Tavaroitaan raivatessa täytyy välillä ihmetellä, mitä omassa päässä on mahtanut joskus liikkua. Viimeisimpänä vastaan tuli tällainen:
Muovimansikka. Yäk.
Tämä on vauvojen purulelu, tarkoitettu siihen vaiheeseen jolloin ikenet kutiavat sietämättömästi. Se on muovia, sisällä on jotain nestettä (toivoisin että vettä) ja sen voi viilentää jääkaapissa. Olen aivan itse ostanut tämän kaupasta ja lapseni on järsinyt sitä. Millä logiikalla tämä on mielestäni ollut joskus hyvä idea? Ei aavistustakaan. Nykytiedolla en todellakaan ostaisi vartavasten muovia lapsen järsittäväksi.
Tämän esineen löytyminen sekä olemassa olo nolotti itse asiassa niin paljon, että olen kuukausikaupalla lykännyt tämän kirjoituksen julkaisemista. Aluksi ajattelin, etten kerta kaikkiaan kehtaa, etenkin kun olen täällä vaahdonnut muovien haitoista. Sitten päätin karaista sieluni. Kuten näette, tiedostamisen aste on kasvanut vuosien varrella. Toisaalta voihan tämän ottaa positiivisena esimerkkinä: jos minä olen ollut näin pihalla, kaikilla muillakin on toivoa.
Otsikon lupaama hyvä ostos oli tänään method-merkkinen wc:n puhdistusaine. Tämä on ensimmäinen ”vihreä” pesuaine, jonka olen ostanut edellisen loppuneen tilalle. Kysyessäni teiltä vinkkejä, Methodia sekä kehuttiin että moitittiin. Olin siis utelias sen suhteen, miten tämä aine toimisi. Testasin sitä heti, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Puhdasta tuli aivan yhtä hyvin tai ehkä jopa paremmin kuin Rainbown vastaavalla aineella, mutta tämä tuoksuu hyvälle! Pakkauksessa tuoksua väitetään piparmintuksi, minulle tuli mieleen hammastahna. Joka tapauksessa, raikas, melko mieto ja luonnollisen oloinen tuoksu oli todella miellyttävä. Vaikuttava aine on ymmärtääkseni sitruunahappo. Yhden kerran perusteella pidän tuotteesta kovasti, mutta katsotaan vielä, miten tuote toimii pitempään käytettynä.
Meilläkin on ollut pojalla kirahvinjalkakuvioitu purulelu perinteisten puisten lisäksi. Ajat muuttuvat ja muovien terveysvaikutuksista on yleisessä keskustelussa ollut puhetta viime vuosina vasta enemmän. Minun lapsuudessanikin 70-luvulla on ilmeisesti ollut keskustelua, koska minulle ei ostettu muovileluja. Leikin tosin naapurissa samoilla leluilla kuin muutkin eli se siitä suojelusta.
Se muotilelu Sophie le Giraffe (tms) on käsittääkseni luonnonkumia, muistankohan oikein? Siis ihan eri kamaa kuin muovimansikka, jota on tarkoitettu imeskeltäväksi… Toi mansikka on sitä paitsi aivan hirveän näköinenkin. Syytän hairahduksesta tuolloin vallinneita imetyshormoneja ja jäätävää univajetta….
Oi tuo ihana klassikko on tuttu omasta lapsuudesta ja se on luonnonkumia. Pojalle oli ostettuna sellainen NUK tai aino kirahvinjalka purulelu eli aivan yhtä nolo kuin tuo mansikka. Pojalla hampaat kutisivat ja kitisi sen vuoksi öisin. Purulelu oli pakkasesta, josta haettiin öisin. Selittelyä jälkikäteen..
Ihanaa että muutkin järkevät ihmiset ovat haksahtaneet johonkin vastaavaan 🙂 🙂
Meilläkin löytyy näitä vastaavia koko ajan… juuri äsken löysin vappupallojen painoja 4 kpl keittiön alalaatikosta.
Mies oli ne sinne näköjään siivotessaan jemmannut. Mitähän käyttöä niillekin meillä olis ? Laitoin ne muoviroskiin heti kun huomasin. Takaan, ettei mies niitä ikinä kaipaa… =)
Mäkin olen säästänyt noita. Ilmeisesti sillä ajatuksella, että kun tulee uusi ilmapallo, laitetaan tämä vanha paino siihen. Jos totta puhutaan, olen kyllä niitä uudelleen juuri niin käyttänytkin, mutta noita kertyy siihen malliin, että nyt on jo loppuelämäksi vapuupallopainot koko perheelle. Keräsin ne leluista pois, kun eivät näyttäneet inspiroivan sen kummemmin. En laittanut vielä roskiin. Pitäisikö pitää joku ideariihi näiden uusiokäyttöön?
Lähipäiväkoti ilahtuu todennäköisesti jos saavat pallopainoja. Tai pk:n vanhempainyhdistys, joka tilaa pallot vuosittain. Kurkkaa näkyykö vanhempainyhdistyksen postilaatikkoa pihalla vai pitääkö viedä sisälle asti!
Kivoja vinkkejä, kiitos!
Päivitysilmoitus: Lisää Methodia | Jennin Arkijärki