Makuuhuoneen vaatekaappien päällä on tyhjää tilaa, ja olen laittanut sinne pahvilaatikoissa tekstiilejä, joita harvemmin käytetään. Osassa on kausivaatteita, mutta osan sisältö on vähitellen jäänyt unholaan. Eräänä päivänä tuli luppohetki, joten innostuin selvittämään yhden laatikon sisältöä. Tiesin, että siellä pitäisi olla talvipäähineitä, mutta en muistanut sen enempää.
Löysin odotetusti talvihatun, mutta myös yllätyksiä. Samassa laatikossa oli sifonkihuivi, joka oli osa rippipukuani varhaisella 90-luvulla. Kokonaisuuteen kuului pitkä, luonnonvalkoinen sifonkihame sekä samansävyinen raakasilkkineule, mutta ne ovat vuosien varrella joko kierrätetty tai kadonneet. Oli hauskaa löytää tuo huivi, vaikka sille ei juuri käyttöä ole. Säästän sen silti; hauska muisto nuoruudesta eikä vie paljoa tilaa. Laitoin huivin roikkumaan muiden huivieni seuraan.
Kaikki löytöni
Laatikosta paljastui myös toinen 90-luvun aarre, mustat pitsisormikkaat. Muistatteko, kun sellaiset olivat muotia? Tai en tiedä olivatko ne oikeasti muotia. Omasta mielestäni ne olivat joka tapauksessa hienointa ikinä, noin parin vuoden ajan siinä 13–14-vuotiaana. En keksi niillekään enää mitään käyttöä. Mahdollisesti vien ne Fidalle jossain vaiheessa, tai annan lapsille leikkiin.
Hauskin löytö oli kuitenkin nahkanyöri, jota olen etsinyt jo pari vuotta. Äitini tuunasi yli parikymmentä vuotta sitten pienestä Kiplingin pussukasta nyörin avulla pienen olan yli kannettavan käsilaukun. Halusin tuolloin sellaisen laukun, jota ei tarvinnut pitää kädessä, jotta mukana kuljetettava omaisuus ei olisi haitannut discoissa tanssimista. Myöhemmin olkahihna alkoi näyttää mielestäni jotenkin tyhmältä, ja niinpä irrotin sen ja pistin talteen. Nyt olen taas viime vuosina kaivannut välillä mahdollisimman pientä olan yli kannettavaa pussukkaa. Tiesin, että nyöri on tallella, mutta en vain muistanut mihin olin sen laittanut talteen. Ja nyt se löytyi! Mitä tästä opimme: kaikki löytyy aina jostain. Ainakin jos on taipumusta laittaa kaikki säästöön. En tosin ymmärrä, miksi olen joskus laittanut samaan laatikkoon sifonkihuivin, talvipäähineen, pitsisormikkaat ja nyörin. Varmaa on ainoastaan se, että olen pakannut tavarat kauan ennen kuin ymmärsin mitään tavarataidoista!
Siirsin laatikosta vielä sen ainoan talvipäähineen ja pari muuta tavaraa parempiin paikkoihin ja koko laatikko tyhjeni. Pieni voitto tavarankarsijalle, vaikka tällä kertaa en edes poistanut kodista mitään. Kunhan järjestin sekalaista tavaraa uusiin paikkoihin. Laatikkoon pakkasin lasten palapelejä ja vein vinttiin. Oli kiva saada makkarista yksi laatikko pois, mutta vintille kertyy aina vain lisää tavaraa. Sen raivaaminen onkin jossain vaiheessa edessä, mutta juuri nyt en jaksa asiaa ajatella. Arki kuormittaa muutenkin tällä hetkellä ihan riittävästi. Iloitsen kuitenkin pienistäkin voitoista kodinjärjestyksen saralla!
Jouduimme ullakkorakentamisen seurauksena luopumaan vinttikomerosta. Ilmeni, että lähes kaikki siellä ollut tavara oli tarpeetonta. Lundiaosat myin, jotain meni kierrätyskeskukseen, osa hävitykseen.
Nyt meillä on hyvin järjestetty kellarikomero ja hyvin pärjätään. Tästä opin sen, että säilytystila kaipaa jatkuvaa läpikäymistä, muuten se tukkeutuu ja jopa menettää merkityksensä.
Olet oikeassa, säilytystiloja pitää käydä säännöllisesti läpi. Meidän vinttiä on tyhjennetty aina, kun taloyhtiö on ottanut roskalavan pihamaalle. Sinne on viety milloin mitäkin roinaa, edellisen asukkaan jäljiltä jääneitä tavaroita ja omia tarpeettomia. Lundiaakin on, mutta siitä en luovu, sillä sille löytyy taatusti aina käyttöä. Tällä hetkellä eniten on kirppistavaraa, mutta korona sotki kirpparisuunnitelmani täysin.
Tuosta huivista ja lapsista tuli mieleeni, että mulla oli/on monia kivoja huiveja, joista siis todella tykkään, mutta kun en vaan ole yhtään huivi-ihminen… Mulla on yksi vakiohuivi, mutta sitäkin käytän aika harvoin; huivi tuntuu minusta kuristavalta. Mietin sitten, mitä ihmettä niille nyt tekisin, kunnes kerran keksin, että laitan ne lastenlasten (kaksi pientä tyttöä) leluihin. Ja voi, miten suuren suosion ne on siellä saaneet! Huivit on lähes joka kerta tyttöjen päällä: neiti 5v haluaa aina yhdestä huivista ”hiukset”, eli huivin saa kätevästi palmikoitua pitkäksi letiksi ja neiti 2v haluaa yleensä, että mummo solmii KAIKKI huivit hänelle viittamaisesti päälle yhtä aikaa… Huivit toimii myös alustana, peittona, majan aineksina jne. Juu, niistä on todella ollut iloa lapsille ja minulle myös, koska nyt huivit on käytössä, olkoonkin, ettei ehkä ihan siinä, mihin ne alun perin oli ajateltu. =D
Tiedätkö mitä, muistan saman leikin mummolassa omasta lapsuudestani! Kehittelin huiveista vaikka minkälaisia luomuksia, ja pidin muotinäytöksiä. Jos minulla on joskus lapsenlapsia, niin ainakin huiveja riittää leikkeihin asti 🙂
Mummini käytti aina pitsihansikkaita nylon-sukkahousujen pukemiseen. Näin hän vältti sukkahousuihin tulevat silmänpaot/reiät epätasaisten kynsien tai karhean ihon vaikutuksesta.
Onpas loistava niksi. Varsinkin ohuimmat sukkahousut saavat helposti langanvetoja jo pukiessa, jos ei ole varovainen.
Minä löysin laatikosta vanhojen tanssien mekkoni ja mahtui vielä päälle. Lapset olivat kuolla nauruun, niin on muoti muuttunut tässäkin asiassa 😀
Minullakin on vanhojenpuku tallessa. Se ei kyllä mahdu päälle enää, ikävä kyllä. Käytin sitä juhlapukuna monta kertaa vielä vanhojen tanssien jälkeenkin. Nyt se ehkä jo näyttäisi hassulta, sillä sellaiset pulleat vanteet helman alla eivät enää taida olla muodissa!