Kesän -21 vaateostot

Vaatevarastoni karttui kesä-heinäkuussa, koska ostin muutamia kesävaatteita.

  • leveälahkeiset pellavahousut
  • pellavaneulospusero
  • pellavaneuloshuivi, jota voi käyttää myös eräänlaisena bolerona
  • 2 kpl alushousuja
  • 4 nilkkasukat

Sukkia lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat peräisin Mujista. Päällysvaatteet ovat kaikki tummansinisiä ja pellavaa. Kaikelle on ollut käyttöä, paitsi sukille, koska olen käyttänyt koko kesän pelkkiä sandaaleja. Sukkaostos oli muutenkin kyseenalainen. Olimme oikeastaan kenkäkaupassa ostamassa lapsille jalkineita, kun kävi ilmi että pienellä lisäostoksella summasta saisi mukavan alennuksen. Otin sitten puolison yllytyksestä neljät sukat, sillä ajatuksella että sukkiahan aina tarvitsee. En kuitenkaan ole varma oliko se viisasta. Sukat ovat nättejä, mutta olen materiaalien suhteen niin kranttu, että saapa nähdä kuinka paljon niille lopulta tulee pitoa.

Japanilaista kätevyyttä, huivi ja jakku samassa.

Kaikki muut ostokset olivat hyviä. Housuja olen pitänyt jo parikymmentä kertaa, puseroa vähän vähemmän (helteet), mutta nyt kun on viileämpää sillekin tulee enemmän käyttöä. Tuo monikäyttöinen huivi/bolero oli sellainen vaate, jota oikeastaan ei ihan välttämättä tarvinnut, mutta jota teki mieli, niin ostin. Se on suorakaiteen muotoinen kangas, joka on taitettu pitkittäin kahtia, ja sitten ommeltu päistä vähän matkaa kiinni. Näin vaatetta voi pitää joko huivina, tai sitten levittää ja sujauttaa kädet päätyjen aukoista, jolloin siitä tulee neuletakin tapainen lämmike. Se on kevyt ja menee hyvin pieneen tilaan, ihan täydellinen monitoimivaate.

Havaitsin tänä kesänä, että oikeastaan tarvitsen jonkun siistin yläosan, jonka voisi laittaa päälle sellaisiin puolijuhlaviin tilaisuuksiin. Siis sellaisiin, mihin mekko on vähän liikaa (tai liian viileä), mutta joka kuitenkin olisi vähän enemmän kuin pelkkä tavallinen t-paita. Minulla ei oikein ole selkeää visiota siitä, että millainen tuon vaatteen pitäisi olla väriltään tai malliltaan, tiedän vain, että sellainen olisi tarpeellinen lisä vaatekaappiin. Tämä on yksi konkreettinen seuraus tarkasta ostamisesta, jota olen nyt jo monta vuotta harrastanut. Välillä tulee tällaisia selkeitä tarpeita, joihin tarvitsee jonkun täsmällisen ratkaisun. Tämä johtuu minusta siitä, että en enää ostele kaikkia kivoja vaatteita, jotka vastaan tulevat, vaan pikimminkin jätän ne ostamatta. Vanhoilla vaatteilla pärjää kyllä, mutta välillä havaitsee, että elämä tulisi helpommaksi jollain tietyllä hankinnalla. Juhlava, mutta ei liian juhlava pusero on siis ostoslistalla.

Miten teidän kesä on vaateostojen suhteen mennyt?

Hyödynnä pakkanen nyt

Ulkona paukkuu pakkanen, ja se kannattaa hyödyntää kodin siivouksessa ja puhdistuksessa. Mitä kylmempi ulkona on, sitä nopeammin kaikenlaiset epätoivotut ötökät kuolevat. Ainakin pölypunkit, kihomadot, koit ja luteet kuolevat kylmässä. Ulkona voi siis nyt puhdistaa esimerkiksi

  • tyynyt, peitot ym. vuodevaatteet
  • sänkypeitot ja koristetyynyt
  • pehmoeläimet
  • vaatteet
  • matot
  • matkalaukut

Kätevintä on koota tyynyt ja nallet esimerkiksi pyykkikoppaan tai jätesäkkeihin, ja viedä ne sitten parvekkeelle tai pihalle. Jos talossa on kylmä varasto tai vintti, sinnekin voi viedä, mikäli pakkanen nousee tarpeeksi kovaksi. Jos ei ole vaaraa, että joku tavaroita varastaisi, ne voi jättää pakkaseen koko yöksi. Villa raikastuu pakkasessa, ja kaikki ötökät ja niiden munat kuolevat.

Jos maassa on puhdasta lunta, matot voi samalla lumipestä. Imuroi ensin, vie sitten matto ulos jäähtymään. Sitten kun matto on kunnolla kylmennyt, levitä puhtaalle lumelle. Ripottele lunta matolle ja harjaa pois. Tämän voi tehdä maton molemmille puolille. Tuo viilennysvaihe on tärkeä, koska jos huoneenlämpimän maton heittää suoraan hangelle, lumi tarttuu kiinni tosi tiukasti.

Lähdenkin tästä kuskaamaan pehmoeläimiä parvekkeelle!

Pakkanen puhdistaa
Kylmä on kaunista ja kätevää

Arkijärki-podcast 53: Vuoden 2018 projektit

Vuoden toiseksi viimeisessä podcastissa teen yhteenvetoa siitä, miten kuluneen vuoden erilaiset projektit ovat sujuneet, ja mitä olen oppinut niistä. 

  • Tekstiilijäte
  • Kasvisruokailu
  • Muovipussien vähentäminen
  • Remontti (lyhyesti)
  • Henkilökohtainen liikuntaprojekti
  • + muutama muukin saa mainintoja

Podcastin kesto noin 24 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, anna podcastille 5 tähteä, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Ristiriitaiset lomatunnelmat

Onko siellä ruudun takana ketään muuta, joka jo salaa odottaa, että loma loppuisi? Tätä tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa ääneen. Loma on parhaimmillaan ihanaa vapautta, aikaa läheisten kanssa, matkustamista mukaviin paikkoihin ja tänä kesänä vielä uskomattoman lämmintä säätäkin. Mitä tässä siis on valittamista? Ei mitään. Paitsi että rakastan arkeani ja nyt monen viikon loman jälkeen kaipaan sitä jo. Niin että oikeastaan en odota, että loma loppuu, vaan pikemminkin sitä että arki alkaisi.

Kuuntelen erästä amerikkalaista organisoimispodcastia, jossa puhutaan usein että vuodessa on tavallaan kolme alkua: uusi vuosi, kesäloman alku ja koulun alku. Tunnistan tämän omasta elämästäni. Aina kun taitekohta lähestyy, suunnitteluvaihde pyörähtää uusille lukemille, ja alan innolla kehitellä kaikkia uusia projekteja, joita haluan aloittaa ja kokeilla seuraavalla kaudella. Vahvimmin tunnistan tämän liittyvän tähän taitteeseen, kun kesäloma loppuu ja syksy on alkamassa. Tuntuu siltä, että talvi on aina mahdollisuuksia pullollaan. Edessä siintää kuukausikaupalla tyhjiä kuukausia, joiden aikana ehtii opetella uusia rutiineja ja toteuttaa monia projekteja. Oikeastaan kouluilla sinänsä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan tämä taitoskohta on muulla tavalla isoin näistä kolmesta. Loman jäljiltä olo on levännyt, kevään stressiin on saanut etäisyyttä ja se ihan tavallinen tasainen arki alkaa taas näyttää houkuttelevalta.

Tähän liittyy myös se, että kaikesta ihanuudestaan huolimatta loma tuntuu minusta ajoittain kuormittavalta. Tarvitsen aikaa yksin, ja kun lomalla kaikki ovat kotona, käydään vierailuilla ja tavataan paljon ihmisiä, omia rauhallisia hetkiä on välillä vaikea löytää. En myöskään ole pystynyt julkaisemaan podcastia kuin satunnaisesti, hyvistä aikeista huolimatta. Haluaisin kirjoittaa blogijuttuja, mutta niitä on vaikea lomittaa kaiken muun tekemisen joukkoon. Koen, että olen teille lukijoille tavallaan vastuussa siitä, että sisältöä syntyy. Sitten kun en ehdi tai pysty sitä tuottamaan, hermostun. Ainakin lapsiperheessä on tietyistä rutiineista huolehdittava, oli loma tai ei, mutta kaikkien ollessa lomatunnelmissa nämä rutiinit pääsevät repsahtelemaan, kun niille ei olekaan sitä normaalia aikaa. Sitä paitsi nämä helteet tuottavat ihan uskomattoman määrän pyykkiä, kun puoleen päivään mennessä on jo hikoillut t-paidan läpimäräksi ja suhrannut sortseihin jäätelöä.

Nyt kun viimeiset lomaviikot ovat alkamassa, on yhtäaikaa ristiriitainen olo. Toisaalta lomasta haluaa nauttia täysillä loppuun asti, mutta toisaalta kaikki tuleva jo kutkuttaa. Työprojektit odottavat, haluan vihdoinkin ottaa kasvisruokailun tukevasti haltuun, tehdä uusia podcasteja, aloittaa muutamia omia projekteja ja sen sellaista. Koko vuoden odotettu sähköremontti alkaa myös muutaman viikon päästä, ja se tarkoittaa varsin hankalia elinolosuhteita joksikin aikaa. Pitää tyhjentää pakastin, keittiön kaappeja ja koko eteinen, koska päätimme remontoida eteisen samassa yhteydessä. Olen myös huomannut kaikenlaisia järjestelyä kaipaavia kohteita, mutta tuntuisi tuhlaukselta käyttää kesälomaa kaappien siivoamiseen. Vai olisiko se?

Näitä kaikkia juttuja haluaisin siis ruveta jo tekemään, mutta samaan aikaan tiedän, että sitten kun loma on oikeasti loppumassa, olo on haikea. Joten vielä pari viikkoa seilaan siis tällaisessa erikoisessa välitilassa. Onko siellä ketään muuta, joka oikeastaan jo haikailee takaisin arkeen?

Loppuun asti pidetyt

Miltä näyttää kengät, jotka on käytetty loppuun? Millaisia jalkineita heitän roskikseen? No esimerkiksi tällaisia:

Kesä/talvivaatevaihdossa kävin läpi myös kengät. Huomasin, että kahdet kengät olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Nämä talvikengät ovat palvelleet uskollisesti vuodesta 2011 lähtien. Niiden pohjat ovat kuluneet sileiksi, karvavuori samoin, vetoketjut vaihdettu kertaalleen, ja nyt huomasin että sauma oli auennut. Periaatteessa nämä voisi vielä viedä suutarille, mutta koska nämä vuotavat korjauksesta huolimatta myös toisesta kohdasta, päätin että nyt on aika luopua näistä. 6 vuotta aktiivikäyttöä on silti minusta kohtuullinen ikä talvikengälle. Moneen vuoteen minulla ei oikeastaan muita kylmän sään kenkiä ollutkaan, joten käyttökertoja näille tulee satoja.

Tässä toinen roskiin mennyt kenkäpari. Nämä ovat tennarit, ostettu noin 5 vuotta sitten. Kuten näkyy, vuori on hajonnut kokonaan, ja kantapäästä tunkee jokin muovitikku esiin. Näiden päällinen ei ole sen parempi

Kertaalleen kloritessa uitetut, mutta ei näistä valkoisia saa enää millään. Näillekin kengille tulee käyttökertoja yli 30, jos sitä haluaa pitää jonkinlaisena kohtuullisen kulutuksen rajana. Tässä kuitenkin huomaa, että ainakin tällä kertaa hinta korreloi suoraan laadun kanssa. Nuo talvikengät olivat aikanaan kalliit, en muista enää mitä ne maksoivat mutta joka tapauksessa puhutaan yli sadan euron kengistä. Nämä tennarit olivat puolestaan hyvin halvat, hinta oli noin 30€. Kalliit nahkakengät kestivät todella kovaa käyttöä muutaman vuoden hyvin, ja pienellä korjauksella käyttöikä pidentyi vielä pari vuotta. Halpoja tennareita ei voi edes korjata. Niitä on pidetty huomattavasti vähemmän kuin talvikenkiä, huomattavasti helpommissa olosuhteissa. Silti ne hajosivat paljon nopeammin.

Näille molemmille on korvaajat olemassa, joten heitin ne pois hyvillä mielin. Minusta tässä on hyvät esimerkit kengistä, joiden kierrättäminen tai korjaaminen ei olisi enää mielekästä. Tällaisissa menee minulla se raja, jolloin oikea osoite on roskis.

Silitin, silitän, tulen silittämään

Tässä blogissa esiintyy säännöllisin väliajoin hauska ilmiö: Minä valitan siitä, että silitettävien pino on taas kasvanut kauhean korkeaksi, johon ystävällinen lukijakunta vastaa, että lopeta nyt hyvä ihminen se silittäminen. Hanki vaatteita joita ei tarvitse silittää, niin sitten ei tarvitse tuskailla sen pinon kanssa. Olen aina ottanut nämä neuvot hyväntahtoisina kehotuksina, eikä niissä mitään vikaa olekaan. Nyt on kuitenkin ruvennut tuntumaan siltä, että tätä silitysasiaa on pakko avata vähän enemmän, sillä näissä neuvoissa on yksi ongelma. Nimittäin eivät ne vaatteet sitä pinoa kasvata. Minä silitän etupäässä ihan muita juttuja!

Jos katson silitettävien koppaan nyt, sieltä löytyy tällä hetkellä seuraavia tekstiileitä:

  • kankaisia serviettejä noin tusina
  • essu
  • tyynynliinoja
  • keittiöpyyhkeitä
  • pöytäliina
  • 3 mekkoa (lasten)

Nämä kaikki ovat mielestäni aivan liian ryppyisiä kaappiin.

Suurin osa ”silityskuormasta” syntyy liinavaatteista. Ja arvatkaa mitä! En lakkaa silittämästä, ennen kuin seuraavan kirjan deadline iskee siinä määrin päälle, ettei aikaa kerta kaikkiaan ole. Sanon tämän nyt heti kättelyssä, koska oikeasti haluan silittää nuo kaikki. Voi olla että tuskailen pinoa aika ajoin, mutta silitän silti.

Sileät petivaatteet ovat sellaista arjen luksusta, joka ei maksa muuta kuin vaivan. Sileä tyynynliina poskea vasten tuntuu ihanalta, samoin kuin mankeloidut lakanat. Silitetyt ja mankeloidut liinavaatteet menevät pieneen tilaan ja ne pölyävät merkittävästi vähemmän kuin silittämättömät. Marttojen mukaan mankelointi  ja silittäminen vähentävät tesktiilipölyn määrää jopa 60-kertaisesti. Mutta olennaisinta on se tunne, jonka sileistä lakanoista ja tyynynliinoista saa. Karkeampikin puuvilla muuttuu mankeloimalla lähes yhtä sileäksi kuin kallis puuvilla satiini.

Keittiöpyyhkeet silitän siksi, että ne ovat aina esillä. Olen silittänyt pyyhkeet aina, niin kauan kuin muistan. Silitetty kangas näyttää siistiltä ja huolitellulta kun se roikkuu uunin kädensijasta. Pöytäliinojen ja serviettien silittämistä tuskin tarvitsee selitellä. Jos haluaa käyttää kankaisia liinoja, niin sitten ne pitää silittää, se tulee vähän kuin siinä samassa paketissa. Tämä on valinta, jonka haluan tehdä. Kaikissa tavaroissa on oma vaivansa, ja pöytäliinoissa on silittämisen vaiva. Servietit ovat käytössä lähinnä juhlissa, nämä odottavat joulun jäljiltä. Ei ole ollut kiire.

Sileät keittiöpyyhkeet. Tämä pino on yksi lempiasioitani kotona.

Vaatteita silitän tietenkin myös, mutta vähemmän kuin noita muita tekstiilejä. Silitän omista vaatteistani kaikki, mitkä ovat rypyssä sen jälkeen kun ne tulevat pesusta. En siis villapaitoja, mutta ohuempia neuleita kyllä jos ne sitä kaipaavat, huivit, puserot, hameet jne. Kesällä silitettävää on enemmän kuin talvella, materiaaleista johtuen. Minulla tosin on myös sellainen höyrytyskone, jolla saa sileäksi sellaisetkin vaatteet, jotka eivät silittämistä kestä. Lastenvaatteista silitän mekot, hameet, kesäiset housut jne. lukuunottamatta trikoovaatteita. Sellaisia silitän ainoastaan silloin, kun vaate on menossa myyntiin. Tämä siksi, että käytössä trikoo ei näytä juurikaan erilaiselta silitettynä tai silittämättömänä, mutta myyntirekissä ero on huikea.

Silittäminen on minusta kotitöiden joukosta mukavimmasta päästä. Se on aika meditoivaa, siinä voi samalla kuunnella äänikirjaa tai podcastia. Työn jälki näkyy heti ja tulosta tulee nopeasti. Rupeamisen vaivahan siinä aina on, mutta toisaalta työhuone mahdollistaa sen, että silittäminen ei ole yleissiisteyden kannalta välttämätöntä edes joka viikko, sillä pinoa ei näe kukaan, ellei mene työhuoneeseen.

En silitä kenenkään muun kuin itseni takia. Puolisolle on luultavasti yhdentekevää, onko lasten mekot sileitä vai eivät, keittiöpyyhkeistä puhumattakaan. En tosin ole kysynyt hänen mielipidettään, koska silittäisin joka tapauksessa. Minulla ei myöskään ole mitään muistikuvaa siitä, silitettiinkö meillä lapsuudenkodissa tyynynliinat vai ei. Olen itse tehnyt niin siitä lähtien, kun parikymppisenä muutin yksin asumaan. Tämä on ihan oma juttuni. En silitä kenenkään mieliksi eikä taustalla ole ääneenlausumattomia odotuksia ulkopuolisilta tahoilta. Eihän niitä tyynynliinoja edes näe kukaan muu kuin minä itse.

Vaatteiden silittämiseen liittyy myös ajatus siitä, mitä muut ajattelevat. Silittäminen saa nimittäin minkä tahansa tekstiilin sekä näyttämään paremmalta että tuntumaan paremmalta. Se on minusta helpoin ja halvin tapa kohentaa minkä tahansa vaatteen ulkonäköä. Sama koskee kodintekstiileitä. Silittäminen on sellainen kotityö, jonka voi jättää tekemättä, eikä siinä mikään vaarannu. Jos haluaa päästä helpolla, silittämisestä kannattaa tinkiä ensimmäisenä, sillä menetys on etupäässä esteettinen. Mutta silittämisellä saa helposti luksusta elämään ilman minkäänlaisia lisäkustannuksia. Se maksaa vain viitsimisen vaivan.

Nyt kun tämä selvitys on tehty, minua kiinnostaa, onko siellä ketään samoilla linjoilla? Onko silittäminen arjen luksusta vai silkkaa ajan haaskausta? (Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä ei ole mikään kunnollisuuskilpailu. Pystyn hyvin eläytymään siihen ajatukseen, ettei silittäminen voisi vähempää kiinnostaa. Minulle se vaan on asia, jonka tykkään tehdä.)

Viikon vinkit: maksuton workshop, lattikaivon puhdistus ja kuran pysäyttäminen

Huomenna alkaa ilmainen workshop kapselipukeutumisesta. Jos aihe kiinnostaa, sinne voi ilmoittautua tästä linkistä. Tämä työpaja kestää viikon, ja ensimmäinen video tipahtaa sähköpostiin heti huomenna.

Yksi kodin kiistatta ällöttävimmistä töistä on lattiakaivon puhdistaminen. Aina välillä sekin kannattaa tehdä, sillä esimerkiksi suihkussa kaivoon päätyy hiuksia ynnä muuta, mikä vähitellen tukkii viemärin. Iltalehdessä Martat kertovat, miten puhdistus tehdään. Muistakaa näissä hommissa aina laittaa kumihanskat käteen!

Etenkin kerrostalossa kuraeteisen järjestäminen ei ole yksinkertaista. Tässä mielenkiintoisessa artikkelissa pureudutaan kuran pysäyttämisen tekniikkaan täsmällisemmin kuin missään, mitä olen aiemmin lukenut.  Minä vein vastikään meidän eteisen maton pesulaan. Ajankohta ei ollut paras, sillä kurakausi tekee siitä kohta taas selvää, mutta pesulan tarjous sattui lokakuulle. (ESS)

Tekstiilijäte-projekti sekä uusi yhteistyö

Nyt on marraskuu, ja olen virallisesti aloittanut tekstiilijätteen punnitsemisen. Sitten viimeisimmän kirjoitukseni, olen edelleen hionut ja täsmentänyt projektin tavoitteita ja sääntöjä.

Päätin, että punnitsen kaiken tekstiilin (vaatteet, liinavaatteet, kodintekstiilit, matot jne.) mutta sen lisäksi kirjaan myös kengät ja jalkineet, jotka heitän roskiin. Ainakaan näin aluksi en taulukoi enkä punnitse sellaista kierrätysvaatetta, joka ei mene roskiin vaan käyttöön jollekulle. Tämä siksi, että lapsiperheessä kierrätysvaatteen määrä on väistämättä suuri, ja vaatteita jää pieneksi jatkuvasti. Kierrätysvaatteiden kirjaaminen lisäisi työtä niin paljon, että sen vuoksi jätän sen toistaiseksi ulkopuolelle. Punnitsen ja merkitsen siis kaikki tekstiilit ja pukimet, jotka heitän roskikseen. Roskis tarkoittaa tässä tapauksessa HSY:n keräämää sekajätettä, joka päätyy jätteenpolttolaitokseen ja sitä kautta energiaksi.

Kuluneiden kuuden päivän aikana ei jätettä ole vielä tullut. Sitä kuitenkin syntyy tasaiseen tahtiin. Tässä ylimalkainen lista tekstiileistä, jotka muistan syksyn aikana heittäneeni roskiin:

  • bambukuituisia nilkkasukkia, en muista kuinka monta kappaletta
  • parit keinokuituiset alushousut
  • lasten lenkkarit
  • askartelusta ylijäänyttä tekstiilisilppua (alunperin tyynynliina/pyyhe)
  • pitkä yöpaita puuvillatrikoota

Askartelua lukuunottamatta kaikki nuo roskiin heitetyt vaatteet on jo korvattu uusilla vastaavilla. Roskiin vaatteet päätyivät kulahdettuaan täydellisesti tai mentyään rikki, eli muututtuaan käyttökelvottomiksi. En noita punninnut, mutta arvioisin, että noiden kokonaispaino lienee maksimissaan kilon.

 

Sitten toinen asia: Koska nämä vaateasiat ovat koko vuoden pyörineet niin pinnalla täällä blogissa, olen päättänyt uskaltautua ihkaensimmäiseen yhteistyöhön toisen tahon kanssa. Teen tänä syksynä yhteistyötä Capslook.fi -sivuston kanssa. Löysin itse Iinan ja hänen sivunsa loppukesästä, kun yritin itse päästä kapselipuvustoon paremmin sisälle. Kapselipukeutuminen kiinnostaa minua edelleen, vaikka en vieläkään tiedä, onko se juuri se minun juttuni.

Aihe kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että olen päättänyt opiskella siitä lisää. Iina järjestää tähän tarkoitukseen 13.11. alkavan viikon mittaisen ilmaisen netti-workshopin, joka toimii hyvänä johdatuksena kapselipuvustoon. Workshopin videot ja muut materiaalit tulevat suoraan omaan sähköpostiin, eikä tämä siis maksa mitään. Jos aihe kiinnostaa, workshoppiin voi ilmoittautua tästä linkistä.

Tässä loppuvuodessa näitä vaatteisiin, pukeutumiseen, vaatteiden kierrätykseen ja tekstiilijätteeseen liittyviä postauksia ja podcasteja on tulossa vielä lisää, sen verran mielenkiintoinen ja opettavainen tämä ostolakkovuosi on ollut. On erittäin kiintoisaa nähdä, mitä opin seuraavan 12 kuukauden aikana tuottamastani tekstiilijätteestä. Jos jotain olen tähän mennessä oppinut, niin ainakin sen, että todellisuus on yleensä ihan erilainen, kuin itse aina kuvittelen.

Mitä kuuluu muovipusseille?

Muovipussien ostolakko on toinen tammikuussa alkanut projekti, ja ajattelin päivittää, mitä sille kuuluu tällä hetkellä. Olen aika hyvin pysynyt tavoitteesa. Sitten viime raportin, olen muistaakseni ostanut yhden tai korkeintaan kaksi muovikassia ruokaostoksia varten. Ne harvat kerrat, kun oma kassi on unohtunut kotiin, olen ostanut paperikassin, mutta kerran tai kaksi on ollut niin huono ilma, että muovikassi oli järkevämpi ratkaisu kuin paperikassi.

Kun alkuvuodesta aloin käyttää ylitsepursuilevaa muovikassivarastoa pois, näytti siltä, että jossain vaiheessa ne vain loppuvat. Maaliskuun puolella muovikassivarastoon oli tullut jo kohtalainen vaje. Olin yhtä aikaa iloinen, mutta samalla pohdin, että mihinkähän kaikki roskan sitten pakataan, jos muovikassit loppuvat. Nyt on käynyt selväksi, että eivät ne kuitenkaan lopu. Niitä tulee aina jostain lisää. Suurin syy tähän on se, että puoliso ei ole haasteessa mukana. Silloin kun hän käy kaupassa, kuormakin on yleensä suurempi, joten kasseja tulee samassa suhteessa. Jos tilaan kotiinkuljetuksen kaupasta, lopputulos on sama, sillä kotiinkuljetus pakkaa tavarat aina muovikasseihin. Sitten niitä kasseja vielä tulee iso määrä kerralla, sillä mielestäni samalla kuljetusmaksulla kannattaa tilata mahdollisimman paljon.

Sen sijaan niiden ärsyttävien pikkupussien tulo talouteen on loppunut lähes täysin. Kieltäydyn niistä kaupassa aina. Ostos mahtuu aina joko käsilaukkuun, reppuun tai sitten omaan kassiin. Eräänä päivänä kannoin suutarista kengät sinällään kainalossa kotiin, koska en halunnut ottaa uutta muovikassia. Ainoastaan hedelmäpusseja kertyy, sillä en vieläkään muista aina ottaa kestopussia hedelmiä varten mukaan kauppaan. Onneksi lähikauppa suosii nykyisin biohajoavia pusseja hedelmähyllyllä, joten käytän ne joka tapauksessa biojätepusseina.

Muovipussit eivät siis tästä taloudesta lopu, mutta niiden määrä on vakoitunut, ja toivottavasti vielä vähenee hiljalleen. Muovikassittomuudesta on kuitenkin muodostunut helppo rutiini – yhtä helppo, kuin silloin kun sen aina nappasi kassalla mukaan.