Nämä projektit pyörivät näköjään mielessä öisinkin. Näin viime yönä sellaista unta, että olin käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Löysin sieltä kaksi hienoa punaista kauppakassia, jotka maksoivat yhteensä 43 euroa. Mietin kuumeisesti, että lasketaanko nämä kassit vaatteisiin, ja onko sillä merkitystä, jos ostan ne käytettyinä. Heräsin aamulla ja mietin, että aika kalliita kasseja, etenkin kirppikseltä ostettuna…
Mutta nyt on jälleen kuun ensimmäinen päivä ja sitä myöten ostoraportin aika. Se on tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs: en ostanut mitään. En yhtä ainoaa vaatetta itselleni. Kulutus nolla euroa! Haluaisin pysähtyä hetkeksi tämän faktan äärelle. Nyt on siis takana ainakin yksi kuukausi ihan todellista ostolakkoa. En käynyt vaatekaupoissa, en nettikaupoissa enkä kirppiksillä. Luulenpa, että viime vuonna ei ollut yhtäkään kuukautta, etten olisi ostanut ainuttakaan vaatetta. Vähintäänkin tuli napattua sukkia jostakin alesta. Tällaista toivon kulutukseni olevan jatkossa. Ostoja silloin kun löytyy jotain todella hyvää ja tarpeellista, ja kun ei ole sen kummempia tarpeita, ei osteta mitään.
Vaatteiden määrä on kyllä vähentynyt. Myin yhden vanhan virheostoksen ja osallistuin helmikuussa Patrician rintaliivikeräykseen. Kuskasin sinne aikamoisen kassillisen väärän kokoisia alusvaatteita, joita oli kertynyt kaapin nurkkiin vuosien varrella. Totesin, että en ikinä saa niitä myydyksi, eikä lähipiirissä ollut ketään, kenelle niitä olisi kätevästi voinut kierrättää, joten hyväntekeväisyyskeräys olisi paras vaihtoehto.
On ihan hullua, että vaikka kyseessä oli nippu vaatteita, joista osaa en ollut pitänyt valehtelematta kymmeneen vuoteen, jouduin silti tekemään tietoisia päätöksiä päästää irti. Nämä olivat kaikki olleet sopivia joskus, jossakin elämänvaiheessa, mutta eivät enää. Alusvaatteet ovat ainakin naisten pukeutumisessa jokseenkin keskeisessä roolissa, eikä huonosti istuvilla tai väärän kokoisilla liiveillä tee mitään, etenkin kun kaapista löytyy sopiviakin. Siitä huolimatta tunsin pientä luopumisen tuskaa kun niitä pakkailin. Harmitti, että joukossa oli niin vähän pidettyjä, uuden veroisia vaatteita, ja toisaalta harmitti se, etteivät ne vanhat lempparit enää olleet sopivia. Mutta väänsin järjen äänen kovemmalle, ja nyt on toisaalta hyvä fiilis siitä, että kaikki mitä kaapista löytyy, sopii.
Entäpä maaliskuun ennuste? Sain Patricialta alennuskupongin kiitoksena tuoduista vaatteista. Se on voimassa maaliskuun ajan. En tiedä vielä käytänkö sitä. Jos Hullut päivät sattuvat tälle kuulle, on mahdollista, että ostan sieltä jotain. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä niin, että analysoin ensin todelliset puutteet, lähden ostoksille vasta sitten. Tämä on jossain määrin uudenlaista suunnitelmallisuutta, joka toivottavasti johtaa järkeviin ostoksiin, jos kauppaan päädyn. Ennustan siis, että maaliskuussa saattaa jokunen järkevä ostos tulla tehtyä.
Seuraavaksi kollektiivinen raportointiaika! Miten teillä on mennyt? Kertokaa kommenteissa!
Nolla! Lastenvaatteetkin nolla. Ensi kuuhun ei ole myöskään ladattu tarpeita, muuta kuin alusvaatteita teinitytölle ja -pojalle.
Nämä kaksi kuukautta ovat saaneet aikaan sen, että oma vaatekaappi on hyvä sellaisenaan. Enhän minä jatkuvasti katsele uusia autojakaan nykyisen tilalle vaan olen tyytyväinen siihen, mitä on! Näin jatkukoon.
Minä ostin lapselle sukkia, mutta niitä ei lasketa tähän lakkoon mukaan. Olen itse huomannut yllättäen pientä tyytymättömyyttä vaatekaappiini aika ajoin, mutta toistaiseksi ei mitään niin vakavaa, että olisi pitänyt lähteä ostoksille.
Oho! Kuukausi hujahti jo, enkä ostanut vaatteita itselleni! Viime kuussa siis vain sukat tarpeeseen. Hämmentävän tyytyväinen olo!
Lyhyt kuukausi, ja hyvä suoritus!
Jei! Aistin voittavaa fiilistä tässä postauksessa. 🙂
Ostolakko etenee täälläkin omalla painollaan ja voi hyvin. Ostin tosin viuluun uuden leukatuen, kun entinen aiheutti kipua. Muuten en ostanut muuta kuin vaatteita.
Heti kuun alussa harmitti viime kuun vikatikit. Tajusin ostaneeni tammikuussa tyhmästi: liian pienet ballerinat ja läpinäkyvät leggingsit. Kenkiä ei voinut enää vaihtaa/palauttaa, joten jouduin samanlaiset isommassa koossa uudestaan (90e). Harmitti ihan älyttömästi. Häilyviä housuja voi onneksi käyttää sujuvasti mekkojen kanssa, joten käyttöön päätyivät kuitenkin. Kengät yritän saada myytyä.
Näiden lisäksi tarkoitus oli löytää hellevaatetta ja pieni laukku. Löysin Huuto.netistä melkein kaikki eli tiiviimmät leggingsit (7e), hameen (12e), hihattoman (2e), täydellisen vintagelaukun (15,90e) ja bonuksena kashmir-neuleen väärän kokoisen tilalle (15e) sekä vuosia (!!) etsimäni ohuen neuletakin (100e.) Saan nämä kuun lopussa Suomen-vieraiden mukana ja toivon tietysti, että kaikki on nappiostoksia! Raportoin. Lisäksi löysin täydellisen paitamekon Wunderwerkiltä (139,90e) ja pitäisin sitä joka päivä, jos ei tarvitsisi välillä pestä.
Kaikkineen helmikuun vaatteisiin meni 381,80e, mikä on ihan järkyttävästi enemmän vaatekuluja kuin normaalisti ja aiheuttaa hengenhaukkomista. Ballerinat harmittaa, mutta niistä on opittu. Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen ostoksistani, sillä vaatteiden ostaminen on mulle myrkkyä. Siirryin syksyllä aallonharjalle eli kapselipukeutumiseen ja nyt on viimein saatu pikkuhiljaa kasaan puvusto, jolla selviän sujuvasti mistä vaan. Paitsi tennarit ja saappaat puuttuu, mutta ne onkin mulle supervaikeita löytää. Ne ja laukut. Jos täällä on muita, jotka inhoaa shoppailua, voin suositella tätä kapselihommaa. Tai jos ei tunnu olevan mitään päällepantavaa, niin tää toimii kuin tauti.
Miten monta vaatetta sellainen kapseli sisältää? En jotenkin itse innostu noista rajoitetuista vaatevarastoista, mutta haluan silti pitää omani maltillisena. Tavallaan on hauskaa ottaa haastena se, ettei ole mitään uusia vaatteita, koska silloin joutuu soveltamaan vanhasta varastosta. Jotenkin tykkään siitä, vaikka välillä saattaakin tuskastuttaa.
Varmaan riippuu vähän kapseli-ihmisestä. Mulla se täsmällinen numeromäärä ei ole oleellinen enkä ole laskenut. Veikkaisin vaatteita olevan 20-25 kenkineen (sandaalit, maiharit ja nuo pirun ballerinat.) En laske mukaan urheilu-, sade- tai kotivaatteita, kun ne on vaan siihen määrättyyn tarkoitukseen käypäset. Mutta nekin on kaikki mitoitettu määrältään mun arkeen sopivaksi.
Joo, välillä on ihan hyvä haastaa itseään 🙂 Monesti luovuus alkaa kukkia ihmeesti, kun resursseja rajoittaa. Tein just pari viikkoa sitten 10×10-haasteen ja itse asiassa unohdin, että vaatteita oli käytössä vain muutama. Jos mulla olisi enemmän vaatteita ja/tai olisin niihin kyllästyvää sorttia, laittaisin varmaan osan välillä syrjään, jotta voisin löytää ne taas tuoreina uudestaan. 🙂
http://www.un-fancy.com/remix-series/winter-remix-10-pieces-10-outfits-10-days/
Itselleni tai puolisolleni ei ostettu vaatteita helmikuussa, mutta lapsen kanssa käytiin pari päivää sitten Second Topissa, josta hänelle löytyi kaksi pitkähihaista ja yksi lyhythihainen trikoopaita, yhteensä 16,70. Hyvä, kun löytyi, sillä nyt on mm. mennyt yhdestä vanhasta pitkähihaisesta kyynärpäiden seutu sellaiseksi, etten tiedä, saako korjaamallakaan enää kuntoon. (T-paidaksi voisi näpsäistä kyllä, sillä paita on lapsen lempipaita.)
En tällä kertaa itse laske lastenvaatteita mukaan ollenkaan. Niissä en näe syytä pihistellä, sillä ne tulevat aina suoraan käyttöön ja johonkin tarkoitukseen. Sen sijaan omissa vaatteissa oli parantamisen varaa juuri siinä, tuleeko joku johonkin tarkoitukseen vai ei.
Helmikuun vaateostokset 2 kpl + muut vaatelisäykset 2 kpl = 4 kpl
Vuoden alusta 2 + 2 = 4 kpl
Rikoin shoppailulakkoa vakaasti harkiten ja lähdin kuun alussa ystävän kanssa ostosreissulle toiseen kaupunkiin. Matka oli mukavaa vaihtelua, ja tein myös yhden ostoksen: vedenpitävät ulkoilukengät. Ne olivat puhtaasti heräteostos, johon houkutteli 60 %:n alennus, mutta olen ostokseen oikein tyytyväinen, vastaavia kun ei ollut ennestään. Ilman lakkoilua olisin todennäköisesti tullut kotiin myös tunikan ja paidan tai parin kanssa, mutta ne jäivät nyt sovittamatta kauppaan.
Mustissa farkuissani huomasin värin kulahtamista. Kun vakiomerkiltäni löytyivät mieluisat ja sopivat farkut, vieläpä valmiiksi oikean pituisina, ostin ne 25 %:n alen hyödyntäen. Arjessa käytän edelleen vanhoja ja uusia säästän tilanteisiin, joissa haluan olla tiptop. Tästä ostoksesta olen helpottunut. Ei nimittäin useimmiten ole ollut helppoa löytää omien toiveiden mukaisia farkkuja.
Lisäksi neuloin kahdet aluslapaset kaapin kätköissä olleista langoista. Halusin opetella intialaisen peukalokiilan teon, neulominen oli kivaa ja siihen oli nyt aikaa. Lapaset eivät olleet ihan vielä välttämättömät mutta tulevat käyttöön.
Ostoslistalla on edelleen yksi kenkäpari kuten vuoden alussa.
Kuulostaa erittäin järkevältä ja maltilliselta shoppailulta.
Helmikuun saldo myös täällä nolla 🙂
Katselin juuri kirjanpitoa, että viime vuosi sisälsi kaksi kuukautta ilman vaateostoksia.
En ole varma mikä tilanne oli viime vuonna, sillä en kirjannut ostopäiviä. Mutta kokonaismäärästä päättelin, että varmaan niitä ostoja tuli joka kuussa.
Täälläkin helppo nolla, ainoa tarve olisi farkut, mutta edes ajatus niiden etsimisestä on niin vaivalloinen. ”Ihan kivoja” varmasti löytyy mutta niihin en haluaisi tyytyä.
”Pakko on paras muusa” 🙂
En ole ostolakossa, mutta aloitin kirjanpidon, koska uskon ostavani vain tarpeeseen. Ostin lyhythihaisen paidan alesta. Minulla oli hetki luppoaikaan ja tein hyvän löydön alerekistä. Ostamani paita mukaan lukien minulla on nyt 3 lyhythihaista, 2 hihatonta ja 2 tunikaa. Koti- ja urheiluvaatteita en laske näihin. Hihattomia en kuitenkaan käytä töissä ilman neuletakkia ja ilmojen lämmetessä 2 lyhythihaista on liian vähän. Minusta 5 olisi optimi. On vain niin vaikea löytää mieleistä päällepantavaa, joten hyviin löytöihin kannattaa tarttua.
Sanoisin, etä vaatevarastosi on todella maltillinen! Harrastatko sitä kapseli-hommelia, mikä sen nimi nyt olikaan.
En harrasta kapselihommelia =) vaatteille ei ole mitään lukumäärää enkä harrasta sitä 333 juttuakaan vai mikä se olikaan. Haluan vain että käytän oikeasti kaikkia vaatteitani ja että vaatteet ei lopu kesken ennen pyykkipäivää. Vaatekaapissa on kyllä puutteita esim liian vähän niitä lyhythihaisia, mutta yritän korjailla tilannetta.
Ostin alesta pitkän untuvatakin, koska Helsinki. Hitsi, täällä käy holotna jatkuvasti (kesälläkin:)
Mutta ei sitten muuta. Joulukuussa taisin ostaa villaisia alusvaatteita ja villaisia sukkia. Tammikuusta en muista nyt yhtään ostosta. Johtuisiko siitä, että kaapit on täynnä käyttövalmista 😀
Sä olet aivan täydellisesti raiteilla. Värjäyspussukat lasketaan hoito- ym. kuluihin, jos niistä haluaa kirjaa pitää. Tai siis sä saat laskea mihin haluat, oma linjani olisi tuo 🙂
🙂
MUTTA ostin kaksille farkuille Back to black – värjäyspussukat ja niistä tuli kuin uudet taas. Lasketaanko? *virn*
Helmikuun saldo minullakin nolla.
Sitten ajattelin, että varmaan mennään maaliskuukin samalla mallilla, vaan: juurihan minä ostin kirppikseltä marimekkotrikoon! Eli maaliskuussa ostoja tulee pakostakin. Loppukuu oltava skarppina 🙂
Jokainen menee omien rajoitustensa mukaan. Mitään ei ole kielletty ostamasta, jos sille on tarvetta ja käyttöä!
Tämän kommenttiketjun aiheuttama reaktio kummastutti. Tuli huono omatunto omista ostoksista, vaikka se ei tarkoitus tietenkään ole. Tai ehkä onkin, enemmän sillä tavalla rupeaa tiedostamaan omaa ostoskäyttäytymistä. Ostin lapsille kaksi paria kurahanskoja tarpeeseen (niistä toki en pode huonoa omaatuntoa) mutta tilasin itselleni bikinit. Lasken ne maaliskuun ostoksiin, koska maksun aika on silloin. Bikinit olivat hyvä ostos, mutta eivät välttämättömät. Esteettistä arvoa niillä on verraten uimapukuuni ja käytännöllistä arvoa edellisiin bikineihin verraten, mutta ilmankin olisin pärjännyt. Höh. Tässä kuussa lisäksi karsin vaatekaappiani, myin ja vein kierrätykseen. Kokonaismäärä on edelleen (ja kai aika jatkuvasti) pienehkö. Työtilanteeni muuttui, joten ennakoin siihen liittyvän joitain hankintoja vuoden mittaan.
Luin muuten kirjasi. En välttämättä saanut siitä mitään uutta irti, mutta tykkäsin kirjoitustyylistäsi ja kirja oli laadultaan hyvä karsintaopas. Eniten pidin lopun ”sano myös itsellesi ei” -pohdinnoista. Siinä on itselle eniten miettimistä. Luulen olevani melko paljon minimalistisempi kuin suuri osa lukijoistasi ja toki puuhannut aiheen parissa jo ainakin kuutisen vuotta.
Minä tiedän tunteen! Välilä tunnen itseni todella erikoiseksi, kun luen täällä miten kompakteilla tavaramäärillä ja toisaalta pienellä kulutuksella monet tulevat toimeen. Mutta ei siihen ole oikeasti mitään syytä. Minä en tuomitse ketään, jokainen käyttää rahansa ja täyttää kaappinsa haluamallaan tavalla. Itselleni tämä on hyvä mindfulness-harjoitus, mutta en todellakaan edellytä että muiden pitäisi tehdä samoin. Tavaroiden määrä ei ole itseisarvo. Jos kahdet bikinit ovat sinusta hyvät ja tarpeen, niin silloin asia on juuri niin. Minulla on uimapuku sekä bikinit. Uin niin vähän vuodessa, että tuo on minulle sopiva määrä. Mutta jos harrastaa paljon, tai matkustelee paljon, niin tilanne voi olla erilainen.
Niin ja kiitos arviosta! Olet sikäli oikeassa, että jos on raivaamista ym. harrastanut jo pitkään, ei kirjassa varmasti mitään mullistavaa löydy. Ajatus siinä onkin, että jos tavarataitoja opetettaisiin ja opeteltaisiin laajemmin, ei kenenkään tarvitsisi ”marittaa” tai tuskailla kamppeittensa keskellä.
Kirjasi kestää hyvin uudelleen lukemisen. Halusin virittää omaa pohdiskeluani uudelleen kiireisemmän elämänjakson hetkeksi tauottua. Toimii, tulee inspiraatiota ja sallivuutta omaa itseään kohtaan… Täydellisyydentavoittelulla ei saa aikaan kuin huonon fiiliksen!
Ketuiksi meni tämäkin kuukausi vaateostolakon suhteen 🙁 Tosin lähdinkin tähän sillä mielellä, että aivan ehdoton ei tarvitse olla, jos jotain itselle todella tarpeellista ilmestyy. Olin jo pari vuotta haikaillut perinteisten laamapaitojen perään ja joku tiesi kertoa, että niitä myydään Hakaniemen hallissa hintaan parikymppiä kappale. En kuitenkaan koskaan saanut raahauduttua sinne, sillä se sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia. Vihdoin löysin sellaisia sitten Ruoholahden Tokmannilta, jossa olin asioimassa aivan muissa merkeissä, nimittäin ostamassa paksua virkkuukoukkua. Ostin samantien kaksi pitkähihaista ja yhden lyhythihaisen. Ne ovat 100% puuvillaa ja valmistettu Tampereella ja niissä on se perinteinen pitsirimpsu kauluksessa. Aivan ihania, hinta yhteensä 35,90€.
Lisäksi sorruin ostamaan heräteostoksena ruotsalaisesta ketjuliikkeesta vaaleanpunaisen hupparin, joka on valmistettu ekologisesta puuvillasta, hinta 30€.
En vain päässyt liikkeestä ulos ilman sitä, kun väri oli niin ihanan keväinen.
Tähän asti sujuikin mielestäni suht hillitysti, mutta asustepuolella lähti taas lapasesta, sillä ostin eilen uudella Megastar aluksella ollessani sinänsä tarpeettoman nahkaisen pikkulaukun kevääksi, kun taxfreestä sai vielä -10% alen. Hinnaksi jäi 94,50€. Perustelin ostostani itselleni sillä, että juuri tämän kokoluokan clutch minultahan vielä puuttuikin 😀 Siinä on irroitettava olkahihna, joten sitä voi tarvittaessa käyttää vaikka meikkipussina, jos kyllästyy siihen laukkuna. Vatkasin pitkään mustan ja lohenpunaisen välillä päätyen jälkimmäiseen ja jo tänä aamuna mietin, että musta olisi ollut järkevämpi valinta.
Tori.fi:ssä myin tavaraa kolmellakympillä ja sen vähennän kirjanpidossani vaate- ja asustehankinnoista, joten helmikuun saldoksi jäi tämän kategorian osalta 130,40€.
Maaliskuussa yritän hillitä itseni ja olla tekemättä MITÄÄN vaatehankintoja. Tosin kompastuskiveksi saattaa muodostua se, että olen lähdossä ystävättäreni kanssa Tukholmaan ja siellä on varmaan kaikki ihanat kevätvaatteet jo kaupoissa.
Nuo Tampereen laamapaidat on olleet mulle vain harmin aiheita. Ekasta meni ekassa pesussa sauma, aukesi siis. Toiseen ilmestyi ekassa pesussa kolme reikää hihaan. Tarjosivat vielä korvaavaa kappaletta, ihan kuin jostain syystä vieläkin haluaisin heidän tuotteita. Hyik.
Nehän on sellasta tuubikudosta, joissa ei ole edes sivusaumoja, paitsi hihoissa taisi olla. Minä olin ainakin todella tyytyväinen, että tulin hankkineeksi niitä ja pesin normaalisti kuudessakympissä valkopyykissä, ja hyvin kesti. Kuivausrumpuun en laittanut, vaan henkarikuivatin kuosiinsa.
Joo hihoissa on saumat, ja sieltä se aukesikin.
Luulisin, että tätä lakkoa on helpompi toteuttaa, jos itse tuntee sitä kaipaavansa. Jos taas ei ole mitään oikeaa tarvetta, niin silloin varmaan on vaikeampi sitä toteuttaakaan. Tiedän tämän itse mm. ruokavalintojen suhteen. Tiedän kyllä täsmälleen, mikä olisi terveellisin tapa syödä, mutta en noudata sellaista ruokavaliota, koska ihan rehellisesti sanottuna en usko tarvitsevani sitä oikeasti. Ostamatta jättäminen vaatii ainakin minulta aika tietoisia valintoja, ja ilman tätä omaa vahvaa motivaatiota (sekä tätä julkista tukea) en usko että onnistuisin kovin hyvin.
Vaikuttaa siltä, että ostolakot ovat sujuneet hienosti. Lähellä täydellistä suoritusta olen itsekin, sillä helmikuussa ostin – olosuhteiden pakosta ja tarpeeseen – talvikengät. Talvisiin hautajaisiin Suomessa ei ihan pikkukengillä kannata lähteä. Tarve tuli siis mustille nahkasaapikkaille, jotka sopivat pidettäväksi hameen kanssa. Alennusmyynnistä löysin varsin yksinkertaiset saapikkaat, jotka mielestäni kestävät aikaa hyvin. Omasta mielestäni onnistunut ostos – kuukauden ainoa, joten tarkalleen ottaen nappisuoritus tässä kuussa 🙂
Tuossa oli selkeä tarve, ja olettaisin että tuollaisille kengille on käyttöä myöhemminkin. Hyvä ostos siis.
Mun vaatekaapissa ei tapahtunut yhtään mitään muutosta helmikuussa. En ostanut tai saanut mitään, enkä poistanut mitään.
Onko tässä nyt se kuuluisa plus miinus nolla? 🙂
Nollatulos täälläkin! 😊 Erityisen tyytyväinen olen, että sain helmikuussa korjautettua lenkkarit suutarilla ja hankittua uudet sisäpohjalliset työkenkiin, siis lisäaikaa hyvin palvelleille jalkineille.
TUollainen korjaaminen on ihan parasta! Tosi hienoa! Tuollaiset kulut ovat pikemminkin investointeja.
Minulla hyvin huono tulos, paitoja, housuja, lenkkarit. Kaikki kyllä tulleet tarpeeseen ja hyvästä alesta ostettuja, mutta silti. Tammikuussa niin ajattelin, että kulutan kaiken vanhan loppuun. Nyt vaatteet tuntuvat sieltä paremmasta päästä hajoavan. Tyyliin, löytyipä kaapistani ihan kiva neule, ehkä sovitettu ja sitten hetkessä valtava purkauma ja käyttökelvoton. Ja niin monet, sinällään kivat ja ehjät vaatteet ovat vaan odottaneet niin kauan käyttöä, että aika mennyt jo ohi. Joudun varmaan hankkimaan paljon uutta, mutta omaksi hyödyksi kirjanpito toimii varmasti ja sitä kannattaa jatkaa ainakin muutama vuosi.
Joo, tuo vaatteiden ”vanheneminen” on ongelma. Minulla on esimerkiksi yhdet merkkifarkut, aivan täydellisessä kunnossa, vuodelta 2001. Arvatkaa, mahtuvatko minulle enää? No eivät. Entä meneekö kaupaksi? No ei. Joten joudun varmaankin viemään ne Finlaysonille, niin tyhmältä kuin se tuntuukin. Epäilen, että yhdessä jakkupuvussa on vähän sama ongelma, mutta yritän myydä sen nyt kevään aikana. Se on pellavaa, joten vien sen sitten, kun lumet alkavat sulaa.
Saldo: yksi mekko. Hinta 250 bht, eli 6,7 €.
Kuu meni niin nopeasti ennen lomaa, lomalla ja sen jälkeen, että kaupoissa en ehtinyt pahemmin pyöriä. Ostettuja vaatteita siis yksi hellemekko lomamatkalta. Jos kestää yhtä hyvin kuin edellinenkin vastaava, niin oli hintansa veroinen.
Maaliskuulta on jo nyt pieni aavistus, että ostoja tulee enemmän kuin se yksi. Tosin yritän pysytellä edelleen poissa kaupoilta, jolloin niitä ostopäätöksiä ei tule tehtyä.
Jostain syystä kivat uudet kevätvaatteet kutkuttavat mielessä, mutta taitaa olla aika siivota vaatekaappi ja katsoa mitä sieltä löytyy.
Maltillista! Aion tehdä samanlaisen inventaarion kunhan kevät etenee, ja pistää surutta pois sellaiset, mitkä eivät tunnu enää hyviltä.
Helmikuun ostossaldo 0. Ompeluksia tuli aika laiskasti tehtyä, mutta kansallispuku täydentyi liivillä.
Tuota ei voi varsinaisesti laskea ostolakkoon, mielestäni ompelutyöt eivät kuulu sen piiriin. Paitsi ehkä sitten, jos ompelua varten on erikseen hankittu paljon materiaaleja. Mutta kansallispuvun liivi kuulostaa ikuisuushankinnalta, eikä sellaiselta, joka laitetaan pois parin vuoden päästä 🙂
Ostin ”vaatesuunnitelman” mukaisen pitkän vaaleanharmaan neuletakin/jakun kevääksi, en alesta, vaan lähdin nimenomaan ostamaan kyseistä vaatetta.
Olen laittanut yhden takin ja toppahousut Uffin laatikkoon, vienyt farkut Finlaysonin keräykseen ja vielä pari vaatetta Fidaan, eli vaatteiden määrä on vähentynyt.
Vaatesuunnitelma kuulostaa erittäin hyvältä. Vaikka ostan mielelläni alesta, keskustelin juuri aiheesta Rinnan kanssa. Hän on täysin vastakkaista mieltä, ja kannattaa täydellä hinnalla ostamista. Siinä on ehdottomasti puolensa. Olisin esimerkiksi luultavasti ostanut sen tammikuun mekon myös täydellä hinnalla, jos se olisi tullut samalla lailla vastaan. Niin hyvästä vaatteesta on kyse. Mutta sillä kertaa satuin vain kaahaamaan outlettiin.
Minä ostan erittäin harvoin mitään täyteen hintaan. Sehän on ihan sulaa hulluutta 😀 En muista yht´äkkiä mitään hintavampaa hankintaa, tyyliin merkkituotetta, josta olisin maksanut täyden hinnan. Perustuukohan tuo ajattelutapa normihinnalla ostamisesta siihen, että silloin ei haahuile turhaan alennusmyynneissä ja haksahda älyttömyyksiin. Näin ollen tulee sitten lähdettyä kaupoille vasta henkensä hädässä todellisen tarpeen ollessa kyseessä ja ostettua juuri se tietty tuote, jota meni sinne hakemaankin, eikä mitään turhaa.
Kuulostaa ihan miesten tyyliltä ostaa 😀 Hehän eivät paljoa kaupoissa haahuile, vaan tekevät ensin netissä vertailevaa tutkimusta ja menevät sitten hakemaan tarvitsemansa, olkoon kyse sitten autosta, kodinkoneesta tai vaatteesta. Minusta taas kaupoissa pyöriminen ihan vaikka vaan huvikseenkin, varsinkin ulkomailla, on ihanaa, vaikkei mitään aina ostaisikaan.
Juu, nähdäkseni tarpeettoman tuotteen ostaminen ei ole ikinä säästöä, olkoon alennusprosentti minkälainen, ja oikeasti tarpeellisen ja tarpeisiin sopivan voi ostaa täydellä hinnalla siinä kuin alennuksellakin. Hinta on hinta on hinta, jos siihen on varaa niin sitten ostaa, jos se on liian kallis niin pitää jättää ostamatta. Alennusprosentti taas on täysin turha lukema, jolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.
Olen äskeinen nimetön vaatesuunnitelma-kommentoija. Olen nyt vanhemmiten sitä mieltä, että pointti ei ole alennusmyynnistä ostaminen. ”Löydöt” ovat usein huteja, ja rahaa menee enemmän. Eli paradoksaalisesti haluan ostaa täydellä hinnalla, koska se tulee halvemmaksi ja muuten en saa oikeanlaista ”pientä” vaatevarastoa,vaan aina vain lisää ongelmayksilöitä.
En ole varsinaisesti ostolakossa, vaan aloin kirjata normaalit vaateostokseni. Helmikuussa en ostanut mitään. Itselleni kudoin yhdet villasukat ihan vain kutomisen ilosta ja testatakseni minulle uutta lankaa ja siihen tarvittavia silmukkamääriä, lankaa meni 4,05 e arvosta.
Sukkia on hajonnut alkuvuonna sellainen määrä että niitä pitää ostaa heti kun käyn kaupungissa. Taisin arvioida että vuodessa menisi parikymmentä sukkaparia, mutta se näyttää olevan pahasti alakanttiin.
Ostin itse viime vuonna niin paljon sukkia, että kuvittelin pärjääväni niillä ainakin tämän koko vuoden. Mutta vaikuttaa siltä, että niin ei tule käymään. Kulutus on kovempaa kuin kuvittelin!
Ne on ne viskoosisukat! Ei kestä hankausta 🙂
Ei niin, mutta ne tuntuu ihanilta. Saan epämiellyttäviä tunneväreitä polyestersukista.
Puuvillasukat? Tosin etsiessäni puuvillapitoisia sukkahousuja olen joutunut huomaamaan, että ne eivät ole tällä hetkellä suosiossa. Tarjonta on olematonta. En tiedä mikä on sukkien tilanne.
Minun sukissa ei ole viskoosia eikä polyesteriä: ”tennissukat” sisältää puuvillaa, polyamidia ja lycraa. Mutta onpahan karheat jalkapohjat, eikä jalkojen rasvaaminen ole tärkeysjärjestyksessä kovin ylhäällä. Sukkahousuja en käytä ollenkaan koska en käytä hameitakaan.
Vaatteiden osto helmikuussa = 0 €. Tavoitteeni on edetä kuukausi kerrallaan. Eniten kaipaan uusia keväisiä, mukavia, pehmeitä kotiverkkareita….
Vaatekaappi on kyllä selkeytynyt jo tämän parin kuukauden aikana, selkeytyy vielä varmaan edelleen.
Minunkin kaappini on vähitellen selkeytynyt. Aika ison muutoksen se on kyllä käynyt läpi sinä aikana, kun olen blogia pitänyt. Vähitellen aletaan lähestyä sellaista pistettä, että koko sisältöön voi olla tyytyväinen.
En ole ostanut yhtään vaatetta, sen sijaan olen saanut kaksi mekkoa myytyä! Minua kyllä nyt motivoi erityisen paljon se, että olemme muuttamassa, enkä halua hankkia mitään ylimääräistä tänne kaaoksen keskelle… 😀 Paljon kaikkea muutakin tulee nyt karsittua ja mieskin on innostunut heittämään roinaa pois, eli hyvä suunta meillä!
Muutto on erittäin hyvä motivaattori tavaroiden karsimiseen liittyen! Itse ajattelen aina, että en halua maksaa sellaisten tavaroiden kuskaamisesta, joita en tule käyttämään. Enkä kyllä halua itsekään sellaisia raahata.
En ole ostanut yhtään vaatetta itselleni, tosin lahjaksi sain kauniin vintagesilkistä käsintehdyn juhlalaukun. Sukkahousuja pitäisi ostaa, mutta ajatus kauppaan menemisestä ja tarpeitani vastaavien (mustien, läpinäkymättömien, nyppyyntymättömien, haarakiilallisten, ainakin osittain puuvillaisten) sukkahousujen etsiskelystä rasittaa niin, että parsin vielä vaikka se ei olisi enää ihan järkevääkään.
Muut vaatteet eivät oikein kulu paitsi alus- ja sukkahousut, näillä näkymin seuraavia vaatehankintoja oikeasti tarve tehdä joskus 2030-luvulla.
Lapselle on ostettu jotain kurarukkasta ym., yhtä mielenkiintoista kuin vessapaperin ostaminen, mutta kalliimpaa.
Ainiin! Viisi vuotta sitten ompelemani yöpuvun kangas alkoi olla niin haperoa, että ratkeili itsestään. Saksin räteiksi, paitsi pitsit talteen. Kun taas samalla käytöllä ja hoidolla olut vintageyömekko arviolta 1910-luvulta ei osoita mitään kulumisen merkkejä, paitsi olkaimet piti ommella paremmin paikalleen. Nykyajan puuvilla -_-
Pakko tähän kommentoida että vanha vohvelipyyhe kului niin riekaleiksi ettei enää ollut järkeä pitää käytössä. Se oli ehkä 70-80 -luvulta väristä päätellen. Mutta raksin käsinvirkatut reunapitsit irti. Ei aavistustakaan mitä niillä tekisin, mutta eipä menneet roskiin. Onko ideoita 🙂
Helmikuun vaateostokset 0e. Sukkalankaa ostin, mutta senkin alennuksesta. Ja mulla on niille langoille/sukille lahjakäyttöä tulossa, joten ei mene omaan kulutukseen.
Tyttö osti itselleen kympillä nilkkurit kevääksi kun löysi 10 e hintaan.
Siinä ne ostokset.
Maltillinen voisi olla tämän kuun teemasana monilla!
Melkein ostin sinapinvärisen trenssitakin. Onneksi muistin samanvärisen neuleen, josta pidin kovasti kaupassa, mutta joka ei arjessa päässyt käyttöön juurikaan. Nollatuloksessa ollaan vielä.
Välillä minäkin luulen tarvitsevani jotain, ennen kuin tajuan että mulla on melkein samanlainen jo olemassa.
Minä en ostanut yhtään vaatteita, mutta hieman harhauduin marketin pyyhehyllyllä, kun oli puoleen hintaa ekopuuvillaisia pyyhkeitä. Ostin kaksi kylpypyyhettä. Hinta ei päätä huimaa, mutta kyllä jo kotona vähän harmitti, kun pyyhkeet menevät nyt odottamaan myöhempää tarvetta. Ne olisivat voineet odottaa siellä kaupan hyllyssä seuraavaa alea.
Maaliskuussa minunkin täytynee housuostoksille mennä. Käytössä on kahdet farkut, jotka ovat kyllä ihan ehjät, mutta toiset alkavat olla jo vähän liian käytetyn näköiset. Tämän kevään kyllä varmasti pärjäisin vielä ilman uusia, mutta jos tulee kivat vastaan, olen antanut itselleni luvan ostaa farkut tai muut työkäyttöön sopivat rennohkot housut.
Maaliskuussa meidän perheessä tulee todennäköisesti muitakin ostoksia. Nyt on jo hankittuna kaksi rullaa tapettia yhden seinän tapetointia varten (järkiostos, seinä on odottanut uudistusta jo kohta kaksi vuotta). Mies on intoutunut merivesiakvaariosta, joka ehkä tulee hankittavaksi tässä pikapuoliin. Mutta ehkä tämän voi laskea miehen osteluiksi =D
En ostanut helmikuussa mitään vaatteita, mutta siskoni oli neulonut minulle yhdet villalapaset. Sukkia olen alkanut parsimaan, ihan tavallisia Lindexistä ostettuja pikkusukkia. Tein tämän kokeiluna ja huomasin että aika monta käyttökertaa tulee lisää nille sukille tällä tavalla, vaikka parsimistaitoni ovatkin aika rajalliset ehkä ole mitenkään kovin tarkka sitä tehdessäni. Haluan testata miten paljon voin lykätä uusien sukkien hankintaa tällä tavoin.
Minäkin muistelin koulu- ja opiskeluaikaani kun oli pakko parsia sukkia, mutta en kehdannut tunnustaa ennenkuin joku muukin ilmoittautui. Oikeastaan pitäisi varmaan taas alkaa parsia sukkia, kun työmarkkinatuki putosi yli kuusi euroa kuukaudessa – eli noin kaksi paria sukkia kuukaudessa pitäisi vähentää kulutusta, esimerkiksi.
Tämän sukkien parsimisen kanssa tulee eteen vaihtoehtoiskustannus. Paljonko minulla menee aikaa parsimiseen, saisinko säästettyä saman summan jostakin muualta helpommin, mihin muuhun voisin käyttää sen saman ajan, olisiko se muu niin paljon mieleisempää ettei tarvitsisi ajatella muutaman euron säästöä.
Villasukat olen tietysti parsinut aina, koska niissä on niin paljon omaa työtä kiinni ettei ne ole kertakäyttötavaraa.
En ole ostanut itselleni mitään! Pari harrastustarviketta tammikuussa, kun tarjottiin suoraan 😊. Mutta ihmeellinen havainto; tämähän vapauttaa! Ei tarvitse katsoa kuin ruokatarvikkeita marketissa… Ei tarvitse miettiä, että nyt saisi tuosta halvalla…
Omalla kohdalla vaatteiden ostoa on hillinnyt loppusuoralla oleva odotus, vielä kuukausi laskettuun aikaan ja yritän pärjätä näillä mitä on. Onneksi olen mahtunut entiseen untuvatakkiin, ja nyt voi jo alkaa käyttää leveämmän mallista villakangastakkia, joten takkihankintaa ei ole tarvinnut tehdä. Äitiysvaatteita olen ostanut yhteensä neljät housut, muistaakseni kolme joustavaa mekkoa, yhden neuletakin, yhden imetyspaidan, kahdet rintaliivit (ihan nappiostos!) ehkä pari muuta vaatetta (?), ja näistä noin puolet kirppikseltä. Sukkahousuja ostin kolmet ja yhdet legginsit. Kohta pääseekin taas tutkailemaan ”uusia” löytöjä entisten vaatteiden joukosta!
Sanoisin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kaikkiin odotus- ja vauva-aikana ostettuihin vaatteisiin kannattaa suhtautua väliaikaisina sijoituksina. Kroppa vetää sellaista vuoristorataa, että nyt ei ole mitään käsitystä siitä, mikä sopii parin vuoden päästä. Koko voi olla ennallaan mutta istuvuus ihan eri kuin ennen. Onnea odotukseen ja tsemppiä tulevaan! 🙂