Aihearkisto: Ruoka

Jääkaappi järjestäytyy uudelleen

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kuten tiedätte, olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jääkaapissa pitää olla järjestys. Erityisen tärkeää se on silloin, kun kaappi on täynnä. Mitä enemmän tavaraa, sitä huonompi näkyvyys. Jos siihen lisää sen, että eri ruoka-aineita voi olla millä hyllyllä tahansa, ainakin meillä riski ruoan pilaantumiseen kasvaa merkittävästi. Jos taas voin olla varma siitä, että kaikki jugurtit ovat vierekkäin, kaikki jämäruuat yhdellä hyllyllä ja niin edelleen, näen myös kerralla mitä meillä on ja mitä puuttuu.

Välillä järjestystä on ollut hieman hankala pitää. Etenkin juusto- ja leikkelepaketit ovat seilanneet hyllyllä miten sattuu. Onneksi tähänkin ongelmaan joku minua fiksumpi oli jo keksinyt ratkaisun. Olen taas käynyt hakemassa inspiraatiota Paikka kaikelle -blogista, jossa sattui sama aihe tulemaan esiin muutama viikko sitten. Ilanan tekstissä puhuttiin ensisijaisesti ruokahävikin minimoimisesta, mutta kiinnitin huomioni ihan muuhun. Sain järisyttävän ahaa-elämyksen, joskin samaan aikaan voin vain ihmetellä, miten kaavoihin kangistunut sitä voikaan olla. Jääkaapissakin voi olla koreja. Niin yksinkertaista se on. Kuten Ilanallekin sanoin, MIKSI en ole tajunnut tätä aiemmin?

Meidän jääkaappi ei tietenkään pääse ammattijärjestäjän kaapin tasolle, mutta otin heti tuon nerokkaan idean käyttöön.

IMG_3793

Tässä lopputulos. Minulla on tapana säästää noita hedelmien mukana joskus tulevia muovilaatikoita, koska ne ovat hyviä monenlaisten pikkutavaroiden säilyttämiseen. Niissä voi myös säilyttää juustoja jääkaapissa. Huomatkaa myös konmari-tekniikka, jossa kaikki on sijoitettu pystyyn. Kuka sanoo ettei jääkaappiaan voi kondoilla? Uskoisin, että tästä tekniikasta on hyötyä yhtä paljon pienten kuin isojenkin kaappien kohdalla. Pienessä tila tulee tehokkaammin käytetyksi, isossa taas pienet ruokapakkaukset eivät pääse hukkumaan muiden ruokien sekaan.

Tässäpä tekniikka, josta en enää luovu. Jossain vaiheessa kun sopiva rasia tulee vastaan, vaihdan tuon pyöreämuotoisen purkin kulmikkaaseen, koska se on tilankäytön suhteen järkevämpi valinta. Että voi pienet asiat tehdä ihmisen tyytyväiseksi! Jääkaapin juustokaaos on ikuisesti takanapäin. Kiitos Ilanalle tästä vinkistä! Jos jollakulla on kotona sama ongelma kuin minulla aiemmin, eli helposti sotkuun pyrkivä jääkaappi, kokeilkaa tätä. Ei taatusti ainakaan pahenna tilannetta.

Vähemmän lihaa

Julkaistu , kirjoittanut
30

Lueskelin äskettäin kiinnostavaa kirjaa. Hanna Mattilan toimittama Vähemmän lihaa – kohti kestävää ruokakulttuuria pohtii lihan merkitystä lautasella monelta taholta. Kirja koostuu artikkeleista, jotka käsittelevät aihetta mm. terveyden, ympäristön ja maatalouden kannalta. En lukenut kaikkia artikkeleista, vaan lähinnä niitä, jotka keskittyivät minua eniten kiinnostaviin aiheisiin, eli ympäristövaikutuksiin sekä terveyteen.

Jouduin jo palauttamaan kirjan joten kirjoitan tätä muistini varassa. Pahoittelen siis pieniä epätarkkuuksia. Kirjan pääviesti tulee kuitenkin tuossa otsikossa ja kirjan nimessä: kaikenlaista hyvää seuraisi siitä, jos söisimme vähemmän lihaa. Missään ei vaadita lihansyönnin täydellistä lopettamista. Minusta yksi kiinnostavimmista tiedoista oli, että terveellinen ruokavalio voi aivan hyvin sisältää lihaa ja maitotuotteita. On tiedossa, että jos lihaa ja lihavalmisteita syö paljon, riskit saada esim. tietty syöpä kasvavat. Mutta kirjassa huomautetaan, että lihan epäterveellisyyteen vaikuttaa myös ne tavat, joilla lihaa valmistetaan. Vähän tai kohtuullisesti lihaa sisältävä ruokavalio ei siis vaaranna terveyttä, etenkin jos lihaa valmistetaan muutenkin kuin grillaamalla. Tämä oli hyvin ilahduttava tieto, sillä suoraan sanottuna minusta ei olisi kasvissyöjäksi, paitsi tietysti pakon edessä.

Ympäristötieto oli vielä kiinnostavampaa. Lihantuotanto kuormittaa ympäristöä tosi paljon, mutta ei kaiken lihan. Kanan- ja sianlihan tuotanto on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin naudanlihan. Pelkästään siirtymällä naudanlihasta noihin kahteen, pienentää hiilijalanjälkeään merkittävästi. Toisaalta lihantuotanto pilaa ympäristöä myös monilla muilla tavoilla, joten ilmaston lämpeneminen ei ole yksittäinen lihantuotannon haittavaikutus.

Asia ei kuitenkaa ole aivan mustavalkoinen. Esimerkiksi Suomessa naudanliha on usein maitokarjasta peräisin. Tämä taas on ekologista, sillä jos lehmä on kerran kasvatettu, se kannattaa lopuksi syödä, sillä muuten liha menee hukkaan. ”Pahin” vaihtoehto on pelkästään lihan takia kasvatettu karja, joka on ruokittu ihmisravinnoksi kelpaavalla rehulla, kuten soijalla tai maissilla. Sen sijaan ”tavallinen” lehmä syö lähinnä ruohoa, mikä taas on järkevää, siinä mielessä, että ruohoa ja heinää voidaan kasvattaa mailla, jotka eivät sovellu ihmisruuan kasvatukseen.

Se, ostaako lihansa läheltä ja luomuna, ei hirveästi vaikuta siihen, miten ympäristöystävällistä liha on. Sen sijaan eläinten hyvinvointiin sillä on merkitystä. Tässä tosin tekisi mieli lisätä, että ostamalla kotimaista lihaa, tietää suunnilleen mitä saa. Halpaa tuontilihaa koskee samat ongelmat kuin esimerkiksi muualta tuotuja halpoja vaatteita. Tuotanto-olosuhteet ovat lähes varmasti paljon huonommat kuin Suomessa, samoin lihan laadusta ei ole takeita. Suomen lainsäädäntö ja valvonta ovat moniin muihin maihin verrattuna aivan eri tasolla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että riistan syöminen ei automaattisesti tee onnelliseksi. Riistan ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu, koska sen osuus ihmisten ruokavaliosta on niin pieni. Kirjassa kuitenkin todetaan, että koska esim. poro on märehtijä, se tuottaa metaania siinä missä lehmäkin. Syömällä pelkkää riistaa ei siis voi vapauttaa itseään ympäristövastuusta.

Yhteenvetona sanoisin, että jos nämä asiat ovat joskus käyneet mielessä, voin suositella kirjaa ja etenkin näitä aiheita käsitteleviä artikkeleita lämpimästi. Itse tulin siihen johtopäätökseen, että hyvä ihminen voi olla vaikka söisikin lihaa. Voisin hyvin vähentää lihan syömistä, siitä ei olisi mitään haittaa ja sen otan uudeksi tavoitteeksi. Naudanlihan syömistä voin hyvin vähentää reippaasti, ja korvata nauta broilerilla ja possulla. Ne ovat muuten halvempiakin. Mutta minun ei tarvitse ruveta täysipäiväiseksi kasvissyöjäksi. Suosin kotimaista ruokaa muutenkin, mutta tämän kirjan luettuani entistä määrätietoisemmin. Luomua suosin monestakin syystä, ja tämän kirjan perusteella se on ollut fiksu valinta.

Mitä mieltä olette? Oletteko tietoisesti yrittäneet muuttaa ruokatottumuksia terveys- tai ympäristösyistä?

Ruuasta ja ennakoinnista

Julkaistu , kirjoittanut
8

Arjen helppous perustuu ennakointiin. Tämä on näitä Elämän Suuria Totuuksia, jotka kenties toisille ovat itsestäänselvyyksiä alusta asti, mutta jotka toisten pitää opetella kantapään kautta. Asetun itse jonnekin puoliväliin. Olen luonnostani suunnittelija ja varautuja, mutta etenkin lasten myötä ennakointi on noussut arvoon arvaamattomaan. Siinä sivussa olen havainnut, että se kyllä jeesaa melkein kaikessa.

Tähän alkuu pitää tosin todeta, että sellainen itsestään soljuva arki ei välttämättä ole kaikilla ykkösprioriteettina. Minulla se kuitenkin on. Inhoan sydämeni pohjasta kaikenlaista säätöä, sekoilua, ja etenkin sellaista harmittelua, että olisinpa eilen tehnyt asian X, niin nyt ei olisi mitään ongelmaa. Näitä edellämainittuja inhokkeja voi parhaiten torjua ennakoinnilla. Ennakointi on sitä, että mietitään etukäteen, mikä voi aiheuttaa ongelmia, ja sitten puututaan niihin syihin ennen kuin ongelma on edes näköpiirissä. Kun tämä onnistuu, voi surffata tyynesti monien karikoiden ohi, ja jos yllättävä tilanne tulee vastaan, siitäkin selvitään ilman stressiä.

Meidän perheen ruokahuolto esimerkiksi pelaa kaikkein parhaiten, kun olen ennakoinut tarpeeksi. Kiinnitän edelleen huomiota ruokahävikin vähentämiseen, ja mielestäni tilanne on kohentunut talven aikana. Tämä johtuu etupäässä ennakoinnista. Katson sinne jääkaappiin joka aamu, ja panen merkille pilaantumisvaarassa olevat ruuat. Ennakoin myös siten, että pidän jääkaapin järjestyksessä, jolloin hahmotan mitä siellä on.

Kehitettävää olisi siinä, että jossain olisi jatkuvasti päivittyvä kauppalista. Se olisi hyvää ennakointia, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi. Seurauksista kärsin itse, kun unohdan kauppareissulla jonkin olennaisen jutun. Yritin keksiä tähän esimerkkiä, eikä tullut mieleen yksittäistä tavaraa. Sen sijaan minulla on vahva tunne siitä, että jotain unohtui, mutta en vaan muista mikä se oli… eli kannattaisi varmaan aloittaa sellainen kauppalista.

Edessä häämöttävät pyhät vaativat aina ennen paljonkin ennakointia, mutta nyt aukioloaikojen vapauduttua elämä on helpottunut sen osalta. Täytyy sanoa, että kuluttajan näkökulmasta on ihan mahtavaa, kun tietää että joku kauppa on joka päivä auki. Yritän myös oppia sitä, että silloin kun tilaa ruokaa kotiinkuljetuksella, kannattaa ennakoida, ja tilata kaikkea paljon. Kaikki tulee kuitenkin syötyä, ja korkeintaan käy niin että seuraava tilauskerta siirtyy vähän pidemmälle. Jostain syystä tätä on ollut hankala omaksua.

Monettako kertaa valittelen, että sitä ruokasuunnittelua pitäisi taas ruveta harrastamaan? Nyt minulla on yksi syy lisää, kun erään perheenjäsenen vatsavaivoja on alettu selvitellä. Jos minulla olisi ruokalistat kirjoitettuna, seuranta olisi varsin helppoa. Olisikohan tässä motivaatiota riittävästi? Jos vaikka pääsiäislomalla ryhdistäydyn ja kirjoitan loppukevään listat valmiiksi. Tämä jos mikä helpottaisi arkea ja auttaisi monen asian ennakoinnissa, on vain se ryhtymisen vaiva eli suomeksi sanottuna saamattomuus esteenä.

Minulla on ennakoinnista muutakin sanottavaa, mutta säästän sen ensi viikolle. Ennakointi on nimittäin etenkin lasten kanssa ja matkustaessa todella tärkeää – ainakin minulle. Harrastatteko te ennakoimista? Missä asioissa ennakointi kannattaa?

Mutta mistä tietää, mikä on suomalaista?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ensimmäinen raportti kotimaisen ruuan suhteen tulee jo vähän etuajassa. Parin päivän aikana on nimittäin käynyt ilmi, että välillä on vaikea tietää, mistä maasta ruoka on. Vihanneshyllyllä on helppoa, sillä lapussa lukee mistä mikäkin on peräisin. Nyt kun ruuan alkuperään on ruvennut kiinnittämään huomiota, tajusin että samoja hedelmiä on tarjolla monesta eri maasta. Esimerkiksi lähikaupan omenista osa tuli Brasiliasta, osa Puolasta ja osa Hollannista. Valitsin eurooppalaisen version, koska ajattelin että saman hedelmän rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa tuntuu tarpeettomalta.

Porkkanaa, kurkkua, tomaattia ja perunaa saa suomalaisina. Samoin niitä ruukussa kasvavia yrttejä ja salaatteja. Sen sijaan muiden vihannesten suhteen on ollut huonompi tuuri. Haluan syödä parsakaalia, mutta ainakaan lähikaupassa ei ole kotimaistavaihtoehtoa tarjolla. Luomuna tuotettu parsakaalini tulee Espanjasta. Lihan ostaminen kotimaisena on myös aika helppoa, sillä alkuperä ilmoitetaan yleensä selkeästi pakkauksessa, nykyisin jopa paikkakuntaa ja tilaa myöten.

Mutta miten on maitotuotteiden laita? Olen havainnut, että purkin tai tölkin kyljessä ei lue, mistä maito on peräisin. Jos merkki on suomalainen, oletan myös maidon tulevan Suomesta. Mutta voinko olla varma? Pikaselvitys kertoo, että S-ryhmän Kotimaista-merkki lupaa olla aina raaka-aineiltaan ja valmistusmaaltaan suomalainen, samoin Valion kaikki maito on kotimaista alkuperää. Täytyy kyllä sanoa, että Kotimaista on tässä suhteessa loistavaa brändäystä. Jos kuluttaja haluaa kotimaista, hän näkee alkuperän jo paketin nimestä.

Leipä jäi sen sijaan pimentoon. Leipomot ovat Suomessa, mutta leipäpussin jauhojen alkuperästä ei puhutan yhtään mitään. Ostin Primulan kauraleivän. Koska jauhojen alkuperä ei käynyt pussista ilmi, yritin selvittää asiaa Primulan nettisivuilta. Siellä ei aiheesta kerrota sanaakaan. En jaksanut ruveta soittelemaan palvelupuhelimeen, mutta teen sen johtopäätöksen, että jos kotimaisuus olisi tärkeä arvo, se varmasti mainittaisiin ainakin yrityksen kotisivuilla. Vaasan kotisivuilla puolestaan pyöritellään, että pyrkimys olisi suomalaisuuteen mutta käytännössä saatavuus vaihtelee. Tästä voi siis päätellä, että osa jauhoista on kotimaista, osa taas jostain muualta. Mistä, sitä kerrota.

Suomalaisen ruuan ostaminen onnistuu siis tiettyy pisteeseen saakka. Mutta jos tavoitteena olisi 100% kotimaisuus, alkaisi tulla ongelmia. Kotimaisuus on hyvä arvo, mutta ainakaan minä en näe järkevänä yrittää vetää noin tiukkaa linjaa. Näitä pieniä valintoja tekisin silti mielelläni. Tämän ensimmäisen yrityksen perusteella sanoisin, että ainakin leipäteollisuudella olisi tässä mahdollisuus parantaa.

Suomalaista ruokaa?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Törmäsin viikonloppuna haasteeseen, josta en ollut ennen kuullutkaan: 1.3 lähtien kahden viikon ajan pelkästään kotimaista ruokaa. Pienen taustaselvittelyn jälkeen ymmärrän asian niin, että mausteet ja lisäaineet sallitaan ulkomailta, muuten olisi tarkoitus tulla toimeen ruoalla, jonka raaka-aineet ovat kotimaasta peräisin. Eli ei riitä, että esimerkiksi leipomo on suomalainen, vaan lisäksi pitää varmistaa, ovatko leivässä käytetyt jauhotkin suomalaisesta viljasta.

Aloin miettiä, pitäisikö osallistua. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että pakkoko tämä tempaus on näin keskellä talvea järjestää! Kaikki hedelmät putoaisivat automaattisesti pois, ja veikkaan että aika suuri osa muistakin vihanneksista. Kun äkkiseltään muistelen lähikaupan valikoimaa, sieltä saa kotimaisia tomaatteja, kotimaista kurkkua sekä kotimaista salaattia ja yrttejä. Mutta entä kukkakaali, parsakaali, paprika, purjo, ynnä muut? Sitten aloin miettiä kalaa. Mikä kala on suomalaista? Lasketaanko Itämerestä kalastettu, vai pitääkö olla kotimaista järvikalaa? Alkaa jo mennä vaikeaksi. Kesällä haaste olisi todella helppo, kun kaikkea tuoretta on torit pullollaan.

Tämän pohdinnan tuloksena päätin, että haaste on liian vaivalloinen toteuttaa kirjaimellisesti, mutta idea kyllä on hauska. Kuten viimeksi kirjoitin, valitsen kyllä kotimaista aina silloin, kun valinta on helppo tehdä. Otan kotimaisen vihanneksen, jos sellainen on tarjolla. Vaikka Ehdoton ehkä -blogissa käytiin keskustelua eri maalaisten tomaattien ilmastovaikutuksesta. Ilmeisesti se espanjalainen olisi sittenkin ekologisempi, vaikka suomalaistakin tuotantoa kehitetään ympäristöystävällisemmäksi. Mutta toisaalta lyön vetoa siitä, että kotimainen on kasvatettu siten, että työntekijöiden olot kestävät tarkastelua. Lisäksi jos nyt on syötävä tomaattia, haluan kuitenkin tukea kotimaista työtä. Osallistun ilmastotalkoisiin mieluummin vaikka lihaa vähentämällä.

Päätin siis osallistua omilla säännöilläni. Testaan 1.-14.3., miten pitkälti saan ruokani ostettua kotimaisena versiona. En aio luopua hedelmistä, koska mielestäni se ei ole tässä yhteydessä kovin järkevää. Jos suomalaista päärynää ei ole saatavilla, miksi olla kokonaan ilman? Tarjolla ei ole korvaavaa tuotetta, joten ulkomaisen päärynän ostaminen ei siis ole mitenkään pois kotimaisesta tuotannosta. En siis aio tieten tahtoen hankaloittaa elämääni, mutta kiinnitän erityistä huomiota ruoan alkuperään. Koetan löytää viljatuotteet, vihannekset, lihan ja maitotuotteet suomalaisina. Jos sattuu vielä luomua, niin sitä parempi.

Teen raportin ensimmäisen viikon sujumisesta ensi lauantaina, ja kerron miten sujui. Onko teistä joku osallistumassa tai osallistunut aiemmin? Suositteko suomalaista ruokakaupassa, vai millä kriteereillä teette valintoja?

Katse jääkaappiin

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen lähes koko tammikuun onnistunut vähentämään ruokahävikkiä. Olen tästä todella iloinen ja tyytyväinen. Suurin syy on katse kaappiin -rutiini, jonka olen ottanut käyttöön. Se tarkoittaa sitä, että joka aamu joskus aamupalan jälkeen avaan jääkaapin, ja tarkastelen sen sisältöä ajatuksen kanssa. Tämän yksinkertaisen toimenpiteen tarkoitus on pysyä täysin tietoisena siitä, mitä ruokia meillä on ja mitä puuttuu. Erityistä huomiota kiinnitän niihin ruokiin, jotka ovat menossa vanhaksi. Jos huomaan jotain, joka pitäisi syödä pois, mietin samassa yhteydessä milloin se syödään ja missä muodossa.

Tämä päivittäinen tuokio on todella vähentänyt ruokahävikkiä. Voi olla että muisti pettää koska en ole kirjoittanut ylös mitään, mutta yleisvaikutelma on, ettei tammikuun aikana ole juuri tullut hävikkiä. Muistan vain pari tapausta, joissa hävikki olisi täysin ollut estettävissä: puoli deslilitraa ruokakermaa ehti pilaantua käytön puutteessa, ja kolme tai neljä punajuurta olivat saaneet pintaansa hometta. Sen sijaan muita kasviksia ei ole tarvinnut heittää pois. Myöskään ruoantähteitä ei ole ehtinyt mennä pilalle.

Arvelin aluksi, että noin kuukauden jälkeen varmaan alkaa riittää, että silloin tällöin vilkaisee jääkaappiin. Ei se siltä kuitenkaan ainakaan vielä vaikuta. Päinvastoin, tämä kerran päivässä keskittyminen tuntuu auttavan ruokasuunnittelua muutenkin. Parasta olisi, jos saisin vaikka kuukauden ruokalistan etukäteen suunniteltua, mutta en ole vielä jaksanut istua alas sitä kirjoittamaan. Jatkan siis tällä uudella systeemillä, se näyttää toimivan oikein hyvin.

Meillä on muuten lanseerattu kasvisruokapäivä. Se on perjantai. Ainakin kerran viikossa teen siis jotain kasvisruokaa. Kalaa syömme muutenkin varmaan enemmän kuin ihmiset keskimäärin, mutta päätin painottaa sitäkin entisestään. Toisin sanoen otin tietoisesti agendalle tehdä kalaruokaa ainakin kerran, mutta mielellään useampia kertoja viikossa.

Pieni muutos toimintatavoissa voi aiheuttaa ison vaikutuksen. Näinkin yksinkertainen asia, kuin jääkaapin tarkastelu kerran päivässä voi vähentää ruokajätettä merkittävästi. Yhdessä sovittu kasvisruokapäivä on hyvä askel kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Minulla toimii tällainen askel kerrallaan -asenne. Iso kertarysäys jää yleensä lyhytaikaiseksi, mutta näin pienet uudistukset ovat paremmin hallittavissa. Ajattelen niin, että kun yksi kasvispäivä on vakiintunut sellaiseksi rutiiniksi, ettei kukaan perjantaina edes odota saavansa jotain muuta, kasvisruan lisääminen arkimenuhun muuttuu entistä helpommaksi. Tällä lailla perheen ravitsemustottumuksetkin liukuvat toivottavasti entistä lähemmäs yleisiä suosituksia.

Paaston aika muuten lähestyy! Ajattelin tänä vuonna taas toteuttaa jonkunlaisen paaston. Harkitsen jopa sokerilakkoa, tai jotain muuta tervellistä ruokaan liittyvää paastoa. En ole vielä päättänyt, mutta kenties tällä kertaa jotain hyvinkin perinteistä.

Näin estät ruokahävikkiä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kiitos kaikista mahtavista ohjeista, joita sain teiltä ruokahävikin vähentämiseksi! Kysyin, millaisiin ruokiin jämiä voi piilottaa, ja sain niin paljon vinkkejä, että päätin tehdä niistä koonnin, jotta mahdollisimman moni pääsisi hyötymään. Olen lisännyt joukkoon muutaman oman ohjeeni myös. Tämän jälkeen kukaan ei voi ainakaan valittaa ideoiden puutetta! Itse aion käyttää tätä postausta sellaisena muistilistana, jota vilkaisen aina, kun huomaan että jotain meinaa pilaantua enkä keksi mitä sille tekisin.

Yleisruokia, joiden sekaan voi piilottaa melkein mitä tahansa valmiita ruoantähteitä, purkinpohjia ja viimeisiä vihanneksia

  • Makaronilaatikko
  • Pyttipannu
  • Paistettu riisi
  • Sosekeitot
  • Kasvispihvit
  • Munakkaat
  • Suolaiset piirakat
  • Lämpimät leivät
  • Kotitekoinen pitsa
  • ”Sekalaiset kastikkeet”, eli liha- tai kasviskastike esim. tomaattipohjaisena tai kookosmaitoon valmistettuna riippuen siitä, mitä kaapista löytyy
  • Pannukakku
  • Leipä- ja sämpylätaikina

Leipä

  • Kuivahtaneen leivän voi tuoreuttaa leivänpaahtimessa tai mikrossa. Kostuta leipää hieman ennen kuin laitat mikroon.
  • Vanhaksi menevän leivän voi valmistaa krutongeiksi (kuutioidaan ja paistetaan rapeaksi pannulla tai uunissa), joita voi lisätä salaatteihin tai keittoihin.
  • Toinen vaihtoehto on tehdä bruschettaa, eli leipäviipale paistetaan kevyesti, päälle oliiviöljyä, tomaattia, valkosipulia ja mausteita.
  • Kuivat leivät voi jauhaa korppujauhoksi.
  • Leivästä tai kuivasta pullasta voi tehdä myös köyhiä ritareita (ohjeet kommenteissa)
  • Laita tuore leipä pakastimeen, ja sulata vain tarpeen mukaan, niin ei tule kuivia kannikoita.

Juusto

  • Juustonkannat voi raastaa suolaisen piirakan, pitsan tai lämpimän leivän päälle, tai miksei vaikka sämpylätaikinan sekaan.
  • Juustoraastetta voi myös pakastaa, joten juustonkannat voi raastaa pussiin ja pakastimeen odottamaan.

Kasvikset

  • Kasvisten ja vihannesten loppuja voi helposti upottaa sosekeittoihin ja kastikkeisiin, tai jos ne ovat vielä kunnossa, tehdä wokkia
  • Viimeiset kurkut, porkkanat ym voi pilkkoa tikuiksi ja syödä dippikastikkeen kanssa.
  • Tomaatit voi käyttää kastikkeisiin.
  • Sienet voi paistaa lisukkeeksi tai lisätä munakkaaseen.
  • Kasvikset ja vihannekset säilyvät jääkaapissa paremmin, kun ne ottaa pois muovipussista, ja laittaa talouspaperin tai sanomalehden päälle. Tällöin kosteus haihtuu tai imeytyy paperiin, eikä ala pilaannuttaa kasviksia.

Hedelmät

  • Pirtelöiden ja smoothien sekaan.
  • Jugurtin seassa syötynä.
  • Vihreän salaatin sekaan pilkottuna.
  • Hieman elähtäneistäkin hedelmistä saa vielä hyvän hedelmäsalaatin.
  • Omenaa (ja miksei päärynääkin) voi raastaa sämpylätaikinan sekaan.
  • Monet hedelmät sopivat etenkin aasialaisiin kanakastikkeisiin ja curryihin.
  • Kuivahtaneista sitruunoista ja limeteistä saa vielä hyvin mehut puristettua, kun laittaa ne ensin kokonaisina 15 sekunniksi mikroon.

Banaani

  • Smoothien perusraaka-aine.
  • Kuori ja pakasta tummunut banaani viipaleina. Viipaleet voi käyttää myöhemmin smoothien seassa tai muussa tarkoituksessa.
  • Banaanin voi muussata makeutukseksi esim. puuron sekaan.
  • Banaaniletut: yksi banaani, kaksi munaa, sekoitetaan ja paistetaan. Jos haluaa, joukkoon voi sekoittaa hieman vehnäjauhoja, mikä helpottaa valmistusta. Mausteeksi voi lisätä suolaa, kanelia, vaniljasokeria ym. maun mukaan.
  • Leivonnaiset, esim. suklaakakku, banaanikakku.
  • Banaanilla voi korvata kananmunaa leipoessa.
  • (Itämaisen) kanakastikkeen sekaan.

Smoothiet ja pirtelöt

  • Muodikkaan viherpirtelön joukkoon voi pöristellä melkein mitä tahansa kasvista kurkusta banaaniin.
  • Jogurttien, rahkojen, maitojen ja mehujen loput voi myös hurauttaa sekaan.
  • Jos blenderiä ei ole, smoothien voi surauttaa myös tehosekottimella.

Muita vinkkejä hävikin estämiseksi

  • Ruokasuunnittelu estää hävikkiä tehokkaasti.
  • Jääkaappi-pakastimen koon optimointi, ettei ole liian pieni eikä liian suuri.
  • Pakastimen hyödyntäminen niin, ettei ruoantähteitä jää pilaantumaan, vaan ne pakastetaan ajoissa ja käytetään myöhemmin.
  • Valmistettavan ruokamäärän optimointi siten, ettei jäisi puolikkaita annoksia yli. Parhaassa tapauksessa joko syödään kaikki pois, tai tehdään niin paljon, että pakastimeen jää ennalta suunniteltu määrä annoksia.

Lisää ideoita vaikkapa näistä kirjoista ja lähteistä

  • Gastronaatti, eli kuinka rakastua rippeisiin (Satu Koivisto, Otava 2014)
  • Sata ruokaa tähteistä (Elina Teerijoki, Kameli! 2011)
  • Ruokaa rippeistä (Roderick Dixon, Art House 2008)
  • Marttojen nettisivut: Ruokaa tähteistä ja Ideoita tähderuokiin

Tämä lista on mahtava! Vielä kerran KIITOS!

Ruokahävikki: mitä voin tehdä toisin kuin ennen?

Julkaistu , kirjoittanut
57

Olen miettinyt, millaisilla käytännöllisillä muutoksilla pystyn tehokkaimmin vähentämään syntyvää ruokajätettä. Tässä pohdinnan tuloksia.

  1. Hankin lisää lasisia, läpinäkyviä säilytysastioita. Näkyvyys on elinehto sille, etten ainakaan vahingossa unohda mitään jääkaappiin. Näitä on nyt neljä pientä ja yksi isompi rasia, mutta usein niistä on osa pakastimessa, joten tarvitsen näitä lisää.
  2. Palaaminen ruokasuunnitteluun. Jos mietin viikon ruuat etukäteen, ostan vain sellaisia ruoka-aineita, joita tarvitaan niiden valmistamiseen. Vähentää riskiä sille, että jääkaapissa on jokin satunnainen yksittäinen raaka-aine pilaantumassa.
  3. Jääkaapin säännöllinen inventaario ja järjestäminen. Tämä on uusi rutiini, joka täytyy nyt opetella.
  4. Lista ruuista, joihin kaikenlaisia jämiä voi piilotella.

Näistä tärkein on tuo kolmonen. Mitä enemmän mietin, sitä varmempi olen siitä, että nyt tarvitaan uusi arkirutiini. Olen tätä pari päivää pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että tämä täytyy aluksi tehdä joka päivä. Minulla on todella paha tapa antaa jääkaapin mennä aina vain huonompaan suuntaan jos sille tielle lähdetään, eikä puuttua siihen ajoissa. Ratkaisu on siis huolehtia siitä, ettei alamäki pääse alkamaan. Uskon, että myöhemmin voin harventaa tahtia, mutta aluksi pitää olla systemaattinen, jotta uusi tapa menee selkäytimeen. Otan harjoittelujaksoksi kuukauden, alkaen tänään. Eli koko tammikuun ajan käyn jääkaapin järjestyksen ja sisällön läpi kerran päivässä. Jos siellä on jotain menossa pilalle, otan ne esiin ja päätän mitä ruuista valmistan. Jos jotain on mennyt pois paikaltaan, palautan järjestyksen.

Tämä uusi rutiini palvelee tavoitetta monella tavalla. Ensinnäkin konkreettisesti siten, että tiedän mitä kaapissa on, enkä hukkaa sinne mitään. Toiseksi niin, että se nostaa hävikin vähentämisen tärkeiden asioiden listalle konkreettisesti. Tiskikonerutiinin ottaminen käyttöön onnistui sitkeällä työllä hyvin, joten eiköhän se onnistu jääkaapinkin suhteen. Aluksi pitää vähän käyttää tahdonvoimaa, mutta jossain vaiheessa rutiini alkaa sujua enemmän omalla painollaan. Sama koskee ruokasuunnittelua. Aina kun teen sitä, se maksaa itsensä takaisin monella tasolla. Ongelmana on vain pitää siitäkin jatkuvasti kiinni. Itsekuria tarvitaan tässäkin.

Sitten kohta numero neljä. Tässä tarvitsen teidän apuanne! Oletko mestari minimoimaan ruokahävikkiä? Jos olet, kerro mihin ruokiin saat ujutettua ne ärsyttävät tähteet, jotka ainakin meillä helposti menevät lopulta nahistuneina roskiin. Mitä te teette kurkun jämäpaloille, leivänkannikoille, sille viimeiselle porkkanalle, vähän liian mustalle banaanille ja muille ärsyttävillä ruoanlopuille, joita ei vain tee mieli syödä sellaisenaan? Mitkä ovat niitä ruokia, joiden sekaan voi laittaa edellisen päivän tähteitä ilman, että maku kärsii? Kertokaa minulle, vaikka luulen että ei niistä ole haittaa muillekaan. Aina tarvitaan uusia ideoita!

Vuoden 2016 tavoite

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tehdäänkö uuden vuoden lupauksia? Tai oikeastaan en voi luvata, mutta voin yrittää. Tämän vuoden ykköstavoite arkijärjen aihealueella on ehdottomasti ruokahävikin minimoiminen. Tämä on aihe, jonka kanssa taistelen näköjään vuodesta toiseen, mutta silti kehitystä ei tapahdu. Tuntuu, että tiedän mitä pitäisi tehdä ja miten, mutta jostain syystä toteutus ontuu aina vaan. Päätin nyt analysoida asian alusta loppuun, ja katsoa tulenko yhtään viisaammaksi.

1. Miksi hävikkiä syntyy?

  • Ruoka ei ole jääkaapissa näkyvillä, ja siksi se unohtuu, kunnes on liian myöhäistä.
  • Puoliso on tietämättäni ostanut jotain, enkä siksi ole osannut käyttää pilaantuvia raaka-aineita
  • Näen että kaapissa on jotain, joka menee pian pilalle, mutta ei vain huvita syödä sitä, tai tehdä aineksista jotain.

2. Mitä meillä menee eniten roskiin?

  • Leipää: kanttipaloja, ruisleipäpussin viimeisiä paloja, pöydälle unohtunutta ja kuivahtanutta
  • Vihanneksia: kurkunpätkiä, paketin viimeisiä kirsikkatomaatteja, vihanneslaatikkoon unohtuneita inkiväärinpaloja, kokonaisia kasviksia, joita olen ostanut ja sitten jättänyt syömättä
  • Lapsilta lautasille jäänyttä ruokaa

3. Mitkä käytännön toimenpiteet vähentäisivät hävikkiä?

  • Kunnollinen ruokasuunnittelu
  • Läpinäkyviin lasisiin säilytysrasioihin investoiminen
  • Jääkaapin järjestely ja inventaario tarpeeksi usein. En tiedä mikä olisi optimaalinen tiheys.

4. Mitkä ovat ne vaaranpaikat, jolloin pitäisi olla erityisen tarkkana?

  • Alkuviikko, koska puoliso on usein vastuussa viikonlopun ruokahankinnoista, ja kaapissa saattaa olla jotain yllättävää.
  • Oma kiire ja väsymys, koska silloin ei ainakaan jaksa ruveta taikomaan mitään jämäruoista.
  • Juhlat ja erikoistilaisuudet, koska niihin tulee hankittua normaalista poikkeavaa ruokaa

5. Mikä on se olennaisin asia, jonka pitäisi muuttua, jotta ruokahävikki vähenisi?

  • Asenne. Hävikin minimoimisesta pitäisi tulla aidosti tärkeä prioriteetti. Niin kauan kun pidän asiaa teoriassa tosi tärkeänä, mutta käytännössä en kuitenkaan viitsi tehdä sen suurempia muutoksia toimintatavoissani, tavoite jää sanahelinäksi. Jos todella haluan onnistua, minun täytyy sitoutua tähän henkisesti.

6. Miksi haluaisin onnistua? Mitkä ovat niitä syitä, jotka todella motivoisivat muuttumaan?

  • Nyt tulee rehellinen vastaus. Oikeasti haluan onnistua tässä, koska ruokahävikki on niin noloa. En halua olla nolo. Oikeasti en usko, että yhden ihmisen ruokahävikillä on maailmankaikkeudessa suurta merkitystä, vaan kyse on enemmän periaatteesta. En halua olla ihminen, joka ei osaa hallita ruokaostoksiaan sillä tasolla, että hävikkiä syntyy. Haluan olla sellainen ihminen, joka ei haaskaa ruokaa. Kätevä emäntä, joka kokkaa jämistä luovasti kaikenlaista. Esimerkillinen kansalainen. Haluaisin, että voisin myhäillä omahyväisesti silloin kun aihe tulee puheeksi, sen sijaan että joudun kehittelemään erinäisiä tekosyitä selityksiä.
  • No, on minulla jonkinlainen sosiaalinen omatuntokin. Ruuan haaskaaminen tuntuu hyvin piittaamattomalta maailmassa, jossa hyvä ei tosiaankaan jakaudu tasaisesti. Tuon verran voin tehdä ilmastomuutosta estääkseni.

Tulipahan epistola. Mutta ainakin puhuin totta, enkä yrittänyt kaunistella asiaa. Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku, joten kyllä tästä edistytään. Jään miettimään analyysin tuloksia ja palaan huomenna asiaan konkretian kautta.

Lähtöpisteessä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.