Olen pitkään heittänyt muoviset leipäpussit roskiin. Muistelen, että joskus lapsuudessa leipäpussit säästettiin ja käytettiin uudelleen. Itse en ole keksinyt niille järkevää käyttöä, ja säilyttely on tuntunut hankalalta. Viime aikoina muovipussien kertyminen on vähentynyt merkittävästi, kun kuljetan useimmiten mukana omaa kangaskassia. Hedelmäpussejakin kertyy vähemmän, sillä valitsen aina biopussin jos mahdollista, ja olen ruvennut laittamaan eri hedelmiä samaan pussiin.
Vauvan vaipat, etenkin kakkavaipat on kuitenkin laitettava muovipussiin kun ne viedään roskikseen, ja muovipussien tarve onkin yhtäkkiä lisääntynyt. Kysyntä ja tarjonta ovat siis menneet ristiin. Kunnes tänä aamuna tajusin, että heitän käyttökelpoisia muovipusseja roskiin, vaikka voisin käyttää niitäkin roskapusseina. Tuli taas hetkeksi todella tyhmä olo, kun en ole tätäkään tajunnut aikaisemmin. Yhteen leipäpussiin mahtuu muutama vaippa oikein kätevästi, ja tulee hyötykäytettyä tyhjä pussi vielä kertaalleen, sen sijaan että se menisi tarpeettomana roskiin.
Tiedostan, että kyseessä ei ole mikään luonnonsuojelun kuningasidea. Mutta minun järkeeni tyhjän pussin käyttäminen vielä kertaalleen jonkun asian kuljettamiseen on järkevämpää kuin sen heittäminen käyttämättömänä roskiin. Lisäksi Vaasan ruispaloja ei valitettavasti myydä ilman pussia, joten pusseja tulee lisää säännöllisesti. Ostaisin muuten kyseistä leipää irtomyynnistä, jos sitä olisi tarjolla. Leipomon leivät tulevat paperipussista, ja ne puolestaan käytetään systemaattisesti biojätepusseina.
Siivosin vanhempieni kellaria ja paljastui taas uusia piirteitä toisen osapuolen hamsteriluonteesta: sieltä löytyi pieni pahvilaatikko täynnä siististi viikattuja käytettyjä leipäpusseja. Vaikka meilläkin menee pussit kissanvessan siivoamiseen niin näitä en vain pystynyt säästämään sitä tarkoitusta varten.
Olisikin mielenkiintoista lukea pohdintaa siitä mitä tehdä hamsterivanhemmalle kun tämä ei taipumustaan myönnä eikä ota apua vastaan. Onko oikein salaa sitten siivota ja heittää selvää roskaa pois vai onko se aikuisen ihmisen oma asiansa?
Hyvä juttuidea. Itselläni ei ole tällaisesta omaa kokemusta, mutta asiaa voi silti pohtia eri kanteilta. Äkkiseltään sanoisin, että jos roinasta alkaa olla vaaraa terveydelle, niin silloin sen siivoaminen vaikka salaakin on ihan perusteltua. Jos taas kyse on vain siitä, että ihminen haluaa säästää kaikenlaista tavaraa, asia on monimutkaisempi. Sekin vaikuttaa, mikä on vanhemman kunto. Jos kyse on esim. dementiaa sairastavasta ihmisestä, salaa siivoaminen voi olla järkevää ja perusteltua. Mutta jos taas toinen on ns. täysissä sielun voimissa, ollaan taas vähän hankalammalla alueella. Aihe on sen verran kinkkinen, että ihan yksinkertaisia ratkaisuja tuskin on olemassa.
Tällainen kirjakin on vastikään ilmestynyt:
KERÄILYPAKKO- Aarteidensa vankina: David F. Tolin, Randy O. Frost ja Gail Steketee
http://prometheus.mycashflow.fi/product/49/kerailypakko–aarteidensa-vankina-david-f-tolin-randy-o-frost-ja-gail-steketee
”Kirja soveltuu enemmistölle keräilyongelmasta kärsivistä ihmisistä, jotka haluavat vapautua keräilypakostaan. … Tämä kirja voi auttaa myös keräilypakosta kärsivien läheisiä tai ystäviä.”
En ole itse lukenut, joten en osaa suositella, mutta taitaa olla harvoja suomenkielisiä tuon aiheen kirjoja. Sitä voisi vaikka kirjastosta kysyä ja pyytää tilaamaan, jos ei vielä ole valikoimassa.
Kiitos vinkistä! Näköjään kirjaa ei ainakaan vielä löydy helmet-kirjastoista pääkaupunkiseudulta, mutta google osaa kertoa, että jostain muualta sen voi jo lainata. Tuota voisi etsiä myös alkuperäiskielellä, teoksen alkuperäinen nimi on ”Buried in Treasures”.
Käpylän (Hki) leikkipuisto Kimmon puistorakennuksen vessassa on iso kasa tyhjiä leipäpusseja vaipoille. Eipä haise roskikset. Näin oli ainakin pari vuotta sitten. Ja vieressä vielä luki, että saa tuoda omia ehjiä leipäpusseja leikkipuistoon muidenkin käytettäväksi. Toivottavasti käytäntö on vieläkin. Minusta se oli nerokas.
Kuulostaa tosi toimivalta käytännöltä! Ja täällä mä siis tyytyväisenä keksin pyörää uudelleen… kuten yleensäkin.
Sarjassamme tyhmiä kysymyksiä, mutta miksi vaipat pitää laittaa erilliseen pussiin ennen roskikseen laittoa? T: 4 lapsen äiti jolla vielä 2 vaippahousua talossa, enkä koskaan ole erikseen vaippoja pussittanut.
Laitan kakkavaipat suoraan muovipussiin, ja sitten välioven taakse ulko-ovelle odottamaan, että seuraava uloslähtijä vie roskikseen mennessään. Tungen samaan muovipussiin tietysti niin monta käytettyä vaippaa kuin mahtuu. Mutta pääasiallinen syy on hajuhaittojen minimointi. Irrallinen kakkavaippa tavallisessa roskiksessa alkaa kyllä äkkiä lemuta. Eikö teillä?
Meillä on erillinen hajutiivis poljin roskis vessassa vaippoja varten joka on niin pieni että joudun vaihtamaan pussin melkein päivittäin. Ei siis tarvi erikseen hajua pussittaa 🙂
Käytännössä teillä on siis sama systeemi kuin meillä, paitsi että vaipat kiertää roskiksen kautta. Meillä ne menevät ulos samantien 🙂
Kestovaippoja käyttämällä tätäkään ongelmaa ei olisi… 🙂
Itse asiassa sama hajuongelma olisi kestovaippoja käyttäessä, ja silloin vielä pahempi. On hienoa, että osa meistä jaksaa käyttää kestovaippoja, mutta minulla ei ole resursseja niiden käyttöön.
Jännää. Minusta roskiksessa lojuva kakkavaippa haisee PALJON pahemmalta kuin vessassa huuhdottuna pesua odottava kesto. Mutta tästä voi toki olla montaa mieltä, eikä siinä mitään. On tässä maailmassa muutakin mietittävää kuin vaipat. 🙂
Siksi ne laitetaankin siihen pieneen muovipussiin ja pussinsuu tiukasti solmuun, ettei haise 🙂 Ei todellakaan jätetä roskikseen lojumaan.