Olen uupunut. Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään. Blogissa ei ole liikettä, koska olen uupunut. Olen kolmatta viikkoa sairauslomalla, koska en blogin pitämisen lisäksi kykene tekemään paljon mitään muutakaan. Voisin vuodattaa tässä erinäisiä syitä ja seurauksia, mutta jätetään sikseen. Sanon vain, että kokemus on ollut uusi ja epämiellyttävä. En ole yhtään tottunut siihen, ettei oikeasti jaksa mitään.
Sivutuotteena on tullut pohdintaa joulusta. Minä olen tyypillisesti jouluihminen, jollen ns. joulustressi on ollut enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia. Minä olen se, joka puunaa, leipoo, koristelee ja järjestää, jotta kaikki olisi aattona täydellistä. Tänä vuonna asiat tulevat olemaan toisin. En aio ottaa pienintäkään stressiä mistään jouluun liittyvästä. Joulusta tulee tänä vuonna sellainen kuin tulee, eikä yksityiskohdilla ole mitään väliä.
Olen tässä maatessani kehitellyt erilaisia keinoja, joilla kierrän erinäisiä jouluvelvoitteita. En aio siivota, mutta siivooja saa tehdä varsinaisen joulusiivouksen. Tosin siivoojamme tekee niin hyvää jälkeä joka tapauksessa, että tavallinen siivous riittää hyvin. En aio lähettää joulukortteja. Paitsi yhdelle hyvin vanhalle rouvalle, joka asuu kaukana ja jolla ei ole tietokonetta. Joulukorttirahat laitan hyväntekeväisyyteen, ja sitten lähetän kaikille sähköisen tervehdyksen ja ilmoitan lähettäneeni korttirahat Indonesiaan. En aio tehdä ruokaa. Ulkoistan koko ruokahommelin nyyttikesti-periaatteella. Meille tulee runsaasti vieraita, mutta jos kaikki tuovat jotain syötävää, riittää että puoliso paistaa kinkun. Lahjat on tänä vuonna suureksi onneksi lähes hankittu.
Kuusen koristelusta uskon selviäväni, ja ehkä jonkun joulukoristeenkin jaksan ripustaa. Siinäpä se sitten on. Uskomaton, stressitön, älä-tee-mitään -joulu.
Jaksamista ja tsemppiä! Blogiasi n. 1,5 v lukeneena olen kiitollinen herättämästäsi ajatuksista. Eksyminen blogiisi oli oikeastaan ensimmäinen sysäys kohti yksinkertaisempaa elämää. Kiitos tähän astisista ajatuksista ja voimia sinulle <3
Kiitos! Kyllä tämä toivottavasti on jo parempaan päin menossa. Ja kiva kuulla että blogista on ollut iloa! En ole lopettamassa, mutta niin kauan kuin tilanne vaatii, postailen harvemmin.
Tsemppiä kovasti! Itsekin olen ollut enemmän tai vähemmän uupunut viimeiset 12 vuotta, sekä fyysisen sairauden että työuupumuksen vuoksi. Jollakin lailla se on auttanut myös mua elämän yksinkertaistamisessa ja valintojen tekemisessä – kun kaikkea ei voi saada ja tehdä, tulee valinneeksi itselleen ne tärkeimmät asiat. Koen itseni jopa sen vuoksi etuoikeutetuksi, koen että joskus minun on helpompi tehdä valintoja kun ns. terveiden, joiden ehkä omasta mielestään pitäisi jaksaa kaikkea ja kaikki. Tai haluavat jaksaa kaiken.
Olet muuten ollut mielessäni viime aikoina, kun olen tutkaillut muutaman ystävän elämää, joissa viime aikoina ollut liikaa elämänkriisejä, uupumista, tavaraa ja menoja. Mietiskelin, että miten erilaisilla ihmisillä on erilaiset valmiudet kriiseihin.
Blogauksistasi aistin, että joku kriisi perheessäsi tai sinulla on menossa ja arvelin, että elämäsi ei tule romahtamaan tai asuntosi menemään kaatopaikkakuntoon, vaikka voimia ja aikaa ei olekaan samalla lailla kun ennen. Kun elämässä ja kodissa on ennestään jo asiat suunnilleen järjestyksessä, kriisi ei potkaise kokonaan rähmälleen. Kun taas asiat ovat ehkä jo vähän sotkussa ennestäänkin, kriisi voi syöstä aikamoisiin syövereihin.
Olen viettänyt itsekin samalla lailla joulua keskittyen suunnilleen hengissä pysymiseen. Se oli jopa vapauttavaa, kun oikeasti ei vaan pystynyt tekemään muuta. Nyt jaksan paljon paremmin ja nautin suuresti joulun valmisteluista. Elämässäni ei ole enää niin kiire, joten aloitan valmistelut hyvissä ajoin. Niin en kehitä itselleni kiirettä tai stressiä vaan voin nauttia lahjojen valmisteluista ja ystävien tapaamisesta täysin voimin. Sun joulustrategia kuulostaa oivalliselta!
Mukavaa joulunodotusta ja leppoisia lepopäiviä! Kiva kun jaksat vielä päivittää tätä blogia, tämä on ehdottomasti yksi lempiblogeistani.
Huh, kuulostaa hurjalta tuo sinun tilanteesi! Minullakin on vähän samantyyppisiä tilanteita taustalla. Yritän nyt huilata niin perusteellisesti, että toipuisin ihan kunnolla eikä tästä kehittyisi mitään vakavampaa.
Totta myös, että koti on siedettävässä järjestyksessä edelleen, vaikka tietysti eri standardeilla kuin normaalisti. Pakastin on jo aikaa sitten syöty tyhjäksi, mutta siitä oli suuri apu pahimmillaan. Olen myös onnekas siinä suhteessa, että ympärillä on tukiverkkoja, jotka ovat hoitaneet juoksevia asioita kun itse olen ollut ihan reporankana.
Kiitos Jenni rehellisyydestä ja paljon voimia hankalasta ajasta selviämiseen. Tulee aika ajoin parhaimpienkin kohdalle. :/
Terveisiä Saksasta!
Mietin pitkään haluanko sanoa tästä mitään vai en, mutta päätin hiukan raottaa, miksi blogi on ollut niin hiljainen. Olen pari vuotta postaillut tasaiseen tahtiin useamman kerran viikossa ja vastannut jokaiseen kommenttiin, joten ajattelin että moni luulee minun jo lopettaneen.
Ja niinhän se on, näitä tulee kaikille vastaan!
Tsemppiä ja jaksamista täältäkin! Uupumus on valitettavan tuttua, tänäkin syksynä on ollut taas aika huono kausi. Onneksi parempaan ollaan menossa. Itselläni on raskas elämäntilanne, johon en pysty kauheasti vaikuttamaan, joten ei auta kuin puskea sisulla eteenpäin. Tukiverkkoja ei ole paljon, tai olisi, mutta olen todella huono pyytämään apua. Lisäksi siedän huonosti stressiä mutta olen todella vaativa itseäni kohtaan, joten ei varmaan ihme jos vähän väliä uupuu.
Minäkin olen huomannut, että yksinkertaistamisesta on apua. Valintoja ei ole niin paljon, joten eri vaihtoehtojen pohtimiseen ei kulu niin paljon energiaa.
Rauhallista ja kiireetöntä joulunodotusta sinulle!
Kiitos! Luulen että minun kohdallani yksi suuri syy on se, että en taida oikein tunnistaa normaaleja väsymyksen merkkejä. Eli siinä missä joku muu olisi jo paniikin partaalla ja miettisi miten tästä selvitään, minä vaan porskutan tyynesti eteenpäin. Vaikka väsymyksen merkkejä on jo ilmassa. Mutta jos tukiverkkoja on, niin apua kannattaa pyytää! Monet ihmiset auttavat mielellään, kun vain kehtaa kysyä. Minä en olisi pärjännyt ilman apua viime viikkoina.
Voimia ja rauhaa toipumiseen! Hienoa, että pystyt olemaan ottamatta stressiä joulusta. Jos se stressi pyrkii jostain nurkan takaa tulemaan, niin yritä muistaa, että joulu tulee joka vuosi! Tätä joulua voidaan sitten muistella myöhemmin vähän erilaisena jouluna 🙂
Kiitos sinullekin. Olet aivan oikeassa, jouluhan tulee joka vuosi. Eikä se todellinen joulu mene pilalle siitä, onko lattialistat jynssätty puhtaiksi vai ei… Tässä kääntyy katse olennaiseen 🙂
Kuulostaa hyvältä, että oma hyvinvointi saa ykkössijan ja muu vähemmän olennainen saa toistaiseksi jäädä silleen. Kaikkea hyvää <3
Kiitos! Näitä toivotuksia on oikeasti ihana lukea. Tulee tosi hyvä mieli!
Voimia ja toipumista täältäkin! Joulu tulee vähemmälläkin puuhaamisella ja sitten päivä alkaa jo pidentyä, ja saapuu uusi vuosi uusine tuulineen (toivottavasti ne ovat sellaisia lempeitä ja raikkaita tuulia, jotka kevyesti puhaltavat turhaksi käyneen ja pölyttyneen pois).
Lukijat varmasti jaksavat odottaa blogin uudelleenkäynnistymistä niin kauan kuin vain on tarpeen mutta kiva kun päivitit tämän verran.
Kiva jos jaksatte odottaa! Lukijamäärät korreloivat suoraan päivitystahdin kanssa, mikä on enemmän kuin loogista. Mutta vaikka tahti on ollut niin hidas, niin kummasti täällä jaksaa silti ihmisiä käydä, mikä ilahduttaa ja vähän ihmetyttääkin. Kyllä tänne silloin tällöin jotain ilmestyy, ja kun olo paranee niin sitten taas lisää.
Voimia ja rauhallista joulunaikaa!
Tätä blogia on ollut todella kiva lukea ja niin aion tehdä vastakin.
Itse en ole erityisesti jouluihminen enkä tee kotonani joulun eteen mitään, koska a) olemme kuitenkin joulun poissa kotoa ja b) en kaamosväsymykseltäni jaksa tähän vuodenaikaan tehdä ylipäätään mitään ylimääräistä. Silti se joulu on aina tullut, ja oman ja puolison perheen luona vieraillen on ollut mukavaa sitä viettää.
Kiitos, samoin sinulle!
Voimia sinulle ja rauhallista joulua ! Toivottavasti löydät ilon itsestäsi. Meillä on parempi kausi lasten nukkuessa hieman paremmin. Minulla hälytyskellot soivat, jos en jaksa enää lukea. Silloin on aika pyytää kokonainen yö unta ja laiska aamu tiuskimisen ehkäisemiseksi.
Kiitos. Noita omia väsymisen merkkejä kannattaa tosiaan seurata, sen olen tässä oppinut.
Siinä vaiheessa kun huomaa joutuneensa lujille, niin silloin sen turhan vasta oikeasti erottaa siitä tärkeästä. Minulla oli sellainen aika raskas omaisenhoitojakso johon kaikki muut velvoitteet lisättiin päälle. Iso perhe, työ ja harrastusrumba. Silloin heräsin. Ei tarvitse vaatia itseltään liikaa.
Muistan myös yhden joulun aikojen takaa. Olin niin kipeä, etten jaksanut edes puhua. Siitä seurasi sellainen juttu, että mies oppi laittamaan ruokaa. Lahjojen paketoinnista mies ei suoriutunut, vaan kärräsi ne kaikki kauppakäytävälle urheiluseuran paketoitavaksi:-)
Että tsemppiä. Ja tästä voi olla sinulle jopa hyötyä, vaikka ei vielä siltä tunnu…