Koska olen nykyisin aktiivinen kuluttaja, joka ottaa reippaasti yhteyttä kaikkii firmoihin aina kun mieltä askarruttaa, lähestyin Iittalaa juomalasien kierrätyskysymyksessä. Minulla oli siis Iittalan Kartio-sarjan juomalasi (kirkas), joka piti särön takia heittää pois. Vanhasta muistista arvelin, että juomalasit menevät sekajätteeseen, ja sinne sen laitoinkin. Mutta sitten kommenteissa joku huomautti, että tavalliset juomalasit saakin laittaa lasinkeräykseen.
Aloin selvittää asiaa ja löysin erittäin ristiriitaista informaatiota. Toisaalla väitettiin, että vain kuuman kestävät lasit pitää laittaa sekajätteeseen, muut lasinkeräykseen. Mutta toisaalta törmäsin myös ohjeisiin laittaa kaikki juomalasit sekajätteeseen, ja tämä ohje oli samaisen kommenttiosaston perusteella jaettu myös Kierrätystehtaalla vastikään. Jotta saisin asiaan selvyyttä, lähetin kysymyksen Iittalan asiakaspalveluun. Vastaus tuli kahden päivän päästä: kirkkaat kartiolasit saa laittaa normaaliin lasinkeräykseen. Valmistajan tieto on siis vastakkaista muualla jaettavan tiedon kanssa!
Iittalan asiakaspalvelu toimi moitteettomasti ja oli kiva että he vastasivat nopeasti. Ehdotin, että firma laittaisi nettisivuilleen ohjeet, miten heidän tuotteensa kierrätetään oikeaoppisesti. Siihen en saanut mitään kommenttia, mutta luulen että moni kuluttaja olisi nykyään kiinnostunut hoitamaan myös tavaroiden loppusijoituksen asianmukaisesti. Silloin olisi kätevää, jos yritys tarjoaisi itse ohjeet kierrätyksestä. Toivottavasti Iittala ja muutkin yritykset kiinnittäisivät tähän asiaan huomiota.
Testasin äsken huvikseni Ikean chatti-palvelun, ja sieltä tuli sama vastaus: juomalasit lasinkeräykseen. Kun varmistin miten muiden astioiden kanssa toimitaan, ohje oli katsoa kuuluuko astia värillisten vai värittömien laatikkoon. Huomautin, että kuuman kestävää lasia ei ainakaan saa laittaa, ja usein kielletään myös juomalasien laittaminen. Tähän Ikean asiakaspalvelu ei enää osannutkaan vastata mitään, vaan totesi vain, että tuotetiedoissa sanotaan materiaalin olevan kierrätyskelpoista, mutta että asiakkaan pitää tutustua kotipaikkansa kierrätysmääräyksiin. Ikean asiakaspalvelu yritti vastata kysymyksiini, mutta mitään todellista tietoa hänellä ei asiasta ollut. Lisäksi jotkut vastaukset osoittivat, että tieto oli varsin hataralla pohjalla, esimerkiksi kuuman kestävyydestä ei mainittu mitään, vaan kaikki lasiastiat niputettiin yhteen (kysyin siis muistakin astioista kuin laseista). Ikealla kierrätysasiat tuntuvatkin olevan vielä varsin toissijaisia, eikä asiakas saa sieltä selkeitä vastauksia.
Yhteenvetona kuitenkin: Valmistajien mukaan siis ainakin kirkkaat kartiolasit sekä kaikki Ikean juomalasit saa laittaa lasinkeräykseen. Samoin keräykseen voi varmuudella laittaa kaikki lasipurkit ja -pullot, jotka on ostettu ruokakaupasta. Kiellettyjen listalla ovat puolestaan kristalli, sekä sellaiset lasiastiat, jotka voi laittaa uuniin, ne kuuluvat aina sekajätteeseen. Myös ikkunalasi ja peililasi kuuluvat sekajätteeseen, eivät lasinkeräykseen.
Siihen selkeys loppuukin. Esimerkiksi Jätelaitosyhdistyksen sivuilla sanotaan, että ”Juomalasit ja muu kuumuutta kestävä lasi eivät kuulu kaikilla alueilla keräyslasin joukkoon.” Siis jossain kuuluu ja jossain ei? Mistä sen sitten voi tietää, missä kuuluu? Ja mistä ihmeestä tämänkin asian saisi selville? Myös HSY ohjeistaa yksiselitteisesti, että juomalasit eivät koskaan kuulu lasinkeräykseen, sillä niiden materiaali ei sovi hyödynnettäväksi samassa prosessissa pullojen ja purkkien kanssa. Ketä tässä nyt pitäisi uskoa? Valmistajaa vai tahoa, joka vastaa lasinkeräyksestä? Saatu tieto on aivan ristiriidassa keskenään.
Oikeastaan rupesi vähän ärsyttämään koko juttu. Jos yhteiskunta haluaa, että kansalaiset tekevät kestäviä valintoja, se pitäisi tehdä meille helpoksi. Eikä kaikkea voi jättää vain yhteiskunnalle, vaan jos yritykset haluavat toimia vastuullisesti, niidenkin pitäisi vähän tsempata, ja jakaa tarpeeksi tietoa tuotteistaan. Sitten olisi olennaista, että julkinen ja yksityinen taho selvittäisivät keskenään, mikä on oikea tapa toimia ja ohjeistaisivat samalla tavalla. Tiedon pitää olla yksiselitteistä ja helposti saatavilla. Jos oikea roskis pitää selvittää sähköpostilla, asia on tehty liian vaikeaksi. Etenkin jos saatu tieto on kuitenkin ristiriidassa keräystahon kanssa.
Miten tämä voi olla näin vaikeaa?
Minä uskoisin kyllä lasijätteen keräävää ja hyödyntävää tahoa. Uskon, että heillä on paras tieto prosessin mahdollisuukssta ja rajoitteista. Enkä tosiaan helsinkiläisenä ole laittanut enkä laita rikkoontuneita laseja lasinkeräykseen.
Olen kanssasi samaa mieltä, sillä olettaisin keräyksestä vastaavan tahon parhaiten tietävän, mikä on kierrätettävää ja mikä ei. Mutta siitä huolimatta on todella erikoista, että asiasta on näin ristiriitaista tietoa tarjolla. Jos prosessi ei sovellu juomalasien kierrätykseen, miksi valmistajat sitten väittävät niin? Vai ovatko materiaalit muuttuneet? Vai voisiko olla kyse siitä, että jotkut lasit soveltuvat keräykseen ja toiset eivät, ja selkeyden vuoksi kaikkien juomalasien laittaminen lasinkeräykseen on esim. HSY:n taholta kielletty?
Kuulostaa monimutkaiselta! Turun seudun jätekeskuksella on hyvät ohjeet aiheesta: http://www.tsj.fi/fi/lajittelu/omaan-jateastiaan-tai-kierratyspisteeseen/ker%C3%A4yslasi/
SIellä siis todetaan yksiselitteisesti, että vain elintarvikkeiden pakkauslasi kuuluu lasinkeräykseen ja selitetään jopa miksi. Tästä ei kyllä sitten ole apua muille, jos jätteen keräys- ja lajittelusysteemit poikkeavat toisistaan alueittain…
Tässä alkaa näkyä kaksi toisistaan eriävää linjaa. Keräyksestä vastaavat tahot sanovat, että vain pakkauslasia keräykseen, ei mitään muuta. Valmistajat sanovat, että juomalasit voi hyvin laittaa kierrätykseen. Pitäisiköhän alkaa tivata tätä tiukemmin molemmilta osapuolilta. En vaan oikein ymmärrä, miksi tieto on niin ristiriitaista.
Onkohan se niin, että juomalaseja valmistetaan useammanlaisesta lasista, ja vain osa sopii kierrätykseen? Joten sitten yksinkertaisuuden vuoksi kielletään kaikki lasi. Tai jotain 🙂 .
Onhan hillopurkitkin ”kuumuuden kestäviä” eli en minä tuosta ymmärrä mitään.
Niin ja monet lasi kestävät kyllä mikron. Ja juomapulloja voi steriloida uunissa. Eli onko sitten olemassa jokin raja, mitä tarkoittaa ”kuuman kestävä”? En minäkään ymmärrä miten tämä oikeasti menee.
Itse aion tulevaisuudessakin laittaa tavalliset juomalasit lasinkeräykseen sen kuuluisan maalaisjärjen mukaan. Voisiko ohjeistus kierrättävän tahon puolelta olla tehty ns. idioottivarmaksi, tiedä häntä.
Kiitos tästä 🙂
Kiinnostuin asiasta niin paljon, että soitin HSY:lle ja pyysin tarkempia tietoja. Reipas asiakaspalvelija lupasi selvittää asiaa ja palata minulle päin, kun tietää enemmän. Vielä ei ole kuulunut mitään, mutta toivottavasti pian saamme lisäselvitystä asiaan.
http://yle.fi/uutiset/kierratyssaannot_hammentavat_-_juomalasi_ei_olekaan_kerayslasia/6944986
Tässä YLEn jutussa puhutaan taas kuumankestävästä, mutta missään ei kerrota mitä se tarkoittaa. Kysyin tätäkin HSY:ltä eilen, ja toivon saavani vastauksen vielä tämän viikon aikana. Nimittäin kuten aiemmin todettiin, tavallinen pakkauslasikin kestää kuumaa tiettyyn pisteeseen saakka, esim. hillopurkkeja ja mehupulloja striloidaan uunissa. Jos ei kuulu mitään, niin sitten alkuviikosta taas uusi kysely perään.
Kyllähän se kuitenkin on juuri se kerääjä ja kierrättäjä joka parhaiten tietää, mitä keräysjakeesta on tarkoitus valmistaa ja sitä kautta myös millainen materiaali keräykseen sopii.
Koska kaikissa kierrätysmateriaaleissa kerääjiä ja jalostussuuntia voi olla useita, ei voida antaa koko valtakuntaa koskevia ohjeita. Ne ainoat oikeat ohjeet löytyvätkin oman palvelutarjoajan nettisivuilta ja neuvonnasta.
HSY vastasi juuri, teen siitä oman postauksen. Asia on suunnilleen noin kuin sanoitkin.
Olisi outoa, jos kuumuutta kestävä lasi ei kelpaisi kierrätykseen. Pullotkin kestävät kuumuutta ja silti ne kaikki voidaan kierrättää. Mehuja säilöttäessä niihin laitetaan lähes kiehuvaa mehua. Vain kristalliset juomalasit eivät kelpaa.
Kuumuutta kestävä lasi ei missään nimessä kelpaa Helsingin seudulla kierrätykseen. Se on valmistettu eri materiaalista kuin normaali elintarvikepakkausten lasi. Pullot kestävät kuumuutta kyllä, mutta eivät läheskään sellaisia lämpötiloja, kuin varsinainen kuumuutta kestävä lasi. Kotikeittiössä ei välttämättä edes päästä sellaisiin lämpötiloihin, että asia selviäisi. Kiehuvaa vettä kestää kaikki ”tavallinen” lasi, josta elintarvikelasi valmistetaan. Mutta nyt puhutaan lasin sulamispisteestä, ja se on tavallisella ja kuumuutta kestävällä lasilla aivan eri. Eli toisin sanoen siitä lämpötilasta, missä lasi sulaa takaisin möykyksi. Jos on joskus nähnyt kuinka lasia puhalletaan, saa mielikuvan millaisista lämpötiloista puhutaan. En osaa kertoa tarkkaa lämpötilaa, mutta Uusioaineksesta varmasti osataan vastata tähänkin kysymykseen!
Niin ja sekajätteessähän kuumuuttakestävä lasi hyödynnetään tehokkaasti venttiileitä tukkivana kuona-aineena uudessa Vantaan polttolaitoksena. 😉
Just oli juttu siitä polttolaitoksesta, ja sinne menee kyllä kaikkea muutakin palamatonta, kuten metallia. Pitäisikin seuraavaksi selvittää HSY:ltä, mitä sille lasille tapahtuu sekajätteessä.