Suurin osa kouluista sai lukukautensa päätökseen viime viikonloppuna. Tällä tsekkauslistalla säästää itseltään sekä vaivaa että roinaa syksyn tullen!
- Tyhjennä reppu, oma tai koululaisen. Ensinnäkin tämä varmistaa, ettei reppuun jää mitään kirjaimellisesti homehtumaan. Toiseksi syksyllä on mukavampi aloittaa, kun repusta ei ensin tarvitse kaivella edellisvuoden sälää pois. Tarkista samalla, onko reppu käyttökunnossa vielä syksyä varten, ja putsaa pohjalle levinneet pillimehut pois.
- Päätä, mitä teet vanhoille kirjoille. Kannattaako ne säästä vai heittää pois? Ajattelen niin, että jos on varmaa, että kirjalle on vielä käyttöä, se kannattaa säästää. Toisin sanoen niin kauan kuin lukio on kesken, ei tietenkään kannata heittää mitään pois. Mutta tarvitseeko ala-asteelta säästää jokaista täytettyä tehtäväkirjaa ja vihkoa? Koulukirjoja voi toki säästää muistoksi, mutta kun ottaa huomioon, että peruskoulu kestää yhdeksän vuotta, sinä aikana kertyvä kirjamäärä vaatii valtavasti tilaa. Käyttäisin säästämisessä malttia ja harkintaa.
- Päätä, mitä tehdä kuvataidetöille, käsitöille, ryhmätyötuotoksille ynnä muille vastaaville. Alakoululaiset kuskaavat kotiin toukokuun viimeisellä viikolla varsin kunnioitettavan läjän kaikenlaisia piirustuksia ja muita, mitä koulussa on vuoden aikana tehty. Näiden suhteen tilanne on sama kuin kirjojenkin. Kannattaa harkita, pitääkö kaikki säästää. Jos perheessä on tapana säästää piirustuksia ym., niin pinosta voi valita vaikkapa pari hienointa ja arkistoida ne.
- Päätä, missä todistuksia säilytetään. Jos sinä tai lapsesi on saanut todistuksen, päätä sille paikka, jossa se säilyy siistinä ja tallessa. Alakoulun todistuksia ei oikeastaan tarvitse mihinkään, mutta ymmärrän hyvin, että lapsen todistukset on kiva säästää muistona koulutiestä. Jos taas olet itse vastikään saanut päättötodistuksen koulusta, sen säästäminen on erittäin tarpeellista, sillä todistusta tarvitaan mm. jatko-opiskelupaikkaa tai joskus myös töitä hakiessa. Päätä siis mikä on se paikka, jonne todistukset laitetaan. Ei välttämättä ole huono idea skannata tai valokuvata todistusta samantien, jotta sen voi tallettaa digitaalisesti.
- Suunnittele kesäläksyt. Luulenpa, ettei kovin monesta koulusta anneta Suomessa kesäläksyä. Mikäli läksyä kuitenkin on, tai jos suunnitelmissa on itseopiskelua kesän aikana, niille kannattaa uhrata minuutti tai pari ennen kuin aivot siirtyvät lopullisesti lomamoodiin. Jos opiskelu vaatii toimia pitkin kesää, voi olla hyvä idea laittaa itsellensä muistutukset kalenteriin nyt.
Tekemätön päätös muuttuu nopeasti roinaksi.
Roina on tekemättömiä päätöksiä.
Olen oppinut tyhjentämään sekä omat että lasten reput pikimmiten. Kokemukseni mukaan juuri silloin kun se jää tekemättä, repusta löytyy kahden viikon päästä banaani tai puoliksi syöty juustovoileipä. Tuossa listassa on paljon päätöksentekoa, mutta toisaalta ylimääräiset tavarat ovat yleensä myös tekemättä jääneitä päätöksiä. Lukukauden päättyessä kotiin kulkeutuu lähes koko pulpetin sisältö, ja paljon muutakin. Nämä tavarat kannattaa käsitellä tavarataitojen mukaan: roskat suoraan roskiin, samoin kaikki se epämääräinen sälä josta kukaan ei enää muista mitä varten se oikein oli säästetty. Kirjojen suhteen tarveharkintaa. Ajattelin itse säästää hyvin vähän. Viimeistään syksyllä, kun uudet kirjat täyttävät repun, vanhat voi heittää pois. Jos näitä päätöksiä ei tee nyt, ne ovat edessä myöhemmin.
Minulla alkaa omat paperit olla jo hyvällä mallilla, mutta pähkäilen vielä, millä tavalla lasten paperi kannattaisi järjestää. Ottaisinkin mielelläni hyviä vinkkejä vastaan: millä tavalla olette säästäneet alakoululaisten todistukset sekä muut kouluun liittyvät paperit? Onko käytössä mappi, lokero vai jokin muu systeemi? Piirustukset säästää riippukansioon, mutta mihin teidän kokemuksen mukaan nämä muut kannattaisi säästää?
Mulla on jokaiselle neljälle lapselle oma mappi. Mun lapset tosin on jo isoja, kaksi on jo omissa kodeissaankin (ja heillä on jo omat lapsetkin…) ja nämä kotoa lähteneet on sitten vieneet mapit mukanaan. Toivon, että ne on heille omaan elämään käytännölliset myös.
Mapeissa on siis välilehdet ja sinne olen säästänyt myös heidän kaikki koulutodistukset. Reiät reunaan vaan ja sinne, en ole mitenkään säälinyt niiden reijittämistä. Muita välilehtiä on mm. pankkiasiat, vakuutukset, verotus, työtodistukset (myös yläasteen TET-harjoitteluista, jos sellaisia on saatu), muut kouluun liittyvät asiat (esim. ilmoitus opiskelupaikasta), terveysasiat, Kelan paperit (lähinnä siis opintotukipäätökset yms) ja mitä kaikkea noita heidän papereitaan nyt onkaan. Myös joitain hoidossa tai eskarissa tehtyjä piirrustuksia tai muita juttuja olen säästänyt. Lisäksi samassa kansiossa on lopussa kaikki luokkakuvat liimattuna pahville. Tämä kaikki vaatii vain yhden ison mapin, ei paha ollenkaan. Ja aina tietää, mistä ne lapsen terveystodistukset löytyivätkään. Suosittelen!
Tuossapa hyvä vinkki. Parempi reijittää ja pistää talteen, kuin odotella sen oikeanlaisen muovitaskun löytymistä ja siinä samalla hukata koko todistus… Mulla on sellaista tendenssiä, että odottaessani täydellistä ratkaisua, koko systeemi ehtii romahtaa.
Jokaiselle lapselle oma lokeromappi, jossa yksi lokero on todistukset. Siihen voi kerätä myös muuta tähdellistä tietoa, mm. terveydenhoitoon liittyviä, mahdollisia työtodistuksia ym. Saapa sitten lapsi kainaloonsa mapillisen omaa historiaa kun on aika lentää kotoa pois.
Jotain tällaista olen kaavaillut. Etenkin nuo todistukset olisi kiva olla jossain yhdessä paikassa, ja muutkin ”viralliset” paperit.
Meidän suurperheessä (kuusi lasta) todistukset on erillään A4-kokoisissa nimetyissä kirjekuorissa. Kuoret sivussa muusta arjesta, yläkaapissa.
Lasten neuvolakortit, synttärikortteja ym. henkilökohtainen ovat samassa kaapissa lahjakasseissa (ne lahjapaperin korvikekassit) , kullakin lapsella oma kassi lapsuuden aikana kertyville papereille. Ehkä yhdistän todistukset myöhemmin kasseihin, koulu-urat vielä kesken.
Askartelutyöt ja piirustukset olen kerännyt yhteen tyhjään äitiyspakkauslaatikkoon, sinne on tarkoitus mahduttaa aika lailla kaikki se kategoria kuudelta lapselta. Piirustukset ym. tietenkin aikanaan nimetty.
Kuulostaako selkeällä vai sekavalta? 🙂 Muuten olisin itsekin päätynyt riippukansioihin, mutta varsinkin askartelut ovat usein suurempia kuin kansion tasku.
Muussa aikuisten papereiden arkistoinnissa suosin riippareita.
Toki olen poistanut vuosien varrella paljon, monipuolisimmat työt kuvaan ja poistan vasta sitten.
Voi olla että kun lapset ovat aikanaan aikuisia, teen töille ja papereille vielä lopullisen karsinnan ja tiivistyksen. Ja oletan että huolehtivat itse omaisuudestaan kun muuttavat pois, tarkoitus ei ole täyttää näillä kaappeja pysyvästi.
Kodissamme pidetään myös lasten askarteluja ja piirustuksia aika näkyvästi ja laajasti esillä, tämä on minun tapani kertoa että töitä arvostetaan. Näyttely vaihtuu aika ajoin. 😉
Tuo kassihan on myös aivan loistava idea! Toimii samoin kuin riippari, eli sinne voi helposti sujauttaa kaikenlaista säilöön. Ei tuo minulle kuulosta mitenkään sekavalta, vaan varsin organisoituneelta ottaen huomioon että kaikkea pitää olla kuusin kappalein. Meillä on myös vaihtuva näyttely jääkaapin ovessa, ja välillä sitten heitetään roskiin ja laitetaan uutta tilalle.
Itse olen tekemässä 30- ja 27-vuotiaiden tyttärieni koulumuistojen ”lopullista” karsimista ja tiivistämistä. Muistot säilön kylläkin mökille, jossa ovat omatkin vanhat kouluvihkoni. Huomasin vinttiä tyhjentäessä, että olen vuosien varrella säästänyt liikaa. Suurin osa tyttöjen koulu- ja työkirjoista saa lähteä, vihkoja, aineita, kokeita ja kuvistöitä säästän. Olen hankkinut kauniita kotilaatikoita ja nimitarroja ja uudesta aittarakennuksesta löytyy niille hyvä tila. En tässä vaiheessa raaski tuputtaa niitä heidän suhteellisen ahtaisiin tiloihinsa eivätkä 15-20 vuoden takaiset koulutavarat tunnu vielä tällä hetkellä olevan korkealla heidän prioriteeteissaan – ehkä ne aikanaan kiinnostavat. Itselleni ne ovat liikuttavia muistoja vuosikymmenistä, jotka jäivät taakse. – Löysin mökillä vanhan hissankirjan kannesta suunnitelman omista vaateostoksistani abikeväänä 1981!