Tavaroiden karsiminen, jota pohdiskelin vähän aikaa sitten, on alkanut melkein huomaamatta. Ensimmäiseksi kuskasin kierrätyslaatikkoon monta muovikassillista vaatteita. Mies kävi joululomalla oman kaappinsa läpi, ja karsi kuluneimmasta päästä paitoja pois. Lisäksi pari kassillista oli sellaisia lastenvaatteita, joilla ei enää ole mitään jälleenmyyntiarvoa. Lähinnä sellaisia jo kertaalleen käytettynä ostettuja vaatteita, jotka olivat edelleen ehjiä mutta kuluneita.

Katselin keittokirjahyllyä myös sillä silmällä, ja löysin kolme poistettavaa kirjaa. Poistokriteerinä oli se, että niistä ei ole tietääkseni koskaan kokattu mitään. En ole ihan varma, miten kyseiset kirjat olivat meille alunperin edes päätyneet. Yksi oli perintönä saatu, mutta kahdesta muusta ei ole mitään muistikuvaa. Vein kirjat taloyhtiön kierrätyshyllyyn, toivottavasti joku löytää ne vielä käyttöön.

Kolmas esine ei ole vielä ns. poistunut rakennuksesta, mutta se on seuraavana listalla. Kyseessä on ikivanha kylpyharja. Tiedättehän – sellainen pitkävartinen harja, jolla pestään selkää. Tämä kyseinen kappale on kokonaan muovia, ja se on lähes 20 vuotta vanha. Sen lisäksi se on sillä lailla epämääräisesti likainen, ettei sitä ole tehnyt mieli käyttää moneen vuoteen. Tästä huolimatta harja on asunut meidän kylppärissä kaiken tämän ajan, vaikka edellisestä käyttökerrasta on oikeasti vuosia. Kaiken kukkuraksi harjalle on olemassa uudempi kaksoiskappale, joka on puuvartinen, luonnonharjaksinen ja puhdas. Tarvitseeko tätä enempää perustella? Tätä kirjoittaessa en voi muuta kuin ihmetellä, miksi se harja ylipäätään on edelleen olemassa. Nyt taistelen enää sen asian kanssa, laitanko sen suoraan roskikseen, vai voisiko harja tehdä viimeisen palveluksen jossain siivoushommassa, jonka jälkeen sen voisi hyvällä omalla tunnolla heivata loppuun palvelleena.

Päätin juuri, että jos en ole viikonlopun aikana keksinyt sille jotain järkevää loppukäyttöä, heitän sen maanataina roskiin ilman muita mutinoita.