Oletko tehtävälistojen ystävä? Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen juttu siitä, millaiset listat ovat tehokkaimpia. Jos listaa kaikki mahdolliset asiat samaan listaan, tuloksena on vain turhautumista, sillä tehtävät ovat eri kokoisia. Osan voi tehdä heti, osa taas on sellaisia, jotka pitävät sisällään monta eri vaihetta. Tämän ainakin minä tunnistin. Voisin hyvin kirjoittaa joulunvalmisteluun listan, jossa lukisi ”joulusiivous” ja ”tilaa kinkku”. Toisen hoitaa puhelimessa parissa minuutissa, toinen taas on vähimmilläänkin useamman kohdan projekti. Selvästikään ne eivät kuulu samalle listalle.
Olen päättänyt aloittaa jouluvalmistelut virallisesti ensi maanantaina, Itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitten on sopivasti kolmisen viikkoa aikaa, ja uskoisin ehtiväni kaiken hyvin. Se vaatii kuitenkin organisoitumista, ja sitä varten teen tietysti listoja. Hallitsen arjen kaaosta kirjoittamalla asioita ylös muistiin, mutta tarvitsen useamman listan, koska kuten yllä kävi jo ilmi, yhdellä tulee vain turhautuminen. Maanantaina kirjoitan ainakin seuraavat listat:
- Ruoka ja juoma: ensin mietin mitä syödään, sitten mietin kuinka monta syöjää. Sen jälkeen teen listan ostettavista ruuista ja juomista, sekä siitä mitä minä teen ja mitä joku muu tuo. Ja aikataulutan myös – milloin leivotaan piparit, milloin tehdään laatikot, monelta kinkku pitää laittaa uuniin.
- Lahjalista: mitä ja kenelle. Tähän pitää vähän paneutua.
- Siivous: tämä on tänä vuonna lyhyt, sillä siivooja tekee varsinaisen perussiivouksen. Mutta jääkaappia hän ei pese, eikä raivaa lastenhuoneesta ylimääräisiä leluja pois.
- Muut tehtävät: koristelu, kuusi ja kaikki muut. En nyt tähän hätään edes muista kaikkea, mutta lista pitenee kunhan syvennyn.
Tuossa Hesarin jutussa oli hyvä huomio, että on myös ”Anna olla” -kategoria. Aina tulee listattua myös sellaisia juttuja, jotka ajattelee jossain optimismihuumassa hoitavansa. Sitten kun oikeasti alkaa listan asioita toimittaa, alkaa vähitellen käydä selväksi, mitkä asiat ovat oikeasti kriittisiä, ja mitkä voi ihan hyvin jättää tekemättäkin. Täytyy vain olla tarkkana, ja ymmärtää heivata ne turhat kohdat listalta ajoissa, sen sijaan että alkaisi ahdistua siitä ettei kaikkea millään ehdi. Itse olen tähän ajoittain syyllistynyt, mutta oikeasti kyse on priorisoinnista. Olisi hienoa, jos keittiön sokkelit ehtisi pyyhkiä puhtaiksi ennen aattoa, mutta todellisuudessa se on joulutunnelman kannalta aivan yhdentekevä toimenpide.
Millaisia joululistoja te harrastatte?
Myös aikataululista: kuka tulee, mitä tehdään mihinkin aikaan ja sitteten jouluaterian uuninkäytön lista: mihin aikaan pitää laittaa laatikon lämpenemään jotta niiden jälkeen tai niitä ennen ehtii paistaa sen, tän tai ton.
Uuninkäytön lista on erittäin olennainen, jos ruoka pitää olla pyödässä klo x, ja tarjottavana on monia uunia tarvitsevia ruokia! Ruokien ajoitus on muutenkin minusta tosi tärkeää. Inhoan sitä, jos jotain pitää odotella.
Öh, joululista… ”Käy kaupassa”? 😀
😀 😀 Mutta sehän on tärkeää varautua siihen, että miten kaupat ovat auki…
Mulla ei taida muita listoja olla kuin lahjalista. Olen pitänyt sitä vuodesta 1994 asti, siis siitä asti kun miehen kanssa ekaa joulua vietettiin. Olen siihen kirjotellut, mitä olen hommannut ja kenelle. Joskus on ollu merkattuna myös hintoja, olen vähän niin kuin seuraillut paljonko jouluun menee rahaa. Viime vuosina mukaan olen kirjoitellu myös vähän joulufiiliksiä sekä mahdollisia ”muista ensi vuonna”-vinkkejä.
Jonkinlaisella häpeän tunteella katselen niitä alkuvuosien listoja… siis että mitä kaikkea tosi tyhmää sitä onkin lahjaksi laitellut. No toisaalta se oli silloin se. Viime vuonna karsin aika radikaalisti lahjan saajia – mulla kun on ollu monta vuotta jo aika monta sellasta ”pakkolahjaa” siellä hankittuina… vuosi sitten päätin, että sellanen saa nyt riittää.
Täytyy sanoa, että tänä vuonna ei meinaa listaan saada oikein mitään ajatuksia… hirveän vaikea saada yleensä ees joulufiilistä, kun kelit on mitä on. Lahjojen hankinta on myös vuosi vuodelta hankalampaa, koska lapset kasvaa ja niillä ei oikein ole edes mitään toiveita esitettävänä… (tai sitten ovat niin älyttömiä, tyyliin uusi tietokone tai oma hevonen, ettei ole aikomustakaan mokomia toteuttaa…)
Tuollainen lahjalista kuulostaa kiinnostavalta. Ajattele, millaista kulttuuriantropologista tutkimusaineistoa se tarjoaa jollekin kiinnostuneelle sadan vuoden päästä! Minä olen siirtynyt vuosi vuodelta aineettomampiin lahjoihin. VArsin vähän ostelen enää konkreettisia tavaroita. Sen sijaan yritän antaa elämyksiä. Toistaiseksi se on tuntunut hyvältä linjalta.
Oi listoja! Olen listaihminen henkeen ja vereen.
On totta tuo, että listoja täytyy olla erilaisia sen mukaan, kuinka suuria niiden tehtävät ovat ja mihin katergoriaan tehtävät kuuluvat.
Minulla on siivouslista, jossa on kaikki tehtävät eriteltyinä paloiksi, ruoanlaitto- ja leivontalista, lahjalista ja koska tänä vuonna en vietä aattoa kotona niin myös lista mukaanotettavista tavaroista.
Teen itseasiassa lähes aina jonkinlaisen tehtävälistan silloin kun on mikään isompi projekti kyseessä. Se selkeyttää ajatuksia ja varmistaa, etten vahingossa unohda kiireen tuoksinassa mitään oleellista.
Olet selvästi hengenheimolainen listojen suhteen. Mulla on myös monta listaa, ja matkalista on ihan ehdoton jos lähtee yhtään pidemmäksi aikaa lomalle!
Mä tein monta joulua sitten joulun jälkeen ”älä tee näin”-listan. Moni juttu oli turhaan stressannut ja olin käyttänyt monena jouluna aikaa kaikkeen ihan turhaan ja saanut joulusta näin ollen stressaavan. Olin laittanut montaa lajia vaikka mitä ruokia, joita kukaan ei oikein kaivannut, käyttänyt lahjojen metsästyksen liikaa aikaa jne. Pahinta oli, että ne muutamat mukavat perinteet/jutut, joista oikeasti joulussa nautin (vaikkei ne ehkä keskivertoihmisen joululistalla olekaan) jäivät ajan puutteen ja stressin takia väliin.
Nykyään tuota listaa ei taida enää olla, kun näinä vuosina se on opittu ulkoa.
Meillä siis ostetaan sopiva kinkku ajoissa pakkaseen (miehen ykkösjuttu joulussa) ja varataan aikaa pipareiden leipomiseen pariinkin kertaan lasten kanssa. Muuta ei jouluna edes leivota, piparit ja suklaa on meidän makeat jouluherkut, kukaan ei välitä tortuista tai kakuista. Aattona kinkun lisäksi on kahta laatikkoa ja joulupuuro toisena ateriana, ei muuta. Aattona käydään kirkossa ja jos vaan on lunta, mäenlaskussa kaupungin keskustassa. Helppo, rento ja silti tunnelmallinen joulu, eli mun ”älä tee näin”- lista on tehnyt tehtävänsä!
Joo, olennaista on keskittyä siihen, mikä itselle on tärkeintä. Sehän ei ole tärkeää, onko joku yleisesti hyväksytty perinne, jos siitä on itselle iloa. Meilläkään ei ole ikinä tehty joulutorttuja, kukaan ei erityisemmin välitä niistä. Joten miksi leipoa jotain, mistä kukaan ei piittaa. Tuollainen älä tee näin -lista on kyllä erittäin hauska idea! Sitä voisi soveltaa muidenkin juhlien suhteen.
Meillä tehdään puutelista vain ruoasta, jotta muistaa kaupasta ostaa kaiken tarvittavan. Ennen tein lahjalistan ja minua stressasi monta vuotta ”pakkolahjat” lähisukulaisille ja ystäville kunnes rohkaistuin ja keskustelin kaikkien kanssa asiasta. Kaikki olivat ajatelleen ihan samaa, mutta kukaan ei ollut ottanut asiaa puheeksi. Nykyään aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja. Muistamme vain lapsia ja heille on helppo ostaa toiveiden mukaisia lahjoja. Työpaikalla olen kuunnellut monet keskustelut miten muutkin miettivät mitä ostaisivat läheisilleen ja miten on ”pakko tehdä sitä ja tätä”.
Aloin mietiskellä näitä pakko sitä sun tätä -juttuja. Tietyllä tavalla voisi ajatella, että kaikki sellainen on turhaa. Mutta toisaalta jos mitään ei tee, mistä ne perinteet ja elämykset sitten syntyvät? Joskus pitää nähdä vaivaa, ja ajoittain se saattaa tuntua pakkopullalta, mutta esimerkiksi minä haluan tehdä laatikot itse, vaikka voisinkin ostaa ne valmiina. Siitä on vaivaa, mutta en oikeastaan edes tavoittele joulua, josta ei olisi mitään vaivaa.
Minulla väheni joulustressi kokonaan kun ns. pakkolahjat aikuisten kesken päätettiin vihdoin pari vuotta sitten lopettaa. Ei enää tuskaista kiertelyä kaupoissa, lapsille ostaminen käy nopeasti ja helposti ja isommille sukulaislapsille annamme rahaa, helppoa meille ja mieluisaa heille. En pidä leipomisesta eikä meillä muutenkaan ole tapana syödä pullaa tai kakkuja, joten lapset leipovat piparkakkuja kerran pari. Kauppalista kylläkin tehdään, yleensä yhdellä kerralla ostetaan kaikki pitkään säilyvät tuotteet, juomat, puuroriisit jne. Nämä kannattaa käydä hankkimassa sellaiseen aikaan, kun kaupoissa on vähän väkeä. Toisella kertaa lähempänä aattoa hankitaan muu ruoka. Mies paistaa kinkun,valmistaa rosollin ja kalat. Laatikot ostetaan valmiina. Normaali viikkosiivous tehdään myös ennen joulua, siitäkään en jaksa stressiä ottaa.
Joulukorttilistan teen myös, jotta muistan lähettää kaikille. Joulukortit ovat kyllä nekin tavallaan pakkolahjojen veroisia, lähetetään ja saadaan vain siksi että on tapana.
Minulle joulukortit eivät ole pakkokortteja koskaan. Lähetän kyllä niitä paljon, tai mitä nyt kukakin paljoksi laskee, noin 40 kappaletta. Lähetän monille sellaisillekin, joiden kanssa en ole missään tekemisissä vuoden aikana. Mutta nämä ihmiset ovat sellaisia, a) joista kovasti pidän ja joiden kanssa olisin, jos aika vain riittäisi b) joista kovin pidän ja joiden kanssa joskus olen ollut paljonkin tekemisissä ja olisin nytkin, jos aika riittäisi. Maailmassa on kauhean paljon hurmaavia ihmisiä, joiden ystävä soisin olevani, mutta en ehdi millään (eivätkä hekään). Heille lähetän kortin ja sillä lailla ilmoitan, miten mukavia he mielestäni ovat – ja pidän myös yllä jonkinlaista yhteyttä, että jos joskus olisi taas aikaa… Niin ja sitten vien kyllä kortin muutamille naapureille, sellaisena ystävällisen ”heilutan häntää, kun ohitetaan”-eleenä.
Pakkolahja on kyllä paradoksi jo itsessään. Lähetän tänä vuonna yhden joulukortin, muut ihmiset saavat sähköisen tervehdyksen. Tietyllä tavalla joulukortteja on kyllä kiva saada, mutta toisaalta joulu tulee ilmankin. Sen sijaan ruokaan meillä panostetaan aika lailla, ja kaikki tehdään itse. Mutta se on taas sellainen meidän jouluperinne, eikä niistä ruoista syntyvä stressi erityisemmin haittaa.
Tutustuin alkuvuodesta bullet journal -systeemiin (bulletjournal.com + google) ja sitä olen käyttänyt enemmän ja vähemmän vuoden varrella. Viime aikoina enemmän. Se tavallaan poistaa tarpeen laatia erillisiä tehtävälistoja: joka päivälle on omat muistilistansa jota muokataan tarpeen mukaan. Kuulostaa tosi sekavalta, mutta itse konsepti on kyllä vallan simppeli.
Joulua en tänä vuonna kummemmin suunnittele. Muutamme lähipäivinä ja suurimmat ponnistelut menee siihen. (Huomaa kyllä hyvin, mikä hyöty Konmarista on ollut. Tavaraa on toki paljon — ainakin omaan silmään — mutta sen hallinta on helpompaa kuin koskaan.)
Vilkaisin hieman noita bulletjournalin sivuja. Äkkiseltään vaikutti siltä, että systeemi voisi olla toimiva, mutta vaatii aika paljon työtä. Ymmärsinkö oikein että tuosta on jokin sähköinen versio olemassa? Kirjoittaisin mielellään listat käsin, mutta on kyllä helpompaa pitää ne mukana puhelimessa. Ehkä ratkaisu olisi kirjoittaa käsin ja valokuvata sitten valmis lista…?
Mä olen tehnyt niin, että teen liikkeellä ollessani muistiinpanot puhelimella ja tsekkaan ne illalla. Siirrän sitten vihkoon ne relevanteimmat samalla kun suunnittelen seuraavaa päivää. (Siinä toki on ylimääräistä työtä, mutta mua se ei haittaa koska tykkään kirjoittaa muistilistat käsin.) Käsittääkseni monet tekevätkin just noin, että ottavat kuvan listasta.
En osaa sanoa, onko tuosta bullet journalista varsinaista digisovellusta olemassa. Jotain samantyyppisiä varmaan on.