Huomasin lehdessä mainoksen, Espoon kauppakeskus Sellossa olisi alepäivät meneillään. Tämä kertoo tietysti siitä, että syksy alkaa olla jälleen niin pitkällä, että isot kauppakeskukset ja tavaratalot valmistautuvat aleviikkoihin. Mutta huomasin mainosta silmäillessäni, että se ei kiinnostanut minua ollenkaan. Ajatus siitä, että lähtisin minnekään kävelymatkaa pidemmälle jonkun tavaran perässä tuntuu nykyisin erittäin epätodennäköiseltä. Ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Aiemmin olen hyvinkin matkannut tehtaanmyymälöiden ja ystävämyyntien perässä. Niistähän saattaisi tehdä löytöjä. Nykyisin olen sekä laiskistunut että alkanut karttaa tarpeetonta tavaraa. Esimerkiksi Espooseen ei olisi meiltä kovin pitkä matka, mutta shoppailusta saatava hyöty ei ikinä ylittäisi matkan aiheuttamaa vaivaa. Bongasin äskettäin luonnonkosmetiikan ystävämyynnin myös, mutta sinne menisi julkisilla yhteen suuntaan 20-30 minuuttia. Liian pitkä aika.
Sen sijaan tein äsken nettiostoksia kotisohvalta käsin. Vertailin tuotteita ja klikkasin ostoskärryyn lopulta parhaat. Jaksan sentään kävellä muutama sata metriä postiin hakemaan pakettia joskus ensi viikolla. Varmistin vielä ennen ostamista, että palautus sujuu helposti, jos tuote ei vastaakaan odotuksia. Nettikauppa on kyllä kätevä silloin kun tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Olen katsellut MTV3:n Himoshoppaajat ohjelmaa ja sieltä huomannut, että joillekin ne voivat olla myös todella koukuttavia ja turmiollisia. Samalla tuo ongelma on tuntunut jotenkin käsittämättömältä, sillä en oikein ymmärrä miten kukaan ostaa mitään, jos siihen ei ole varaa. Toisaalta addiktiossa ei koskaan ole kyse pelkästään siitä mikä addiktion aiheuttaa, joten en varmaan ole oikea ihminen kommentoimaan aihetta tämän enempää.
Summa summarum: kuinka kauas jaksatte lähteä tarjouksen perässä? Vai viekö nettikauppa voiton?
En kyllä jaksa pahemmin tarjousten perässä juosta, en edes muista koska viimeksi olisin ollut esim.hulluilla päivillä. Ale saa ostamaan sellaistakin, mitä en edes tarvitse. Kuinkahan monet kerrat sitä on tullut kotona ihmeteltyä, että mitä mä tällä teen ja tavara komeron perälle ja siitä sitten ajankuluessa kirppikselle.
Jos jotain oikeasti tarvitsen niin nettikaupat vievät kyllä tällähetkellä voiton.Helppo vertailla tuotteita ja hintoja ajatuksella.
Netissä on just se hyvä puoli, että eri firmojen tarjonta on kätevästi yhtä aikaa esillä. ja joku muu on yleensä etsinyt vielä parhaat tarjouksetkin.
Moi, törmäsin omaa postausta tehdessäni blogiisi! Oii, hyvät aiheet! 🙂
Joo, Ei kiinnosta alet ihmeemmin. Nykyään aika on rahaa, sen ovat nettikauppiaat ymmärtäneet. Työssäkäyvät ostaa silloin kun on tsemppiä/inspis/aikaa/jaksaa… Itse säästän enemmän kun ostan sen kalliin. Josta tykkään ja jota pidän, enkä unohda kaapin uumeniin. Tosin taidokas aleostaja saa saman kuin minäkin. Puoleen hintaan :). Mutta kaiken kaikkiaan kaikenlainen ostaminen on tselläni selvästi vähentynyt ja järkeistynyt sen jälkeen kun vuoden verran olin töissä mainoksia printtaavassa yrityksessä.
Kivaa että olet viihtynyt täällä! Taidokas aleostaja säästää, mutta myös näkee hirveästi vaivaa.
Minua taas nettikaupat eivät kiinnosta muuten kuin erikoistuotteissa (päivänvalolamput, vedensuodattimet tms.). Tavara pitää nähdä ja kokeilla kädessä ennen ostamista, vaatteet ja kengät sovittaa. Sen kerran kun olen jotain tilannut, tuote ei ole vastannut ollenkaan ruudulta saamaani käsitystä.
Minusta palauttaminen vie liikaa henkistä energiaa. Se jää useimmiten tekemättä, vaikka olisi tilattuna täysin väärä tuote. Esim. tilasin vedensuodattimeen (meillä on kammottavan makuista vettä, asumme siinä osassa Espoota, missä vesi tulee Dämmanista) parikymppiä maksaneen vääränmerkkisen vaihto-osan, enkä koskaan saanut aikaiseksi palauttaa sitä. Ehdin avata paketin, joten palauttaminen olisi vaatinut soittamista ja palautusoikeuden ruinaamista. Kun ostan kaupasta, varmistan myyjältä, sopiiko tuote siihen-ja-siihen, ja myöntävän vastauksen jälkeen vastuu avatustakin pakkauksesta jää kaupalle -en tiedä onko kuluttajansuojan mukaan näin, mutta ainakin henkisesti.
Kaupoillekaan en kyllä lähde kovin helposti. Onneksi työmatkani kulkee Kampin kautta. Ostan joko Kampin keskuksesta tai sitten viikonloppuisin, jos käydään isommilla hankinnoilla, Omenasta kaiken tarvitsemani. Kiireellisissä tilanteissa saatan kipaista tuohon Entresseen kilometrin päähän katsomaan, josko saisin seuraavalle päivälle pikkumustan/kauluspaidan/sukkahousut tai jotain vastaavaa. Joskus hyvin harvoin vaivaudun työpäivän jälkeen Stockalle asti, mutta yleensä en, koska Sokos on lähempänä työmatkan varrella 😀 Sitten ihmettelen, miksei minulla ole tyylikkäitä vaatteita, joista pitäisin…
Yksi juttu, mitä kaupoissa inhoan, on taustamusiikki. Varsinkaan viikonloppuisin en siedä ylimääräisiä ääniä, koska olen arkiviikot meluisassa työympäristössä. Väsyn ja hermostun, enkä osta mitään, jos musiikki on vähänkään kovalla. Tästä syystä olen jättänyt kaupoissa kiertelyn aivan minimiin ja teen mieluiten niin, että tutkin ensin netistä, minkä tuotteen haluan, sitten selvitän, mistä sen saa, ja teen täsmäiskun kyseiseen kauppaan. Kaupassa varmistan, että tuote on sellainen, kuin kuvittelin ja sopii siihen, mihin pitäisi. Onko tämä nyt sitten jonkinlainen välimuoto esittämiesi vaihtoehtojen välillä?
Olen täysin samaa mieltä taustamusiikista! Se on todella ärsyttävää. En mene kauppaan, jossa on musiikki liian kovalla.
Jos kyse on ”Sembaloiden” mainoskampanjasta, niin siinä on kyllä onnistuttu harvinaisen tarkasti tiivistämään kaikenlainen vastenmielisyys. En menis, vaikka siellä jaettaisiin rahaa ilmaiseksi. Ottaa niin rankasti päähän niiden ääliömäinen mainonta.
Sama huomio laiskistumisesta. P333n ja muutenkin vähentämisen myötä kaupoissajuoksukestävyys on vähentynyt. Jos ei meinaa heti löytyä mieleistä parista tutusta kaupasta, joko koitan olla ilman, tai sitten teetän. Tai teen. Nyt pitäisi löytyä muksulle tyylikäs juhlamekko, ja annan vielä tilaisuuden lasten 2ndhand kaupalle, mutta jos ei sieltäkään tärppää niin pitäkää mekkonne, minä teen itse. Ja olen siis ehtinyt käydä peräti yhdessä kaupassa etsimässä… Kaupassakaan en jaksa kauheasti tutkia, vaan kysyn myyjältä onko teillä sellainen ja sellainen sellaiseen tilaisuuteen/tarpeeseen. Eli oma vaiva minimiin ja kaupasta kaikki hyöty irti.
Nettikaupoista voi ostaa kodinelektroniikkaa, mutta ei oikein mitään sellaista, minkä värisävyllä, tunnulla tai tekstuurilla on merkitystä (ei siis vaatteita, tekstiilejä, kosmetiikkaa, maaleja, yms). Palauttaminen on liian vaivalloista, ja yleensä infoa tuotteesta kuin tuotteesta on liian vähän.
Sembalothan onnistui viimeksi tekemään äärimmäisen epäonnistuneen kampanjan 😀
Olen ostanut netistä vaatteita, jotka ovat osoittautuneet erilaisiksi materiaaliltaan kuin kuvittelin. Mutta pidin ne kaikki silti, sillä erilainen ei välttämättä ole huono!
Terminaattori-taaperon äitinä olen alkanut suosia nettikauppoja. Huomattavasti helpompaa tutkia kotona vaihtoehtoja kun kierrellä kauppoja hikihatussa ja levoton tenava kainalossa. Samoin perheen miespuolisten vaatehankinnat hoidetaan nykyisin netissä. Palauttaminen on pieni vaiva siihen nähden ettei tarvi katsella sit ”peura-ajovaloissa -ilmettä kauppakeskuksessa 🙂
Jos voi välttää lapsen viemistä kauppaan, se kannattaa tehdä 🙂
Täällä ilmoitautuu myös yksi musakammoinen ja alehaukka. En kestä yhtään liian kovalla pauhaavia kuulutuksia (kuten Sellossa) tai taustamusiikkia.
Mä olen vissiin jo nuorena ja vähävaraisena oppinut tsekkaamaan alehyllyt ja -laarit aina läpi. Nykyään mulla ois jo varaa ostaa normihintaistakin, mutta en oikein osaa. Toisaalta en tarvitse juuri ikinä mitään akuutisti, kun kaapista löytyy aina jotain alennusmyyntien löytöjä.
Tänään viimeeksi nappasin pari perustoppia (mulla käytössä joka päivä) ja peruspaitiksen Sellon Facesta -70 %. Ei mitään akuuttia tarvetta, mutta tulevat takuulla käyttöön.
Nyt mulla on päällä lempihupparini, jonka löysin kahdella eurolla Seppälästä vuosia sitten. Kaapissa roikkuu myös muutama käyttämätön ja käsittämättömään hintaan löytynyt juhlamekko, jotka odottavat vain tulevia kemuja. Eipä tarvitse sitten stressailla kun tulee kutsu seuraaviin juhliin. Näistä mun megalöytömekkovarastoista on pelastettu myös muutaman ystävän juhlakolttutilanne, mikä on tietysti vielä mukavampaa.
Olen oppinut nappaamaan mukaan heti, jos löydän jotain mistä pidän, vaikken tarvitsekaan sitä heti just nyt. Tämä pätee lähinnä tietysti kosmetiikkaan, vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin, jotka kuluvat käytössä. Mun reppu on räjähtämispisteessä, mutta sinnittelee vielä hetken. Ostin kesällä uuden valmiiksi, kun löytyi juuri oikeanlainen ja hyvään hintaan.
Viime vuonna keksin toisen kivan tavan: ostin syksyllä nettikaupasta alesta kasan kesävaatteita kun edelliset olivat jo aivan kulahtaneita. Keväällä oli mahtava kaivaa ne esiin ja saada heti jotain uutta päälle. Viime keväänä taas hankin uuden talvisen ulkoilutakin, joten nyt odotan intopiinä kun saan vetää sen päälle.
Mä ajattelen noiden nettikauppojen kanssa niin, että palauttaminen kuuluukin jotenkin asiaan. Tilaan usein ison kasan vaatteita ja kenkiä, joista saatan pitää ihan murto-osan. Ilman sovitusta on aivan mahdotonta tehdä päätöstä, joten saman tien otan kotiin sovitettavaksi ison läjän. Mä sitten palautankin ne saman tien sovituksen jälkeen, ettei vaan jää nurkkiin mitään pyörimään.