainen hyökkäys Rinnaa kohtaan, useimmiten hän kirjoittaa kyllä asiaa.)
Mielenkiintoista keskustelua! Olen miettinyt tuota ylimääräisten sukkien määrää. Oikeasti niitä ei tarvitsisi niin montaa paria, mutta olennaista on se, onko niille tilaa. Minulla on yksi verkkokori kaikille sukille ja sukkahousuille (paitsi villasukat ovat muualla). Jos kaikki mahtuu koriin, niin sitten ei ole ongelmaa. Näin olen itselleni määritellyt.
No ei sinulla kyllä kovin hyvin mene (mitä tulee näihin kulutus- ja käyttöpyrkimyksiin) 🙂
Minusta se on ollut aivan tosi helppoa, uuden ostamamatta jättäminen siis. Olen tämän vuoden aikana ostanut yhden uuden vaatekappaleen, ja sekin oli ”turha.” Olisin pärjännyt hyvin ilman, joskaan en tuolloin sitä tiennyt että saatan second handista jopa hyvät rinraliivitkin löytää.
En ole seurannut projektiasi, mutta itse lähdin kevytmielisesti muille kuin itselleni mitään lupaamatta mukaan älä osta mitään -haasteeseen alkuvuodesta. Yllättäen siinä ei ole edes mitään haastavaa. Voisin jatkaa näin myöhemminkin. Hyvää siinä on tietoinen ajattelu ja kokeilu, ja hyvä tunne vaihtoehtoisen tuotteen tarpeelle löytyessä. Asian tarpeellisuuteen olen saanutkin jo riiittävästi motivaatioboostia viime vuosina, joten se tietous onkin mielestäni ydin ja lähtökohta onnistumiselle, ja myöhemmälle jatkamiselle ostamatta jättämisessä (tarvittaessa myös minimalistisiin vaatekaappeihin tutustuminen auttaa myös) 🙂
No täsmennyksenä, että minulla ei ole ollut tässä mitään muuta tavoitetta, kuin kirjata ylös ostokset ja tehdä ne siten itselleni näkyväksi. Ei siis ole budjettia tai tavoitemääriä vaatteille. En ole ”kieltänyt” itseltäni mitään, mutta en ole vasiten shoppaillutkaan. Olen ostanut tarpeellisia vaatteita, ja siinä sivussa myös sellaisia, joita ilman varmasti tulisin toimeen.
Mutta sitten tulee mielenkiintoinen kysymys: jos koen, että musta huopahattu on minulle tärkeä tyylin kannalta, onko sen ostaminen turhaa? En tarvitse sitä lämmittämään päätäni, koska omista jo lukuisia pipoja ja yhden toisenkin huopahatun. Mutta pidän siitä, miltä näytän tuo uusi hattu päässäni. Joten jos ostos rakentaa minäkuvaa positiivisella tavalla, onko se silloin turha?
Jos ajattelen, että ostaisin vain äärimmäisen pakon edessä, eivät vaatteeni näyttäisi siltä miltä tahdon. Tämä on muuten tosi kiinnostava näkökulma, josta voisin jossain vaiheessa kirjoittaa lisääkin!
Tämä on mielestäni tärkeä näkökulma. ☺ Teininä olin itse tosi paljon perittyjen vaatteiden varassa ja otin ne ikään kuin annettuina ja olin niihin ihan tyytyväinen. Mutta kyllä sitten kun aikuisempana ja omilla tuloilla on ollut mahdollista ostaa juuri mieleistään vaatetta, niin on se vaan eri asia kuitenkin. ☺
Päätin jo että kirjoitan tästä jossain vaiheessa. Tästä ei yleensä puhuta siinä yhteydessä, kun kirjoitetaan vaatteiden loppuun käyttämisestä ja kierrättämisestä.
Minä rajoitan vaateostoksiani, ja sukat ja alusvaatteet todellakin lasketaan. Juurikin sen takia, että vuosia kuvittelin että niitähän kuluu vaikka kuinka ja paljon. Joten niitä voi myös sitten ostella ihan niin paljon kuin vaan. Viime vuosina olen pitänyt kirjaa puhkikuluneista vaatteista, ja sukkia kuluu puhki vuodessa n. 12 paria. Ja sekin johtuu siitä, että käytän tahallani aina niitä kuluneimpia yksilöitä (en tietenkään esim. juhlissa). Tällaisia ”ongelmia” ei tietenkään ole maltillisesti ostavilla, järkevillä aikuisilla 😉
Päivitysilmoitus: Vaatekirjanpidosta ja vaatteiden määrästä |
Henkilökohtaisesti lasken sukat myös vaatteiksi (no tarkalleen ottaenhan ne ovat asusteita), jos niiden määrää tarkkaillaan, sillä tilaa ne sukatkin vaatehuoneessa tai -komerossa vievät.
Vaikka sukat voidaan mieltää ”vain” kulutus- tai käyttötavaraa, en esimerkiksi itse hanki uusia sukkia tai alusvaatteita vain siinä vaiheessa, kun entiset ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Koska niitä tarvitaan aina, hyödynnän sekä sukkien, sukkahousujen että alusvaatteiden hankinnassa mahdollisia tarjouksia tai alennusmyyntejä, useimmiten omasta mielestäni menestyksellisesti.
Olen pitänyt yli kymmenen vuotta Excelin avulla kirjaa kaikista menoistani eri sarakkeisiin jaoteltuina, eli tiedän jo vuosien varrelta, miten paljon kulutan rahaa vuodessa ja kunakin kuukateni vaatteisiin ja asusteisiin. Aloitin kuitenkin vasta vajaa kaksi vuotta sitten yksityiskohtaisemman vaatemenojeni seurannan, jossa pidän kirjaa, kuinka monta vaatepartta, kenkäparia tai muuta asustetta hankin kuukausittain. Kirjaan ylös muutakin tietoa: hinnan, mahdollisen alennusprosentin, onko kyseessä second hand -tuote. Sittemmin olen lisännyt listaukseen hankkimani korut, alusvaatteet ja urheiluvaattet ja -varusteet.
Viime vuosi oli siis ensimmäinen kokonainen vuosi, josta minulla oli yksityiskohtainen kirjanpito kaikista ostamistani vaatteista ja asusteista – myös saaduista. Sain esimerkiksi (toivomani) neuleen syntymäpäivälahjaksi ja yhden asusteen anoppikokelaalta. Lisäksi perin muutamia vaatteita ja asusteita äidiltäni.
Kokonaiskuvan hahmottaminen oli todella silmiä avaavaa, suorastaan inhorealistista. Vaikka olin tiennyt vuosikausia rahamäärät, joita kulutan vaatteisiin ja asusteisiin, en ollut täysin sisäistänyt, kuinka monta takkia, laukkua tai sukkahousuja olin yhden ainokaisen vuoden aikana kotiini kiikuttanut. Itselleni tuli esimerkiksi yllätyksenä, kuinka monet sukkahousut ja nilkka- ja polvisukkaparit olin ostanut vuonna 2015: seitsemän paria sukkahousuja, 12 paria nilkkasukkia ja pari polvisukkia. Tarkalleen ottaen ostin sukkahousuja 11 paria, sillä luvussa on kaksi kolmen parin pakkausta. Mielenkiintoista oli, että olin ostanut vain yhden parin normaalihintaisena; kaikki muut sukkikset olivat joko alennuksesta tai tarjouksesta.
Vuodenvaihteessa tekemäni vaatehankinta-analyysin jälkeen olen tietoisesti välttänyt sukkahousujen alennuskoreja. Sallin toki edelleen itselleni sellaisten sukkahousujen ostamisen, joita ei ole tarpeeksi, koska ne ovat hajonneet – mieluiten tarjouksesta. Kyseiset sukkahousut eivät tietenkään koskaan ole alennuksessa mutta tarjouksessa melko säännöllisesti.
Nilkkasukat sen sijaan olen ostanut normihintaan, ja ne ovat kaikki eniten käyttämistäni mustista bambusekoitesukista poikkeavia, niissä jotain vähän enemmän. Kaikki olen kuitenkin käyttänyt, koska tykkään kikkailla nilkoista vilkkuvien sukkien avulla, eli sukat eivät ole jääneet laatikon pohjalle unohduksiin. Polvisukat vuorostaan olivat viimekesäinen alennuslöytö: merinovillasekoitteiset, joita käytin talvella paljon. Silloin olin erittäin tyytyväinen kesällä tekemääni hankintaan.
Myöskin ostamieni laukkujen määrä oli häiritsevän suuri.
Aihe innosti niin perusteelliseen pohdintaan, että kirjoitin siitä myös omassa Tonnin stiflat -blogissani. Tervetuloa tutustumaan ja kommentoimaan myös sinne!
Tässä suora linkki omaan tekstiini:
https://tonninstiflat.wordpress.com/2016/05/10/vaatekirjanpidosta-ja-vaatteiden-maarasta/
Kun sukista on nyt puhe, niin täytyy vinkata sukkanet.fi . Kotimaisia todella laadukkaita sukkia ilmaisella toimituksella ja erittäin nopeasti 🙂 Tilasin paketin sukkia (5 paria) ja ne mahtuivat luukusta sisään, ei tarvinnut siis edes postiin/lähikauppaan lähteä pakettia hakemaan. Ei ollut myöskään turhaa pakkausmateriaalia, eli kaikenkaikkiaan täydellinen kauppa. Valikoimaa on myös bambusukista villasukkiin.