Tartuin viime viikolla 18 listan kohtaan numero 17: korjausta odottavien vaatteiden korjaaminen. Niitä olikin kertynyt hirveä pino. Mukana oli myös lukuisia pehmoleluja, joilta oli alkanut käsi tai jalka repsottaa tai täytteet pursuivat auenneista saumoista. Minulla ei ole ompelukonetta, joten voin tehdä vain pieniä, käsin ommeltavia korjauksia. Monesti se tosin riittääkin ihan hyvin. Isommat jutut, kuten lahkeiden lyhennykset jätän muiden hoidettavaksi. 
Olen kerännyt pitkin talvea kaikkia noita korjattavia vaatteita yhteen koriin. Ensin ne mahtuivat sinne hyvin, sitten pino kasvoi keoksi, jonka huipulle heittelin lisää kamaa sitä mukaan kun niitä tuli vaatekaapeissa vastaan. Suurin osa oli lastenvaatteita, mutta oli siellä omianikin. Koska moni vaate oli oikeastaan kierrätykseen menossa, ei urakka tuntunut kovin tärkeältä. Ehtiihän sitä… Mutta sitten esikoinen alkoi valittaa, ettei ikinä saa nallejaan leikkiin, joten piti ryhdistäytyä.
Aikaa meni yhteensä reilu tunti, mutta sain hirveästi aikaiseksi. Korjasin yhteensä kuusi erinäköistä pehmo-otusta. Yhdelle riitti pari pistoa, mutta osan kanssa piti ahertaa enemmän. Täytyy sanoa, että nykypehmot on usein huonosti tehty. Nämä eivät suinkaan olleet ensimmäiset eläimet, joista sauma aukeaa heti ensimmäisessä leikissä.
Pehmoeläinten lisäksi korjasin kolmet legginssit, yhdet paksut sukkahousut, yhden hupparin sekä yhden collegepaidan. Useimmissa oli vain pieni reikä joko polvessa tai sauman vieressä, joten yksittäiset korjaukset olivat nopeita. Käytän myös silitettäviä paikkoja polvien paikkaamiseen. Joskus ne toimivat, aina eivät. Usein ne kuitenkin pidentävät sisähousuhen käyttöikää siihen asti, että lapsi kasvaa niistä muutenkin ulos.
Omasta ulkoilutakista oli vetoketju rikki, mutta löysin videon, jonka ohjeilla korjasin sen itse. Tai saa nyt nähdä onko se oikeasti kunnossa – en ole vielä päässyt kokeilemaan takkia ulkona. Tästä linkistä pääsee YLEn sivulle, jossa vetoketjun korjausohjeet löytyvät sekä kirjallisina että videon muodossa.
Lopuksi vein yhden villakangastakin ompelijalle. Taskun reunat olivat alkaneet purkautua, mutta niin paksua on mahdoton ommella käsin. Ompelija kuitenkin vakuutti, että korjaus onnistuisi ”näkymättömästi”. Tuo takki on 10 vuotta vanha, ja edelleen talvipukeutumiseni kulmakivi. Jos saan sen korjautettua kuntoon, sillä on helposti ainakin viisi vuotta lisää käyttöikää edessä.
Valitettavasti en voi vielä sanoa, että koko pino olisi nyt selätetty, mutta ainakin kaikki vaatteet, jotka vielä jäivät korjaamatta, mahtuvat nyt korin laitojen sisäpuolelle. Tässä on siis toivoa saada urakka hoidettua ennen kesää.
Korjaatteko vaatteita?
Ehdottomasti korjaan! Ei mitään järkeä hylätä hyvää vaatetta pienen reiän tms takia. Juuri onnistuin farkkujen vyölenkin repäisemään irti niin että koko kangas lähti mutta jotenkin sain ommeltua sen niin takaisin ettei sitä ihan heti huomaa (useimmiten sen kohdan päällä on sitä paitsi paita, niin haittaa vielä vähemmän vaikkei ompelu ollut parasta A-luokkaa).
Viimeistään aina silloin kun vaihdan vaatekaapin sisällön (=vuodenaikojen mukaan) pesen kaikki vaatteet sekä tarkistan korjaustarpeet. Tulevaisuuden minä kiittää kun se takin nappi on ommeltu ennen säilöön laittoa. Takkien vuoria olen vienyt korjattavaksi/uusittavaksi luotto-ompelijalle. Kun kerran löytänyt hyvin istuvan takin, ei siitä hevillä luovu.
Minulla on sama periaate, että pikkuviat korjataan aina, mutta jostain syystä sitä motivaatiota oikeasti toteuttaa tätä periaatetta pitää aina hakea pidemmän aikaa. Sillä aikaa pino kasvaa… Tämä on sekä hyvä että huono puoli sille, että vaatteita on paljon. Jos olisi vähemmän, olisi pakko korjata heti, mutta toisaalta kun on enemmän, niin pärjää hyvin vaikkei heti korjaisikaan. Riippuu sitten näkökulmasta kummalle kannalle asettuu 😀
Tottakai korjaan. Mulla saattaa sukkahousut kestää ainakin puolen talven ellei koko talven läpi (tai saattoi – nyt käytän talvella merinovillaisia leggareita) koska korjasin aina vaan varvasosastoa. Ja jos sukkiksia, niin tottakai muutkin vaatteet korjataan. Joskus vaihdan nappeja ihan vain huviksenikin.
Ohuita sukkiksia en korjaa, mutta paksuja kyllä. Tosin yleensä en paria kertaa enempää. Oikeastaan nilkkasukat ovat ainoa vaate, joissa en lähde reikiä paikkaamaan.
Olen töissä päiväkodissa ja kaikista housuista menee parissa kuukaudessa polvet puhki. Yleensä 2-3 kertaa paikkaan ennen kuin hankin uudet housut. Juurikin niitä silitettäviä paikkoja käytän. Saan lapsilta (ja myös työkavereilta) aina paljon positiivista palautetta, kun on uudet paikat polvissa, mm. Mikki Hiiri -kuva ja siili on olleet menestyksiä! 😉
Luin huolimattomasti ja ensin luulin että paikkaat siellä hoitolasten housuja! Ennen kuin tajusin että omista housuista on kyse 🙂 Lapset osaavat varmasti arvostaa! Vaikuttaa siltä, että ainakaan meillä nuo paikat eivät vähennä vaatteen arvoa lapsen silmissä mitenkään, päinvastoin.
Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen aina korjannut pieniä vikoja. Ja vuosia sitten ommellutkin vaatteita takeista alkaen. Jotenkin kirjoituksesi herätti minut saamattomuuden unesta ja aloin katsoa esim. eräitä mustia housujani toisin. Sen sijaan, että murehdin kyseisten housujen vyötärön venymistä ja siitä johtuvaa housujen hylkäämistä, aloin tarkastella niitä lähemmin. Huomasin, että Marc’ O Polon -laatuhousut ovat vuosien käytön jälkeen muuten aivan uuden veroiset. Kun uusin vyötärökaitaleen, niin ostolistalla olleiden housujen hinta säästyy ja luonto kiittää. Minäkin kiitän sinua Jenni! 😊
Voi miten ihana kommentti! Kiitos!
Viime viikonloppuna korjasin oman villakangastakkini vuorikangasta, ompelin pari nappia miehen villakangastakkiin ja korjasin farkut. Farkut kuluu aina haaroista puhki ja niille saa hyvää käyttöikää lisää korjaamalla. En ole hyvä ompelija, mutta korjaan pikkuvikoja sekä huomaamattomista paikoista isompiakin. Vanhemmilta lahjaksi saatu ompelukone on ollut erinomainen lahja. En olisi varmaan itse ostanut.
Olen välillä harkinnut ompelukoneen hankkimista, mutta toistaiseksi käynyt äidin koneella ompelemassa, jos on ollut jotain tarvetta. Vaikeammat korjaukset olen viime vuosina vienyt suoraan ompelijalle. Mahdollisesti tulevaisuudessa kyllä koneelle saattaisi olla käyttöä. Minusta tuntuu että ennen vanhaan kaikilla on kotona ompelukone, mutta se on aika iso tavara säilytettäväksi, jos sitä ei säännöllisesti käytä.
Minäkin korjaan nykyään koko ajan etenkin lasten vaatetta. Jos kangas on aivan kulunut, niin uusi reikä tulee valitettavasti helposti edellisen viereen. Lasten ulkohousuihin kokeilin ekan kerran liimattavia paikkoja ja yllätyin positiivisesti. Laitan kotjattavan vaatteen melko tyhjälle pöydälleni ja se häiritsee siinä niin paljon, että hoidan homman nopeasti. Olen ehkä muutenkin käyttänyt vastteitani paremmin aivan loppuun. Valitettavasti en osaa hyötykäyttää lumppuja itse. Joskus teen vaatteista rättejä, mutta ei niitäkään tolkuttomasti tarvitse. Yhden villakangastakin vuoren ompelin ja se takki sai varmaan viisi lisävuotta. En ole koskaan pitänyt ompelemisesta ja olen siinä huono, mutta kun sitä tekee usein, niin ehkä olen hiukan jopa kehittynyt parin vuoden aikana!
Olen huomannut, että yhden pikkuisen reijän korjaamiseen ei mene viittä minuuttia kauempaa. JOstain syystä vain sitä lykkää, ja sitten on kauhea pino vaatteita, joiden korjaamiseen menee vaikka kuinka kauan. Minä kokeilin liimapaikkaa myös, mutta trikoossa se ei toiminut. KAngas kun venyi, paikka lähti irti. Luulen että joustamattomassa ulkovaatteessa toimisi paljon paremmin. On totta että rättejäkään ei määräänsä enempää tarvitse, mutta toisaalta heitän kyllä vanhoista vaatteista tehdyt rätit sitten roskikseen käytön jälkeen.
Meillä taloudessa on vain kaksi aikuista, ja korjaan silti vähän väliä jotakin. Korjaan monien sukulaisten ja tuttavienkin vaatteita aika ajoin (”Kun sulla on se kone niin hyvin esillä”). Pidän ompelukoneen koko ajan esillä, jotta pystyn heti lennossa korjaamaan tarvittavan kohdan. Se voi olla pyyheliinan irronnut ripustuslenkki, alushousujen kuminauhan rispaava kiinnitysommel, lahkeen kiinnitysommel, trikoovaatteiden purkaantuvat peitetikit, housujen alati rikkuvat takasaumat jne. Olen myös uudelleenvuorittanut villakangastakkeja ja miesten puvuntakkeja. Joudun myös pidentämään kaikkien taloutemme housujen puntit aina heti uusina joko lisäkankaalla tai muulla kikalla. Käsin parsin 40 den sukkahousuja ja paksumpia; myös villasukkia. Nappejakin joutuu silloin tällöin ompelemaan uudestaan. En voi kuin ihmetellä, miten kukaan tulee toimeen ilman ompelukonetta 😉