Ensi viikonloppuna vietetään jälleen lakkiaisia ja monenlaisia valmistujaisjuhlia. Häälahjaksi astioita annetaan usein, mutta vieläkö lautanen on kelvollinen lahja lakkiasissa? Omassa nuoruudessani 90-luvulla astiat olivat ihan normaali lahja varsinkin vähän isommissa juhlissa. Kummilapsille kerättiin hopealusikoita yksi kerrallaan vauvasta saakka. Tiedän myös kavereita, jotka saivat astioita jo rippilahjaksi.
Varsinaisesti astioiden saaminen liittyi kuitenkin ylioppilasjuhliin ja valmistujaisiin. Lautaset, tee- ja kahvikupit asetteineen ja joskus myös hienommat salaattikulhot tai kakkulautaset olivat ainakin minun nuoruudessani ihan normaaleja lahjoja. Itse en saanut koskaan lautasia, mutta kylläkin hopeisen kakkulapion ja juustohöylän. Molemmat taisivat tulla nimenomaan ylioppilaslahjaksi.
Aloin miettiä, onko aika ajanut tästä käytännöstä ohi, vai vieläkö nuoria muistetaan hienommilla astioilla juhlapäivinä? Tiedän lähipiiristä yhden nuoren naisen, joka on kerännyt itse valitsemaansa astiasarjaa jo lukioajoista, ja hänelle olen itsekin ostanut niitä astioita, joita olen tiennyt hänen toivovan. Hän on kuitenkin ainoa. Kummilapsille ei ole lusikoita ostettu, eikä varhaisteinille tunnu luontevalta antaa mitään kartiolaseja. Mistä sitä edes tietää, millainen design vastaanottajaa miellyttäisi?
Tämän teekannun olen saanut äidiltäni lahjaksi noin 20 vuotta sitten. Käytän sitä viikoittain edelleen.
Pohdinkin tässä muutamia asioita: annetaanko astioita edelleen, tai toivovatko nuoret niitä lahjaksi? Entä annetaanko niitä sekä tytöille että pojille? Puoliso toi meidän huusholliin mukanaan omat kummilusikkansa, ja minä omani (tietenkin eri sarjaa…), mutta entäpä juuri lautaset tai mukit? Annetaanko niitä yhtä usein pojille kuin tytöille, vai ovatko astiat nimenomaan tyttöjen lahja?
Mietiskelen myös sellaista, että näinköhän tavaroista eroonhankkiutumisen trendi ja kaikenlaiset konmaritukset näkyvät myös lahjoissa. Ovatko nykynuoret niin liikkuvaisia, että lahjaksi toivotaan mieluummin jotain muuta? Jos meinaa esimerkiksi muuttaa ulkomaille, astiasarja ei ole se kätevin lahja, sen ymmärrän hyvin. Minä taas olen ehdottomasti halunnut itse valita kaikki astiasarjat, jotka meillä on käytössä. Aikoinaan sain lahjaksi pari lautasta ja kulhoa, jotka kuitenkin olivat sellaista sarjaa, että karsin ne lopulta pois. Ei tullut mieleenkään ruveta keräämään sellaista sarjaa, jonka joku muu oli valinnut puolestani.
Oletteko te saaneet tai antaneet astioita lahjaksi?
Neljän nuoren äitinä luulen vahvasti, että ei ole enään yleisenä tapana tämä. Ja hyvä niin, koska tosiaankaan ei välttämättä maut osu yksiin lahjahankinnoissa. Näistähän juuri alkaa helposti kertyä sellaista turhaa ja pakollista/väkinäistä omaisuutta, mistä on myöhemmin vaikea luopua. Meidän lasten kohdalla on jo pitkään toivottu suorasanaisesti lahjakortteja tai rahaa, niin eipä mene pieleen lahjahankinnat!😊
Minä mietin ihan samaa, että sitten jos valinta menee pieleen, niin menee tavallaa hukkaan koko lahja. Lahjakortit ovat siinä mielessä varmoja, saahan niilläkin ostaa astioita jos mieli tekee.
Hei, nuorempi tyttäreni on 27-vuotias ja sai astioita mm. yo-lahjaksi. Nyt hän on nuori perheenäiti, jos näin vanhanaikaista sanaa saa käyttää, ja astiat ovat käytössä, myös hopeinen kakkulapio. Eilen olimme heillä teellä ja pöytä oli katettu lahjaksi saaduilla Satumetsä-lautasilla. Tätä nuoremmista ikäluokista en oikein osaa sanoa, riippuu myös asianomaisen tyylistä, antaisinko lahjaksi astioita.
Minäkin käytän niitä hopeita, joita olen saanut lahjaksi. Samoin muitakin lahja-astioita, mutta ne yhdet lautaset lahjoitin eteenpäin, vaikka Arabiaa olivatkin.
Rahaahan ne toivovat, vaikka mieluummin antaisin jotain muuta, en kuitenkaan välttämättä tavaraa.
Minäkin annan mielelläni elämyksiä tai sivistystä jollain tavalla. Lautasia annan vain, jos niitä on erikseen toivottu.
Hei,
Astialahjat ja kaikenlainen hopeinen ym kerääminen on nuorten parissa out. Nykynuoriso ei enää haali tavaraa. He ovat viisaampia kuin vanhempansa;)
Vakkarilukija
Sitä vähän epäilinkin!
Olen kanssasi kai samaa ikäluokkaa ja Lapista. Meillä suositut lahjat olivat korut, kellot, raha ja esim. sanakirjat, jos tiedettiin, että yo aikoo kieliä opiskelemaan. Pankissa ja posteissa oli lisäksi lista, jonne saattoi käydä antamassa pienen rahalahjan ja kirjoittaa nimensä addressiin, ei tarvinnut sitten enää lahjaa miettiä lakkiaisissa, ruusu riitti, mutta ei ollut pakollinen sekään. Tosin listojen kautta muistaneet eivät kaikki tulleet lakkiaisiin – olisi saattanut tulla koko kylä. Noista listoista saattoi kertyä iso summa rahaa, tuhansia markkoja. Harva meillä sai astioita, mutta samanikäinen ystäväni sai Teema-astiaston kuudelle (?) yo-lahjaksi, kun hän ei koruista välittänyt. Hän oli Pohjois-Karjalasta.
Itse olen esittänyt selkeitä toiveita sen jälkeen, ja saanut sen, mitä olen pyytänyt. Pari vuotta sitten meidän suvun teineille kelpasi myös Marimekko-tavara, kartio lasit ym, varsinkin omilta ystäviltään. Ensimmäinen koti olikin sitten niin viimeisen päälle, toisin kuin minulla, joka aloitti tyhjästä -tosin lahjarahaahan minulla oli hankintoihin, kyllä.
Tällaiseen listaan en olekaan ennen törmännyt! Muistan kyllä saaneeni stipendin, joka piti käydä itse pankista lunastamasta. Mutta tuo listahan kuulostaa todella kätevältä! Yhteislahja, jota kenekään ei tarvitse hirveästi organisoida. Koruja varmaan annetaan vieläkin (?), ja niitä olen itsekin saanut.
Muistelisin, että meillä oli koululla lahjapöytä, jokaiselle omansa, sinne tuotiin pankeista ne rahalista-adressi-shekit ja myös yksittäisiä ruusut, joita kukkakauppiaalta oli tilattu, jos ei esim. päässyt lakkiaisiin, mutta halusi muistaa. Minulla on vieläkin muistona nuo pankkien onnittelukortit, joissa on ihmisten omakätiset allekirjoitukset.
Koska osallistumalla tavallaan oli oikeutettu tulemaan lakkiaiskahveille, ylioppilaat julkaisivat lehdessä yhteiskutsun lakkiaisiinsa: ilmoitus, jossa oli jokaisen ylioppilaan nimi ja lakkiaisten ajankohta. Kätevästi organisoitu sekä juhlittavan että vieraan osalta. Ei tarvinnut soitella tuttujaan erikseen ja vieraan ei tarvinnut enää miettiä sopivaa lahjaa, ja lahjakulut olivat kohtuulliset.
Käytäntö liene vieläkin sama. Kutsu saattaa olla jopa entisen lukioni nettisivuilla tai fb-sivuilla.
Ymmärtääkseni myös surulistoja on pankissa, jos joku haluaa muistaa vainajan omaisia. Mummini kuoltua rahalahja lahjoitettiin hyvään tarkotukseen.
Olen kolmikymppinen nainen ja astioita toivoin ja sain lahjaksi niin rippijuhlissa kui yo-juhlissakin. Valitsin teeman valkoisen astiasarjan äidin neuvon mukaan. Mielittelin ensin sitä vanhaa tummanvihreää väriä, mutta onneksi uskoin äitiä: siihen kyllästyy lopulta. Nämä valkoiset ruoka- ja kahviastiastot ovat edelleen päivittäisessä käytössä enkä ole muita sarjoja hankkinut tai kaivannut koskaan. Sain myös koruja, vaikka en silloin enkä nykyäänkään niitä käytä. Muistan vieläkin, miten ärsyttävältä tuntui saada esim. kallis kalevala-setti (riipus, korvikset ja sormus), kun sille rahalle olisi ollut todellakin muuta käyttöä. Yo-juhlissa sain paljon sekkejä, koska kerroin kerääväni rahaa pianoon. Musikaalisten sukulaisteni ansiosta summa olikin melkoinen ja minä enemmän kuin onnellinen pianon omistaja! 🙂 Itse annan aina rahaa lahjaksi, ellei juhlittava itse toivo jotakin muuta. Usein on ollut jokin selkeä asia, jota varten rahaa on toivottu, mm. Kunnollinen polkupyörä, tietokone, kitara, kanootti…
Äidit tietää 🙂
Korut on kyllä hyvin henkilökohtainen lahja, siinä täytyy tuntea lahjan saaja hyvin. Mun nuoruudessa Kalevalakorut olivat sellainen standardi, että niitä annettiin aina.
Olen itse 26v nainen. Olen saanut itse ylioppilaslahjaksi kyllä astioita, mutta ehkä sieltä ”käytännöllisemmästä” päästä. Sain vanhemmiltani Teemaa arkiastiastoksi. Lisäksi sain muilta vierailta lahjaksi kattiloita, vuokia ja muuta sellaista, joka on ollut kyllä kovassa käytössä sen jälkeen. 🙂 Mielestäni tällaiset lahjat olivat mukavia, varsinkin jos ei tule päällekkäisiä. Hopealusikoita tai juhla-astiota en olisi varmaan osannut arvostaa… Luulisin, että pojat/miehet saavat enemmän rahaa. Ovatkohan tällaiset käytännön lahjat yleisiä naisille, en tiedä?
Tätä juuri mietin, että annetaanko pojille lautasia lainkaan? Tuntuu näiden kommenttien perusteella siltä, että nimenomaan tytöille annetaan.
Mulla on tänä keväänä 2 kummilapsen lakkiaiset. Molemmille laitoin kyselyä siitä, mitä toivovat. Vastaus: astioita tulevaan opiskelijaboxiin. Toiselle on menossa kattila, paistinpannu ja nippu kauhaa ja vispilää ym. Toiselle Teeman ruokalautasia, toiveiden mukaan.
Yleensäkin kysyn aina toiveet, niin rippi- valmistujais- kuin häälahjoihin. Ja jos toivotaan rahaa, niin senkään antaminen ei ole ongelma.
Omat tyttäreni toivoivat marimekon astioita, pyyhkeitä ja liinavaatteita. Niitä myös saivat ja todella ovat ollet mieluisia ja kovassa käytössä. Rahaa tuli myös. Meidän pienellä paikkakunnalla on käytössä yhteislistat. Niiden kautta voi muistaa tuttavien, naapureiden ja työkavereiden ylioppilaita. Kätevää 🙂
En ole koskaan kuullut kenenkään saaneen kattiloita, mutta hyvä idea! Niitähän tarvitaan myös.
Lauantaina ollaan menossa lakkiaisiin ja lahjatoivetta kysyessäni toiveet olivat yhtä tiettyä astiasarjaa tai rahaa (ja sillekin oli käyttötarkoitus mietittynä, ihan järkevään juttuun säästää). Omalla näppituntumalla sanoisin, että kyllä niitä asioitakin vielä toivotaan, mutta ei hopeita, vaan käyttöön tulevaa. Raha on kuitenkin varmaan ykkönen, moni haluaa esim. matkustella.
Meillä on miehen kanssa 5x6kpl hopealusikoita. Ollaan saatu rippi- ja yo-lahjoiksi, kihlajaislahjaksi ja häälahjaksi. Yksi erä niistä on toivottu ja sellaista sarjaa, mistä tykkään. Muut ollaan ihan pyytämättä saatu, eikä antajan mieleen ole tullut kysyä onko meillä jo jotain sarjaa. Niinpä nyt onkin sitten neljää eri sarjaa ne lusikat. Kaikki kaiverrettuja ja kaiken huippu on mun mummolta saadut kihlajaislusikat, joissa on väärä päivämäärä 😀
Me ei käytetä hopealusikoita.
Nuo hopeat ovat mielenkiintoinen juttu. Minäkään en ole niitä koskaan toivonut, en olisi edes älynnyt toivoa. Mutta etenkin vanhemmat sukulaiset ovat niitä antaneet, ja näin aikuisena etenkin arvostan noita lahjoja. Niitä käytetään lähinnä jouluisin, mutta se riittää.
Pikkuruiset hopeiset kahvilusikkasarjat ei ehkä ole niin in nyt, mutta itsestäni on kiva laittaa hopeiset ruokailu- ja tarjoiluvälineet, kun syödään vähän hienommin. Olen ne perinyt ja ihan tyytyväinen. Samoin modernit 60-luvun alun hopeisrt kahvilusikat näyttävät ihan trendikkäiltä.
Juu, eivät ne taida kovin muodikkaita olla. Mutta minä tykkään vanhanaikaisesta 🙂
Ei kun anna rahaa, se on aina hyvä. Sen voi vaihtaa sitten mieleisekseen vähemmällä vaivalla kuin esineen.
Tykkään antaa lahjakortteja, toki kyselen ensin mille olisi tarvetta.
Minä olen antanut omalle kummilapselleni hopealusikoita synttärilahjaksi jo viisi kertaa (on 5-vuotias), ja lisää tulossa.
Olen siis itsekin niitä aikoinaan saanut.
Samoin olen saanut ison Teema-astiaston rippi-, yo-, synttäri- ja joululahjoiksi aikanaan, nyt päälle 30 vuotiaana ne ovat edelleen päivittäisessä käytössä ja ainut astiastoni.
Minä sain astioita todenteolla vasta häälahjaksi, mutta ne ovat edelleen kaikki käytössä yli 10 vuoden jälkeen. Ja tykkään sarjasta edelleen, joten hyvä valinta on ollut!
Jos on vähänkään vieraampi juhlittava, annan rahaa. Näin tapahtui viime vuonna, kun juhlimme puolisoni siskon lapsenlapsen konfirmaatiota. Jos taasen juhlittava on läheisempi, jonka maun tuntee, annan mielelläni jotain henkilökohtaisempaa. Onpa jopa juhlittava lähtenyt mukaan hakemaan itse lahjaansa. Silloin voi ostaa vaikka kameraan sopivan linssin tai vaikka siivousvälinesetin tulevaan opiskeluboksiin. Omilla tyttärilläni ovat käytössä yo-juhlistaan saadut kakkuottimet, jotka ovat aika neutraali lahja. Niitä myös saa monessa eri hintaryhmässä.
Sillä on tosiaan merkitystä miten hyvin lahjan saajan tuntee. Etäisemmille rahaa, se on selkeintä.