Aion esittää seuraavaksi radikaalin ja epäkorrektin mielipiteen. Tämä sotii yleisesti hyväksyttyä näkemystä vastaan, joten pohjustan ensin hieman.
Kotien tavaroiden vähentäminen ja sen kyljessä myös järjestäminen on 2010-luvun ilmiö. Meillä on paljon tavaroita, ja niistä kaikista pitäisi huolehtia itse. On myös paljon muuta tekemistä, kuten töitä, harrastuksia, lasten ja vanhempien hoitamista ja muuta elämää. Samalla on kaipuu selkeyteen ja helppouteen, ja siihen huutoon konmari, tavarataidot ja muut järjestämisoppaat ovat vastanneet. Nyt kun nämä järjestämis- ja raivaamisideat eivät enää ole upouusia, on alkanut nousta odotettuja vastalauseita. Miksi kodin pitäisi olla tyhjä ja minimalistinen? Onko siisti koti muka itseisarvo? Mitä haittaa tavaratöykkiöistä on, jos ne eivät häiritse asukkaita itseään?
Olen pohtinut tätä kysymystä paljon. Kirjoitan tavaroiden vähentämisestä, siivouksesta, kodinhoidosta, ja kodin järjestämisestä. Näihin kirjoituksiin siis liittyy vähintäänkin implisiittisesti ajatus siitä, että siisteyttä tavoitellaan. Eihän asiasta muuten tarvitsisi kirjoittaa. Koska kirjoitan aiheesta, oman elämän preferenssi on varmaan ollut aina yksiselitteinen: asun mieluummin puhtaassa ja järjestyksessä olevassa kodissa, kuin sotkuisessa. Kuten jokainen, joka tätä blogia on pidempään seurannut tietää, en ole täydellinen, ja olen myös puhunut siitä avoimesti: en jaksa aina hoitaa asioita heti paikalla, välillä hunajapurkit leviävät ruokakaapin pohjalle tahmaksi ja työhuoneeseen kertyy niin paljon tavaraa, että tuskin sekaan sopii. Mutta tavoitteeni on kuitenkin siisti, kaunis koti, ja olen kyllä niin vieraskorea, että siivoan ennen kuin joku tulee meille kylään.
Tämän takia minulle tulee jotenkin erikoinen olo, kun luen kirjoituksia, joissa kovasti kannustetaan ihmisiä olemaan juuri niin sotkuisia kuin haluavat. Että ei tarvitse stressata! Jos on sotkuista, niin sitten on. Että sotkuinen koti kertoo siitä, että siellä asuu luovia, älykkäitä tai boheemeja ihmisiä, joilla vain on parempaakin tekemistä kuin pyyhkiä muruja keittiönpöydältä. En minäkään kannusta hampaat irvessä jynssäämään, mutta mihin on kadonnut sellaisen tavallisen siisteyden arvostus?
Mitä jos verrataan kotia omaan ulkonäköön ja olemukseen. Nykyisin pidetään suotavana, että kun ihminen lähtee ulos kodistaan, hänellä on kohtuullisen puhtaat vaatteet ja deodoranttia kainalossa. Kanssaihminen, joka ei ole pariin viikkoon pessyt tukkaansa, tuoksahtaa ruuhkabussissa epämiellyttävälle. Pesemätön tukka ei ole vaarallinen kenellekään, mutta rasvaletti ällöttää silti. Samalla tavalla jos menisin kylään, ja sohvatyynyjen välistä pilkistäisi hammasharja, se tuntuisi minusta vähintäänkin oudolta. Tai jos ollaan ihan rehellisiä niin, oikea sana olisi oudon sijasta epämiellyttävä.
Kirjoitin jutun, ja kävin sitten lastenhuoneessa nappaamassa tämän kuvan. Ei, meillä ei ole täydellistä. Mutta meillä ei myöskään ole erityisen sotkuista.
Tietty taso henkilökohtaisessa hygieniassa ja ulkonäössä on nykyisin täysin normaalia ja hyväksyttävää. Omasta ulkonäöstä huolehtimista ei pidetä turhuutena, päinvastoin sitä odotetaan yleisesti meiltä kaikilta, ihan tavallisilta ihmisiltä. Tässä on toki runsaasti joustoa. Harva jaksaa meikata viimeisen päälle tai ajaa partaa ihan joka aamu, mutta hampaiden pesu ja suihku kuuluvat normaaliin rutiiniin valtaosalle ihmisistä.
Ja nyt lähestytään sitä radikaalia ajatusta. Ajattelen nimittäin kodista samoin. Kotona saa kulkea niissä rähjävaatteissa tukka sotkussa jos huvittaa, mutta ennen kuin lähdetään ulos, siistiydytään. Kun on yksin kotona, niin ei ole väliä vaikka tiskit ja pyykit välillä kasaantuvat ja pölypallot pitävät kokousta pöydän alla. Mutta kun tulee vieraita, on minusta huomaavaista siistiä kotiakin edustavammaksi. Ainakin minun oloni on parempi, kun olen käynyt suihkussa ja laittanut puhtaat vaatteet päälle, ja minusta myös kotona on mukavampaa, kun sekin on puhdas ja siisti. Eihän tässäkään tarvitse mennä liiallisuuksiin, samoin kuin ei oman ulkonäönkään kanssa. Normaali puhtaus ja järjestys riittää, ei kai kukaan odota, että joka paikka kiiltäisi 24 tuntia vuorokaudessa. Samoin kuin kukaan ei odota, että näyttäisimme jatkuvasti siltä, kuin olisimme suoraan kampaajalta tulossa.
Kuten usein nykyisin muistutetaan, kodin siisteys ei tietenkään korreloi ihmisarvon kanssa. Kyllä me olemme kaikki yhtä arvokkaita, olipa tavarat järjestyksessä tai ei. Sama pätee tietysti myös ulkonäköön. Ihminen, joka ei huolehdi hygieniastaan on ihmisenä yhtä arvokas, kuin huoliteltu henkilö siinä vieressä. Puhuminen ihmisarvosta on viekin minusta keskustelun ihan epärelevanteille urille. Eihän tässä ole kyse ihmisarvosta, vaan siitä, kumman viereen istuisit mieluummin bussissa? Tai siitä, onko viihtyisämpää kodissa, jossa tavarat ovat röykkiöittäin nurkissa, verrattuna kotiin jossa järjestys vallitsee?
Eli tämän kaiken pohdinnan ja perustelun jälkeen voin kai sanoa sen epäkorrektin mielipiteen ääneen.
Siisti koti on viihtyisämpi ja kauniimpi kuin sotkuinen.
Uskaltaako kukaan olla samaa mieltä asiasta, vai olenko mielipiteeni kanssa muinaisjäänne entisiltä ajoilta?
Ei tässä ole mitään radikaalia, vaan normaalia. Eli 100% samaa mieltä. Eli niin kuin jyväskyläläinen ystäväni sanoo: joku roti pitää sentään olla!
Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe!
Kaikkein tylsimpiä ovat blogit, joissa kumarretaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin! 😄
Olen täysin samaa mieltä. Mutta välillä tällaisten kirjoitusten julkaisemiseen on kynnystä, koska siinä altistaa itsensä kaikenlaiselle ikävälle palautteelle myös. Siksi mietin oikeasti, uskallanko tätä julkaista vai en.
Tämä on sinun blogisi ja voit sanoa siinä vapaasti mielipiteesi. Jos joku tällaisesta pahoittaa mielensä, niin voivoi.
Täysin samaa mieltä!
Hauskaa!
Minä ja jotkut ystäväni ovat sotkuisia, mutta kyllä olen silti kanssasi samaa mieltä. Siistin ihmisen viereen on mukavampi istua bussissa. Mulla on myös itsellä mukavampi olla, kun koti on siisti vieraiden tullessa. Se miltä kaverin koti näyttää ei niinkään haittaa, jos siellä kuitenkin suht puhdasta. 😊
Totta kai jokainen koti on aina välillä sotkussa, sehän on vain ihan normaalia. Mutta kuten sanot, yleensä omassa kodissakin on ainakin sen hetken viihtyisämpää, kun siellä on siivottu. En oikeasti tiedä ketään, joka erityisesti _haluaisi_ elää sotkussa.
Täysin samaa mieltä!
Hauska sattuma, luin tämän tekstin juuri teetauolla kesken massiivisen kodin siivouksen… Meillä on ollut pidemmän aikaa tosi karmean näköistä, koska en ole yhtään ehtinyt keskittyä kotiin. Nyt on kuitenkin kova tsemppi päällä ja aikomuksena siivota ihan joka paikka. Koitan pitää kuitenkin järjen päässä tässä hommassa, vaikka todennäköisesti käyn todellakin läpi joka kaapin ja nurkan. Onneksi olen aika minimalistinen, joten ihan hirveästi ei kaapeissa kuitenkaan ole työtä. Toisaalta tämä on lempipuuhaani ja mulla on just nyt reilusti aikaa tähän… Jaahas, pesukone piippaa, joten jatkan taas hommia! =)
Välillä pitää myös tehdä suursiivous. Välillä riittää kun pyöräyttää imuria keskilattialla. Tsemppiä projektiin!
Hyvä kirjoitus. Itsekin olen miettinyt joskus että miksi siistiä kotia pitää puolustella. Meillä on sukulaisia jotka ovat tosi sotkuisia, siis kissanpissaa nurkissa sotkusia, ja usein saan heiltä vähätteleviä kommentteja. Miten sulla on aikaa siivota, eihän täällä uskalla edes istua sohvalle jne. Mutta en ole kokeillut heidän suuntaan vielä samaa, sillä se on vähän kuin arvostelisi jonkun lihavuutta. Laihoista saa heittää pulkkanaruläppää mutta ylipainoisista ei… inhoan likaisia koteja mutta niin ei saisi sanoa :-0
Minusta kenenkään koteja ei ole syytä ulkopuolisten arvostella ääneen, mutta ajatuksia ei kai kukaan voi kieltää. Ja toki täytyy antaa ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille, sillä aina ei resurssit riitä kovin pitkälle. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että tietyllä tasolla kodista huolehtiminen on samanlaista elämänhallintaa kuin omasta hygieniasta huolehtiminen.
Minusta ei ole mitenkään epäkorrektia sanoa, että siisti koti on viihtyisämpi kuin sotkuinen. Minua ei häiritse kenenkään tavaramäärä, mutta likaisuus kylläkin. Ei ole kiva, jos kylässä joutuu miettimään uskaltaako istua sohvalla tai käydä vessassa likaisuuden takia. Vaikka omassa kodissa on tavaraa keskivertoa vähemmän, kyllä meilläkin on arkisotkuista. Aina ei vessaakaan ehdi/jaksa/viitsi siivota. Siivoan kyllä ennen vieraiden tuloa, mutta en vaadi sitä muilta. Kukin tyylillään. Eräillä tärkeillä läheisillämme on aina likaista. Olen ratkaissut asian, että vaihdan kylässä käynnin jälkeen vaatteet, koska vaatteet on täynnä esim kissan karvoja.
Kun erilaisista kotihäpeän kokemuksista puhutaan paljon, tulee sellainen fiilis, että sotku ei haittaa yhtään ja meidän kaikkien pitää vain opetella sietämään sotkua. En kyllä ole tästä samaa mieltä 🙂 Huomenna tulee podcast, jossa pohdin tätä häpeää vielä enemmän. Minuakin lika hävettää enemmän kuin epäjärjestys.
En tarkoita, että kaikkien tulisi sietää sotkua vaan sitä, että jokainen saa pitää kotisinsa siisteystason sellaisena kuin haluaa. Kaikki likaisen ja sotkuisen kodin omaavat eivät tunne kotihäpeää tai eivät ainakaan ilmaise häpeäänsä muille. Kuuntelen mielenkiinnolla pohdintaasi aiheesta.
Minusta joku sanoi joskus nuorempana (tein väitöskirjaa ja käsitöitä kotona), että minulla on aina joku projekti kesken ja se näkyy kivalla tavalla. Asunto oli aika pieni, eikä siellä ollut kovin paljon säilytystilaa muualla kuin keittokomerossa. Itse asiassa kaipaan tuohon kotiini.
Meno on suht samanlaista vieläkin.Likaista ei silti ole, eikä tavaroita ole paljon. Tämä riittää.
Minullakin on projekteja esillä. Oma tyylini on kuitenkin yrittää pitää niitä jotenkin rajatussa tilassa, tyyliin kirjat yhdessä paikassa ikkunalaudalla tai korjattavat vaatteet korissa piirongin päällä.