Neljäs vuosi vaateseurantaa tuli juuri täyteen. Siitä on tullut rutiini, josta pidän kiinni. 12 kuukauden välein voi tarkastella omia ostotottumuksiaan, hittejä ja huteja sekä vaatevaraston koostumusta lahjomattoman listan avulla. Vaateasiat antavat jälleen aihetta ueampaan kirjoitukseen, mutta tässä ensimmäisessä on katsaus siitä, millaisia vaatteita kaappiini tänä vuonna tuli. Muita pohdintoja, kuten korjaus- ja pesulakuluja ynnä muita pohdin myöhemmin. Juttu on kuvitettu tämän vuoden vaateostosten kuvilla.
Vuoden 2019 listalta löytyy esimerkiksi:
- 2 nollakuukautta
- 5 käytettynä ostettua vaatetta tai asustetta
- 7 kengät (apua!)
- 7 alushousut, 3 aluspaitaa, 8 sukat/sukkahousut, 1 yöpaita
- 1 kaulakoru (vanha)
- 1 juhlamekko, 2 kesämekkoa
- 4 t-paitaa
- 2 huivia, 2 urheiluun tarkoitettua tuubihuivia
- 2 farkut
Tässä ei tietenkään ole kaikki ostokset, ja listan asiat menevät osin päällekkäin, joten kokonaislukumäärästä tuo ei vielä kerro mitään. Listaamalla hankintoja ja lahjoja ei myöskään voi päätellä, paljonko kaapissani on vaatteita, sillä tänä vuonna ostetuista vaatteista olen jo antanut eteenpäin useamman. Vanhempia vaatteita myin ison kassillisen kesällä kirppiksellä, ja toisen kassillisen lahjoitin Fidalle syksyn aikana. Trafiikkia on siis ollut kumpaankin suuntaan.
Tästä puuttuvat vielä syksyllä ostamani lenkkarit ja ne maailman ihanimmat mustat korkokengät. Tämän kuvan kengistä annoin nuo punaiset äidilleni.
Tänä vuonna en ole pitänyt kirjaa tekstiilijätteestä, mutta vuoden aikana on kulunut puhki useampi sukkapari ja olen heittänyt roskiin loppuun kulahtaneita alushousuja, sekä korvannut molempia uusilla. Heitin roskiin myös yhdet kengät, jotka tulivat käyttöikänsä päähän. Niiden tilalle ostin myös uudet vastaavat kesäkuussa.
Kesäkuussa shoppailin määrätietoisesti matkalla ollessa, tässä osa ostoksista. Kaikki käytössä lempivaatteita!
On vähän masentavaa huomata, että huolimatta tästä monen vuoden opettelusta, haksahdin tänäkin vuonna tyhmiin ostoksiin. Vuoden ehdottomasti typerin shoppailureissu oli se, kun keväällä menin ”piipahtamaan” ystävämyynnissä, josta minulla on ennestään huonoja kokemuksia. Ei tosiaan olisi pitänyt mennä, sillä tein vuoden hölmöimmät ostokset: poolopaidan, jota pidin kerran, hameen jota en muistanut pitää edes sitä yhtä kertaa sekä mekon, joka osoittautui niin hankalasti silitettäväksi, että hankkiuduin siitä eroon syksyllä. Rahaa hukkasin noihin yhteensä 105€. Poolo nolottaa eniten. (Olen näitä harmitellut ennenkin, esim. täällä ja täällä.) Vannoin tämän episodin jälkeen, että tuohon kauppaan EI PIDÄ MENNÄ, paitsi että menin vielä joulukuussa kuitenkin. Ja sitten ostin sieltä juhlamekon, jonka puoliso totesi näyttävän päälläni epäedulliselta (luultavasti siksi, että se oli minulle hiukan liian pieni). En siis pitänyt mekkoa kertaakaan, mutta onneksi se istui ystävälleni kuin nakutettu, joten pystyin lahjoittamaan kivan vaatteen hyvään kotiin. Minun pitää ehkä pyytää liikkeen omistajaa liimaamaan oveensa lapun, jossa lukee ”Jenni, älä tule tänne. Muut tervetuloa”.
Tyhmästä ystävämyynnistä tarttui mukaan yksi todella onnistunut ostos, tämä huivi, jota olen käyttänyt todella paljon.
Onneksi tein enemmän fiksuja kuin tyhmiä ostoksia. Olen hyvin iloinen kaikista käytetyistä vaatteista, jotka ostin tai sain. Ne ovat tulleet hyvään käyttöön, ja on mukavaa ajatella antavansa vaatteelle entistä pidempi elämä. Tein muutaman todella onnistuneen ostoksen myös uutena. Kaikki neuleet, puserot, farkut ja kesämekot ovat tuottaneet pelkästään hyvää mieltä. Kesällä ostamani kallis syystakki näyttää ja tuntuu nyt juuri niin hyvältä kuin silloin ajattelinkin.
Näiden hittien ja hutien lisäksi tein järkeviä ostoksia, jotka ilahduttavat lähinnä tarpeellisuudellaan (alusvaatteet, sukat, yöpaita, tuubihuivit). Sitten tein jonkin verran sellaisia ostoksia, jotka ovat ihan ok ja käytössä, mutta joita ilmankin olisin aivan hyvin pärjännyt. Raja näiden ja edellä mainittujen välillä on kuitenkin häilyvä. Mutta ainakin syksyllä ostetut lenkkarit ja kenties yksi kesämekko olivat kivoja, mutteivät oikeasti mitenkään välttämättömiä.
Onko järkevämpää hankintaa kuin kuoritakki?
Kun lasken yhteen lahjaksi saamani vaatteet sekä ostokset, tämän ja viime vuoden lukumäärä on sama. Vaatevarastoni ei ole kasvanut eikä pienentynyt, sillä olen myös antanut, myynyt ja lahjoittanut vaatteita suunnilleen saman verran kuin ennenkin. Jälleen tämä seuranta on kuitenkin antanut runsaasti ajattelemisen aihetta. Niistä kirjoitan enemmän myöhemmin, muuten tämä teksti paisuu kilometrin mittaiseksi.
Millainen vaatevuosi teillä oli?
Tällaisia ajatuksia heräsi, kun luin postauksen. Ei ole tarkoitus ilkeillä, kyllä itsekin joskus ostan jotain, joka ei olekaan täydellinen hankinta. Muitahan ei pitäisi kaapissa ollakaan.
Minusta on vähän kummallista, että joku ostaa jotain, joka pitää antaa heti pois. Etkö sovita ostaessasi? Itse en yleensä sovita neuleita tai trikooyläosia, mutta entisenä ammattiostajana näen muutenkin sopivatko koko, väri, laatu ja malli.
Kengissäkin kannattaa minusta satsata enemmän laatuun kuin määrään. Ne laatukengät näyttävät hyviltä vielä monien vuosienkin jälkeen. Minulla on mm hyväkuntoiset Chanel-ballerinat vuosimallia 2005. Kun ostaa vaikka yhdet laatukengät vuodessa (puhun nyt siis pikkukengistä), niin vähitellen on aika ihana kenkägarderobi kasassa.
Ymmärrän ajatuksen, ja tästä on tulossa oma postaus lähiaikoina. Nämä virheostokset haluaisin eliminoida kokonaan. Mutta lyhyesti vastaan, että sovitan kaiken t-paitoja myöten, mutta valitettavasti se ei aina riitä. Näissä ostoksissa on paljon ostamisen psykologiaa mukana. Jos onnistuisin katsomaan vaatteita vain kylmän rationaalisesti tarpeen tai sen mukaan, miltä vaate päällä näyttää, en virheitä tekisi. Mutta jos halu uuden vaatteen suhteen on kova, niin sitten katsoo helposti sormien läpi ominaisuuksia, jotka eivät ole optimaalisia. Esimerkiksi vähän liian pieni vaate voi tuntua siltä että kyllä se on ihan ok, ennen kuin joku lahjomaton toteaa, että oikeasti sen ei kuuluisi näyttää niin kireältä.
Olen niin lähellä kapselikaappia kuin elävän ihmisen on mahdollista . (Olen Terhokodissa saattohoidossa). Kaikki käy yhteen, eikä tarvi välittää kuin parista vuodenajasta kerrallaan. Lahjoittanut olen virtanaan. Onneksi 2 ihmistä on suunnilleen samankokoisia kuin mä, ne ilahtuivat kauneimmista räteistäni ja mua ilahduttaa, että ne ilahtuivat 🙂
Tänään hiukan repesi, kun pääsin Kiasman kauppaan. Se oli mun ”ulkomaanmatka” eli laitoin haisemaan sormuksiin ja muuhun tosi välttämättömään satasen. Mutta ei kaduta!
Uskoisin, että tuo satanen oli hyvin käytetty. Kauneus ilahduttaa aina! Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Kiitos!
Tutkailin viime vuoden vaatekirjanpitoani, yhteensä 25 vaatetta (tässä on ihan kaikki alusvaatteista lähtien) ja kuusi sellaista vaatetta, jotka olisi voinut jättää ostamatta. Ostettu kiireessä, lasten kanssa tai sovittamatta. Harmittaa, vaikka näitäkin olen paria lukuunottamatta käyttänyt. Vaatteisiin kului n. 900 euroa, kotimaiset talvikengät olivat ylivoimaisesti kallein hankinta. Ne ostin loppuunkäveltyjen kenkien tilalle.
Olet onnistunut varsin maltillisena pysyttelemään. Oma tavoitteeni on päästä tänä vuonna selvästi nykyistä pienempään lukuun, jonnekin 25 kieppeille.
En ole pitänyt kirjaa ostoksista, ehkä nyt olisi hyvä aloittaa, kun vuosikin vaihtui? 🙂 Hankintoja tuli loppuvuodesta paljon, mutta syykin on hyvä: löysin vihdoin oman tyylini, nyt kolmevitosena! Ja se jos mikä on tehnyt onnelliseksi. En enää tee hutiostoja, koska tiedän tasan tarkkaan, mistä pidän ja mikä sopii jo olemassaoleviin vaatteisiini. Ja kaikki käytössäni olevat muutamat vaatekappaleet on lemppareitani 🙂 Mulla on aina ollut se ”oma juttu” hukassa, enkä tuntunut koskaan löytävän mulle sopivia, ihania vaatteita. Nyt vihdoin osaan 🙂
Tosin ne vanhat epäsopivat vaatteet on edelleen kaapissa, niitä käytän pikkuhiljaa loppuun kotivaatteina ja vaikka pihahommissa.
Tässä kolmekutonen, joka voi hyvillä mielin sanoa kuten sinä, että vuonna 2019 löysin tyylini! Tänä vuonna aion hankkiutua epäsopivista eroon, ja pyrkiä mahdollisimman täydelliseen ostolakkoon vaatteiden osalta.
Toisetkin onnittelut ovat siis paikallaan 🙂
Oman tyylin löytymisestä on syytä onnitella! Se kyllä auttaa kovasti ettei tee turhia ostoksia. Minulla tosin on tyyli hallussa, mutta silti haksahdin pari kertaa. En ostanut väärän tyylisiä, vaan muuten vaan huonolaatuisia tai hankalia vaatteita. Näistä virheistä toivon pääseväni tänä vuonna eroon. Niitä vanhoja vaatteita voi joskus menestyksellä ottaa mukaan uuteen tyyliin, kun niitä asustaa ja stailaa eri tavalla kuin ennen. Jos taas ei toimi, niin sitten kannattaa vaikka antaa ne pois kaappia tukkimasta.
Kävin läpi omaa kirjanpitoani viime vuoden osalta. Vaatteita ostin 26 kappaletta, määrä ei sisällä mm. alusvaatteita ja sukkia. Ostoksia oli 6 enemmän kuin vuonna 2018 ja rahaakin oli mennyt aika paljon enemmän. Kallis ja kallein ostos oli uusi talvitakki. Nollakuukausia oli 5, joten hiukan parannusta aikaisempaan. Todella tyytyväinen olen siihen, että vaikka rahaa kului enemmän niin yhtään hutiostosta ei tullut, kaikki ovat käytössä tai tulevat myöhemmin käyttöön. Aikaisemmin olen aina onnistunut ostamaan useammankin vaatteen, joihin en ole ollut tyytyväinen tai ne ovat jääneet jostain syystä käyttämättä.
Päätin jo aikaisemmin pitää tiukkaa linjaa ostolakon osalta tänä vuonna. Tosin heti vuoden ensimmäisenä onnistuin lupauksestani lipsumaan, kun löysin upeat (ja kalliit) tennarit yli 60 prosentin alennuksella mutta tulevat varmasti kesällä käyttöön. Nyt täytyy vähän skarpata. 🙂
Hyvin onnistunut vuosi! Mutta minä huomasin, että kun aloin vältellä alennusmyyntejä, ostin kalliimpia vaatteita mutta käytin silti vähemmän rahaa kuin aiemmin, etenkin ostolakon alussa. Viime vuonna ote lipsui, joten tiukempi linja täälläkin tiedossa!
Minulla oli neljän vuoden kirjanpidon jälkeen vuosi, jolloin en pitänyt kirjaa vaatehankinnoista. Nyt harmittaa! Oma mutu tahtoo kaunistella, mutta kirjanpito on lahjomaton.
Kiitos rehellisistä pohdinnoistasi! Itse haksahdin myös pari kertaa vuoden aikana, ja vanhoihin tuttuihin ansoihin. Kesällä minun pitäisi ymmärtää pysyä pois hellevaateostoksilta, ellei meillä ole pian 10 kuukautta vuodesta hellettä… Ja syksyllä, ennen kuin otin syysvaatteet esiin, kävin täydentämässä syyskapselia. Niin virhe! Olin tehnyt täydennykset jo ja paljon parempilaatuisena. Nyt mulla on pari trikoopaita, jotka on aivan liian ohuita ja toinen itse asiassa vinoonleikattukin. Ne ärsyttävät mua joka kerta kaapissa näkyessään.
Vaikea laji, tämä järkevästi ja tarpeeseen ostaminen. Mun kokemus on, että se on helppoa jonkun aikaa ja ihmeelliset ostelutuntemukset viettelee, kun luuli jo olevansa päässyt niistä yli.
Se on erikoista, miten nimenomaan niihin samoihin vanhoihin sudenkuoppiin sitä helposti kompastuu, vaikka kuinka yrittää tiedostaa. On mukava kuulla, että joku muukin. Nyt haluan taas skarpata, ja todella vähentää niiden hutiostosten määrää. Minun osaltani se varmaan onnistuu, kun lakkaan käymästä siellä tuhoisassa ystävämyynnissä. Joten jatketaan harjoituksia. Kyllä tämä tästä 🙂
Persiilleen meni ostotarkkailuvuoteni 2019. Rahaa meni vaatteisiin, asusteisiin, kosmetiikkaan ja hygieniaan 2942€. Se tekee per kk 245€ eli liikaa.
Vaatteiden osuus oli 1022€ ja asusteiden 679€. Tavoitteeni oli puolittaa vuoden 2018 kulut, mutta eihän siitä mitään tullut. Summa alittui kolmella kympillä.
Vaatteet on luetteloitu exceliin, mutta kappalemääriä en viitsi edes laskea.
Tosin olen sinne kirjannut erikseen kaikki alusvaatteetkin.
Asusteiden osalta tuli 3 nolla kuukautta, mutta vaatteita oli osteltu joka kuussa. Järkyttävintä tässä on, että mitään en ostanut todelliseen tarpeeseen, vaan ihan huvikseen, kun oli niin kivoja ja ihania.
Kirppis- ja tori.fi myynnillä tienasin tosin 750€, joten se edes vähän tasoittaa tilannetta. Ostin myös muutamia secondhand vaatteita Tukholman Emmauksesta.
Poistoja tuli todella vähän vuoden aikana. Mitään ei varsinaisesti kulunut loppuun. Jotain vein emmaukseen.
Se hyvä puoli tässä on, että voin aloittaa taas puhtaalta pöydältä ja pyrkiä tänä vuonna vähintäänkin puolittamaan törsäykseni.
Joka aamu armo uus’ kuten sanonta kuuluu. Vuosi on sopivasti alkanut, joten nyt vain päätöksiä toteuttamaan. Ehdottaisin, että ota vähän pienempiä etappeja tavoitteeksi. Vaikka yksi kuukausi ilman mitään vaate- tai asusteostoksia. Vaikutat sen verran päättäväiseltä ihmiseltä, että uskon sen kyllä toteutuvan, jos päätät niin tehdä. Rahamäärä ei minusta ole niin olennaista, jos ei elä yli varojensa, mutta ostosten tiheys on sellainen, joka itselläni oli turhan tiivis viime vuonna. Mietin myös sellaista, että koska tänäkin vuonna minulla on tiedossa reissu, josta varmaan olisi houkutus ostaa vaatteita, nollakuukaudet siihen asti ovat sitäkin tärkeämpiä. Ehkä joku tällainen tavoite toimisi sinullakin?
Kiitos kannustuksesta. Pakko tosin myöntää, että tammikuu on jo taas menetetty, koska ostin alesta kahdet alushousut ja 2 neuletta.
Neuleissa tosin aivan loistava hinta-laatusuhde, koska puolet alpakkaa ja villaa, loput jotain keinokuitua. Käyttökertojakin jo toiselle 3, kirjaan nykyisin nekin uusien vaatteiden osalta. Lisäksi ne ovat ihanan värisiä.
Ehkä sitten helmikuussa nollakuukausi. Kosmetiikan oston aion myös pistää jäihin ja tänä vuonna todellakin pitäytyä siinä. En tarvitse mitään uutta tuotetta varmaan koko vuonna.
Kahdet alushousut eivät kaada mitään, ja jos olet iloinen neuleista, niin hyvä niin. Mutta loppukuukausi ei ole vielä ollenkaan menetetty, joten tähtää vaikka siihen, ettei tammikuulle tule enempää ostoksia.
Minä pärjään edelleen kosmetiikkavarastojeni kanssa, vaikka en ole lokakuun alusta lähtien ostanut mitään, en edes saippuaa. Juuri tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että useampi tuote on loppumassa, mutta varastoja riittää edelleen, joten kaupoille ei tarvitse lähteä. Tämä on kyllä aika kivaakin, kun oikeasti saa jotain vaihteeksi loppumaankin. Sitten ostan, kun jokin tuote aidosti loppuu, eli kun varastosta ei löydy enää korvaavaa tuotetta. Uuden ostaminen tulee olemaan kahta hauskempaa, kun sitten keväämmällä saa ostaa ihan ”luvan kanssa”!
Tuohon minäkin olen tähdännyt jo 3 vuotta, etten ostaisi uutta kosmetiikkaa, ennen kuin ei enää kertakaikkiaan mitään vastaavaa tai korvaavaa tuotetta enää löydy jemmasta. Jossain kohtaa sitten sorrun viimeistään kesäalessa tai jonkun kosmetiikkafirman ystäväåmyynnissä taas ”täydentämään” jo valmiiksi ylitäysiä varastoja.
Tämä on ihan loputon suo.
Minusta on aivan käsittämätöntä, että jotkut suorastaan vihaavat vaatteiden ostamista tai ylipäänsä kaupoissa huvikseen pyörimistä.
Toivon, että minäkin olisin aliostaja. Säästyisi sekä rahaa, että kaappitilaa 😀
Minä tein itselleni nyt sellaisen säännön, että minulla on täydellinen porttikielto siihen ystävämyyntiin, mistä yleensä teen vain huonoja ostoksia. Samoin päätin, että en mene alepäiville palloilemaan, ja olen klikkaillut itseäni pois lukuisilta postituslistoilta, jottei silmiini satu mitään houkuttelevia mainoksia. Nuo ystävämyynnit ovat kyllä petollisia, ja toinen paha on kosmetiikkamessut. Monelta turhalta ostokselta olisin välttynyt, jos olisin jättänyt menemättä.
Anteeksi vaan, mutta näin silittämisen suurena vihaajana mua naurattaa ääneen se sun ystävämyynnistä spontaanisti hankittu hörhelömekko, joka oli niin ärsyttävä silitettävä, että päätit hankkiutua siitä eroon 😀
Joo, eipä tullut mieleen ostaessa, että ne hihat eivät pysy muodossa pesun jälkeen. Mä itse asiassa pidän silittämisestä, enkä arkaile ostaa vaatteita, joita pitää silittää, mutta tämä meni niin hankalaksi että luovutin.
Olen aika tyytyväinen viime vuoteen. Budjettini oli 200 euroa vaatteisiin. Se ylittyi n. 34 eurolla, mutta tähän summaan olen sisällyttänyt myös nahanhoitogeelin ja ompelutarvikkeita, joten se on ok.
Tein hyviä ostoksia, kuten second handina löytämäni suomalaisen perheyrityksen valmistama musta nahkalaukku hintaan 16 euroa (uutena olisi n. 200 euroa). Hihnoissa hieman patinaa, mutta muuten tosi hyväkuntoinen ja mustan ajattoman laukun osto kuului suunnitelmiini. Lisäksi uusin juhlakenkäni, koska toiset olivat täysin rähjääntyneet ja toiset, jotka olivat palvelleet jo 14 vuotta ja ovat edelleen hyvässä kunnossa, totesin olevan nyt liian korkeat nykyiselle mukavuuden haluiselle minälleni. Niinpä ostin nettikaupan alesta matalammat tilalle. Ainoa sekoaminen tapahtui kesällä uffissa 4 euron päivillä. Haalin itselleni viisi paitaa, joista 2-3 olisi riittänyt mainiosti, mutta oli kiire jne. minkä takia ostin epähuomiossa myös niskapuolelta kauluksen alta ratkenneen paidan. Kuka maksaa risasta vaatteesta? Minä näköjään. Onneksi sain sen korjattua ja paikkaus jäi kauluksen alla piiloon. Näiden lisäksi olen vuoden aikana ostanut viisi muuta vaatetta ja mekkokankaan, joka odottaa yhä ompelijaansa.
Vaatevarasto on lisääntynyt myös sitä kautta, että ompelin itselleni hameen (kankaat ilmaiseksi saatuja, hinnaksi tulivat vain vetska ja ompelulanka) sekä siskoltani sain muutaman vaatteen hänen vaatekaappisiivouksensa yhteydessä.
Poistoihin meni yhteensä 1-2 muovikassillisen verran vaatetta, laukkua ja kenkää.
Tälle vuodelle en taida asettaa mitään rajattua budjettia, mutta yritän mahdollisimman vähällä päästä. Tiedän jo nyt tarvitsevani uusia sukkia, valkoisia alustoppeja, sekä 1-2 kengät. Katsotaan, miten käy, sillä seurantaa aion jatkaa.
Olet todella onnistuneesti vetänyt ostolakkoa! Kulutuksesi on kaukana suomalaisesta keskiarvosta! Vaikuttaa siltä, että pysyt hienosti tavoitteissasi, vaikkei mitään erityistä budjettia olisikaan.
Hauskaahan tässä on se, ettei yhtään tunnu siltä, että olisi ollut lakossa. Ehken edes ollutkaan. Ainakin, jos katson listaa tekemistäni hankinnoista, niin minusta niitä on aika paljon ja joukossa kuitenkin on pari vaatekappaletta, jotka ei ole päässyt vielä edes käyttöön, sekä se kangas, jota en ole vielä ommellut. Mutta taisin saada 6 nollakuukautta ja olen aika hyvin oppinut pois turhasta verkkokaupan selailusta, mitä ennen harrastin, että siinä mielessä on tullut lakkoiltua. Tässä on auttanut myös tulotason lasku, jolloin mietin tarkemmin, mihin rahani käytän. Mutta olen huomannut, ettei mulla ole enää himoa muuten vain vaatteiden shoppailuun kaupoissa. Kampanjoita ja alekausia tulee ja menee. En jää mistään paitsi, vaikka tarjonta jää katsastamatta, jos kaapista löytyy se mitä tarvitaan. Ainoastaan kirppiksen osuessa kohdalle iskee halu tehdä löytöjä.