Kaatuilevat joulupuut ovat jälleen keskuudessamme. Parvekkeemme joulumänty ei selvinnyt pystyssä ensimmäisestä yöstä.

Viime vuonna kyse oli täysin omasta ajattelemattomuudesta. Pohjustukseksi lienee hyvä mainita, että suhtaudun joulukuusen koristeluun aika intohimoisesti. En tiedä mistä tämä fiksaatio on syntynyt, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuusen koristelu on todellakin sydämen asia. Koristeita on paljon, ne noudattavat tiettyä logiikkaa ja ne pitää asetella kuuseen tietyllä tavalla… no joo, kaikilla meillä on omat omituisuutemme. Olin siis tilannut kuusen, mutta sitä hakiessa kävi ilmi, että voisinkin vielä vaihtaa tilaamani vähän isompaan puuhun. Annoin innoissani houkutukselle periksi, ja hirmuisen komea ja tuuhea kuusi raahattiin kotiin. Kotona kävi ilmi, että kuusenjalka oli tälle massiiviselle yksilölle auttamatta liian pieni. Puu oli liian painava ja pitkä, eikä valurautajalan pinta-ala riittänyt pitämään sitä pystyssä.

Seurasi mielenkiintoinen tunti, kun kolme ihmistä yritti saada puuta pysymään pystyssä. Kuusta kiilattiin ensin jalkaan tiukemmin puupalikoiden avulla. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan lisäksi runko oli tuettava kahteen suuntaan nauhoilla. Toinen kiinnitettiin patteriin, toisen pää laitettiin ikkunan väliin. Kuva on todella epätarkka, koska se on rajattu tätä yksityiskohtaa varten, mutta olennainen tulee kuitenkin selväksi. Ilman tuota vaaleanpunaista silkkinauhaa kuusi olisi romahtanut millä hetkellä tahansa. Toinen nauha ei näy kuvassa, se sijaitsi noin 60cm ylempänä, ja oli laadultaan vaaleanvihreää samettia.

Ja katsokaa nyt tätä! Vaikka puita ei komeudessa voi verrata toisiinsa, on kuvissa havaittavissa selviä yhtäläisyyksiä. Nimittäin tuota rungosta lähtevää silkkinauhaa. Kaksi muuta jäävät oksien taakse piiloon, mutta mänty on kolmeen suuntaan tuettuna. Tällä kertaa syytän kuitenkin vaativia olosuhteita, enkä liian isoa puuta tai liian pientä ruukkua. Mielestäni nauhojen värivalinta osui myös hyvin kohdalleen. Tuo ruskea maastoutuu hyvin.

En suhtaudu ulkokuusten koristeluun ihan yhtä suurella hartaudella, mutta mainitaan nyt silti, että koristelu on siis vielä kesken. Tulossa on lisää palloja, kunhan vahvistan niiden kiinnitykset rautalangalla, jottei tuuli vie mukanaan. Valoina toimivat vanhat parvekevalot, joista kirjaimellisesti 2/3 ei enää pala. En anna tämän yksityiskohdan häiritä, se yksi kolmasosa riittää tuomaan tunnelmaa ihan sopivasti. Ensi yöksi on taas luvattu myräkkää, joten täytyy toivoa, että kiinnitykset pitävät, ja mänty on parvekkeella edelleen huomenna.