Oletteko huomanneet, että kun on lista kaikenlaisia hoidettavia asioita, on paljon tehokkaampaa hoitaa ne kaikki kerralla, kuin yhden siellä ja toisen täällä? Olen tunnetusti listaihmisiä, niiden avulla pidän muistissa sekä ne asiat, jotka on pakko tehdä, että sellaiset jotka olisi muuten vaan mukavaa saada hoidetuksi. On esimerkiksi eräpäiviä joista ei voi joustaa, ja puheluita jotka on pakko soittaa ja niin edelleen. Sitten on asioita, jotka olisi kiva saada järjestykseen, mutta jos ei ehdi tai jaksa, maailma ei nyrjähdä paikaltaan. Sellaisia kuten komeron siivous, lakanoiden mankelointi tai palaneen lampun vaihtaminen.
Olen havainnut, että kun hoitaa yhden asian pois listalta, siitä tulee niin reipas olo, että helposti hoitaa toisen ja kolmannenkin. Jostain syystä aloittaminen, siis minkä tahansa listan asian hoitaminen, tuntuu välillä hirveän työläältä, mutta sitten kun sen saa tehtyä, tuntuu kuin olisi saanut lisää energiaa. Samaan syssyyn tarttuu seuraaviinkin, ja pian on kaikki hoidettu.
Gretchen Rubin puhuukin ”power hour” eli tehotunnista, jossa on juuri tämä ajatus. Olen vienyt tätä vähän pidemmälle ja ruvennut nyt syksyllä suunnittelemaan tehopäiviä, jolloin ideana on lyhentää listaa urakalla. Olen ajatellut, että olisi optimaalista, jos päivä olisi aina sama. Eli joka viikko vaikkapa tiistailla olisi aina kalenterissa pari tuntia tyhjänä, jotta silloin voi juosta kaupungilla, varata lääkäriaikoja, noutaa paketteja postista ja sen sellaista. Tällä hetkellä maanantai on se päivä, jolloin käyn kaikki paperit läpi, ja se on kyllä hyvä ja toimiva systeemi.
Tällaisen vakiopäivän etuna on se, että kun se on aikataulutettu, ei niistä asioista tarvitse huolehtia muina aikoina. Sen sijaan tietää ennalta, että sinä tiettynä päivänä nämä kaikki tulee hoidettua. Kääntöpuolena on, että jos rutiineihin tulee poikkeuksia, koko systeemi menee sekaisin. Näin kävi esimerkiksi tällä viikolla, kun olin poikkeuksellisesti maanantain pois kotoa. Paperit jäivät hoitamatta, ja meni monta päivää ennen kuin sain kaikki käytyä läpi. Tietysti tätä ongelmaa voisi auttaa, jos suunnittelee viikon etukäteen, ja katsoo sieltä tietyn ajankohdan juokseville asioille, vaikka se sitten vaihtelisikin viikosta toiseen.
Yhtä kaikki pidän tällaista varautumista ja kerralla vyöryttämistä tehokkaana ja hyvänä tapana toimia. Mahtavintahan on aina se, kun saa asian viivattua listasta yli. Se on todella tyydyttävää, koska siinä konkretisoituu se, että on saanut jotain valmiiksi. Harrastatteko te tehotunteja? Kuka muu rakastaa listoja, koska niistä saa viivata asioita yli?
En ole yhtään listaihminen, eikä minulla ole mitään listattavaakaan. Hoidan asioita saman tien alta pois, kun niitä ilmenee. En ymmärrä, miksi ne pitäisi ensin kirjoittaa johonkin listalle, että voi sitten viivailla niitä yli. Siis miksi ihmeessä?
En tee koskaan edes kauppalistaa. Muistan ilman listaakin, mitä menin sieltä hakemaan.
Minä en muista mitään, jos en kirjoita sitä ylös. Siis jos mieleen tulee jokin ohimenevä asia, vaikka että kardemumma alkaa olla lopussa, niin en todellakaan muista sitä kolmen päivän päästä kaupassa. Tai jos tulee mieleen vaikka bloggausidea, niin ellen kirjoita sitä ylös saman tien, on turha yrittää muistella parin viikon päästä että mikäs se nyt olikaan se mahtava idea jonka sain silloin taannoin…. ei ei ei, ei vaan onnistu! Luulen että mulla sillä lailla moniajo päällä aivoissa koko ajan, että mielessä pyörii jatkuvasti erinäisiä täysin toisiinsa liittymättömiä asioita. Listat ovat tavallaan sellainen ulkoinen kovalevy, jonne voi siirtää talteen kaikkea sellaista, mikä ei ole olennaista työmuistissa juuri sillä hetkellä.
Olisi mielenkiintoista kuulla enemmän paperiasioden hoitamisesta sillä aina mietin, mitä nämä paperiasiat ovat kun itsellä ei niitä tunnu olevan ja olen huomannut että moni muukin on miettinyt samaa. Vai onko sinulla oma yritys jonka paperiasioita hoidat? Vai olenko itse semmoinen byrokraatti etten huomio tätä työvaihetta kun se on aina luonnistunut helposti.
No joo, minulla on nyt taas käytössä sellainen ”maanantaiboksi”, johon mätän viikon aikana kaikki mitä postiluukusta tulee, ja sitten kerran viikossa plärään läpi mitä siellä on ja tarvitseeko niille tehdä jotain. Maksan laskuja, karsin turhia papereita, mietin jaksaisinko arkistoida jotain (yleensä en) ja sen sellaista. Olen aina taistellut kaikkien mahdollisten papereiden ja niiden järjestämisen ja arkistoimisen ja poistamisen kanssa, joten tässä vähitellen yritän ottaa tilannetta haltuun. Tiedän että toisilta tämä käy luonnostaan, minulta valitettavasti ei.
Mielenkiintoinen kirjoitus!
Minä rakastan listoja. En voisi elää ilman. Varsinkin töissä puolet juoksevista asioista unohtuisi, jos en listasi niitä. Toisinaan teen tavalliselle arkiaamullekin listan edellisiltana. Pari aamua takaperin listasin itselleni: lähetä viesti X:lle, paidat+kassi, tilauslistan koodi, biojätteet! Aamuni ovat aika hektisiä, joten pienet arkirutiinista poikkeavat asiat unohtuvat helposti. Kaksi ensimmäistä asiaa olivat todella tärkeitä muistaa, kolmatta en jaksanut enää illalla (yöllä) selvittää ja koska lista nyt oli olemassa, lisäsin biojätteiden viennin samaan paperiin. Tavallisesti muistan roskat vasta pihalla ja joudun palaamaan niitä hakemaan, mutta pelkkien roskien takia en laita muistilappua pöydälle.
Mun tämän viikon listalla lukee:
lahjakortti!
Kuitit isännöitsijälle
brunssin valmistelut
Silityskuvat
Patjat
Ihmisten listat ovat kryptisiä mutta äärettömän kiinnostavia! 🙂
Minä kans tykkään listoista! Suurperheen äitinä on helpotus voida siirtää tehtävä asia paperille. Näin voi vapauttaa mielensä muille asioille. Hyviä ideoitakin tulee aika ajoin mieleen ja ilman listoja ne unohtuisivat.
Menot siirrän mahdollisimman pian pöydällä olevaan kalenteriin, muita asioita varten on lista tai merkkaan kalenterin alareunaan.
Ennen en ollut näin hajamielinen ja muistin arjen asiat ulkoa, mutta lapsiluvun kasvaessa ja vastuun lisiessä monesta muustakin asiasta pelkkä korvien välissä oleva kapasiteetti kävi pieneksi. 😁
Olen vanhanaikaista kynä ja paperia – tyyppiä, en tallenna muistettavia asioita puhelimeen.
Tuohon muistamattomuuteen liittyy mielestäni se jatkuva keskeytysten määrä, minkä lapset tuovat tullessaan. Ei ehdi ajatella yhtä asiaa loppuun, kun pitää lopettaa ja ruveta ajattelemaan jotain muuta. Sitten ei enää muista palata siihen ensimmäiseen. Minäkin tykkään kynästä ja paperista, siksi bullet journal on osoittautunut hyväksi systeemiksi!
Minulla on aina keittiön sivupöydällä lukuvuosi kalenteri – kirja avoinna kyseisen viikon osalta. Oletan näkymän olevan osittain bullet journalin kaltaista, mutta en ole vain rakentanut pohjaa itse.
Käytin vuosia seinäkalenteriakin merkintöihin, mutta nyt en enää osaa olla ilman laajempaa kirjoitustilaa. Tuohon kirjaan menot, pieniä merkintöjä päiväkirjamaiseen tapaan ja niitä muistettavia tehtäviäkin.
Minä olen vähän kumpaakin. Listat helposti ahdistaa kun tekemättömiä hommia ei voi onnellisesti unohtaa. Monesti luotan siihen, että muistan tärkeät asiat ja unohdan ei niin tärkeät. Välillä harrastan kuitenkin listoja, ainakin kauppaan mennessä 🙂
Mä haluan muistaa ne ei tärkeät myös 🙂
Minulle listat ovat välttämättömiä kesäkodin ylläpidossa. Kun on useita rakennuksia, iso tontti ja erilaisia remonttihankkeita, eivät asiat pysy päässä ilman listoja. Aikataulutus ei kylläkään ole viikko-, vaan vuosikohtainen.