Sain ahaa-elämyksen, joka liittyy minimalismiin, vaatteisiin, omistamiseen, tavaroiden karsimiseen ja vaikka mihin. Kuulkaas tätä: noita takkiasioita (no mitäpä muutakaan) miettiessä tajusin, että meitä on kahta koulukuntaa.
Toiset haluavat, että vaate palvelee tietyssä käyttötarkoituksessa mahdollisimman hyvin. Jos on tarkoitus juosta, hankitaan lenkkarit jotka ovat nimenomaan juoksuun tarkoitettu. Jos tarvitaan tyylikäs kaupunkitakki, ostetaan juuri sellainen. Elämän eri tilanteisiin hankitaan juuri siinä tilanteessa parhaiten palveleva vaatekappale.
Toinen koulukunta taas edustaa sellaista näkökulmaa, että yhden vaatteen on oltava mahdollisimman monikäyttöinen. Tyylikkään kaupunkitakin on myös pidettävä vettä, tuulta ja hyljittävä likaa, jotta sen kanssa voi myös istua leikkipuistossa. Käsilaukun tulee olla riittävän iso arkikäyttöön, riittävän pieni iltakäyttöön ja mieluusti vielä ekologisesti valmistettu. Täydellinen vaate on silloin, kun se taipuu helposti moneen tarkoitukseen.
Molemmissa koulukunnissa on puolensa. Jos hankkii eri tilanteisiin oman vaatteen, on helpompi löytää tarvitsemansa. Vaatteet soveltuvat varmuudella juuri siihen mihin ne on tarkoitettu. Jos suosii monikäyttöisyyttä, on vaikeampi löytää etsimäänsä vaatetta, sillä kriteereitä on paljon enemmän. Toisaalta vaatteita kertyy vähemmän, jolloin säilyttäminen ja järjestyksen pitäminen on paljon helpompaa.
Jos on lukenut näitä vaatepostauksia, on selvää että kuulun ensimmäiseen ryhmään. Tajusin juuri, että äärimmäisen harvoin etsin vaatetta, jonka tarkoitus olisi palvella mahdollisimman monessa tilanteessa. En halua tehdä hirveästi kompromisseja ja epäilen, että jos vaatteen on tarkoitus olla monikäyttöinen, se ei voi toimia täydellisesti kaikissa vaadituissa tilanteissa. Hermostuisin varmaan nopeasti vaatteeseen, joka on melko hyvä moneen muttei oikein hyvä mihinkään. Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on löytää moneen sopiva, kun yhteenkin tarkoitukseen hakeminen on välillä ison työn takana. Kääntöpuolena on sitten säilytystilan riittävyys ja organisointi.
On varmaan myös niitä, jotka sijoittuvat jonnekin näiden ääripäiden välille. Ja varmaan löytyy myös niitä jotka eivät ajattele koko asiaa, vaan hankkivat vaatteita asiaa sen kummemmin miettimättä. Mutta minulle tämä oli oivallus, kun tajusin että on ihmisiä, joiden mielestä vain yhteen tarkoitukseen sopiva vaate on huono.
Aikamoista! Kiitos kun jaoit tämän oivalluksen, tämä auttaa oman minimalistisuuden määrittelyssä, koska vaikka olen aina ollut enemmän ensimmäistä luokittelua, haluaisin pyrkiä kohti toista.
Ole hyvä! Minulla ei siis ole mitään monikäyttöisyyttä vastaan, mutta huomasin että itse yleensä haen vain tiettyyn tarkoitukseen vaatteita, en moniin.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että töihin et tarvita huippusiistejä pankkineitivaatteita. Olen saanut itseni kiinni jopa siitä, että menen uimarannalle ja töihin samoissa vaatteissa (no en töihin uimapuvussa hehe). Oikeastaan jumppakamat on ainoat, joissa vahdin sitä että ne on oikeasti juuri siihen käyttöön tarkoitettu, enkä käytä niitä muualla. Muuten panostan monikäyttöisyyteen, joka ei toki vähennä vaatekuormaa yhtään. Vaatteita on silti paljon. Moneen niistä on tunnesuhde… ei voi heittää poiskaan ennen kuin hajoaa suoraan päälle. Mulla on esim 20-vuotiaita kangaspaitoja joita juurikin olen käyttänyt sekä rannalla että töissä, ihan tämän vuoden puolella.
Annoit kiinnostavan keskustelunavauksen!
Mua hämmästytti siinä taannoisessa linkissä se, että kirjoittajalla ei ollut urheiluun mitään urheiluvaatetta. Mikä tietysti toimii, jos ei harrasta kovin paljon hikiliikuntaa.
20 vuotta on muuten jo varsin kunnioitettava ikä vaatteelle.
Minä taas ajattelen asian kasvukertomuksena, jossa kasvureitit ovat erilaisia. Otetaan esimerkki urheilusta. Sadan sukelluksen syndrooman saaneet ovat joulukuusia. Joulukuusesta pikkuhiljaa ylimääräinen karsiutuu ja jäljelle jää itselle oleellinen.
Minä yritän saada maailmojani saman katon alle, vaikka lähtötilanne on ollut samankaltainen kuin sinulla. Monta erilaista roolia ja kaikkien tavaroiden on pitänyt olla juuri siihen rooliin täydellisiä. Muutos oman pään sisällä on hidasta, mutta sitä tapahtuu. Kärsivällisyyttä vaaditaan täydellisyyden tavoittelijalle, joka on innostunut minimalismista. Nyt taas otan esimerkin urheilusta. Paljasjalkalenkkarit ovat jonakin päivänä minulla kaikkeen liikuntaan sopivat kengät. Minulla on ollut vuoden paljasjalkalenkkarit, joita käytän meloessa ja pyöräillessä. Juosta en niillä vielä pysty kuin pikkuisia pyrähdyksiä kävelyn lomassa. Jalkani eivät ole vielä tarpeeksi vahvat. Vahvistuvat kuitenkin koko ajan. Parka on muuten osoittautunut loistavaksi ostokseksi, kangas hylkii likaa, pitää sateen ja takki on kaupunkikelpoinen.
Heidi
Mielenkiintoinen näkökulma, että vähitellen supistaa vaatevarastoaan kohti minimalismia! Tätä en ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan.
Olisihan se hienoa, jos löytyisi tarpeeksi monikäyttöisiä vaatteita. Oma vaatemaku on kuitenkin sellainen, ettei niitä kovin helposti löydy. Vaatteet tai kengät ovat (minusta) harvoin sekä kauniita että käytännöllisiä.
Niin kengät… osittain olen kanssasi samaa mieltä, sillä on tosiaan kenkiä jotka näyttävät ihanilta ja tappavat jalat. Mutta en pitäisi tätä aukottomana sääntönä. Tietysti kauneus on aina suhteellista, mutta myös matalat, käytännölliset kengät voivat olla kauniita.
Mulla on yhdet kauniit, nahkaiset lenkkarit, mutta enpä niitäkään juuri pidä. Olen niin tottunut korollisiin kenkiin (ja ostanut ilmeisesti jaloille mukavia), ettei jalat kipeydy niissä lainkaan. Tosin, olen vähentänyt kenkämäärääni paljon. Minulla tavoitteena on toimivuus ja kohtuullisuus ennemminkin kuin mahdollisimman pieni tavaramäärä.
Meinasin jo kirjoittaa tähän, että sijaitsen itse jossain välimaastossa, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani kyllä minulla on omat vaatteet eri tarkoituksiin. Juoksuvaatteissa juoksen, enkä varmana laita juoksulenkkareita leikkipuistoon. Juhlamekot ovat niin juhlavia, etteivät kelpaa muihin tilaisuuksiin, ja jakkupuvussa en mene leikkitreffeille, ja niin edespäin.
Mutta kyllä vaatevarasto voi olla kohtuullinen, vaikka omistaisikin eri tarkoituksiin oman vaatteet. Minimalismista ei silloin varmaankaan ole kyse, mutta minulle riittää kohtuullisuus.
Saaran kanssa samoilla linjoilla: kovasti liputan monikäyttöisyyden puolesta ja joitain vaatteita olen ostanut juuri sillä ajatuksella, että vaatetta voi pitää mahdollisimman paljon, mutta kyllä multakin löytyy vaatteita jotka ovat vain sitä tarkoitustaan varten.
Esim. nuo juhlamekot ovat sellaisia, koska ajattelen, että silloin harvoin, kun pääsen vaikkapa häitä juhlimaan, niin haluan panostaa kunnolla enkä lähde sinne esimerkiksi mekossa, jossa voisin mennä teatteriin. Samoin urheiluvaatteet ovat urheiluvaatteita, eikä minuakaan nähdä juoksulenkkareissa muulloin kuin lenkillä. Ja tämähän on nyt vain järkevää miettien vaatteiden kulumista ja käyttöä.
En koe mitään syyllisyyttä siitä, että kaapissa on kolme juhlamekkoa, joista tänä vuonna on vain yksi on päässyt käyttöön. Pyrin kuitenkin jokapäiväisessä pukeutumisessa huomioimaan vaatteiden yhdistelymahdollisuudet ja monikäyttöisyyden ja ensi syksyksi olenkin ajatellut rakentaa jonkin sortin kapselipuvustoa. Omassa elämässäni olen huomannut kuitenkin liikkuvani samoissa vaatteissa, jos ei ota huomioon harrastuksia ja erikoistilaisuuksia. Päivittäisten vaatteiden kohdalla pyrin kohtuuteen.
Monikäyttöisyys on vähän määrittelykysymys. Huomaan, että tarkoitan sillä sitä, että vaatetta voi todella käyttää monissa erityyppisissä tilanteissa, kuten esimerkiksi urheillessa, kaupungilla ja vaikka lumitöitä tehdessä. Sen sijaan sellainen monikäyttöisyys, että saman mekon voi asustaa hienommaksi tai arkisemmaksi on minusta käytännöllisyyttä, ei samalla tavalla monikäyttöisyyttä. Ero taitaa olla varsin epämääräinen. Mutta esimerkiksi ulkoilua varten omistamani takki ei mitenkään sovi juhlavaatteiden seuraksi, ja päinvastoin. Eli puhun tästä jälkimmäisestä, kun puhun monikäyttöisyydestä.
Joo, kohtuullisuus ja tolkku ennen kaikkea! Ja ei minulla ole mitään monikäyttöisyyttä vastaan. Vaatevaraston täydentäminen menisi vain omasta mielestäni liian hankalaksi, jos jokaisen vaatteen tulisi toimia vähintään viidessä eri tarkoituksessa.
Olen ilman muuta monikäyttöisyyden ystävä. Esimerkiksi useimpien vaatteiden olisi hyvä soveltua töihin ja vaikka asustamalla myös juhliin. Yritän hankkia vain talvikenkiä ovat tarpeeksi siistejä kaupunkiin, mutta niihin mahtuu villasukat ja ne ovat pitkävartisia (jos tarvitsee kahlata lumessa).
Jotkut minimalistit yrittävät pärjätä tosiaan esim. yhdellä kenkäparilla ja yhdellä takilla/kausi. Respektiä heille, mutta mitäs sitten jos takki likaantuu ja kengät hajoaa? Talvitakki ei ehdi pesun jälkeen kuivua aamuksi ja suutarilla on jono. Tai kenkiä ei voinut enää pelastaa ja pitäisi kiireesti löytää uudet. Ajatuskin hirvittää, joten pidän mieluummin suurempaa kuin aivan minimaalista kenkä- ja vaatevarastoa. Mutta oikeastaan vain urheiluvaatteeni ovat yhden käyttötarkoituksen vaatteita.
Kiitos hyvistä postauksista ja aihevalinnoista, Jenni!
Noi urheiluvaatteet on muuten kulttuurisidonnainen juttu. Jenkeissä näki ihmisiä aivan yleisesti ”joogahousuissa” kaupungilla – itse taas en haluaisi lähteä urheiluvaatteissa hoitamaan asioita kaupungille. Ei ole lainkaan haitaksi, jos vaate soveltuu esimerkiksi sekä töihin että juhliin, mutta tuossa talvikenkäasiassa mulla alkaa tulla raja vastaan. Pihalle on omat kengät ja töihin omat.
Kiva kuulla että kirjoitukset herättävät ajatuksia! Kiitos kiitoksista 🙂
Hieno näkökulma! Mua miellyttää hyvä design, minkä takia monikäyttöisyys – jos se toimii _täydellisesti_ on ihan älyttömän kiehtovaa. Mutta mulla on aika paljon myös kauan ennen minkäänlaista monikäyttöisyysvaatimusta tahi muuta tavaranpaljoustietoisuutta hankittua vaatetta, plus että jos ja kun kamaa saa halvalla (kirppikseltä) ja/tai ilmaiseksi (kavereilta tm.) ei sille oikeastaan VOI asettaa täydellisyysvaatimuksia…
Tuo on totta, jos hankkii valtaosan vaatteista kierrätettynä, monikäyttöisyyden vaatimus alkaa olla jo liikaa. Tai siis sitten pitää tyytyä siihen, että harvoin löytää sitä täydellistä vaatetta. Jäin miettimään tuota designin roolia – jos Alessin sitruspusertimella ei voi tehdä mitään muuta, mutta se näyttää hauskalta keittiössä, onko tavaralla silloin kaksi käyttötarkoitusta? Voiko esteettisyys olla tavallaan käyttötarkoitus, samoin kuin taiteella?
Minulle ainakin esteettisyys on niin tärkeä asia, että se menee ihan käyttötarkoituksesta. Vaikka inhoan turhia tavaroita ja olen vähentänyt kodin tavaramäärää, saatan ostaa sisustustavaroita ihan vain kauneuden takia.