Kun olen auttanut eri ihmisiä karsimaan kaappejaan, suurin osa kierrätykseen lähtevistä vaatteista on usein sellaisia, jotka on ostettu jotenkin pakon edessä. Olen huomannut, että epäonnistuneimmat ostokset ihminen tekee silloin, kun on kiire, stressi ja paineen tunne. Useimmiten kyse on vaatteista, joskus myös lahjoista tai tuliaisista. Tai jostain muusta sellaisesta, mikä on jostain syystä pakko ostaa juuri nyt, eikä ole aikaa paneutua asiaan sen tarkemmin. Sitten hätäpäissään räiskäisee kaupassa jotain, ja lopputuloksena on niin kutsuttu virheostos.

Aika usein nuo tilanteet ovat sellaisia, että ihan pakko ei oikeastaan olisi ostaa. Todellisen tarpeen sijaan on vahva tunne siitä, että jokin tilaisuus on pilalla jos ei osta jotain uutta. Tuolloin ihminen ostaa tyynnyttääkseen mieltään, ei paikatakseen jotain puutetta. Koska kiireessä on vaikea löytää täydellistä – jos edes on tarkkaa käsitystä siitä mitä on hakemassa – joutuu tyytymään johonkin, joka on riittävästi sinne päin. Kun niin sanottu kriisitilanne on ohi, on aikaa tarkastella kaikessa rauhassa mitä tulikaan hankittua. Siinä valossa ostos ei aina enää vaikutakaan niin hyvältä idealta.

Aloin tässä miettiä sellaisia tilanteita, jolloin on oikeasti pakko ostaa jotain, eikä tarjolla ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Tuli mieleen esimerkiksi yllättävä kaatosade ja tarve siirtyä paikasta toisen jalan ja säilyä silti siedettävän siistinä. Kaupassa on vain kolme sateenvarjoa, kaikki yhtä rumia. Yritin eläytyä tilanteeseen, ja tulin siihen tulokseen että itse asiassa kyseinen sateenvarjo ei välttämättä herätä sen kummempia tunteita myöhemmin. Kyseessä on nimittäin aito välttämättömyys, ja tarjolla olevista vaihtoehdoista valittiin paras mahdollinen. Mutta ajatelkaa tilannetta, jossa illalla on juhlat eikä kaapissa ole mitään päälle pantavaa? Tuskaista pyörimistä kaupoissa, joista ei tietenkään juuri sillä hetkellä löydy mitään kivaa. Sitten ostaa mekon, jota pitää sen yhden illan eikä koskaan uudelleen. Ero lienee siinä, että ensimmäisessä tapauksessa tarve on selkeä ja vaihtoehdot samoin. Jälkimmäisessä tilanteessa stressi johtuu omista ajatuksista, ja ratkaisuvaihtoehtojakin on lukuisia.

Tästä syystä ostopäätöksiä pitäisikin aina tehdä vain korkeasta mielentilasta käsin. Mitä tärkeämpi ostos, sen paremmalla tuulella kaupoille kannattaa lähteä. Toinen tapa välttää paniikkitilanteet on ennakointi. Esimerkiksi juhlat tulevat yleensä hyvällä varoitusajalla, joten niihin on mahdollista varautua jo viikkoja etukäteen. Mikään ei estä ostamasta joululahjoja vaikka kesän alennusmyynneistä. Mitä enemmän ottaa aikaa etsimiseen, sitä paremman todennäköisesti löytää. Sanoisinkin, että hätäinen olo ja paniikkitunnelma ovat selviä hälytysmerkkejä ostamaan lähtiessä. Jos kuitenkin on pakko jotain ostaa, voi ehkä kokeilla sellaista, että miettii ensin kotona mitä oikeastaan on lähdössä hakemaan. Silloin välttää sellaisen paniikkipyörimisen, ja samalla rajaa liiat vaihtoehdot jo etukäteen pois. Mitä vähemmän vaihtoehtoja, sen helpompi tehdä päätöksiä.

Mitä te olette tehneet näille paniikkiostoksille?