Muuan ystävistäni luonnehtii olevansa moderni kiertolainen. Muutaman viime vuoden aikana hän on muuttanut Suomesta ulkomaille, matkustellut vähän väliä ja asunut useassa asunnossa – välillä yksin, välillä kimppakämpissä ja välillä ihan vaan kavereiden nurkissa. Juuri nyt hän on väliaikaisesti Suomessa (vaikka kyllä risteileekin jatkuvasti eri mantereille ja takaisin) ja sain loistavan tilaisuuden jututtaa häntä siitä, miten matkalaukkuelämä käytännössä tapahtuu. Tässä on esimerkki funktionaalisesta minimalismista, eli siitä että omaisuus on karsittu minimiin mutta ensisijaisesti siksi, että se on käytännön sanelema ratkaisu.
Kaverini, kutsutaan häntä vaikka Seikkailijattareksi (mitä osuvin nimitys, voin vakuuttaa) kertoo, että kaikki alkoi oikeastaan avioerosta muutama vuosi sitten, jolloin hän asui vielä Suomessa ihan tavanomaisessa kodissa. Eron jälkeen hän myi suurimman osan omaisuudestaan kirpputorilla tai lahjoitti muuten vaan pois. Käytännössä hän siis luopui kaikista kirjoista, huonekaluista, astioista ja suurimmasta osasta vaatteita. Jäljelle jäi vain parhaat ja tärkeimmät tavarat, jotka eivät juuri tilaa vie. Sitten Seikkailijatar suuntasi maailmalle.
”Eron jälkeen tuntui fyysisestikin siltä, että hartioilta oli nostettu valtava taakka. Tavaroista luopuminen noudatteli tätä samaa linjaa: tähtäsin kevyeen oloon ja elämiseen.”
Sittemmin suhtautuminen materiaan on muuttunut entistä mutkattomammaksi ja minimalistiseksi. Tällä hetkellä koko käyttöomaisuus mahtuu kahteen suurehkoon matkalaukkuun. Niiden lisäksi Suomessa on säilytyksessä kuusi pahvilaatikkoa, joissa on lähinnä lapsuusmuistoja ja muuta sellaista pysyvää tavaraa, joista edes maailmaa kiertävä Seikkalijatar ei halua kokonaan luopua. Lisäksi kaksi taulua on eräällä ystävällä päivähoidossa odottamassa mahdollista pysyvämpää asuinpaikkaa tulevaisuudessa.
Mitä maailmalla sitten kulkee mukana? Etupäässä kuulemma vaatteita. Mutta on muutamia muitakin tavaroita. Tietokone, laturi, kännykkä. Kaksi kirjaa, joihin hän palaa aina uudestaan ja uudestaan. Käytännölliset pienet toimistotarvikkeet. Kosmetiikkaa, lääkkeitä ja muuta henkilökohtaista. Sekä tietysti nippu tärkeitä oman elämän dokumentteja kuten todistuksia.
”Suhtautuminen tavaraan on muuttunut: mitä vähemmän ja kevyempää, sen parempi. Olen nähnyt ihmisiä samassa elämäntilanteessa, ja voi olla todella hankalaa jos takertuu joka ikiseen esineeseen.”
Minua kiinnostaa kovasti, millainen filosofia kaverillani on vaatteiden suhteen. Käy ilmi että vaatevarasto on hioutunut äärimmäisen toimivaksi. Olennaista on (ja tätä todella ihailen), että joka tilanteeseen on olemassa asianmukainen vaatetus. Tähän tietysti vaikuttaa mm. se, että työ ei vaadi hirveän formaalia pukeutumista. Mutta suurimmaksi osaksi garderobista löytyy jotain soveliasta kaikkin tilaisuuksiin sekä työhön että vapaa-aikaan.
Yksittäisten vaatteiden lukumäärä on käytännön syistä rajattu. Farkkuja on noin kolmet, mekkoja muutama, yksi jakkupuku; kenkäpareja on kumisaappaat mukaanluettuna alle kymmenen. Tässä voidaan luultavasti puhua vaatevarastosta, joka käsittää konkreettisesti alle 100 kappaletta. Jotta kokonaisuus pysyisi toimivana, se vaatii jatkuvasti pientä säätöä. Jos jokin vaate ei saa riittävästi käyttöä, se pannaan kiertoon, vaikka olisi ihan kivakin. Jos uusia tarpeita ilmenee, niihin hankitaan sopiva varustus. Samoin kuluneita uusitaan säännöllisesti, sillä vaikka vaatevarasto onkin pieni, ei silti ole tarvetta näyttää resuiselta. Vaatteiden ei kuitenkaan tarvitse olla uusia – Seikkailijatar ei vierasta kirppareita, eikä kavereilta saatuja vaatteita.
”Jos ostan jotain, niin luovun jostain. Todennäköisesi olen luopunut edellisestä vaatteesta ennen kuin ostan uuden.”
Lentävä elämäntyyli on hionut käsimatkatavarat huippuunsa. Kaikki kosmetiikkapakkaukset ovat pieniä, jotta ne läpäisevät kenttien turvatarkastukset ongelmitta. Poikkeuksen tekee vartalovoide, jota ei kannata kuljettaa mukana ollenkaan. On yksinkertaisempaa ostaa paikanpäältä edullinen ja reilun kokoinen markettituote, jonka kuluttaa samalla reissulla tai jättää isäntäväelle loppuunkäytettäväksi.
Toinen vinkki liittyy tärkeisiin dokumentteihin. Niitä kannattaa säilyttää sekä sähköisessä että paperimuodossa, ja lisäksi kopioita monessa eri paikassa. Eli alkuperäisistä on olemassa paperikopiot ja sähköiset kopiot on tallennettu pilveen, mutta lisäksi Seikkailijatar lähettää sähköiset kopiot aina itselleen sähköpostilla. Tavoitteena on varmistaa, että esimerkiksi tietyt terveyteen liittyvät dokumentit löytyvät jossain muodossa aina, vaikka matkalaukku katoaisi tai varastettaisiin.
Toisaalta kaikkea ei tarvitse printata. Lähtöselvityksen voi tehdä itse kännykällä. Passi taas kannattaa kuljettaa ja säilyttää aina samassa paikassa, niin ei koskaan tule paniikkia onko se mukana vai ei.
”Olen alkanut ottaa mukaan myös oman tyhjän juomapullon, jonka täytän lentoaseman vedellä. Juotavaa on koko ajan tarpeeksi eikä tarvitse juoksuttaa lentoemäntiä.”
Oli todella kiinnostavaa päästä kurkistamaan, kuinka todellinen Seikkailijatar elää – eli mitä sitä oikeasti kuljettaa mukanaan silloin, kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja kotipaikka voi vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla. Ihailen tuollaista joustavuuden ja käytännöllisyyden yhdistelmää suuresti. Voin muuten kertoa, että ennen kuin näin tämän ystävän käyvän nukkumaan, en ollut koskaan nähnyt kenenkään oikeasti käyttävän unimaskia. Kuvittelin tähän saakka, että niitä pidetään vain amerikkalaisissa elokuvissa. Mutta olin väärässä, tuo itselleni täysin eksoottinen esine on kuulemma korvatulppien kera avain hyviin uniin, nukahtipa sitten missä päin maailmaa tahansa. Aina oppii uutta!
Kiitos tarinan jakamisesta meille lukijoille. Täytyy sanoa, että ihailen suuresti Seikkailijatarta! En tiedä tulenko koskaan pääsemään noin pieneen tavaramäärään tai tavoittelenko sitä edes aktiivisesti. Ajatuksen tasolla minua kiehtoo, että omistaisi vain sellaisen määrän tavaraa, että olisi aina valmis vaihtamaan maisemaa lyhyelläkin varoitusajalla.
Jos elää sellaista elämä, jossa oikeasti vaihdetaan maisemaan parin kuukauden välein, niin silloin tuollainen kompakti omaisuus on ennen kaikkea järkevä ratkaisu. Ystäväni Seikkailijatar lensi juuri eilen vierailulle yhteen maahan, ja ensi viikolla hän lähtee kuukaudeksi toiseen maahan. Matkalaukkuvaatekaappi toimii varmasti parhaiten silloin, kun todella elää matkalaukkuelämää. Jos taas ajattelen itseäni, matkustan niin harvoin että matkalaukkuun mahtuvasta vaatevarastosta ei olisi suurempaa hyötyä.
Jos ajattelisi, että olisi matkalaukullinen vaatteita ja loput omaisuudesta toisessa matkalaukussa, niin minulle itse asiassa hankalampaa olisi vaatteiden sijaan niiden kaikkien loppujen tavaroiden mahduttaminen yhteen laukkuun. Mutta käytännössä varmaan joku kompromissiratkaisu on tapauksessani riittävä. Tämä on 8. asuntoni viimeisen 9 vuoden sisällä ja suunnilleen jokainen muutto on ollut jotenkin turhauttava. Olen nyt käynyt läpi viimeisimmässä muutossa pakattuja sekalaisen sälän laatikoita ja niissä on iso osa sellaista, mitä on suoraan voinut laittaa roskiin. Mitä olen oikein ajatellut?!
Unimaski on aivan välttämätön, jos on lapsesta asti tottunut nukkumaan pimennetyssä huoneessa eikä kyläpaikassa/hotellissa/mökillä ole pimennysverhoja! En tiedä onko tutkimuslähde kovin luotettava, mutta muistan kuulleeni, että pohjoismaalaisten korkeat likinäköisyysluvut selittyisivät osittain valoisassa nukkumisella (kesäkauden ongelma siis). Hyviä unimaskeja on vain vaikea löytää; silmien puolelle tuleva kangas ei saisi olla hiostava ja kiinnityksen pitäisi olla paikallaan pysyvä, muttei kiristävä.
Voin kysyä, mistä tuo Seikkailijattaren unimaski on peräisin. Minua ei ole koskaan valo häirinnyt, mutta olen todistanut lähempää päiväntasaajaa kotoisin olevien tyyppien epätoivoisia yrityksiä tukkia ikkunoista tulvivaa valoa.
Kuulostaa tutulta. Minulla vaan on satttuneista syistä vähän enemmän tavaraa (työ+perityt tavarat+ harrastukset). Mutta periaatteessa hyvin samnalaisia keinoja.
Minulla muuttaminen ja matkustaminen on noudattaa aina hyvin samanlaista kaavaa ja se auttaa paljon.
Minusta nuo matkailuvinkit olivat tosi toimivia!
Itse pakkaan aina samalla tavalla 3kk-vuoden reisuulle. Työni vaatii hyvin asiallista vaatetusta, erityisesti ulkomailla. Otan mukaan 5 asukokonaisuutta, vähän eri tyylistä, 2 asua kotoiluun, toinen ulkoiluun sopiva 2-3 kävelykengät, 1 sisäliikuntakengat ja yhdet ulkoilukengät ja 1-2 juhlakengät. (Tämä on meilkein koko kenkävarastoni, suomessa minulla on talvikengät) ja kaksi takkia. Osan kengistä ostan paikan päältä.
Laukkuja minulla on 2 matkalaukkua, läppärilaukku (jonne menee A4-kulmalukkokansio ja kiintolevyt), välimuotolaukku (käsimatkatavarana) johon menee vielä pienempi laukku (sis passin, lompakon kamman, peilin, huulikiillon ja silmänympärysgeelin ja puhelimen) Välimuotolaukkuun menee hammasharja ja päivän vaihtovaatteet, kamera, kirja, koruja ja kartat, muistivihko ja kynät. Muun kosmetiikan kanssa olen laiska, pakkaan sen ruumaan. Matkalaukkuun saatan pakata kevyen repun ja vaihtokäsilaukun/iltalaukun tarpeen mukaan.
Mukaan lähtee myös pari kirjaa, sanakirjat, käsityö ja kuumavesipullo (!) sekä muutama valokuva. Joskus myös jotain astioita, koska kalustettujen asuntojen varustetaso vaihtelee suuresti, enkä halua ostaa halpoja astioita ja jättä niitä jälkeeni. Silitysrauta-lauta kombo on vaikea. Harvoin on molemmat.
Lääkkeet ostan ulkomailta (matkustan pääsääntöisesti Euroopassa ja Usassa).Koulutustodistuksien originaalit on minulla Suomessa, pankkiholivissa – paperi saattaa mennä pilalle kosteudesta matkoilla, mutta engl. käännökset on mukana sekä koneella että paperina.
Tuo kuumavesipullo on kiintoisa, mutta se varmaan menee aika pieneen tilaan? Jos asuu vuoden ulkomailla, niin silloin mielestäni kannattaa jo ostaa sieltä paikan päältä erinäisiä elämää helpottavia asioita, kuten vaikka sen silitysraudan, mikäli silitettävää on usein.
Kuumavesipullo, tuo brittiläinen varalämmitysjärjestelmä, ja usen se ainoa toimiva, helpottaa niska-hartia särkyjä ja migreenejä.
Vuoden ajaksi hankkii kyllä jotain.
Perheellinen muuttaa ulkomaille esim. niin, että ostaa vanhan pakettiauton ja pakkaa sen täyteen priorioisen lasten lelut ja lastenhuoneen sisustuksen, jotta peheen pienemmillä olisi mahdollisimman turvallinen olo ja vähän muutoksia. Se lienee halvin tapa. Jos ei isovanhemmista ole heittämään ajokeikkaa ulkomaille.
Ei minulla ole 6 laatikkoa täysin henkilökohtaisia tavaroita, lasken tästä pois kodin pakollisen pienirtaimiston. Tosin kirjoja on sekä vapaa-aikaan että työhön siihen lisäksi.